Tomb Raider (PS Classic)
Nyt kun oli totutellut 3D-maailmassa loikkimiseen Mario 64:n parissa, uskaltautui pelaamaan ensimmäistä Tomb Raideria. Eräs kaveri hehkutti tätä kovasti silloin, kun peli oli uusi, ja kävinkin monet kerrat kokeilemassa, että mikä tässä on niin hienoa. Lopulta itseä kiinnosti kuitenkin enemmän Crash Bandicoot. En ole tainnut koskea Tomb Raideriin noiden aikojen jälkeen ja mieleen on jäänyt vahva kuva hankalista kontrolleista ja sekavuudesta. Pelot kävivät toteen heti "tutorialissa". Paljon tasohyppelyitä pelanneena tuo systeemi, jossa painetaan
ensin hyppyä ja pienen viiveen jälkeen valitaan suunta, on todella takaperoinen. Toisaalta vähän vastaavaan on tottunut esim. Abe's Oddyseessa ja Prince of Persiassa, joissa hahmo liikkuu "asteittain". Kyllähän siihen sitten alkoi tottumaan ja aika äkkiä sitä oppi, miten tuolla palikkamaailmassa kuuluu navigoida.
En muistanutkaan, miten kuumottava tunnelma tässä on jatkuvasti. Peli on aika hiljainen ja musiikki on varattu vain harvoihin kohtauksiin tehokeinoksi, mikä toimii aika hyvin. Vielä kun olisi jotain ambienssiääniä. Vaara tietysti vaanii joka kulman takana ja tämä tuntui yllättävän paljon kauhupeliltä, mitä en kyllä muistanut yhtään.
Etenkin loppupuolella meno menee aika villiksi temaattisestikin. Muistin kyllä hämärästi yhden mörön ihan viimeisestä kentästä, mutta en sitä, että miljöö on lopulta kuin Doomista.
Mietin aluksi, että miten tässä on ikinä onnistunut pääsemään mihinkään, kun kentät ovat jumalattoman pitkiä ja kaikki pitää tehdä virheettömästi ja kuolematta. Jossain puolivälissä peliä oli sitten pakko katsoa oppaasta, että miten edetä, kun en löytänyt puskan takana ollutta vipua. Selvisi siinä sitten samalla, että tässähän on checkpointteja. Yksi emulaattorin asetus oli vain tehnyt niistä näkymättömiä. Joskus ihmettelinkin, että on jotain näkymättömiä esteitä "bugin takia", mutta nehän olivatkin varmaan tallennuskristalleja. Eipä ollut enää ihan niin armotonta ja tarkkaa tuon jälkeen. Muistin kyllä, että näissä oli jotain tallennuspaikkoja, mutta ajattelin, että ne olivat varmaan sitten kakkosessa (jossa on myös se hovimestarin lukitseminen pakastimeen). Ehdin jo ajattelemaan, että joku Dark Souls on ihan lastenleikkiä tämän rinnalla. Loppupään kentät olisivatkin olleet jo aika sadistisia ilman checkpointteja.
Pelihän näyttää jokaisen kentän jälkeen läpäisyyn menneen ajan (varmaankin vielä ilman kuolemia) ja pisimmät taisivat olla yli puoltatoista tuntia, mikä sai pelaamisen tuntumaan jotenkin työläältä. Lähes jokaista hyppyä pitää mallailla ja hinkata tarkkaan ja ympäristöäkin pitää tarkkailla, ettei taas vieri joku kivi niskaan, kun silmä välttää. Tuollainen yleinen pelaamisen raskaus onkin ehkä huonoin puoli tässä, mutta makuasiahan sekin on.
Taistelu on kyllä suht paskaa. En oikein ikinä keksinyt, miten siinä kannattaisi toimia. Paras taktiikka oli toki päästä johonkin tasanteelle, johon vihollinen ei pysty tulemaan ja räiskiä menemään turvasta. Kun tämä ei onnistunut, turvauduin sitten perääntymiseen, sivuttaishyppyihin ja tuuriin. Onneksi peliin on tajuttu ottaa pääpainoksi pulmanratkaisu ja tutkiminen. Jossain vaiheessa mietinkin, että peli olisi paljon parempi, jos vihollisia ei olisi ollenkaan, mutta toisaalta ne tuovat oman jännityselementtinsä: Tiedät olevasi kusessa, kun muuten hiljaisessa ympäristössä alkaa kuulumaan karhun murinaa. Sen verran osasin olettaa, että esineiden ja ammusten säästäminen palkitaan lopussa. Kankea taistelu ei ollut niin justiinsa viimeisissä kentissä, kun medipackeja oli kymmenittäin ja ammuksia tuhansia.
Odotin sysipaskaa kameraa, mutta itse asiassa se ei ole tässä hullumpi ajanjaksoon nähden. Pahin ongelma ovat ahtaat käytävät, joita on paljon, ja 90 asteen käännökset takaavat, että et todellakaan tiedä heti, mitä nurkan takana vaanii. Noissa onneksi harvemmin tapahtui mitään katastrofaalista ja vaikka peli tuntuu välillä epäreilulta, kenttäsuunnittelu on pääasiassa aika harkitun oloista.
Olihan tuo kaiken kaikkiaan aika hyvä peli, mutta ei ehkä sittenkään ihan omaa genreä. Ei ainakaan kiinnosta alkaa pelaamaan kakkosta ihan äkkiä.
