Minkä pelin pelasit viimeksi läpi?

Lego Harry Potter years 1-4



99,9% läpi, tai siis kerätty kaikki jutut. Yksi character token jäi uupumaan. (ja yksi videopätkä) Sitä jonkun aikaa etsittyäni, päätin ruveta netistä katsomaan miten sen saa, kun ei kiinnostanut enää tuhlata siihen aikaa 😄. Kävi ilmi että tässä pelissä on mahdollisia bugeja ja käsittääkseni jos oon jotain välitehtävästä menny exitin kautta ulos kesken tehtävän niin voi olla etten pääse enää takaisin keräämään puuttuvaa itemiä. Nyt varmaan on käynyt näin. Siihen viittaa myös se että minulta puuttuu videopätkä ilmeisesti yhdeltä pelin oppitunnilta jonka olisi kai saanut juurikin sellaisesta tehtävästä joissa bugeja mahdollisesti oli. Samoin sen chararcter tokenin. No 99,9% on ihan hyvä suoritus, harmittaa vain kun niin vähästä jäi kiinni 100% 😄. No katsotaan jos pelailen tän uudestaan läpi niin sitten jos menis tän niin että saa kaiken kerättyä eikä exittaa niiltä tunneilta pois.

Peli kyllä oli itsessään hyvä. Tässä pääsi jopa rakentelemaan itse legoilla omia pikku kenttiä. Hahmovalkoima oli laaja. Pääsi pelaamaan esim Hagridia, Voldemortia, Harrya, Ronia, Hermionea, Hermionen kissaa, Hagridin koiraa. Ja paljon muita. Oli Dobbyä ja sellainen Maahinen joita oli irvetan pankissa. Pelissä opeteltiin pelin edetessä erilaisia loitsuja, ja niilä sitten pystyi tekemään pelissä erilaisia asioita. Kentätät mielestäni ihan mukavia, siis mukavasti suunniteltu. Vaikeusaste kokonaisuudessaan aika helppo. Juuri sopiva tähän peliin. Videopätkiin oli lisätty legohumoria sipuvasti, mutta pääpiirteittäin tarina noudatti alkuperäusten Potterien kaavaa. Hyvä peli. Pelaan kyllä uudetaankin. Nyt on odottamassa "Years 5-7" peluuta.

Metal Gear Solid (PS5 HD kokoelmalta)

Oliskohan tää ollut neljäs kerta kun pelasin tuon läpi. Ihan ok emulointi ja näytti kans kohtuu kivalta taulutöllöstä kun laittoi pixel perfect tilan päälle ja pehmennykset pois. Scanlinefiltterikin oli yllättävän jees, vaikka en niistä yleensä välitä.

Itse pelihän on edelleen loistava ja ihan hemmetin pöhölö! Mutta silleen hyvällä tavalla 👍

Final Fantasy V (PC, Steamdeck)

Tällä pelillä ei ollut mitään asiaa olla näin hyvä. Aivan uskomaton eepos ja koko elämän oon elänyt valheessa, että tämä olisi täysin väliinputoaja mitä tulee Final Fantasyihin. Alusta loppuun asti aivan järjetöntä tykitystä. Musiikit on tähän astisista aivan ylivoimaisesti parhaimmat ja päätunnari on kerrassaan henkeäsalpaava lupaus mahtipontisesta seikkailusta, joka pitää lupauksensa 100% varmuudella! Pidin todella kovasti myös pelin job-systeemistä, joka on periaatteessa sama kuin Final Fantasy III:ssa, mutta paljon dynaamisempi mm. antamalla pelaajan valita vapaasti opitun job skillin main jobin lisäksi. Vaikka vaikuttaa verrattain suppealta setupilta nykymittareilla, niin tässä sai tehtyä kyllä melkoisia tykkejä melko vapaasti. "Piilotetulla" jobilla sai sitten tehtyä melkoisen uniikin luomuksen kun pystyi valita main skillin lisäksi kolme vapaavalintaista skilliä. En ole ennen ollut job-systeemien fani, mutta nyt kyllä tämän perusteella tykästyin täysillä!

Tarinasta sanottava sen verran, että tässä oli sitä Final Fantasyn taikaa mistä pidän! Jännittäviä juonenkäänteitä, sekä koskettavia ja sykettä nostavia hetkiä! Menin peliin blindina, tietämättä mitään tarinasta, hahmojen nimiä tiesin, joten sain kyllä aimoannoksen sykähdyksiä kun tarinaa avattiin sivu kerrallaan. Nyt kun kaikki kuusi ensimmäistä Final Fantasyä on pelattu vähintään kerran, uskallan rankata tämän parhaaksi heti kutosen jälkeen. Siinä missä VI on synkkä ja ahdistava, välillä valoa pilkahdellen pilvien välistä, V on täysi vastakohta. Ehdottomasti kokemuksen arvoinen!

Sen huomasin tätä pelatessa, että mikä alkoi alkujaan ideana pelata näitä Pixel Remastereita lähinnä Steamdeckillä handheldinä ja välillä PC:llä, eskaloituikin varsinkin tämän kanssa siihen, että pelasin tämän pääasiassa Steamdeckillä dockattuna televisioon. Sen verran kyllä alkoi vaatimaan huomiota, ettei malttanut mitenkään käsipelillä tällaista eeposta hoitaa! Sama todennäköisesti käy VI:n kanssa.

73:04 kesti läpäisy, mikä oli jo melkoinen ylilyönti, mutta tuosta tuli kulutettua useampi tunti pelkkään levelien ja jobien grindailuun. Kaikki 39 Steam-saavutusta tuli myös hinkattua.

V/V, maistuu Final Fantasyltä!

Bloodborne

Viimein tuli pelattua läpi tämäkin, menin tosin tällä lopulla (en siis kaikista helpoimmalla, mutta en ”parhaallakaan”):



Ei ollut mitään mielenkiintoa säätää jotain kryptistä shittiä, että pääsee pieksemään vielä yhen, vissiin vielä helpomman bossin. Tämä riitti itselle tästä pelistä.

Tällä oli kyllä hetkensä, mutta kokonaisuudessa on vaan sellaisia asioita mitkä itseä hiertää, joten kyllä tämä on edelleen vähiten oma suosikki noista FromSoftin (tämän genren) peleistä.
Huono peli tämä ei kuitenkaan ole, ja pelaisin nyt jatko-osankin jos moinen joskus jostain ilmestyisi.

”Viimeinen bossi” oli oikeasti tosi hyvä, meni ihan lemppareihin.

3.5/5

P.S. Blood Vialit pois niin nelonen ois jo aika lähellä.

Tumilyi sanoi:

Metal Gear Solid (PS5 HD kokoelmalta)

Oliskohan tää ollut neljäs kerta kun pelasin tuon läpi. Ihan ok emulointi ja näytti kans kohtuu kivalta taulutöllöstä kun laittoi pixel perfect tilan päälle ja pehmennykset pois. Scanlinefiltterikin oli yllättävän jees, vaikka en niistä yleensä välitä.

Itse pelihän on edelleen loistava ja ihan hemmetin pöhölö! Mutta silleen hyvällä tavalla 👍

Klikkaa laajentaaksesi...

No ny meni 2:n läpi. Vielä pöhlömpi, mutta niin ihana ❤ Mää tykkään tästä enempi ku 3:sta. Sitä mä en ehkä nyt jaksakaan pelailla. Vois odotella sen remaken siitä.

Cyberpunk 2077 + Phantom Liberty

109 tuntia siihen meni, mutta tulipa pitkästä aikaa hurahdettua johonkin peliin niin pahasti että plattari tuli kairattua kaiken muun toheltamisen kukkuraksi. Edellinen taisi olla Ghost of Tsushima joskus pari vuotta sitten.



Female-V:llä mentiin (kuten aina roolipeleissä, hahmon sukupuolena on oltava nainen tai en ees ala) ja "omaan" kaanoniini kuului että Songbird ammuttiin raketilla avaruuteen, Reed sai samalla napin otsaan, Johnny lähti Altin kanssa mustan muurin tuolle puolen bittiavaruuteen ja Nomad-taustainen V lähti Panamin ja muiden Aldecaldosien kanssa kauas pois Night Cityn varjoista elämään mukavasti viimeiset puoli vuotta "perheensä" kanssa. Romanssia hierottiin Judyn kanssa.

Tahkosin muut lopetukset tallennuksia hyödyttämällä, sillä tässä elämäntilanteessa ei puhettakaan – ikävä kyllä – että alkaisi alusta uudella hahmolla vain eri lopetuksen saamiseksi. Tämä tähän kellotettu 109 tuntiakin meni pitkälti sillä, että tällä viikolla pystynyt pelaamaan kaikki päivät kun ei saikuttelun takia muutakaan ole jaksanut tehdä.

Mitä lopetuksiin tulee, niin slaavilaisen mollivoittoisuuden huomaa siinä että yksikään niistä ei ole kovinkaan onnellinen. Joko ikuisuus bittimoodissa kyberavaruudessa, puoli vuotta elossa tai vaihtoehtoisesti elinaika pitenee mutta kyvyt, ystävät, omaisuus ja kaikki muukin lähtee kävelemään. Tavallaan kyllä diggaan sitä, että tässä ei mitään Disney-loppua ole – sopii teemaan.

Edellisen kerran Cyberpunk 2077 tuli läpäistyä julkaisussa. Alustana oli silloin Xbox One X ja vaikka bugeja toki tuolloin oli mukana jonkin verran, tykkäsin jo silloin tämän pelaamisesta. Toki ongelmina oli sikapitkät latausajat ja yleinen tökkiminen, mikä vei osaltaan nautinnolta sitä parasta terää. Nythän tämä on kuin eri peli; rullaa hienosti, latausajat lyhyitä ja muutenkin 2.0-päivitys on tuonut kaikenlaista mukavaa uutta ja paranneltua mukaan... Joskin rehellisyyden nimissä en kyllä pelatessani muistanut, mitä ominaisuuksia oli olemassa jo julkaisuversiossa ja mitä oli tuotu lisää/eri lailla 2.0-updaten myötä. Eli sen verran oli aika ehtinyt himmentää muistia. Pääjuonikuvion ja jotkut sivutehtävät toki muistin yhä about oikein.

Phantom Liberty sitten olikin pirun kova lisäri. Idris Elba oli mallinnettu tähän hienosti ja muutenkin sellaista cyberpunk-agenttijännärifiilistä oli saatu hienosti tuotua mukaan. Sinänsä ihan sopivaa, olihan Elbaa huhuttu pitkään Bondin rooliin – pääsi sitten tässä esittämään salaista agenttia. Tavallaan Phantom Liberty tuntui jopa osittain paremmin kirjoitetulta ja jännemmältä kuin pääpeli, kun siinä oli kunnon juonittelua ja valtapeliä. Tietty jo Witcher 3:n lisurit aikoinaan osoittivat, että CDPR osaa tehdä todella upeita laajennuksia eikä mitään turhaa rahastuspaskaa.

Nyt olo on tosiaan tällainen:



Illalla varmaan jatkan Elm Street -leffaprojektia ja katselen kutosen alta pois, mutta pelata ei tee hetkeen mitään. FFVII:n remake tossa olis vähän kuiskutellut korvaan, mutta en oo yhtään varma olenko henkisesti valmis alkamaan jonkun JRPG:n tähän perään. Voisi olla liian kova kulttuurishokki.

Sen sijaan tunnen olevani tän rytistyksen jälkeen lievässä kyberpsykoosissa itsekin, tarkoittaen että ei helvetti kun tekis mieli nyt lukea kaikki maailman kyberpunk-kirjat ja katsoa kaikki kyberpunk-leffat ja olla ihan kyberpunkkari itekkii.

Snake Plissken sanoi:

Phantom Liberty sitten olikin pirun kova lisäri

Klikkaa laajentaaksesi...

Oletin itse tätä pelatessa että alun Escape From New York -fiilikset varmaan voi vetää sut mukaansa aika hyvin, itselleni ainakin kävi näin.

Massive sanoi:

…itselleni alkaakin kävi näin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Radikus sanoi:

Klikkaa laajentaaksesi...

*ainakin

Vitun vanhus kun ei osaa näpytellä.

Arzette and the Jewel of Faramore -

Pelikello hieman valehtelee. Ihan jo sen perusteella, että streamasin peliä pelkästään päälle 4h ja sitten vielä pelailin loppuun itsekseni.

Kyseessä on kuuleman mukaan ns. henkinen jatko-osa CDI:n surullisen kuuluisille Zeldoille. Itse en kuitenkaan ole näitä pelannut, mutta tämän jälkeen haluaisin kyllä, vaikka tiedän, että ne ovat melko kökköjä pelattavia.

Peli on hyvin ysärihenkinen tasoloikka, jossa riittää salaisuuksia kerättäväksi. Suurimmaksi osaksi Arzettea on kuitenkin modernisoitu siinä mielessä, että peli vihjaa melko hyvin, missä voisi jotakin olla piilotettuna, joten salaisuuksien löytäminen vaatii lähinnä tarkkaa silmää. Varsinaisessa tarinan läpäisyssä ei paljoa hoksottimia kysellä ja uudet alueet on selkeästi listattu maailmankartalle, minkä lisäksi huutomerkit kenttien yllä kertovat mihin kannattaisi mennä seuraavaksi. Oikeastaan ainoa vaatimus läpäisyyn on kerätä noin kolmannes pelin 30:stä kynttilästä, joita tarvitaan kunkin bossin haastamiseen, sekä aktivoida kourallinen majakoita, joilla avataan uusia kenttiä tutkittavaksi.

Bossitaistelut itsessään ovat naurettavan helppoja ja seuraavat klassista edestakaisin kävelyn kaavaa muutamalla käänteellä höystettynä. Jokaiseen taisteluun on jokin tietty "kaava," mutta mikään ei estä vaan hakkaamasta hyökkäysnappia, kunnes bossi on voitettu. Vaikeus(?) on lähinnä siinä, ettei Normal-vaikeusasteella pelattuna saa helaparannuksia ollenkaan, ellei sitten tee tiettyä sivutehtävää parannusjuoman saamiseksi. Itsellänikin näitä potioneita oli lopulta melkein 50, koska kaikkea tarvittavaa voi ostaa, eikä rahalle ole oikeastaan muutakaan käyttöä.

Lisätekeminen on kuitenkin pelin suola ja tässä meneekin reippaasti suurin osa ajasta. Maailma on täynnä questeja antavia hahmoja, joille pitää kiikuttaa sitä sun tätä, mikä puolestaan tarkoittaa runsaasti edestakaisin ravaamista jokaisessa kentässä. Questien lisäksi voi löytää piilotettuja power upeja, kuten haarniskoita, lisäsydämiä, magiaa ja niin edelleen. Lähes jokaisella uudella asialla päästään taas uuteen paikkaan, josta löytää taas jotain uutta tutkittavaa ja kerättävää. Onneksi kentät ovat lyhyitä ja niistä pääsee menun kautta kesken kaiken pois, joten tämä ravaaminen ei pääse turhauttamaan.

Toki kaikkeen auttaa loistava ääniraita, joka on tyyliltään hyvin aikaisten CD-pohjaisten pelien kaltainen. Mitä tietysti CDI olikin, joten ei ihmekään.

Kyllä tämä selvästi 5/5 peli on ja olisin jopa kaikki achitkin käynyt keräämässä, jos ne eivät olisi vaatineet eri vaikeusasteilla ja haastetavoilla pelaamista. Loppusaalis niiden puolesta oli 15/20.

Toivottavasti Arzette saisi jatkoa, vaikka siinä olisi tietysti riskinsä, ettei tälläinen toimisi enää fanienkaan mielestä toista kertaa.

Arzette - Durridin Forest


Arzette - Boss

WET PS3

Tämmösen actionpläjäyksen läpsyttelin läpi. Pelin hinta on lähtenyt pienelle laukalle varsinkin jenkeissä ja Xbox 360 versio. Täälläkin pieniä merkkejä tämmösestä. Parilla kympillä lähtee täällä pleikkariversio netistä.

Mutta juu, mutta en ihan ymmärrä miksi just tästä kohkataan. Tosi geneerinen ammuskelupeli Max Payne bullet time systeemillä.

2,5/5

Final Fantasy VI (PC, Steamdeck)

Vihdoinkin Pixel Remaster -urakka ohi. 31.7. alkoi Final Fantasyllä ja tähän nyt päättyi Kefkan haukattua paskaa jälleen. Absolute mad lad. 49:46 näytti pelikello läpäisy-savessa.

Pixel Remasterin peleistä ainoa, jonka olen pelannut läpi asti ja voi pojat, olin kyllä aika tehokkaasti unohtanut pelin. Kerrassaan upea Final Fantasy ja ihan kirkasta kärkeä, vaikkei omassa top 2:ssa olekaan. Jaettu kolmas sija pitää.

En tiedä mitä sanoa mitä ei tästä olisi jo sanottu. Pelkkää timanttia ja tykitystä alusta loppuun, tarina on erittäin mielenkiintoinen, sivutarinat syventää lorea, musiikki puhdasta euforiaa. Erikoisuus tässä oli ehdottomasti Opera House -esitys, joka oli tehty täysin uusiksi nykykikoilla ja LYRIIKOILLA. Aria di Mezzo Caratteren lyriikat toimisi varmasti paremmin italiaksi, mutta menihän tuo englanniksikin, vaikka oudohkolta kuulostikin.

Nyt on vain tyhjyys.

Donkey Kong (Commodore VIC-20)

Olipas se brutaali porttaus! Vaikeustasoja on viisi, joista helpoimmassa on vain ensimmäinen ja viimeinen kenttä. Kenttien määrä lisääntyy, jos nostaa vaikeustasoa. En laskenut läpäistyksi, ennen kuin pelasin yhden kierroksen läpi vitostasolla, jossa oli seitsemän kenttää ja joista joka toinen oli kuitenkin se klassinen rakennustyömaan ylöskipuaminen.

Oli toistaiseksi ainoa VIC-20:llä läpäisemäni peli.

("Screen offset" johtuu siitä, että pelaan NTSC-moduulilla PAL-koneessa.)



Loppuruudusta en ehtinyt ottaa kuvaa, mutta kuolo korjasi toisella kierroksella.

Mega Man Legacy Collection.

PS5 pelasin, sen ohjain oli peukalolle ystävällisempi.

Challengeja oli 54. 50 piti saada trophyyn.

Olen tehnyt tämän aikaisemminkin ja samat jätin taas pois: Mega Man kakkosen ja kolmosen Boss Rushit ilman aseita. Ei millään tavalla mahdoton mutta näissä pari ikävää. Ja aina kun pääsi nämä niin vaan hopeakypärä.

All Appearing Blocks ( No Items) Tämä ei paha mutta ei kiitos

Edelliseen vielä lisäys että Mega Man ykkösen Boss Rush (No Items) Minulla oli vaikeuksia Elec Manissa. Nämä videot ei auttanut, en mitenkään saanut sitä pysymään paikallaan. Mutta keksin että ammu heti yksi laukaus ja vetäydy selkä kiinni seinään tuohon keskelle ja sitten hyppy/laukaus.jne.

Tässä videossa pelaaja saa heti elec manin hallintaan mutta minä en tuosta paikasta saanut

Banjo-Kazooie, taas

Astro Bot -pelivideot nostivat tasoloikkakuumeen, joten siitä inspiroituneena ajattelin hypätä hetkeksi takaisin Banjo-Kazooien maailmaan. Tarkoituksena oli pomppia pari kenttää kasuaalisti läpi, käyttäen siihen ehkä puolisen tuntia korkeintaan... mutta ennen kuin pääsin edes aloittamaan, tein traagisen, amatöörimäisen virheen. Virheen, mitä ei ole koskaan aikaisemmin peliurallani tapahtunut minkään pelin kohdalla...

Menin poistamaan täydellisen tallennukseni.

ILMEISESTI, ilmeisesti olin epähuomiossa HIPAISSUT ohjaimen takaa Z-nappia, mikä aktivoi tallennusvalikossa Delete-moodin. Tätä moodia ei huomaa muuten kuin Kazooien vaihtuneesta kommenttitekstista ruudun yläreunassa. Pelitallennushan valitaan normaalisti sen verran nopeasti, että siinä kahden sekunnin valintaprosessin aikana ei jouda lukemaan mitään tyhmiä ohjetekstejä ruudun ylälaidassa. Hyhhyh.

Noh, tässä oli hyvä tekosyy vetästä sitten koko peli uudelleen 100 % läpi, samalla testaten korjatun ohjaimen toimivuutta. Siihen edelliseen ja ekaan läpipeluuseen kului joku ~26 tuntia. Tällä kertaa pelin tuntien siihen kului vain vajaa 10 h. Jopa tietovisaosuus sekä viimeinen pomotaistelu menivät ekalla yrittämällä läpi. Ilman turhautumista. Hurjaa!





Pelin viimeinen kenttä, Click Clock Wood, meni myös ykkösellä läpi. Mutta voi helvetti mikä maratooni se oli. Melkein 2 tuntia yhtäjaksoista hyppelyä, mikä tuntui kuin neljä kenttää yhteen puristettuna. Ohjain oli hiestä märkänä. Onneksi tämäkin taso oli kokonaisuutena laadukas.




Onhan tämä Banjo-Kazooie edelleen aivan 10/10 peli, ei ole mielipide muuttunut mihkään näiden pelikertojen välillä. Musiikki, grafiikat, kentät, koko paketti tuntuu todella mukavalta kokemukselta. Tästä tulee heti aggressiivisen hyvälle tuulelle. Melkein alkaa vituttaa, kun mikään ei harmita tätä pelatessa. Pelattavuus on käsittämättömän hyvä, eikä hahmon liikuttelu aiheuta turhautumista missään vaiheessa. Vaikkakin Rusty Bucket Bayn moottoriosio tekee parhaansa sen eteen. Suosittelen.

Edit: Niin ja korjattu ohjain tuntui läpipeluun ajan todella hyvältä. Tai tarkemmin, ohjaimen korjattu analogitatti. Vaihdoin siihen Kitsch-bentin osat, ja viimeistelin silikonirasvalla, niin nyt tuntuma on lähes uudenveroisen tuntuinen. Eli todella iso suositus Kitsch-bent varaosille. Jos N64 ohjaimesi tatti on mäsänä ja huoltoa vailla, näillä saat sen 98,7 % siihen pisteeseen mitä se on parhaimpina aikoinaan ollut.

God of War: Ragnarök

Leppoisasti pelaten ja hivenen sivutehtäviä tehden sain läpipeluuseen kulumaan aikaa teilu 35h.

Muutama vuosi aikaa, kun eka osa tuli pelattua läpi ja jo silloin piti pelata helpoimmalla, että oli edes mitään toivoa. No jatko-osaan vaikeustasoa oli nostettu entisestään ja hattua pitää nostaa niille, kuka tuon pelaa vaikeimmalla läpi. Varmaan tarina menee moneltakin, mutta alussa kun mietti et tästähän voisi kokeilla platinaa, mutta ne luulot otettiin hyvin nopeasti pois.

Siinä missä edellisessä osassa on Valkyrietä, tässä on Berserkereitä ja yksi Valkyrie, joka on netin mukaan 2-3x vaikeampi, kuin pahin pää-valkyrie edellisessä osassa. En lähtenyt edes katsomaan oliko ketään Muspelheimissä kotona. Yhtä Berserkeriä kävin kokeilemassa ja tuli niin pahasti pataan, että antaa olla

Itse tarina oli hyvin tehty ja pitkästä aikaa jopa helpoimmalla, oli lopputarina ja loppubossit tehty hyvin. Normaalisti näiden kesto on jotain 10-15min, mutta kyllä tossa lopun setissä meni välivideoiden ja loppubossin eri formeissa about puolisen tuntia mitä kattelin kelloa. Intensiiviset musiikit piti yllä kunnon sykkeet koko session ajan.

Hyvin tähän on saatu sisältöä lisää, mutta välillä meininki oli sellaista hikoilua ja hieromista, että käpy meinas palaa. Kävelet parikyt metrii ja hikoilet vajaa 5min vihuja vastaan ja tätä toistettiin pahimmillaan 3-4x putkeen. Valhalla-lisäosaa kokeilin, mut ei oikein Survival-meiningit kiinnosta.


Hyvä pelihän tämä on, vaikka oon näissä ihan paska. Tämän tiedostaen olen odotellut tätä julkaisusta asti jonnekkin n.10e hintaluokkaan, mutta eipä ole löytynyt oikein storesta alessa saati käytettynä. Käytettyjen PS5-versioiden löytymiseen saattaa vaikuttaa, se että suurin osa toimitettiin bundle-konsolien mukana diginä ja sitä porukka osti n.20-30€ hintaluokkaan.

Nyt sitten paikkakuntavaihdon myötä lähikirjastoon pystyy varaamaan koko pk-seudulta videopelejä, joten tämänkin pääsi kokemaan ihan ilmaiseksi.

Vaikka mä paska tässä olinkin, mut grafiikka on hienoa, kaikki pelaa hienosti hyvällä musiikilla, niin annetaan 4/5.

Astro Bot (PS5)

300/300 bottia pelastettu ja palapelien paloista yhtä vaille kaikki kerätty, eli sellainen 100% sisällöstä pelattu.

Onhan tämä huikea peli. Helposti yksi kaikkien aikojen parhaista tasohyppelyistä ja suoraan sanottuna kyllä tämä pieksee uusimmat mariot satanolla.

No mikä tässä sitten toimii?

Ilolla voin kertoa, että oikeastaan kaikki toimii.

Pelaaminen yksinkertaisesti vain on helvetin hauskaa. Jokaisen nurkan takana on uutta ihmeteltävää, löydettävää tai muuten vain hauskaa haastetta tarjolla. Kentistä pitää löytää aina se 5-7 piilotettua bottia ja 2-3 palapelinpalaa ja näiden etsiminen oli todella mieluisaa. Monesti pelkän kentän juoksisi ihan pariin minuuttiin läpi, mutta botteja etsimällä aika moninkertaistuu ja kentistä tulee paljon yksityiskohtaisempia kokonaisuuksia, eikä vain suoria putkia. Tässä ei myöskään tarvitse hakata päätä seinään tai kurkkia netistä tietoja, sillä kentän läpäistyä alueelle on mahdollista palata ja ostaa salaisuuksien löytämistä helpottava apuri. Loistava idea, koska netistä vinkkien katsominen on aivan totaalisen perseestä. Itse kyllä haeskelin salaisuuksia aina viimeiseen asti omin voimin ja muutamassa kentsässä käytin sitten apuvoimia. Varmaan 70% kentistä tuli pelattua pariin otteeseen, eikä turhauttanut yhtään.

Astro Bot myös näyttää aivan törkeän siistiltä. Graffat on kerta kaikkiaan aivan helvetin makeat. Ja muutenkin tämä toimii teknisesti aivan loistavasti: pelihahmo tottelee kaikkia liikkeitä täydellisesti ja kuolemat ovat pelaajan omia mokia. Myös kenttädesign tukee tätä ja mitään epäreilua ei ole missään. Kentät tuntuvat monipuolisilta kun usein käyttöönsä saa vaihtuvia poweruppeja, jotka tuntuivat itsestäni ainakin pääosin viihdyttäviltä.

Ohjaimesta on myös otettu aivan kaikki irti. Ensi alkuun sitä voisi jotain ohjaimesta kuuluvia ääniä ja tärinöitä todella kuluneena ja tyhmänä ideana, mutta tämä peli rikkoo siitäkin kaikki käsitykset. Jos Astro Bot tallustelee piikikkäällä metallisella pinnalla, tuntuu ja kuulostaa se siltä myös ohjaimessa. Erilaisilla pinnoilla on oma fiiliksensä.

Erikseen vielä mainittava hauskat pääbossit. Monivaiheiset koitokset ovat hauskoja ja idearikkaita koitoksia. Monesti tuli ihan naurettua ääneen kun näiden turpaanvetäminen oli sen verran hauskaa.
Kentistä löytyy kyllä minibossejakin aina välillä, mutta ne ovat sitten enemmän yhden idean hassutteluja.

Jos jotain huonoa tästä pitää hakemalla hakea, niin kaikki ohjaimen heiluttelua vaativat kohdat ärsyttivät alkuun, mutta sitten tajusin kytkeä ne pois asetuksista. Jäljelle jäi kuitenkin vielä ohjaimeen puhaltelua (ei näitä ole montaa onneksi pelin aikana), mikä vähän edelleen turhautti, mutta sitten kasvoin aikuiseksi ja hyväksyin, että ihan OK ideahan tuokin on!

Pelin pituus oli mielestäni juuri optimi, kun tein kaiken. En jäänyt kaipaamaan määrällisesti enempää kenttiä, mutta olisin ehkä kaivannut haastavampia kenttiä enemmän niiden helpoimpien tilalle. Mutta toimii tämä näinkin ja sain myös haastetta.

Tätä pelatessa tuli mieleen, että @micke nindendosta varmasti arvostaisi tätä!
Tässä on jotain samaa kun vaikka Ape Escapessa, ja onhan tässä Ape Escape aika hyvin edustettunakin, mutta ei siitä sen enempää. Pelatkaa ja yllättykää!

10/10

edit: Tästä tuli nyt vielä saman illan aikana haalittua Platina Trophykin, eli homma on paketissa virallisesti.

Astro Bot menee joo ehdottomasti hankintalistalle heti kun saan PSX5:n hommattua.

micke nindendosta sanoi:

Astro Bot menee joo ehdottomasti hankintalistalle heti kun saan PSX5:n hommattua.

Klikkaa laajentaaksesi...

Kannattaa kuulemma hetki venata, että tulee se PS5 Pro myyntiin.