Minkä pelin pelasit viimeksi läpi?

Tykkään kyl muutenkin näistä aikalooppi jutuista leffoissa, sarjoissa ja nyt peleissäkin. Ja tuossa saa rauhassa fiilistellä ja ihailla maisemiakin. En kaivannut pyssyjä tai puzzleja sen enempää. Ehkä joku hieman vahvempi eteenpäin ajava voima olisi tarvittu että uppoaa ihan kaikille koska nyt jää melkein kaikki pelaajan niskaan.

Minä oon suuri aikalooppien ja aikamatkustamisen ystävä elokuvissa ja kirjoissa, sen takia juuri luulin että tämä iskisi jotenkin huomattavasti enempi. Rakastan elokuvia kuten Back to the Futuret, Groundhog Day, Memento, 12 Monkeys ja Predestination. Toisaalta taas en yleisesti välitä jos peleissä luetaan paljon tarinaa ja tykkään ratkoa puzzleja, jonka vuoksi isompi focus puzzleille olisi kelvannut. Mitään pyssyttelyä peli ei kaipaa.

Onhan tämä kuitenkin ihan rehellisesti paras ja sisällöltään monipuolisin aikalooppi, jonka olen peleissä kokenut.

Ei tämä tosiaan huono ollut, varsin mieleenpainuva kokemus, mutta jotenkin koko ajan toivoin että löytäisin uudesta paikasta jotain muuta kuin lisää tekstiä.
 
Onhan tämä kuitenkin ihan rehellisesti paras ja sisällöltään monipuolisin aikalooppi, jonka olen peleissä kokenut.
Ootko tämmöstä mestariteosta ikinä stedannu, toki kun sinusta kyse niin en usko että uppoo yhtään:

the_legend_of_zelda_majoras_mask_frontcover_large_M3ijrCSYlYvL7SL.jpg
 
Ootko tämmöstä mestariteosta ikinä stedannu, toki kun sinusta kyse niin en usko että uppoo yhtään:

the_legend_of_zelda_majoras_mask_frontcover_large_M3ijrCSYlYvL7SL.jpg

Olen minä katsellut tätä usean kertaa, ja rehellisesti kiinnostaa se kaupunkiosuus, mutta ei välttämättä ne dungeonit jotka eivät ole ymmärtääkseni mukana aikaloopissa.

Tämän kokeilua tukisi tietysti se, että on saatavilla myös Gamecubelle collector's disciltä. Perus Ocarina of Time ei kovin pitkälle innostanut.

[edit] Tosin selvitin sen verran, että ilmeisesti GC Majora's Mask on sekä pätkivä että kaatumisherkkä, joka on tollaselle pelille aikamoinen kirous.

Paras aikamatkailupeli on tietenkin LuukasTaiteiden Lonkeron päivä.

Kyllä, mutta siinä ei olla aikaloopissa, se on "vain" aikamatkustusta.

Toi Outer Wilds siis käytännössä simuloi pienen aurinkokunnan fysiikkaa ja tapahtumia reaaliajassa sen ~20 minuuttia, että sikäli tossa skaalassa ei ole muita pelejä. Ja ~50% planeetoista tapahtuu jotain, kun aika juoksee eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:
Dragon Knight II (PC-9801)

Kirjotinkin jo pelistä aiemmin tähän https://nesretro.com/x/t/mitä-peliä-pelasit-viimeksi.258/post-379020


Mitäs sitten jäi vielä huomaamatta tai mainitsematta..

Yksi asia mikä täytyy mainita on se että vaikka puzzlet on aika kevyitä, niin pelissä on myöhemmin sellainen jonne ne kaikki puzzle-elementit on päätyneet. Tätä sitten on mahdoton selvittää ilman pelin boksissa mukana tullutta eräänlaista korttia josta näkee mitkä värit on missäkin. Takeru kyllä kaivaa sen taskustaan ja näyttää sitä ruudulla, josta nappasin kuvan, mutta vähän aikaa kun meni niin selvisi että värit on siinä väärät, ja täytyi etsiä erikseen skannaus siitä kortista. Toki siis siinä ei olis mitään järkeä aitoustarkistuksen kannalta, että peli näyttäis sen kortin oikeilla väreillä pelaajalle, muuutta se voisi ihan hyvin olla oikeilla väreillä koska sitä ei näe kuin sen kerran tarkemmin ja milläs kännykän kameralla olisit vuonna 1990 ottanut kuvan siitä nopeasti.


Mainitsinkin että musiikit ovat vähän erikoisempaa, tavallaan ne muistuttavat sellaista että mitä jos japanilaiset tekisivät musiikkia mitä voisi odottaa olevan länsimaisessa dos pelissä jonka on tehnyt yksi henkilö ja musat on adlib kortille. Mutta kuitenkin ne ovat selvästi monipuolisempaa ja äänisiru toki on parempi, vähemmän kanavia mutta paremman kuuloista saundia saa aikaiseksi.

Jokaisella monsterilla on kanssa omanlaisensa battlemusa ja peli lennosta heittää sen kerroksen musiikista battlemusaan. Mikä on aika mielenkiintoinen sillä osassa selvästi ohjelmoidaan äänisirua saundien osalta uusiksi. Omat suosikit olikin sitten ehkä Unicorn ja Centaur joista etenkin jälkimmäinen on selvästi sellainen biisi että muusikolle on sanottu että tee biisi tappeluun jossa vastustaja on puoliks hevonen.

Pelin taisteleminen on tosiaan yksinkertaisesti vain että voit hyökätä, käyttää esinettä, tai myöhemmin magiaa. Pakeneminen onnistuu vain jos monsterin taso ja Takerun taso on sopivilla eroilla, eli käytännössä niiltä liian vahvoilta jotka tappais helposti ei oikein voi paeta. Mutta tossa yksinkertaisessa taistelussa onkin sitten jekku. Viholliset voivat käyttää erilaisia hyökkäyksiä, eri hahmot sitten kestävät niitä eri tavoin, ja monesti niissä on jotain huumoria mukana. Juoni onkin paljon parempi kuin mitä ehkä voisi odottaa. Tosin arvasin kyllä tietyt asiat etukäteen silleen että "olin vaan varma että" jotenkin kun tietää Elffistä ja osaa jotenkin lukea niiden pelejä, niin pystyy vähän päättelemään sitten asioita.

Myös eri vihollisilla on se perus "se ja se pakeni" mutta joskus harvoin tietyissä tilanteissa voi saada myös harvinaisemman lopetuksen jossa vihollinen esimerkiksi kommentoi taistelua. Osassa näistä on sitten jotain vitsiä kanssa mukana.

Toi että on vaikka mitä kätkettyä dialogia muuten simppelisti pelattavassa pelissä on vähän kaikkialla muutenkin.

Dragon_Knight_II_A.JPG

Jos esimerkiks menee tiettyyn paikkaan just tiettyyn aikaan puhumaan just tietyille, niin voi saada sellaista harvinaista dialogia mitä ei muuten tulisi näkemään koskaan.

Ja pelin dialogista kun on puhe niin..

Dragon_Knight_II_B.JPG

Sanotaan vaikka näin että voihan hyvä helvetti, tää peli kyllä toimittaa vitsejä. Missään kohtaa dialogi tai vitsit ei ole mitenkään sellaista että ne pyrkisi loukkaamaan ketään, mutta osa on vain niin mustaa huumoria että moderni ajatteluaan sensuroiva valveutunut pelaaja varmasti kohottais kulmakarvojaan. Mikä se hauskin tässä vielä on, niin osa siitä tapahtuu sängyssä. Ja peli selvästi tekeekin sellaista että se vähän kuin näpäyttää sinne suuntaan että mitkä ja ketkä peliä voisivat katsoa negatiiviseen sävyyn. Tässä siis täytyy ehkä tietää tämä konteksti, eli tuohon noin 1990 oli hirveä haloo käynnissä ja videopelejä muutenkin pidettiin vähän epäkunniallisena ammattina vanhoillisten keskellä 80-luvun puolivälin jälkeenkin. Siellä sitten Elffin työntekijät ei ole saaneet välttämättä pitää tupakkitaukojaan rauhassa kun on aikansa kohutoimittajat käyneet pyytämässä lausuntoja esittämällä typeriä kysymyksiä, joihin vastatessa on varmasti kovasti kokeiltu pitää naamaa peruslukemilla ja olla repeilemättä nauruun.

Toki tämä on käännös ja teoriassa siitä ei voi olla ihan varma miten paljon mikäkin muuttuu matkalla, mutta väittäisin ettei ainakaan moderni kääntäjä joka ei tahtois tehdä työtään hyvin voisi edes kääntää tätä tämmöiseksi mitä oon nähnyt näitä moderneja huonosti työtään tekevien jälkiä. Ne jutut on vaan niin selvästi ihan eri vuosikymmentä. Parissa kohtaa huomaa sellaisen että on mahdollisesti heitetty selvästi sellainen muunnos vitsille joka ei välttämättä ole alkuperäinen ihan, mutta siinäkin on kyse niin vanhasta vitsistä ettei se ole sellaista mitä nykyisin olisi.

Käytännössä siis joidenkin juttujen ymmärrys vaatii pelaajalta sellaisen ikäänkuin japanilaisen nörttikulttuurin tietämistä vähän kauempaakin tai muuten syventymistä että voi tajuta miksi jokin juttu on heitetty just siinä tilanteessa kuin on, ja niitä just sopiva juttu just väärässä paikassa tästä löytyy.

Jos joku tahtois päästä sisään ton ajan ja myöhemmänkin tietokonepeli + anime+ japanijuttuihin, niin tää peli toimisi aivan loistavana sisäänheittona, mutta väittäisin että ne joille tää ei sopisi ni se ei todellakaan sopisi niille.


Sitten se ehkä näkyvin asia pelissä. Pelin graafinen tyyli, pikselitaide ja miten se vertautuu moneen muuhun. Pelin lopputekstien mukaan graafikoita oli kaksi jotka piirsivät kaiken perinteisesti paperille, ja digitoijia ja pikseliartisteja oli neljä. Ihmettelinkin vähän että miten ihmeessä on saatu tämän näköistä jälkeä tuplakorkeilla pikseleillä ja tolla värimäärällä, mutta se johtuu siitä että ei ole käytetty piirtämisessä mitään ohjelmistoa jolla olis tuplakorkeet pikselit, vaan kaikki grafiikka on skannattu piirroksista suoraan siihen.


Dragon_Knight_II_C.JPG


Pelissähän on aivan älyttömän hyvää grafiikkaa suhteessa aikaansa ja verrattuna aikalaisiinsa, ja suhteessa siihen että kyseessä on tosiaan tuplatut pikselit. Mitään överiähän peli ei sisällä, korkeintaan alastomuutta, joka menee monesti kyllä kirjaimellisesti taiteelliseks alastomuudeks. Pelihän on siis ajalta jolloin ei vielä tarvinnut sensuroida peleissä, en tiedä ihan tarkkaan milloin se oli, mutta käsittääkseni juuri tämän version julkaisu ehti siihen. Mitä sitten tuohon värien käyttöön ja kaiken rasteroimiseen tulee, niin käytännössä tuon ajan PC-98 konemalleissa on mahdollista käyttää 320x200 näyttötilaa ja saada se ulos 15KHz signaalina. Eli pelin grafiikan voisi muuntaa vaikka komposiitiksi jolloin esim ylemmän kuvan hiukset näyttäis ihan erilaiselta.

Lähdin pelaamaan tätä sellaisella ajatuksella että katotaan millainen tämä 1990 vuoden peli on, mutta johtuu varmaan osittain täydellisestä tympääntymisestä nykypeleissä olevia asioita kohtaan, yhdistettynä siihen että pidän nimenomaan tämän tyylisistä dungeon crawlereista, olikin tämän pelaaminen ihan älyttömän hauskaa. Olin tornin neljännessä kerroksessa kun olin vahingossa saanut jo tarpeeksi valuuttaa ostaa parhaat varusteet sepältä, ja saavutin maksimitason jo ennenkuin olisi pitänyt. Plus siinä sitten keräilin seuraavaan tasoon expaa, eikä sitä tasoa edes tullut. Eli olin maksimitasolla ja expat vedettynä tappiin.


Dragon_Knight_II_D.JPG



Annan pelille 9.5 / 10 kun ottaa huomioon pelin iän ja miten se vertautuu muihin. Eli kuin pelaisi sitä vuonna 1990. Ainoat vähän huonommat jutut olisi puuttuva ohjaintuki, ja eri kerroksissa voisi olla pikkuisen vielä yksityiskohtaa enemmän, esim lattia muuta kuin aina mustaa. Pelissä nimittäin voi valita scrollausnopeuden liikkuessa joten ei ole siitä kiinni etteikö jokin laattakuvio olisi mahdollinen.
 
Spelunky (HD) (PC)

Olisinkohan peräti ensimmäisen kerran päässyt läpi, huh. Ainakin sain pari Steamin achia joita ei ollutkaan ennestään.
Onnistuin kuolemaan kesken pelin, mutta juuri hankkimani Ankh pelasti joten jatkoin sitten suorinta tietä Olmecin luo.

Liekö ollut W11 ärsyttävän kuvakaappaustoiminnon syy, että kun nappasin kuvan lopetusruudusta peli heitti FATAL ERRORin ja kaatui. Noh, ainakin sain sen kuvan.

1706548201510.png

Ei, kyllä oon varmasti tän joskus päässyt vastaavalla tavalla (helpoimman kautta) läpi, on tätä sen verran paljon tullut pelattua. Yleensä tosin yritän päästä kultaiseen kaupunkiin ja sitä rataa.
 
The Witcher: Enhanced Edition (PC)

Viime vuoden lopulla kutkutti itseä ajatus pelata läpi koko The Witcher-trilogy kun Cyberpunk 2077 oli niin hyvä että ajattelin pelata CD Project Redin aikaisemman videopelisarjan lävitte. Vähän ennen uutta vuotta tuli otettua ensi kosketus peliin ja mielipide oli vähän heittelevä, alkuun tosi tönkkö taistelumekaniikka ja samojen hahmo modeleiden kierrätys vähän vieroksutti, mutta pinnan alla on yksi parhaimmista RPG käsikirjoituksista ja pelin maailma on todella mielenkiintoinen ja elävä, jossa about jokaisella npc:llä on oma vuorokausirytmi, mikä tuo kivaa realismia pelimaailmassa liikkumiseen.
Vaikka taistelumekaniikka on nykypäivän standardeilla vähän tönkkö, siihen tottuu todella nopeasti ja erilaiset stancet ja miekan vaihtelut tulee luonnostaan kun menee vastaan tiettyjä vihutyyppejä. Käsikikirjoitus on tosiaan genrensä parhaimmistoa, kun ajattelee milloin peli on tullut ja miten geneerisiä kyseisen genren tarinat olivat, tässä on tarina ihan game of thrones tasoa, jossa kokoajan tapahtuu kaikenlaista ja hyväksi luullut tyypit paljastuu todella pahoiksi ja pahoissa löytyykin positiivisia puolia, paitsi main antagonistiryhmä onkin sieltä ihan perseimmästä päästä. Musiikki on todella tunnelmallista ja jokaisen alueen biisit jää kivasti soimaan päähän. Kyseinen peli on saamassa remaken about parin vuoden päästä aikaisintaan, täytynee varmaan sekin kokeilla sitten aikanaan, koska tykästyin todella tämän pelin tarinaan, maailmaan ja musiikkiin, että toivottavasti tekevät uskollisen remaken paremmalla taistelumekaniikalla, niin pelistä tulee helposti 10/10 peli itselle :) Nyt voikin sitten hetken hengähtää ja voi sitten kohtapuolin siirtyä jatko-osaan, eli The Witcher 2: Assassins Of Kings Enhanced Editioniin :)
 
Tää on varmaan älyttömin juttu mitä tähän mennessä läpäissyt..

Eli taustaa sen verran että kaivan PC-98 doujingrafiikkadisketeiltä sun muusta vanhoja kuvatiedostoja jotka osa on sellaisessa formaatissa että alkaa olla jo vaikeaa osan kanssa. En erottele sen kummemmin onko kyseessä hentaita vai ei.

Nooh osassa on sitten sellaista jekkua että voi olla esim custom kuvanäyttäjä joka sit scrollaa automaattisesti jotain isompaa kuvaa jossa sit parilla rivillä siellä minne suuntaan scrollataan menee pikselit vähän sekaisin. Tollasista sit pitää napsia taltiointeja ja kasailla niistä yksi kokonainen.

Sitten on se yks hiton peli jonka graffat on sotkettu silleen että pakko pelata se että pääsee edes näkemään minkä tasoisesti piirrettyä siellä on.



Seira no Ayamachi
- PC-98 doujin

Eli tossa on neljä tehtävää joista valitaan jokin, sitten saadaan kuva jota pitäisi katsoa sen verran että painaa mieleen asiat siitä.

Sen jälkeen ruutu menee mustaksi ja tulee sama kuva mutta seitsemän kohtaa on muuttunut. Ja sitten pitäis klikata missä kohtaa on muutokset.


MISTAKE21.png

Tää on yksi niistä kuvista jonka voi vielä uppia.

Miksi edes nähdä vaivaa niin koska tää graafikko on ollut todella hyvä vaikka osittain tyyli on kopioitu selvästi Customin graafikolta. Otetaan nyt siis huomioon miltä vuodelta tämä on.

Mikä se vaikeus sitten on niin parhaillaan ne erot voi olla noin kuuden pikselin kokoisia.

Eli vaikka olis alkuperäinen kuva ja se mistä etsitään eroja vierekkäin modernilla 32 tuumasella 4K näytöllä zoomattuna ni välillä niitä eroja ei löydä perkeleen isoäitikään ja montakohan tuntia käytin tän kanssa. Kuvasta saa klikata asioita seitsemän kertaa, ja niitä eroja on seitsemän eli yhtään virhettä ei saa olla ja se hiiren kursori ei osoita siihen missä se kärki on vaan se todellinen kohta on noin puolivälissä kursorin alla. Sitten seitsemän kohdan klikkailun jälkeen tulee kuva jota on sensuroitu yllättävän isosti suhteessa siihen että vähemmälläkin olis menny läpi jos joku kyylä olis Pasoketissa tms käyny tutkimassa ettei oo vaan laitonta.

Sitten kun kaikki neljä tehtävää on suoritettuna niin aukeaa viides jossa graafikko selvästi on tehnyt parastaan


MISTA51.png


Yhtenä eroista oli esimerkiks kynän väri joka näkyy tosta terästä eli voi laskea pikseleitä siitä. Miten hitossa kukaan on ennen ysärin puoliväliä voinu edes ratkaista nämä?

Nämä siis pitää kaikki tehdä putkeen, ja kunhan viideskin on ratkaistu niin sitten soi voittomusat ja creditsit, ja aukeaa CG galleria. Jonka kun katsoo läpi niin siellä on kaksi viimeistä kuvaa bonuskuvia joista toinen on skannaus doujin artbookista tms jonka toi sama artisti on julkassut, millon? ei mitään hajua. Kokeilin myös löytää olisko tekijöistä mitään et minne päin ovat päätyneet mut eipä löydy yhtään mitään eli ainakin nimimerkit on vaihtuneet jossain kohtaa.
 

Battle Block Alfin
(PC-98)

Kun 1989 vuoden Marmalade II Plus oli ollut yllättävä menestys mitä arkanoidklooneihin tulee, ja sen perään Cyber Block Metal Orange oli vielä isompi hitti ilmestyessään vielä 1990, niin tollaisella linjalla oli sitten doujinpeleissä muutamia "kilpailijoita".

Excel Soft nimisen doujinporukan Alfin oli kanssa yksi "tehdään arkanoidklooni mut todella hyvällä pelattavuudella ja kovilla musiikeilla". Tämähän on siis vuodelta 1991 ja vähän vaikea sanoa että onko tän kanssa kopioitu Orangea, vai onko se innostus tullu enemmän tuolta Marmaladesta.

_20240209_025506.JPG

Tässä ei ole monipuolista powerup systeemiä vaan sieltä vaan randomina tippuu mitä tippuu ja useimmiten kunhan on saanut ensin gigan ja sitten pallon kolminkertaistumisen niin kenttä onkin about samantien läpi.

_20240209_031800.JPG

Erikoisempana juttuna tässä on erilaisia tiiliä paljon enemmän mitä ei esimerkiks voikaan hajottaa kuin tietyllä asialla. Noi erilaiset siniset joissa on punainen laatikko ei hajoa ampumalla vaan niihin pitää osua pallolla. Sitten taas erilaiset harmaasävyt vaatii eri määrän iskua hajotakseen, riippuen värisävystä. Tohon mailaan kun ottaa yhden powerupin niin se korvaa edellisen, paitsi jos kyseessä on "catch" ja yleensä sitä leveämpää mailaa ei kyllä tarvitse, eikä sitä yleensä edes tule.

Aina kun on pelannut 5 kenttää tulee kuvia joita peli kutsuu "H_CG" mutta ne ovat aika kesyä ihan vaan ecchimateriaalia.


_20240209_030152.JPG




_20240209_032606.JPG



_20240209_035849.JPG


Noista tulikin jo kommenttia discordissa että noihan on Dragon Quest hahmoja, että mitä ihmettä yhdessä pelissä tekee ecchikuvat toisen pelisarjan hahmoista, mutta kun doujinpelistä kyse ni tottakai siellä voi olla vähän mitä hahmoja sattuu.


Miten sitten Alfin noin muuten niin..

_20240209_035128.JPG

"Meillä on 17 palloa joista ykskään ei haluu mennä tonne vasemmalle puolelle..."

Sanoisin kyllä että Alfin on enemmän Marmaladevaikutteinen ja sitten vie asioita siitä eteenpäin kuin suora Orangeklooni. Orangessa nimittäin pelaaminen on paljon taktisempaa ja eri powerupeilla pitää kikkailla eri tilanteissa, kun Alfin taas on monesti todella tuuriin perustuvaa. Esimerkiks tää kenttä 25 niin jos siinä ei satu tippumaan sopiva poweruppi ensimmäisistä tiilistä niin sitä ei tyyliin ole mahdollista edes läpäistä. Sitten jos sieltä tippuu se sopiva eli giga, niin perään tulee varmasti myös kolmeksijakoa, ja niitä voi kasaantua monta peräkkäin, sieltä voi sataa niitä oikeasti se viis kappaletta putkeen.

Tää on just tätä Alfinin puhtaasti tuuriin perustuvaa että sille ei ole oikein mitään rajaa miten paljon sieltä niitä tulee ja miten ylitehokkaaks voi mennä, mutta sitten voi mennä taas kymmenen kertaa niin ettei tule yhtään mitään kunnollista.

Tässä on myös silleen erikoisesti että elämiä on alussa vaan yks ja niitä pitää kerätä lisää, ja continue palauttaa siihen kenttään mihin jäi, mutta elämiä on taas se yks. Eli jälleen sit tuurista kiinni että tuleeko sopiva poweruppi jolla kentän voi jyrätä, ja jota ilman se on mahdoton. Välillä tää tuntuu enemmän uhkapelisimulaattorilta kuin että tätä pitäis osata jotenkin pelata.


Jos joku tässä kohtaa miettii että mitä ihmettä jotain arkanoidklooneja niin kokeilkaapa ite näitä, ei se tarvitse mitään tuoretta ja mullistavaa ideaa, vaan joku vanha idea käy hyvin jos pelistä tehdään pelattavuudeltaan todella pätevä ja siihen vielä kovat musiikit. Tälle alustalle on varmaan ainakin viisi arkanoidkloonia joista ainakin neljässä on todella kovat musiikit, ja joista kolmessa ne on aivan helvatan kovat musiikit. Se alkuperäinen vanhempi peli mihin nää sit nojaahan ei ollut oikein mitään noista, pelattavuus ei ollu niin hiottuja ja musiikit oli suht tylsät. Sit sehän näissä kanssa on että nää pyörii sulavasti vaikka millä perunalla, 286 prossu riittää, eikä osaan tarttee todellakaan olla edes sitä


Sitten musiikeista puheenollen ...

_20240209_035058.JPG

Alfinista löytyy soundtest jossa sitten on myös paljon muutakin kuin vaan pelin musiikit kuunneltavissa, Super Star Soldierista on tykätty selkeesti. Pelillä sit on käsittääkseni jotain kytköksiä FMP audiodriveriin joka ei vielä 1991 ollut mikään ihmeempi juttu mutta josta tuli vähän myöhemmin PC-98 puolella aivan äärimmäisen iso juttu, tolle siis tekee porukka musaa vielä tänäkin päivänä. En tiedä oliko se nimenomaan Alfin missä sitä on käytetty, sillä jos oli, niin se on alkujaan ollu sinne pelin exeen sisään ujutettuna, mutta sen tiedän että vähän tosta myöhemmin todella monet doujinpelit käytti nimenomaan sitä, ja ainakin tähän musiikkia tehneet on myöhemmin tehneet FMP arrangeja niistä yms kaikenlaista jännää, tässähän tosiaan on pelkkä OPN tuki, siksi 3 FM ja 3 SSG.


Pelin korpulla on myös tekstifilu josta selviää että pääosin pelin on tehnyt toi sound testissä näkyvä nimimerkki Ukky joka sitten käy vähän läpi pelin kehityksestä muutenkin. Eli oli aloittanut pelin tekemisen syyskuussa, ja tarkoitus olisi ollut saada se lokakuussa pidettyyn pasokettiin julkaistavaks, mutta sekä työkiireet että yölläpelaamiskiireet sitten aiheutti pelin viivästymisen muutamalla kuukaudella ja se päätyikin sit loppuvuoden 1991 tapahtumaan julkaistavaks.


Ainiin, ja pelissä on muuten ihan juonikin, tälleen vapaasti suomennettuna:

"Kuukalenterin 0256 vuonna ihmiskunta on kehittynyt liian keinotekoiseksi.. Tylsä juoni joten jätän loput pois. Eniveis Alfin-chan menee päihittämään vihollisiaan"
 
Silent Hill :ps1:

Sireenit kuultu, sumuisessa Silent Hillissa juostu, ruosteisessa ja metallisessa sairaalassa eksytty.

Vähän kankea tämä ensimmäinen, varsinkin kun framerate oli niin heittelevä. Kaupunkia oli kuitenkin ihan kiva tutkia. Se rautaruosteinen, säkkipimeä, verinen ja ketjuinen maailma inhotti. Grafiikka on kuitenkin sen verran pikselöityä, että tämä oli ihan siedettävää. Jokaisen epämiellyttävän paikan jälkeen vain sumuinen mörköjen täytteinen kaupunki tuntui melkein viihtyisältä.

En löytänyt kivääriä lainkaan, joten mäiskin viholliset lähinnä palokirveellä ja pistoolilla. Ilmeisesti missasin muutakin kun ei joka nurkkaa jaksanut hönkiä, joten aika yllätyksettömästi tuli bad ending. Juoni oli erityisesti bad endingin myötä aika mitäänsanomaton, mutta taitaa tämä ensimmäinen osa olla niin kokeilullinen, ettei sitä voi ihan hirveästi kritisoida.

Ihan viihdyttävähän tämä oli kankeudestaan huolimatta, ja siitä huolimatta että pelinä aika lyhyt ja alkeellinen. Olisi varmaan pelottanut enemmän keskellä yötä, mutta pelasin päivä- ja ilta-aikaan enkä sulkenut itseäni pimeään huoneeseen. Eniten ahdistutti pelin "musiikit" eli kaikenlaiset kolinat, surinat ja teolliset äänet.


sh_results.png

Kuolemista 10 tuli pelin toiseksi viimeisessä loppuvastuksessa, ja yksi tuli myöhemmin pelin ainoasta (?) tappoansasta. Silent Hill 2 odottaisi, jos ei ala liikaa pelottamaan tai veriruostemaailma ole jo liian aidon tuntuinen.
 
Muistaakseni tuo oli aika nopea peli kuitenkin. Alkujännityksen jälkeenhän näissä lähinnä käydään ovi ovelta vaan katsomassa, että mikä ovi aukeaa, mikä ovi on lukossa ja mikä ei tule aukeamaan koskaan.
 
4h kuulostaa aika vähältä. Omasta peluusta aikaa, mutta kyllä siihen meni kauan, enkä päässyt edes läpi. Jumissa ilman ammuksia vissiin vikassa bossissa.

Minusta tuntuu ettei peli pidä ihan oikeaa aikaa. Ehkä tuohon voi lisätä +1-2h.

Lopussa jouduin yhtä puzzlea vilkaisemaan, kun en ymmärtänyt mihin kameraa käytetään.

Sen unohdin sanoa, että puzzlejen tasapainoa ei ole tässä mietytti lainkaan. Piano-puzzle ensimmäisenä puzzlena on vähän matto jalkojen alta, ei meinannut ihan lähteä moisten lorujen sovittaminen pianon koskettimiin. Suhteellisen kaukaa haettu oli tuo. Tosin muistelisin SH3sta testanneeni ja siinä tais pitää heti ensimmäisenä tietää Shakespearen teokset, jos puzzlevaikeustason pisti vaikeimmalle.
 
Maailman paras peli. Tai yksi niistä.
Kyllä melkein minkä vaan SiLent Hill1-3:sta voisin sarjan parhaaksi nostaa, ehkä itse tykkään PS2-peleistä enempi, mutta ykkösessä on oma pleikkatunnelmansa kyllä. Lunta tippuu ja aluksi niin rauhallisen mysteerin äärellä ollaan. Kyllä tuntuu pirun häiriintyneeltä koulukin varsinki nykyään. Mutta Harry Mason säilytttää kylmän viileytensä syvimmässäkin helvetissä.
On siellä sitten täysin missattavaa sidequestia ja tutkittavia mestoja, jotka pistää tarinanki aivan uusiksi.
 
Kyllä on itselle yks lemppari pelisarjoista.
2 ja 3 on parhaat.
4, homecoming, downpour ja vitan vielä läpäisemättä. Vitan versiota pelannut jonkin verran.

Olet oikeassa puzzleista, ite kyllä sellanen haahuilija peleissä ja puzzlet pitää välillä kattoa netissä. Melkein olipa mikä tahansa peli niin tuplat saa laittaa pelikelloon, mitä netissä lukee.
 
Silent Hill 2 on semmoinen mikä itellä kestää aina yllättävän kauan. Siinä tietty mesta alkupuolella on jotenkin kirottu niin että se tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.
Sen jälkeen etenee nopeampaa mutta tulee vielä melkosten raskaitten mestojen Moria-vaelluksia kyllä.

Ja aiempaan GTA-keskusteluun: mielestäni noista peleistä spesifisti San Andreasin maailmassa on semmonen oma jännä tunnelma kyl. Palaan yhä aina huolettomina kesäpäivinä kaikkien hevosenkenkien ja simpukoitten yms 100% rojektia jatkamaan. Kovin monista tämmöisistä peleistä en pidä mutta tuosta kyl ihan poskettomasti.
 
The Legend of Nayuta: Boundless Trails PS4

Falcomin alunperin PSP:lle vain Japanissa julkaistu peli kyseessä. Viime vuonna se käännettiin Switchille ja PS4:lle. Onhan tää vähän käppäsen näköinen, mutta silleen hyvällä tavalla :) Kiva pikku action rope. N. 30h taisi mennä läpipeluussa. Kovasti tuli Ys-sarjan pelit mieleen. Ei mitenkään yllättävää, kun saman firman peli tämäkin. Suosittelen!



Latasin fanikäännetyn PSP-version kans PSP Go:lle. Vois senkin joskus kans pelata.
 
Dungeons of Dreadrock

UIJUMA oli hyvä peli!

Yhden ruudun toimintapuzzlekenttiä, joiden ideat vaihtelee pelin aikana niin vikkelään, että mihinkään tiettyyn ongelmatyyliin ei ehdi kyllästyä, vaan aina etenkin loppua kohti edetessä kiinnostaa nähdä millainen puzzle seuraavassa kentässä on.

Ainoat ongelmat tässä oli, että peli ei mene pauselle lainkaan, joka vähän ärsyttää joissain kentissä, joissa tarvii olla liikkeessä alusta asti. Yleensä kenttiä saa miettiä hyvin, mutta välillä tuo pausen puute ärsyttää. Ei sillä että se mitään oikeasti haittaisi, kun ei tässä elämiä ole, vaan aina aloitetaan saman kentän alusta, mutta on se vähän rassaavaa kuunnella ja kattella kun möröt tappaa uudelleen ja uudelleen kun vaan tekis mieli seistä paikallaan ja miettiä strategiaa tovin.

Toinen ongelma on että ainakin xbox-ohjaimen ristiohjaimella pelatessa suuntanapit otti välillä vähän liian herkästi suunnan sivulle vaikka oli tarkoitus mennä alas tai ylös jne. Joissain kentissä pitää kulkea kohtalaisen vikkelästi ja tehdä käännökset oikeaan suuntaan oikeaan aikaan, niin niissä tilanteissa tuli painettua useampaan otteeseen vikasuuntaan. Tällöin kannattikin laittaa ohjain pöydälle ja pelata tällainen ongelmallinen kenttä näppiksen kanssa. Näppiksellä tuollaista ongelmaa ei ole lainkaan.

Mutta siis oujea tämä oli hyvä peli! Erittäin hyviä puzzleja ja pelimekaniikat oli justiinsa sopivan yksinkertaiset. Vajaat kuusi tuntia kesti mennä pelin 100 kenttää läpi.

Steamissa pelasin, ja tästä vielä linkki jos jotakuta kiinnostaa:


Peli on saatavilla puhelimille ja Switchille myös.


dod1.jpg

dod2.jpg
 
Deus Ex: The Fall (PC)
Tästä pelistä aikoinaan ymmärtäny että ihan todella kakke tekele, mutta kun sattuu olemaan niin lyhyt peliajaltaan niin päätin pelata kyseisen pelin lävitse.
Peli sijoittuu aikaa ennen Deus Ex: Human Revolutionin alkua ja on pelillisesti aivan samanlainen kuin edellä mainittu peli, mutta melko simpplelöity joitain mekaniikkoja/liikuttavuutta. Peli on alunperin mobiilipeli, mikä kyllä hyvin näkyy tietyissä paikoissa graafisessa ulkoasussa, mutta muuten ihan hyvän näköinen tekele. Pelattavuus on tosiaan päällisin puolin hyvää vanhaa, sai pelattua joko non-leathalina tai leathalina, itse tottakai valitsin non-leathalin. Pelissä tavanomaisesti seikkaillaan ympäri kaupunkia tehden päätehtäviä että sidequesteja, joita ei hirveästi ole.

Ja nyt päästään itseä eniten yllättäneeseen faktaan, että peli loppuu todella pahaan cliffhangeriin ja lisää sisältöä ei ole olemassa, vaikka peli vihjaa kovasti "to be continued". Peli sai aikoinaan niin huonot arvostelut, että pelin sisällön kehittäminen lopetettiin kokonaan ja The Fallin juoni jää TODELLA pahasti kesken. Mikä on omasta mielestä hyvin ikävää, koska vaikka peli on aika ylisimppelöity, niin tykkäsin todella pelata peliä, pelillisesti peli on oikein mainio, kiva sniikkailla ja koluta paikkoja tehden sidequesteja, tarinakin oikein mainio. Jäi vähän haikea olo että peli loppui näin lyhyeen, joka olisi omasta mielestä ehdottomasti ansainnut lisää sisältöä. Vaikkaa peli jääkin kesken, on se mielestäni pelaamisen arvoinen jos tykkää Deus Exin maailmasta ja pelattavuudesta.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös Bottom