Marko Hautala
Kuokkamummo
2014
Tämähän oli hieman kuin Suomen Candyman. Kuokkamummo on siis kirjassa vaasalaisen betonilähiön urbaanilegenda sen lähimetsiä vaanivasta mummosta joka tappaa kuokalla lapsia, hautaa niiden sydämet perunamaahan ja syö ne kun ovat siellä mustuneet. Yhtäläisyys Candymaniin on siis aika selkeä, mutta suomalainen tapahtumapaikka tuo siihen verrattuna hauskaa kontrastia kun betonilähiön vieressä on metsää, merenrantaa ja porvareiden asuinalue eivätkä tapahtumat sijoitu vain kerrostaloihin. Kunnon urbaania folk-kauhua siis.
Kirja on nopeasti luettu mutta harmillisesti sen toinen kolmannes on selkeästi hitaampaa, sillä Hautala viettää ihan liian pitkän ajan vuodessa 1987 parin hahmon teini-iässä. Tällä on toki syynsä, mutta hahmoihin käytetään mielestäni liian pitkä aika ilman että se syventää heidän tarkoitustaan tarinalle. Hahmot ovat myös hieman kliseisiä, eli miellään keskittyisin enemmän kirjan kauhuun.
Hautala on rakentanut selkeästi mytologiaansa jonkun verran, mutta ei lähde sitä liikaa selittelemään vaan se on lukijan itse tulkittavissa mikä oli kivaa. Lopussa olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän Kuokkamummon tarinaan perehtymistä, sillä nyt mm. mukana oleva pieni lovecraftmäinen elementti jää erittäin vähäiseksi.
Ihan hyvä kauhutarina kuitenkin, jota ikävästi tylsentää liiallinen teinifiilistely.
3.5/5