Minkä pelin pelasit viimeksi läpi?

Unravel Two PS4
ea-featured-image-unravel-two-16x9.jpg.adapt.crop191x100.1200w.jpg
Erittäin rattoisaa puzzle-platformia ruottalaishenkisessa luonnossa ja saaristomeiningeissä. Grafiikka on kivaa ja musiikki rentouttavaa.

Milloin juostaan metsoa karkuun ja milloin vältetään hukkumista pienee jorpakkoon samalla kun varotaan ettei vanha kunnon HAUKI syö suihinsa!

Lyhyt peli jonka peruspelin pelasi reilussa parissa tunnissa läpi. Fiksuimmat pelaa tän läpi tunnissa, pelistä löytyy myös Co-Op sohvahommailuihin.

Pelin jälkeen aukeaa useampi challengekenttä, jossa itellä loppui viime kerralla ainakin älli kesken.

Miinuksena hieman bugaileva kontrolli, kun vaihtelee narukerää.

Kokonaisuutena 3,5/5.
 
The Legend Of Heroes: Trails Of Cold Steel IV (PS4)
Muutama viikonloppu tässä vierähtikin pelin parissa kun 150h meni pelin läpäisyyn. Tarina sai omasta mielestä hyvän päätöksen ja nyt on sitten varmaankin pitkä odotus edessä, että pääsee pelaamaan sarjan seuraavaa peliä.
 
Civilization VI (PC)

Tätä tullut viimeaikoina pelattua. Veljen luona tuli pelattua moninpelinä tiiminä ja nyt sit yksikseni aloittelin maailmankartan valloituksen. Score victoryhän sieltä tuli Prince vaikeusasteella, mut päätin et jatkan (just one more turn) loppuun asti valtaamalla koko maailman ryssillä :devilish:

Silti omat suosikkini on Civilization II ja Civilization V tästä pelisarjasta, mitä olen pelannut. Kolmosta ja Nelosta en ole koskaan pelannut, mut eiköhän sekin päivä vielä koita en niitäkin tulee pelattua.



 
Tony Hawk's Pro Skater 1 + 2 (PC)

Taistelin itseni kanssa, mutta päädyin laskemaan läpäistyjen pelien listalle kahdeksi peliksi. Molemmista käytiin siis hakemassa 100% Level goalit. Tähän kului aikaa noin 8h 30min, eli aika lyhyitä pelejä ovat molemmat. Toki THPS2 oli tuttu ennestään, mutta silti melko lyhyitä pelejä.

Remakena hyvä, mutta ei täydellinen. Jostain syystä THPS2 ympäri tasoa piilotettavat rahat on päätetty korvata ominaisuuspisteillä, mutta pisteitä on vain 2-4 per hahmo. Siis kun alkuperäisessä pääset sala-alueelle täynnä rahaa, niin tässä remakessa siellä odottaa autio alue, jossa on yhteen satunnaiseen kulmaan piilotettu ominaisuuspiste hahmosta riippuen. Miksi ihmeessä? Rahaa voi tässä vielä käyttää oman skeittarin vaatetukseen ja lautoihin, joten olisihan tähän voinut tarjota sekä pisteet että rahat? Rahasetelit saivat nimenomaan eri paikat tuntumaan palkitsevilta ja toisaalta nuohomaan tasojen jokaisen nurkan, ennen kuin sen kehtasi laskea läpäistyksi.

Xbox Series X pädillä oli hyvä pelata, mielestäni D-pad sopi hommaan kuin nakutettu. Sopivasti kliksui, ja laudasta lähti aina ne temput mitä toivottukin. Skeittarin ulkoasua ei naamalta pystynyt kamalasti vaikuttamaan, mutta siitä tuli asuvalinnoilla mielestäni aika persoonallinen.

thps_custom_hahmo.jpg

Hyvä peli, sisältöä olisi voinut jotenkin raapia lisää kasaan tai suoraan vaan laajentaa. Hyvä että tässä sentään tuli 2 ensimmäistä peliä, muuten sisältöä olisi ollut aivan liian vähän... toisaalta nyt jäi vähän olo, että olisin tähän voinut kolmosenkin ottaa. Remakena ei sikäli mitenkään kauhean kunnianhimoinen, että tämä on enimmäkseen kasvojen kohotus, alkuperäiseen ei muuten ole juuri koskettu.

Harvemmin kuitenkaan pelailen pelejä enää kolmessa illassa, että sikäli THPS koukutti aivan kuten nuoruudessa.
 
Tuli ekaa kertaa testattua Tengai CRT:ltä Tekken kabinetissa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka se hyvältä näytti OSSC kautta OLED:ltakin, niin kyllä se tuosta putkesta vaan on parhaillaan!

Onneksi tää on niin iso kabinetti, että sisälle mahtuu vaikka pieni yksiö :D Tulipa nyt samalla testattua tuo JAMMA jatkopiuhakin ja hyvinhän tuo toimii.

tillaa.jpeg

Aika vähän on tätä Tengaita tullu pelattua niin ei mitään toivetta 1cc hommista. Vähän vajaa 10 kolikkoa meni nyt, mutta pari niistä meni kyllä ihan vaan valokuvailuun. Hitboxi on koko tuon ukon kokonen joten siinä oli totuttelua kun tottunut CAVE hommien pieneen hitboxiin.

For Ed-Die with lööv:
dem.jpeg

Pari muuta räpsyä:
hypnorex.jpeg

krank.jpeg

ormo.jpeg
 
Druidstone: Secret of the Menhir Forest (PC)

Vaikeustaso normal, näin jälkikäteen olisi ehkä voinut pelata hardillakin. Läpi ajassa 17,5h, kaikki muut achievementit paitsi "pelaa hardilla".

Tommonen vuoropohjainen tactical squad -peli fantasiateemalla. Suomalaista laatua. Vähän menee enemmän puzzlemaiseksi kuin vaikkapa XCOM, välillä jopa hieman Into the Breach tyylinen. Muistuttaa kovasti lautapeli Gloomhavenia tyylillään ja suhteellisen lyhyillä tasoillaan. Monissa tasoissa aikaraja (vuororaja), mutta ei mielestäni ärsyttävä sellainen.

Paljon parempi kuin mitä metacritic (79/100) tai Steam-arvostelut (84%, viimeaikaisista 78%) kertovat. Minä pidin alusta loppuun. Peli oli varsin sopivan pituinen, ehkä olisin voinut ottaa jopa muutaman tason lisää. Tehtävät ja itse pelimekaniikat olivat erittäin toimivia, vaikka eivät varsinaisesti tarjonneet mitään uutta. Tarinallinen tyyli olivähän sitä-sun-tätä, ettei oikein tiennyt ollaanko tosissaan vai hieman komediallinen, ja dialogi vähän semmosta eeehhh... mutta se nyt oli aika pieni osa kokonaisuutta, ja tarina ei ollut mitenkään häiritsevä tai ärsyttävä.

Selvästi aliarvostettu.

 
Full Throttle Remastered (PC)

Ekaa kertaa elämässä tuli pelattua tämä läpi, junnuna tätä peliä tuli vain kuolailtua Pelit-lehden arvostelussa. En tiedä miksei ole tullut aiemmin hankittua, saattoi olla syy myös tuossa Seikkailupelit -ketjussa.

Pääosin tuli pelattu Remasteredina grafiikan takia. Parissa kohtaa piti myöskin turvautua Googlen apuun, kun ei ois vaan älykkyys riittäny. Nämäkin oli selkeitä jälkikäteen todettuja DOH!-virheitä

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Aikaa otti Steamin mukaan 5.1h. Arvosanaksi 4/5 , koska yhdessä kohtaa peliä bugitti, niin paljon ettei meinannut päästä eteenpäin
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
Unheard (PC)

Kehuttu etsiväpeli, jossa kuunnellaan eri tapahtumapaikoissa ihmisten keskusteluita, määritetään kuka on kuka, ja vastataan pariin kysymykseen ("kuka toi pommin?", "kuka laukaisi pommin?"). Monet vertaa Obra Dinniin.

...hidastempoinen, tylsähkö, ääninäyttely sellasta hollywoodin-pahimmat-stereotypia-aksentit tasoa, helppo. Ja päälle vielä varsin lyhyt, joku 3h tähän meni. Ihan veikeä idea, mutta ei siitä hirveästi oteta irti. Rasittavaa vaan juosta huoneita edes takaisin ja kelailla aikaa ees-ja-taas, jotta voi kuunnella eri ihmisten puheet. Muuten ääniä ei hyödynnetä oikein mitenkään, pari kertaa pitää kuulla kenen puhelin pirisee. Tässä on joku suuntaääni, joka ei toimi pirunkaan vertaa, vaan kuulet tasan yhden huoneen äänet. Suunta ääni vaikuttaa siten että joku hölisee max volyymilla pelkästään oikean korvan kuulokkeesta, samalla kun vasemmasta ei pääse pihaustakaan. Puhujan vaihtuessa se hyppää täysillä vasempaan korvaan. Erittäin epämiellyttävää.

Jos Druidstone oli aliarvostettu, tämä on täysin yliarvostettu.
 
Tänään tullut muutama peli aamutuimaan pelattua läpi:

Frog Detective 1: The Haunted Island & Frog Detective 2: The Case Of The Invisible Wizard (PC, Steam)

Kummatkin noin 20 min pelejä. Enemmän lapsille suunnattuja ensimmäisiksi seikkailupeleiksi. Dialogi on välillä aika kekseliästä ja hahmot on kivan persoonallisia. Peli vaan on pelaamisen suhteen niin simppeli ja peli tavallaan ratkaisee itse itsensä. Sellaisia hyvänmielen pelejä, tuli vähän lapsuus mieleen ja ensimmäiset Manu ja Matti -pelini muksuna. Kaks ekaa Manu & Mattia on kyllä seikkailupelinä valovuosia parempia.

3/5

Tales Of The Neon Sea (PC, Steam)

Eilen aloitin, tänään lopetin. Tää oli hyvä peli, ehkä viimeisessä chapterissa alko olla vähän väsymystä. Pelihän oli samanlainen kuin viime vuonna pelaamani The Long Reach eli pikseli point 'n' click sidescrolleri. Tää peli sijoittuu Cyberpunk-maiseen neon värien ryydittämään dystopiseen maailmaan, jossa robotit ja ihmiset ison sodan jälkeen elävät sovussa, mutta jännitteitä edelleen on pinnan alla. Päähenkilön ja hänen kissanssa kanssa tutkitaan murhia, jotka lopulta nivoutuvat isommaksi kokonaisuudeksi. Välillä päästään kissan kanssa ratkomaan, paikkoihin joihin päähenkilö ei pääse. Tässä on maailmanlopun jumala-kulttia, sarjamurhaajaa, gangstereita jne. Tavarapuzzlet on aika simppeleitä ja peli keskittyy enemmän tarinan ja maailman kerrontaan ja on aika raskas logiikkapuzzlejen suhteen. Onneksi logiikka ja kääntele nuppeja puzzlet on aika helppoja, joten mitenkään kauan aikaa tässä jumissa ei voi olla.

4/5
 
Tänään tullut muutama peli aamutuimaan pelattua läpi:

Frog Detective 1: The Haunted Island & Frog Detective 2: The Case Of The Invisible Wizard (PC, Steam)

Kummatkin noin 20 min pelejä. Enemmän lapsille suunnattuja ensimmäisiksi seikkailupeleiksi. Dialogi on välillä aika kekseliästä ja hahmot on kivan persoonallisia. Peli vaan on pelaamisen suhteen niin simppeli ja peli tavallaan ratkaisee itse itsensä. Sellaisia hyvänmielen pelejä, tuli vähän lapsuus mieleen ja ensimmäiset Manu ja Matti -pelini muksuna. Kaks ekaa Manu & Mattia on kyllä seikkailupelinä valovuosia parempia.

3/5
Nää on kyllä kivoja pelejä!
 
Final Fantasy VII

Se orggisversio Steamissä eikä mikkää remake.

Nyt noin 23 vuoden jälkeen tuli vihdoin läpäistyä. Olen tätä pari kertaa pelannut loppuvastukseen asti ja kerran sitten jäänyt muuten kesken johonkin loppupuolelle.

Kuumottelin lopputaistelua niin pirusti kun se tuntui aina niin vaikealta, mutta MITÄS HITTOA, nuohan kaatui kaikki ennen kuin hädin tuskin ehti mitään tehdä. Se SEPHIROTH-BIISIKIN oli juuri lähdössä kunnolla käyntiin ja olin jo miettinyt varmaan seuraavat kuusi siirtoa valmiiksi ja olin fiiliksissä, mutta ennen kuin biisissä ehti tulla dramaattisimmat hetket, niin sehän perkele kuoli. Vähän jäi jopa harmittamaan kun ei päässyt kunnolla fiilistelemään taistelua kuoron huudellessa päälle.

Nyt ymmärrän kun kaikki ovat aina ihmetelleet, että miten ihmeessä mulla on voinut loppuvastukseen peli jäädä. Että kun se on niin helppokin. No juu, olihan se kyllä ehkä melkein jopa pelin helpoin pomo. Tai no kyllä mä järjestelin aseita ja materioita pitkän aikaa ennen loppurutistusta, että siinä mielessä ei kyllä helppo jos se tosiaan oli noista järjestelyistä paljolti kiinni.

Mutta siis kyllä mulla oli silloin joskus jo ysärin lopulla Knights of the Roundkin käytössä enkä silti päässyt tuota läpi millään. Ehkä mulla sitten silloin ei ollut Ribboneita käytössä tai parempia suojia, tiedä häntä sitten. Kyllä mä toisaalta taas muistan että Weaponeitakin vastaan silloin tappelin yllättävän pitkäänkin. Nyt taas ne veivät hengen lähes heti. Että olin nyt huonompi niitä vastaan kuin mitä olin silloin, mutta loppupomo sitten kaatui ilman pienintäkään vaivannäköä taisteluvaiheessa. En edes päässyt kertaakaan näkemään sitä Sephirothin avaruushyökkäystä, joka oli nälkävuoden pituinen. Silloin aikoinaan se ehti aina senkin viskaista päin näköä useamman kerran matsin aikana.

No mutta, läpi tämä nyt sitten meni Cloud - Yuffie - Barret -kombolla.

Ja onhan tää nyt vieläkin ehkä historian paras JRPG. Huikea peli, aivan yksi parhaita pelejä kautta videopelihistorian. Jätin kyllä sitten tallennuksen vielä tuonne maailmankartallekin, että jos vaikka joskus koittaisi Weaponeita piestä vielä.

Sen verran kyllä tuli huijattua aivan täysillä, että katsoin netistä ohjeet siihen miten saa kultachocobon ilman kilpajuoksuja. Ei napannut yhtään ajatus lähteä kisailemaan ja sitten pitkän kaavan kautta chocoboja astuttamaan ja arpomaan josko sieltä tulisi oikeanlainen chocobo. Aikoinaan tuli tuokin tehtyä, mutta enää ei vanha jaksa.

Mutta juu, viiskauttaviis peli on tämä kyllä.
 

Terminator: Resistance (PC)​

Ollaan tulevaisuudessa ja Skynet on pistänyt paikat paskaksi. Pelissä hypätään vastarinnan sotilaan saappaisiin ja yritetään laittaa kapuloita Skynetin rattaisiin.

Tällainen positiivinen FPS-ylläri Terminator-tunnelmalla, joka on hyvin toteutettu. Terminaattorit tuntuvat oikeasti vaarallisille, eikä niitä ihan noin vaan pistetä matalaksi. Ainoa mistä en niin välittänyt oli hahmonkehitys ja craftauspuoli, jotka olivat aika kevyitä ja peli olisi hyvin pärjännyt ilmankin.

Tähän on ilmainen Infiltrator Mode DLC, jossa päästään pelaamaan terminaattorilla ja pistämään vastarintaa matalaksi. Lyhyt DLC, mutta ihan älyttömän hyvä.
 
Journey To The Savage Planet (PC, Epic)

Olit just sitä mitä odotinkin eli hyvä peli, vaikka ei ole pituudella pilattu. 10 tuntia meni läpi menoon ja siinä ajassa noin 90% kaikesta löydettävästä ja kerättävästä tuli kerättyä, just sopivan pitkä ettei ne heikommat osa-alueet alkanut ärsyttää. Huumori ainakin itselle iski tässä, vaikka onkin pitkälti pieruhuumoria. Maailma on värikäs ja tässä on just se tutkiminen ja seikkailu suurimmassa osassa eli enemmän platformeri kuin FPS. Kaikkea kerättävää ja skannattavaa on ripoteltu vähän kaikkialle. FPS puoli onkin aika köykästä ja se heikompi osa-alue.

4/5
 
Vanquish

PS5:lla pelailin PS4:n version. Ihan hemmetin kova hemmetti! Kunnon tykitystä alusta loppuun. Ihan hyvä että ei ole hirveän pitkä peli. Vain reilut 6h meni läpäisyyn. Peli rullas hienosti 60fps, vähän välivideot oli tuhnua, mutta se ei haittaa.

Toi jäi joskus jostain syystä PS3:lla kesken. Pelailin nyt sit senkin samalla loppuun :) Hardilla ajattelin vielä PS5:lla koittaa vetää.
 
Nemesis (Game Boy)

Tämähän oli... erinomaisen lyhyt peli. Viisi kenttää, joiden jälkeen rullaavat lopputekstit. Näiden jälkeen kentät alkavat alusta, mutta vaikeampina.
Ensimmäisellä yritysellä pääsin ehkä kolmanteen kenttään kahdella elämällä. Tämän jälkeen säädin elämät tappiin (joka on vähän hassua että näin voi edes tehdä) ja 99 elämällä uuteen yritykseen. Liekö tästä turvallisuuden tunteesta johtuen homma menikin kivuttomasti ja kuolematta aina viimeiseen, viidenteen kenttään asti, mutta sitten nousi seinä vastaan. Viimeiseen kenttään onnistuin tuhlaamaan hieman päälle 60 elämää kunnes vika bossi vihdoin taipui.

En kuitenkaan missään nimessä sanoisi viimeistäkään kenttää vaikeaksi vaikka sitä sain jauhaa noinkin paljon, homma hajosi monesti typeriin virheisiin ja välillä tarkoituksellisiin kuolemiin (kuole käyttämättömän powerupin kanssa -> seuraavalla elämällä on yksi powerup jo valmiina aktivoitavaksi).

Aikaa tähän meni jotakuinkin reilu tunti.


Hyvä peli, vaikkakin lyhyt!
 
Zombie Shooter (PC, GOG)

En saanut enään kuuden jälkeen aamulla unta niin jotain kevyttä tuli pelailtua. Alien Shooter: Vengeance eli Alien Shooter 2 tuli muutama vuosi sitten pelattua ja oli kivaa aivot narikkaan viihdettä ja huomasin että samalta tiimiltä mulla oli Zombie Shooter 1&2 kirjastossa, joten tuli ne asennettua. Tää tuli samana vuonna kuina Alien Shooter 2 ja tuntu että tää on näistä kahdesta se jämä peli eli Alien Shooter 2 zombie-skineillä. Muutenkin tässä ei olla panostettu esim. tarinaan juurikaan. Muistan, että alienissa oli edes jonkunmoista tarinan yritystä. Tarinaa ei tässä ole kunhan tapetaan zombeja tason perään kunnes päästään pomolle.

Pelattavuus on myöskin samaa, vaikka tuntuikin että tämän pelin collision detectionissa on jotain häikkää ja tyyppi törmään outoihin esteisiin ja jää jumiin helposti. Tää on twinstick-shootereiden dynasty warriors eli sadoittain zombeja. Tykit laulaa ja ruumita kasaantuu ja tekoäly on tasoa zombie, että pusketaan vaan laumoittain päälle ja siinä sit pyritään väistelleenn kaikkea mahdollista. Täs on yks erittäin tyydyttävä elementti eli ruumiit todellakin kasaantuu kentässä ja pian pelikenttä on pelkkää pelkkää verimössöä. Erittäin tyydyttävää katsella verilöylyn jälkiä kun ensin olet väistellyt kaikkia mahdollisia luoteja, zombeja, mutantteja ja ohjuksia. Loistavaa aivot narikkaan viihdettä. Zombie Shooter 2:sta kokeilin mutta jotenkin hidastempoisempi ja ei iskenyt samallailla, joten jäi aika alkumetreille pelaaminen.

3/5

Zombie_shooter_flood.jpg
 
Takaisin
Ylös Bottom