Minkä kirjan luit viimeksi?

Rikishi

NES-Retro Novice
Viestit
133

Maine:

Once Upon a Time in Hollywood (Quentin Tarantino) tuli luettua loppuun, joka oli ihan kivaa kevyttä luettavaa, lähinnä leffan jo nähneille ja siitä pitäneille. Kirja ei seuraa elokuvan rakennetta, vaan kohtausten järjestystä on muutettu ja niitä on pidennetty tai lyhennetty, eikä kirjasta oikeastaan rakennu kovinkaan koherenttia tarinaa, vaan se tuntuu enemmän kokoelmalta irrallisia pieniä Hollywoodin maisemiin sijoittuvia "vinjettejä". Uusia kohtauksia oli myös seassa, joista osa oli oikein kiva lisä elokuvan sisältöön. Suurin valituksenaihe itellä kirjasta oli Tarantinon hieman överiksi mennyt länkkärifiilistely, sillä sekaan oli ängetty arviolta joku ~60 sivua tarinasta erillistä western-novellia, johon aina silloin tällöin kappaleiden välissä palattiin. Tai siis se kertoi taustatarinaa sille TV-sarjan pilotille, jota leffassakin kuvataan - joka tuntui kuitenkin melko turhalta lisältä.

Jos 60-luvun elokuvat ja TV-sarjat ei ole hallussa kuin Tarantinolla konsanaan, niin kannattaa varautua että osa kirjassa mainituista nimistä menee auttamattomasti ohi.

Arvosanaksi kolme tähteä.
***
 

Sierain

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1863

Maine:

Mikko Hyppönen
Internet

Meni niin kauan aikaa varausjonossa, että ehdin jo unohtaa koko kirjan. Ihan hyvä ja mielenkiintoinen paketti. Odotin ehkä vähän laajempaa katsausta, mutta ymmärrettävästi oli aika tietoturvapainotteista tavaraa ja paljon asiaa haittaohjelmista. Aihealue on sen verran tuttu itselle, ettei tässä nyt mitään mullistavia asioita tullut vastaan, mutta kiinnostavaa luettavaa joka tapauksessa. Kiva myös tietää, etten ole ainoa, jota ahdistaa yksityisyyden menettäminen.
 

Wiizeli

Pimeyden lapsi
Ad Infinitum
Viestit
11270

Maine:

Antti Tuuri - Mies kuin pantteri - Wahlroosin elämä

Lukaisin sitten tämä äidille lahjaksi menevän kirjan.
Tässä ei ollut kuin 158 sivua, niin kirjaimellisesti yhdeltä istumalta luin tämän.
Kirja käsittelee Tuurin vaimon pikkuveljeä, Jukka Wahlroosia, jolla on downin syndrooma.
Tuuri tapasi Wahlroosin ekaa kertaa hänen ollessaan 9vuotias ja tässä muistellaan tapahtumia aina nykypäivään asti, Wahlroosin ollessa 66vuotias.

Kirjassa käydään aika nopea ja pintapuolinen raapaisu Wahlroosin elämästä. Toki tässä selkeästi muodostuu kuva hänestä ihmisenä, mutta hieman syvempääkin tarinaa olisi voinut olla.
Tuuri myös kertoo hieman dowin syndroomasta, sen historiasta sekä kehitysvammatyöstä suomessa.
Kirjassa ei aina edetä ihan kronologisessa järjestyksessä ja välillä Tuuri päätyy toistamaan itseään. Nämä eivät kuitenkaan ole missään määrin haittaavia asioita. Kunhan nyt mainitsen vain niistä.
Kieltämättä hieman enemmän sisältöä olisin tältä teokselta kaivannut, siis nimenomaan sisältöä Wahlroosin elämän vaiheista, mutta kyllä tämä näinkin ihan hyvä oli.

ping @Lois Lame
Saattaisi kiinnostaa?
 

Sierain

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1863

Maine:

Jani Kaaro
Kauniimpi maailma

Luin tämän ihan puhtaasti siitä syystä, että olen aina tykännyt lukea Kaaron kolumneja. Ei pettänyt tämäkään! Aika lyhyt kirja, jossa on seitsemän periaatteessa toisiinsa liittymätöntä tekstiä. Lähinnä (kriittistä) pohdintaa nykyaikasesta länsimaisesta yhteiskunnasta, paljon vertailua alkuperäiskansoihin ja sen sellaista. Välillä mentiin omalle epämukavuusalueelle ja vähän airolamaisiinkin aiheisiin, mutta kiinnostavia juttuja kaikesta huolimatta.
 

Sierain

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1863

Maine:

Anna-Lena Laurén
"Hulluja nuo venäläiset"

Kuvausta venäläisyydestä suomalaisen näkökulmasta, todella mielenkiintoista tekstiä juuri tähän hetkeen. Vaikka kirjailija on selvästi ihastunut Venäjään ja kirjoittaa asioista pääasiassa positiivisessa mielessä, omat uskomukset ja ennakkoluulot Venäjästä valitettavasti vahvistuivat lähinnä negatiivisessa mielessä. Kirja on vuodelta 2008 ja Medvedev oli uusi presidentti, mutta tässäkin pidettiin aivan selvänä, että Putin oli joka tapauksessa vallassa. Ihan samaa meininkiä, kuin nykyään, mutta tässä oli vielä vähän toivoa, että Putin siirtyy joskus taka-alalle ja Venäjää ehkä uudistetaan. Olikohan niinkin, että Venäjä ei ollut vielä hyökännyt Georgiaankaan julkaisuajankohtana. Joka tapauksessa kirja sattuu kiinnostavaan ajankohtaan. Putinin hallintoa vielä varovaisesti puolustellaan sillä, että Venäjällä on sentään vielä sananvapaus. Pääpointtina on oikeastaan se, että länsimaalainen ihminen ei pysty ymmärtämään Venäjää.
 

Massive

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1008

Maine:

Frank Herbert
Dune
1965

Lukemani julkaisun kannessa on jonkun arvostelijan kommentti missä verrataan Dyyniä Lord of the Ringsiin. LotRia en ole lukenut, mutta ymmärrän täysin vertauksen.

Kyseessä on eeppinen avaruusooppera joka kulkee jossain fantasian ja scifin välillä, sekoittaen myyttejä ja ennustuksia tieteeseen ja sen rooliin aiempien muokkaamisessa. Mukana on myös reilu kasa henkilökohtaista ja poliittista juonittelua mikä toimii itselleni aina.
Hienosti kirja myös ottaa kliseisen ja puhkikuluneen tarinan Valitusta joka pelastaa kaikki mutta lisää siihen omat twistinsä joilla se muuttuukin erilaiseksi ja huomattavasti paremmaksi.

Frank Herbertin kirjoitustyylistä tykkäsin myös erittäin kovasti, kirja ei vaikuta 60-vuotiaalta teokselta vaan melkein täysin modernilta teokselta. Pidi myös kovasti siitä miten Herbert kuvailee ihmisten puheääniä ja käy läpi henkilöiden päänsisäistä monologia mikä tuo oman ulottuvuutensa ja lisänsä moniin hahmojen välisiin dialogeihin.
Herbertin maailmanrakentaminen on myös omasta mielestäni erittäin vaivatonta ja onnistuu luomaan kuvan galaksista jossa tapahtuu muuallakin jotain kuin hiekkaisella ja karulla planeetalla.

Negatiivisiakin asioita toki löytyy, mutta ne ovat pääosin todella pieniä. Suurimmat kaksi ovat ne että kirja ehkä loppuu hieman töksähtäen ja viimeinen kolmannes on tahdiltaan hieman liian epätasainen ja lisää ehkä hieman liikaa pituutta kirjaan. Tästä kertoo myös se että tykitin ensimmäiset 250 sivua n. 1,5 viikossa ja viimeisessä 300 sivussa meni n. vuosi. Toki itseltäni joskus vain katoaa mielenkiinto lukemista kohtaan pitkiksi ajoiksi joten syy ei ollut kokonaan kirjan.

En sano että kyseessä on paras kirja jonka olen lukenut, mutta kilpailee kyllä kärkisijasta.
Ainakin yksi jatko-osa on myös pakko lukea.

4.5/5
 

nassekova

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
3994

Maine:

Children of Time (Adrian Tchaikovsky)

Olipa pitkä, vaan ei kuitenkaan pitkäveteinen teos tämä! Kirjan idea on jaettu kahteen eri asiaan jotka etenevät yhtä aikaa aikajanalla tuhansien vuosien ajan. Maapallo on tuhottu ihmisten toimesta ja Gilgamesh niminen alus on lähetetty viimeisenä toivona etsimään ihmiskunnalle uutta elinkelpoista planeettaa. Aluksella on AI ja tietty "key crew" jotka hoitavat ongelmat tai löydökset, mutta muuten ihmiset ovat nukkumassa syväjäässä tms, jotta eivät vanhene.

Samaan aikaan vähän ennen kuin Maa tuhoutui, ihmiskunta oli teknologiansa huipulla ja testaili viirusta joka nopeuttaa evoluutiota! tarkoitus oli laittaa kasa apinoita maan kaltaiselle planeetalle ja katsoa kuinka kauan kestää, että viruksen avulla sieltä tulee jotain ihmisen kaltaista. No hommat meni vituiksi siinä apinoiden kohdalla, eikä niitä koskaan sinne planeetalle saatu, mutta satelliitti jäi planeettaa vartioimaan ja kaikenlaista muuta hyönteistä sinne planeetalle ehdittiin jo viemään...

Kirjassa siis käydään vuorotellen katsomassa missä Gilgamesh menee ja mitä ongelmia/löydöksiä siellä on ja sitten taas mennään kappaleen verran tuota planeetaa ja sen hyönteisiä elämässä evoluutioviruksen kanssa. Kappaleet saattavat yhtäkkiä hypätä tuhansiakin vuosia, joten aina sai mielenkiinnolla seurata, että missä mennään ja kuinka viturallaan/hyvin menee nyt kummassakin. Tuskin hirveästi spoilaan jos sanon, että nämä molemmat (planeetta ja Gilgamesh) jossain kohtaa löytävät toisensa :sherlock:

Niin kuin sanoin niin sivuja riittää, kun pitää käydä milleniumien verran aikaa läpi kahteen eri kertaan! Silti missään välissä ei alkanut maistuun puulta. En yleensä tykkää tämäntyylisestä kappalejaosta, että aina yks erillinen kohde kerrallaan (Game Of Thrones jäi kesken tän takia), mutta tässä se toimi ihan OK. Pakko myöntää, että jos oli joku tylsähkö ja pitkä ötökkävaihe menossa, niin saattoi toivoa, että oispa jo siellä aluksella, mutta nuokin oli kyllä melko harvassa.

Hyvä kirja, jos tän tyylinen scifi uppoo niin suosittelut!

4-/5
 
Viimeksi muokattu:

mem0_ory

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1780

Maine:

Michael Axworthy: Iranin historia- Mielen valtakunta

Viihtyisä oli, välitty hyvin miten pitkiä aikoja historiassa noi on ollu edelläkävijä kulttuuripiiri ja valtakunta alueellaan mitä muut ympärillä mm. arabit seurannu.

Ei ehkä tänä päivänä kyl:p Paitsi siinä mielessä että alueen nämä lähihistorian kansanliikehdinnät ja demokraattiset vallankumoukset tai ainaki niitten yritykset alko sieltä.
 

Sierain

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1863

Maine:

J.D. Salinger
Sieppari ruispellossa

Otin tämän luettavaksi ihan klassikko- ja kulttistatuksen takia, en tiennyt oikeastaan yhtään, mitä kirjassa tapahtuu. Enkä kyllä paljon viisastunutkaan, sen verran päämäärätöntä meininkiä tuo oli. Ihan viihdyttävää luettavaa huolimatta. Ei tullut hinkua ampua Beatlesin jäseniä.

Tätä lukiessa tuli monesti mieleen se typerä "tieppari ruispellossa" -kuva, jonka joku postasi tänne, mutta en nyt löydä sitä millään.
 

Patrick Bateman

NES-Retro Master
Insider
Viestit
9749

Maine:

Täällä kun on luettu näemmä taas niin helvetin sivistynyttä kirjallisuutta, niin täytyyhän jonkun tulla pudottamaan haiseva paskapommi tähän:

Screenshot_20220525-000442.jpg

Hah. Uskokaa tai älkää, mutta tämä oli oikeasti aika hyvä. Olenhan minä Rogenin leffoja nähnyt tietenkin paljon, mutta en ole koskaan äijän taustoista kauheasti mitään tiennyt. Oli oikeasti aika sympaattinen elämäntarina, käytännössähän mies näyttelee jokaisessa leffassa itseään, pörröpäinen kanadalainen budipää. Tässä oli ihan hauskaa nössön juutalaispojan maailmankuvaa 90-luvulta lähtien paljon mukana ja käytännössä kaikkia tarinoita väritti huumeiden ja jopa tavanomaistenkin päihteiden sekä hivenen takakireän juutalaisen perheen/yhteisön vastakkainasettelu. Itse oon viettänyt Vancouverissa paljon aikaa ja siellä on paljon kavereita niin pääsi tosi hyvin kiinni vielä moneen juttuun sen kaupungin kauttakin. Kaiken kaikkiaan sellanen todella letkeä ja helposti kuunneltava kirja (Antti Holma lukee, loistosuoritus).

Sitten toinen pökäle:
Screenshot_20220525-000419.jpg

Hehhe, hauskaa kun nyt on alkanut tipahteleen myös näitä vanhoja 80- ja 90-lukujen Vareksia kans äänikirjoina pihalle, tää on järjestyksessään joku 7. tai 8. vissiin. Sijoittuu sinne 90-luvun alkuun niin ajallisesti kuin tarinallisestikin. Pakko myöntää, ei ole Reijo kauheasti kyllä vuosien saatossa muuttunut kirjoittajana, mutta on näissä vanhemmissa Vareksissa kuitenkin parempi ja tiiviimpi kerronta ja tarina ja henkilömaailma, tämä oli ihan hyvä. Sittemmin on kyllä gonahtanut aivan täysin, ei oikein nykyään jaksa enää sitä uusinta Varesta enää edes kuunnella, on se niin helvetin väsynyttä aina. Mutta näistä vanhoista saa vielä aika hyvin irti ja sellaista ihan nostalgista huumoriakin. Erityismainintana tästä että Reijo esitteli tässä kirjassa suomalaisille dekkarifaneille täysin uuden ja mullistavan rikostutkimusteknisen apuvälineen, DNA-näytteen :D hahaha, oli helvetin hyvä kohta kun Vares joutui DNA-testiin.


Mutta joo. Pröntsistä pröö vaan! Seuraavaksi jotain hieman älykkäämpää kuunteluun.
 

Tiukka Toveri

Adventure Game Fanatic
Ad Infinitum
Viestit
8445

Maine:

J.D. Salinger
Sieppari ruispellossa

Otin tämän luettavaksi ihan klassikko- ja kulttistatuksen takia, en tiennyt oikeastaan yhtään, mitä kirjassa tapahtuu. Enkä kyllä paljon viisastunutkaan, sen verran päämäärätöntä meininkiä tuo oli. Ihan viihdyttävää luettavaa huolimatta. Ei tullut hinkua ampua Beatlesin jäseniä.

Tätä lukiessa tuli monesti mieleen se typerä "tieppari ruispellossa" -kuva, jonka joku postasi tänne, mutta en nyt löydä sitä millään.

Mä luulin nimen perusteella todella pitkään, että tämä olisi joku kauhuromaani, joka olisi vähän kuin Maissilapset, mutta eri viljelyskasveilla...
 

nassekova

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
3994

Maine:

Colson Whiteheadin Pulitzer-voittaja Maanalainen rautatie

Vähän muutakin kuin scifiä väliin! Kirja kertoo Amerikan orjista ennen sisällissotaa. Pohjoisvaltiot ovat jo luopuneet orjuudesta, mutta etelässä niiden käyttö on edelleen arkipäivää. Monet orjat haaveilevat pohjoiseen karkaamisesta ja yksi tuollainen pakotarina on tämänkin kirjan pääjuonena. Cora niminen tyttö karkaa puuvillaplantaasilta parin muun mukana ja pääsevät maanlaisen rautatien kautta pienin etapein pohjoista kohti. Perään lähtee kuitenkin kaikista tunnetuin palkkiometsästäjä Ridgeway ja tätä kissa&hiiri leikkiä onkin sitten koko kirjan edestä tarjolla.

Ehkä parasta antia kirjassa on kuitenkin tuon ajan yleinen ihmisten "kulttuuri" orjia kohtaan. Välissä kun Cora luulee jo löytäneensä turvapaikan, käykin ilmi, että kyseinen osavaltio harrastaa Mengel-tyylistä mustien kastrointia jne. Muutenkin meno on sitä, että aina kun luulee olevansa turvassa niin "white people happens".

Lopussa kirja alkaa vähän toistaa itseään, mutta muuten oli kyllä varsin jepa! Ei mikään hyvän mielen opus kyllä missään nimessä, Bad Vibes Only teemalla mennään, EI HEIKOILLE :sherlock2:


3½/5
 

Sierain

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1863

Maine:

Keir Giles
Moskovan opit

Huhhuh, mitä kamaa! Periaatteessa vain kuvauksia siitä, miten Venäjä toimii ja syitä tälle toiminnalle. Tässä yritetään takoa länsimaalaisen ihmisen päähän sitä, että Venäjä elää täysin erilaisessa maailmassa. Kirjassa painotetaan alkupuolella, ettei kyse ole Venäjän, saati venäläisten kritisoimisesta. Kesti vähän aikaa vakuuttua tuosta väitteestä, sen verran kylmääviä juttuja tuolla on. Loppujen lopuksi uskon, että keskiverto venäläinen lukija ei osaisi loukkaantua sisällöstä mitenkään ja lähinnä ihmettelisi, miksi on nähty vaivaa tällaisten itsestäänselvyyksien listaamiseen. Lukiessa tuli käytyä läpi raivon, hämmennyksen, säälin ja ymmärryksen tunteita.

Kevään tapahtumat eivät tämän luettua tunnukaan enää kovin yllättäviltä ja kirjassa puhutaan Ukrainasta siten, kuin täysmittainen sota olisi ollut jo käynnissä (kirja on vuodelta 2019, eli tietenkin konflikti oli jo meneillään). Muutamia pointteja:

  • Venäjä ei halua länsimaisia ja liberaaleja arvoja tai esimerkiksi demokratiaa
  • Venäjän toiminta ei ole mitenkään ennalta-arvamaatonta, vaan se toistaa historiaa ja tuttuja kuvioita hämmentävän tarkasti
  • Venäjän nykyinen toiminta ei johdu Putinista, vaan Putin toimii kuten Venäjä on aina toiminut
  • Venäjä uskoo, että turvallisuutta on maailmassa rajallinen määrä, jolloin ulkomaiden turvallisuuden heikkeneminen tarkoittaa Venäjän turvallisuuden paranemista
  • Venäjä uskoo, etteivät pienet valtiot ole todellisuudessa itsenäisiä, vaan aina suurvaltojen alistamia. Kärjistäen voisi sanoa, että Suomi on Yhdysvalloille sama, kuin Valko-Venäjä Venäjälle
  • Venäjällä saa (ja pitää) kusettaa kaikessa, alempiarvoista ja köyhempää saa lyödä, totuus riippuu aina tilanteesta, sopimuksia ei noudateta, korruptio on sallittua ja pakollista asioiden aikaansaamiseksi, maan etu menee kansalaisen hyvinvoinnin edelle
  • Venäjä ajattelee, että länsimaissa pätevät yllämainitut asiat, eli länsimaihin ei voi ikinä luottaa. Lännen jokainen päätös on ainoastaan juoni Moskovan horjuttamiseksi, vihollisia ollaan ja sillä selvä
Tuohon listattuna helvetin tylyä tekstiä, mutta kaikki käy kyllä järkeen (en nyt pysty tiivistämään syitä tähän). Ehkä suurin ongelma on se, että lännellä on kuvitelma, että Venäjä on jotenkin jo lähes länsimaalaistunut ja että venäläiset ylipäätään haluaisivat muuttua länsimaalaisiksi. Täällä ollaan turhan optimistisia sen suhteen, että imperialistinen ajattelu olisi kadonnut johonkin, tai että Putin syrjäytettäisiin ja asiat muuttuisivat. Venäjä haluaa olla vahva, autoritäärinen, vakavasti otettava ja pelottava suurvalta. Pitäisi selvittää Venäjän kanssa, mistä asioista ollaan eri mieltä ja yrittää luovia siinä sitten.

Kyllä tuossa taas mietti, että miten helvetissä tällaisen naapurin kanssa voi tulla toimeen. Ei muuta tule mieleen, kuin että pysytään erossa ja tehdään kaikkemme, etteivät hyökkää tänne. Ikävä kyllä, Venäjä tuntuu poikkeuksetta ratkaisemaan ongelmiaan sotilaallisin toimin, viimeistään siinä kohtaa, kun hallinto tuntee itsensä heikoksi. Ukrainasta vallattuja alueita ei pitäisi missään nimessä tunnustaa sodan päättämiseksi, koska Venäjä ottaa tämän voittona ja jatkaa samaan malliin.

Tästä kirjoituksesta saa nyt ehkä sen kuvan, että provosoiduin kirjasta ja vihaan Venäjää, mutta yllätyin kyllä siitä, että tämän lukeminen oikeastaan laannutti vähän sitä kiukkua, jota kevään tapahtumat ovat aiheuttaneet. Suosittelen vahvasti lukemaan, jos itänaapurin toiminta tuntuu menevän yli hilseen.
 

Sierain

NES-Retro Journeyman
Insider
Viestit
1863

Maine:

Catherine Belton
Putinin sisäpiirissä : kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan

Olihan perkele tiiliskivi. Nyt voi kai sanoa, että on jonkinlainen Putinin pitkä oppimäärä luettu. Mitäpä tästä sanoisi.. Melkoista NWO-tason kamaa, jossa vakuutellaan kovasti, että Kreml on täysin KGB-miesten ja rikollisten vallassa, Putin omistaa käytännössä kaiken Venäjällä ja vaikuttaa todella vahvasti kaikenlaiseen toimintaan muuallakin maailmassa. Tässä on paljon aika lennokkaan oloisia juttuja, jotka olisivat saattaneet vielä vuosi sitten kuulostaa aika uskomattomilta, mutta eivät kyllä enää yllätä. Jos voi vetää jotain johtopäätöksiä nykytilanteeseen, tuntuu siltä, ettei Putin ja tietty porukka tule sodassa yhtään vastaan, kärsimyksellä, tappioilla, eristäytymisellä tai taloudella ei ole mitään väliä. Putin on jo aika pitkälti saavuttanut kaiken, mitä voi, ja tällainen sekoilu on ainoita asioita, jolla voi vetää hommaa vielä överimmäksi. Toisaalta sisäinen luottamus tuossa rosvoporukassa on varmaan todella heikoissa kantimissa, ja kourallinen ukkoja tuskin pystyy pitämään korttitaloa kasassa loputtomiin. Tilanne on niin älytön, ettei vaikkapa ydinaseen käyttäminen "läpällä" kuulosta mahdottomuudelta.

Tämä oli kyllä samanaikaisesti kiinnostavaa ja puuduttavaa luettavaa. Tuntui, että joka toinen sana oli erisnimi (enkä edes liioittele paljoa): Teksti vilisee hankalia henkilöiden ja firmojen nimiä, joita on hankala muistaa. Lisäksi ajassa hypitään vähän miten sattuu, samoja asioita saatetaan toistella ihan eri kontekstissa ja tiettyjä fraaseja toistellaan kyllästymiseen asti. Kyseessä on jonkinlainen faktaluettelo, mutta silloin tällöin kuvaillaan ihan puskista henkilöiden ulkonäköä, kuin jossain satukirjassa. Varmasti haastavaa kasata (ja kääntää) tällaisesta materiaalista helppolukuista kamaa, mutta kyllä sitä silti välillä mietti, että onpa paska kirjailija.

Vähän masentavaa luettavaa siinä mielessä, ettei Kremlin sakki varmasti ole ainoa tällainen porukka (tai asia), joka vetelee naruista ja tekee maailmasta huonomman paikan enemmistölle.
 

Wiizeli

Pimeyden lapsi
Ad Infinitum
Viestit
11270

Maine:

Tiedä vaikka vielä tämän vuoden aikana saisin viidennen osan luettua.

No tämä ei sitten pitänyt paikkaansa.


Stephen King - Musta Torni 5 : Callan sudet

Tän lukeminen sitten veikin aikaa ja välissä tuli muitakin kirjoja luettua.
Kyseessä oli tyypillinen Kingin tiiliskivi ja sivuja vähän yli 800.
Tarinassa oltiin aika pitkälti sidequestin parissa melkein koko kirjan keston ajan.
Mukaan tuli myös uusi hahmo, isä Callahan, joka on tuttu Kingin Painajaisesta.
Callahanin menneisyyteen sitten pureuduttiin aika paljonkin.
Välillä meinasi puuduttaa ja turhauttaa meno tässä, mutta hyvätkin hetket löytyi.
Ei yltänyt aiemman kirjan tasolle, mutta kyllä tämänkin luki.
 

codeath

Good guy Toppo
Ad Infinitum
Viestit
719

Maine:

Menin taas markkinamiesten jekkuun, ja otin Bookbeatin kuukaudeksi 10 centillä.
Kun tuossa taannoin katsoin Foundation TV-sarjan, niin ajattelin tarkistaa olisiko ensimmäisen kirjan jatko-osia äänikirjoina, ja onhan niitä.

1657144503132.png

Isaac Asimov: Säätiö ja Imperiumi

On myönnettävä, että aivan kaikki ensimmäisen kirjan tapahtumat eivät olleet muistissa kun aloitin tätä kuuntelemaan. Tuttuja hahmojen nimiä kyllä mainittiin, jossa tosin auttoi se taannoin katsomani TV-sarja, vaikkakin siinä tosiaan tapahtumat ovat aivan erilaiset kuin kirjassa. No, enpä ensimmäistä kirjaa kuunnellessa meinannut saada pitkään aikaan otetta että mitä helvettiä tässä oikein tapahtuu kerronnan tahdin ja tyylin myötä, mutta siitä ei tämän kanssa ollut tietysti enää mitään ongelmaa.

9h 11min kestoltaan, itseltäni meni kuuntelemiseen ehkä ~viikko. Vai olisiko ollut viikonloppuna kun aloitin kuuntelemaan, mutta kuitenkin, kohtuullisen nopeasti meni. Ja meno maistui! Loppuratkaisun arvasin jo pitkältä, mutta se ei haitannut yhtään.

Ilokseni huomasin, että palvelussa on myös viimeinen ns. "ydinteos", eli Toinen Säätiö - käsittääkseni alkuperäistä trilogiaa pidetään kokonaisuutena lukemisen/kuuntelemisen arvoisena, ja loput ovat enemmän tai vähemmän dadaa - joka lähtee työmatkojen ratoksi heti aamulla.
 

Wiizeli

Pimeyden lapsi
Ad Infinitum
Viestit
11270

Maine:

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

Eli päiväkirjamuodossa oleva teos 80-vuotiaan jäärän menosta.
Se että Mielensäpahoittaja toimii kertojana, on erittäin onnistunut ja toimiva tyyli tälle.
Kirjoitustyyli on myös sellaista kuin moisen henkilön puhekin olisi.
Huumori on vedetty sopivan yli, eli Mielensäpahoittaja on mukavan kärjistetty mielipiteineen ja kaiken suhteen ennen oli kunnollista.

Oli todella helppoa ja kevyttä lukemista.
~130 sivua ja jokainen luku vain 1-3 sivua.
Hymy oli huulilla melkein koko kirjan lukemisen ajan.

EBCAFB0F-CDE2-4D68-A78E-96E5CE930B18.jpeg

Mutta ei ollut lainakirja vaan poisto.

79CFB74F-FA8B-49F1-B8E7-A883D11BA6B1.jpeg
 

Anna Huikka

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
3714

Maine:

No tämmöstä UN tauhkaa on tullut tässä lueskeltua, osa on mielenkiintoisempia kuin toiset.
Kaikki on semmoiselta (puoli)julkiselta alustalta kuin POTI, joten ovat kaikkien saatavilla mutta lukemaan pääsy vaatii sähköpostiosoitteen ja sisäänkirjautumisen.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

edit. Noissa PDF- kirjoissa sisältö on aika helppolukuista niinku tälleensä.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 

Wiizeli

Pimeyden lapsi
Ad Infinitum
Viestit
11270

Maine:

Jorma Kurvinen - Mennään mökille

FCDEAB5C-5307-4C18-A9EC-2B75CC3D3B37.jpeg4FE57844-B66A-4A92-A9A2-E00F799A8D52.jpeg

Tämä olikin sitten aikamoinen pettymys.
Odotin jotain koomista kertomusta, kun perhe taistelee mökkielämän parissa, mutta ei.

Eli tässä Karisen perhe perii vanhan mökkipaikan itselleen, joka vaatii täyden remontin kaiken osalta.
Sen sijaan että olisi tuskien taivalta ja kiroilua, niin kaikki menee koko ajan kuin Strömsössä.
Kaikilla on hauskaa ja mukavaa, eikä kukaan riitele tai raivoa.
Mökkinaapuritkin ovat mukavaa ja avuliasta sakkia.
Yksikään työ tai urakka ei ole niin iso, etteikö siitä hyvällä yhteishengellä selvittäisi.
Ja vaikka rahat on tiukilla, niin silti kaikkeen riittää aina rahat.

Sitten tän kertomuksen perhe on niin perkeleen rasittava. Kaikki rakastaa toisiaan niin avoimesti koko ajan. Paljon halailua ja suukottelua, koska niin paljon välitetään toisistaan. Lapsetkin käy innolla kirkossa, eivätkä edes keskenään riitele.
Vähän väliä joku liikuttuu kyyneliin asti, kun elämä on niin ihanaa.

Tää oli niin sellasta helvetin sunshine and rainbows-meininkiä, että ei jumalauta.
Aivan liian ylipositiivinen kertomus.
Ei toiminut mulle ollenkaan tälläinen.
 

kaamio

NES-Retro Master
Insider
Viestit
8739

Maine:

Ylös Bottom