Minkä kirjan luit viimeksi?

LEMMY (Mick Wall)

Sopivasti sain Lemmyn synttäripäiväksi kirjan luettua! Oli kyllä hyvä setti ja varsinkin tuo alkupään Hawkwind kampe oli itelle ihan uutta. Aika paljon oli myös Suomi mainittuna, lähinnä just aina ne ylilyönnit tuntui tapahtuvan täälläpäin

Doupinkäytön määrä kyllä yllätti, vaikka ainahan se on ollut osana rok n rölliä! Speediä meni mr. Motörheadilla loppuun asti ja tuntui, että kaikki muukin kampe oli vähintään testattuna. Ihmeen pitkään eli noilla elintavoilla! Varsin hyvä läpikäynti herran elämään ja uraan, joista Motörhead oli about 2/3 ja muut pändit loput 1/3. Varsinkin kulta-ajan kampe itsellä lähellä sydäntä kun Philtyn ja Fast-Eddien kanssa vetivät, nuo oli ehkä kaikista parasta itselle tässä kirjassa.

Hieno mies ja kevyet mullan herralle näin synttäreinä vielä


OVERKILL / 5

Matthew McConaughey - Vihreää valoa

Oscar-palkitun näyttelijän omaelämäkerta joka on samalla self help book.
Mies kertoo pitäneensä nuoresta asti erilaisia päiväkirjoja sekä muita lyhyempiä muistiinpanoja, joista hän on sitten koonnut tämän teoksen.
Tässä ei käydä koko elämää läpi nuoruudesta nykyhetkeen vaan kohtauksia nuoruudesta nykyhetkeen. Hetkiä jotka ovat vaikuttaneet häneen ihmisenä ja tilanteita joissa on vaikeudet käännetty voitoksi.
Kattavan kuvan se kuitenkin antaa McConaugheyn elämästä, kasvatuksesta, uskomuksista, näkemyksistä ja vähän kaikesta.

Ennen kaikkea kirjassaan hän yrittää tuoda kaikesta esiin sen positiivisen puolen.
Vaikean elämäntilanteen ei tarvitse olla vain rankka hetki elämässä vaan se voi olla jotain mikä opettaa jne.
Itse pitää kasvaa ihmisenä ja vaikuttaa asioihin.
Vaikeuden ei tarvitse olla paskaa vaan haaste, jonka avulla päästään voittoon.
Vähän tuohon tyyliin läpi kirjan.
Ei paasausta tai saarnausta vaan oppeja oman elämän kautta.

McConaughey ei peittele asioitaan vaan kertoo aika suoraan miten on mennyt ja tapahtunut.
Mutta ei tässä silti hirveästi negatiivisia asioita käsitellä vaan nimenomaan niitä kasvutarinoita ja opettavia hetkiä.
Niinpä kirja onkin täysi mielenkiintoisia ja jopa hauskoja tarinoita läpi hänen elämänsä varrelta.
Hollywoodia ja hänen uraansa käsitellään, mutta myös elämää poissa parrasvaloista ja matkailua ympäri amerikan sekä maailman.

Kirjassa oli aika tasan 300 sivua lukemista. Mukana tuossa oli myös näitä McConaugheyn omia mietelauseita, teesejä, runoja sun muita kirjoitelmia läpi hänen elämänsä. Valokuviakin läpi kirjan.
Tämä oli oikein kevyttä ja helppoa luettavaa, kirja eteni kuin itsestään. Hauskinta tässä oli se, että oikeastaan koko ajan kuulin tekstin päässäni McConaugheyn äänellä.

Tämä oli oikeasti erittäin positiivinen kirja. Niin siis lukemisen kannalta kuin sanomaltaankin. Ja tämä teos jos mikä on good vibes-meininkiä.

Pirunkehto - Suomalaisen black metallin tarina​

Sain tän joululahjaksi ja aika paksu eepos olikin! Teos oli jaettu kolmeen osaan ns. pre-norja, norja ja norjan jälkeinen elämä. Eli alkupäässä oli vain Impaled Nazarenea ja Beherittiä, kun taas Hornat sun muut tuli sitten vähän niiden jälkeen ja lopuksi sitten 2000 luvun alun "uusi renesanssi" ja ne suomipändit. Itse olen pitkän pätkän elämästäni näitä kirjan pändejä kuunnellut, joten siinä mielessä oli kyllä mielenkiintoista. Toisaalta välissä tuntui, että kun luki yhden pändin "tarinan" niin oli lukenu ne kaikki... Eli hyvin samanlaiset lähtöpremissit ja mielenmaisemat tuntui olevan suurimmalla osalla. Lisäksi suurinosa tuntui jämähtäneen sinne 15 vuotiaan maailmankuvaan muutenkin, muutamaa fiksumpaa poikkeusta lukuunottamatta, eli oli välissä vähän raskasta lukea sitä rasistista_Crowley_lefthand_seitan tuputusta uudestaan ja uudestaan. Okkultismi sitä ja Saatana tätä jne.

Semmosta kunnon rock 'n roll perseilyä mistä tykkään lukea ei juurikaan näissä tr00_KVLT piireissä harrasteta tai ainakaan siitä ei mainosteta kirjassa (paitsi alkupään bändit kuten Barathrum! Barathrum best! HAIL SOVA!). Toki viinaa menee ja jengi sekoilee ja angstailee keskenään. Lisäksi oli noita Norja vs. Suomi "sotia" ja "Jyväskylän nuoret vs. vanha_liitto" draamoja, mutta nekin jäi vaan suunsoitoksi loppujen lopuksi.

Ihan hienoa sinällään, että se aate on tuolla edelleen niin kova ja kynsin ja hampain pidetään siitä kiinni, että varmasti pysytään siellä UG:ssa eikä koskaan tulla tällä tienaan, mutta niin, ehkä se ois kovemmin kolahtanut 16v Nikoon (niin kuin aikoinaan tekikin) kuin nyt.

Pari itselle rakasta pändiä jäi kirjassa vain sivulauseisiin, mutta oli siellä kyllä sitten korvauksena kourallinen uusia mistä en ollut kuullutkaan!

Jos aihepiiri kiinnostaa ja tuo toisto ei häiritse niin sitten voin suositella! About viikossa tuli kahlattua itsellä läpi.

nassekova sanoi:

Pirunkehto - Suomalaisen black metallin tarina​

Sain tän joululahjaksi ja aika paksu eepos olikin! Teos oli jaettu kolmeen osaan ns. pre-norja, norja ja norjan jälkeinen elämä. Eli alkupäässä oli vain Impaled Nazarenea ja Beherittiä, kun taas Hornat sun muut tuli sitten vähän niiden jälkeen ja lopuksi sitten 2000 luvun alun "uusi renesanssi" ja ne suomipändit. Itse olen pitkän pätkän elämästäni näitä kirjan pändejä kuunnellut, joten siinä mielessä oli kyllä mielenkiintoista. Toisaalta välissä tuntui, että kun luki yhden pändin "tarinan" niin oli lukenu ne kaikki... Eli hyvin samanlaiset lähtöpremissit ja mielenmaisemat tuntui olevan suurimmalla osalla. Lisäksi suurinosa tuntui jämähtäneen sinne 15 vuotiaan maailmankuvaan muutenkin, muutamaa fiksumpaa poikkeusta lukuunottamatta, eli oli välissä vähän raskasta lukea sitä rasistista_Crowley_lefthand_seitan tuputusta uudestaan ja uudestaan. Okkultismi sitä ja Saatana tätä jne.

Semmosta kunnon rock 'n roll perseilyä mistä tykkään lukea ei juurikaan näissä tr00_KVLT piireissä harrasteta tai ainakaan siitä ei mainosteta kirjassa (paitsi alkupään bändit kuten Barathrum! Barathrum best! HAIL SOVA!). Toki viinaa menee ja jengi sekoilee ja angstailee keskenään. Lisäksi oli noita Norja vs. Suomi "sotia" ja "Jyväskylän nuoret vs. vanha_liitto" draamoja, mutta nekin jäi vaan suunsoitoksi loppujen lopuksi.

Ihan hienoa sinällään, että se aate on tuolla edelleen niin kova ja kynsin ja hampain pidetään siitä kiinni, että varmasti pysytään siellä UG:ssa eikä koskaan tulla tällä tienaan, mutta niin, ehkä se ois kovemmin kolahtanut 16v Nikoon (niin kuin aikoinaan tekikin) kuin nyt.

Pari itselle rakasta pändiä jäi kirjassa vain sivulauseisiin, mutta oli siellä kyllä sitten korvauksena kourallinen uusia mistä en ollut kuullutkaan!

Jos aihepiiri kiinnostaa ja tuo toisto ei häiritse niin sitten voin suositella! About viikossa tuli kahlattua itsellä läpi.

Klikkaa laajentaaksesi...

Sitten kylkeen siitä vielä:

Siinä missä tää Gehenna dokkari oli lähinnä provoamista niin tuossa kirjassa kyllä oli jopa ihan järkevää keskusteluakin

nassekova sanoi:

Siinä missä tää Gehenna dokkari oli lähinnä provoamista niin tuossa kirjassa kyllä oli jopa ihan järkevää keskusteluakin

Klikkaa laajentaaksesi...

Jaa meinaatko että satanakkia ja goat(fucker)moonin laulaja provoisi jotain?

Juu. Mick Wall kirjoittelemassa rock-bändin historiikkia, ei kauheasti uutta auringon alla. Kuuntelin äänikirjana, vähän kahtalaiset fiilikset tästä jäi, mutta vääristä syistä. Tottakai koko GNR:n historia on täynnä pelkkää sähellystä, mutta tää kirja tuntui jotenkin epätasapainoiselta. Alku oli ihan hyvä, bändin jäsenten elämästä kerrottiin ihan kattavasti ennen tähteyttä, ja ihan hyvä osio oli sekin missä kerrottiin sitten niistä bändin kulta-ajoista Appetite ja Illusion levyjen välissä, vaikka toki kaikkine oikkuineen ja haasteineen aika raadollista sekin.

Sitten bändin hajoamisen jälkeen katosi myös kirjan punainen lanka mun mielestä. Tässä kohtaa tulee ongelma myös sen osalta, että useimmista kirjassa esiintyvistä henkilöistä on kerrottu vain vanhojen haastatteluiden/lausuntojen kautta. Ja sitten.. kyllä mua puudutti se juupas-eipäs vaihe joka kesti melkein 20 vuotta. Lopulta kun Axl ja Slash riitansa sopivat, se kuitattiin vaan että noni. 2000-luvun puolelta käsiteltiin myös todella paljon Velvet Revolverin vaiheita ja sekin oli ehkä vähän erikoista. Emmä tiedä.

Kaikkinensa vähän sellainen raskas tää oli. Tietty näiden tyyppien vaiheet ennen bändin perustamista ja sitten supertähteyden aikaisista sekoiluista saa jotain irti, mutta loput 10 tuntia (kesto 20 tuntia) olikin sitten aika puuduttavaa. Aika vittumaisia ihmisiä, mutta kyllähän minä niistä ensimmäisistä levyistä pidän. Noh tulipahan tämäkin nyt sitten kuunneltua, meh/5.

Tämmönen kevyt välipala vähän älykkäämpää kirjallisuutta tähän väliin, äänikirjan kesto 6h APAUTTIARALLAA. Hawking oli nerouden lisäksi myös todella huumorintajuinen tyyppi, jos tällainen astrofysiologinen kirjallisuus kiinnostaa tai haluaa päästä ns. sisään tähän genreen niin tämä on siihen oikein hyvä teos. Jäi muuten Hawkingin viimeiseksi. Tykkäsin.

Olin taas tarjouksen uhri, ja tilasin Supla+ kuukaudeksi eurolla. Se tarkoittaa siis lisää äänikirjoja kuunteluun, ja parit tässä on ehtinytkin jo parin viikon aikana kuuntelemaan:



Kai Myrberg: Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia
Kesto: 16h 1min

Tragikoominen matkakertomus ja kuvaus Pohjois-Koreasta, sen historiasta ja siitä miten asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet. Todella mielenkiintoista, vaikka etukäteen ei itselläni mitään erityisen suurta kiinnostusta kyseistä valtiota kohtaan ollutkaan. Kirja on jaettu näytöksiin, jotka kuvaavat sitä teatteria jota kirjoittaja itse sai todistaa matkallaan Pohjois-Koreassa, ja jotka avaavat kuvauksia uusien aihealueiden kuvaukseen.
Ei tämän parissa varsinaisesti naurattanut, mutta jotain todella pimeää komiikkaa se silti piti sisällään. Tykkäsin kovasti.
3,8/5




Kari Hautamäki: Et sinä (vielä) kuole - Ensihoitajan tositarinoita ambulanssista
Kesto: 7h 10min

Ruotsinsuomalaisen Kari Hautamäen kirjoittama kirja kokemuksistaan ensihoitajana ambulansseissa Suomessa ja Ruotsissa. Viihdyttävä, vaikka kuvatut tapaukset olivat paikoin aika karmeitakin, kiitos hirtehisen, tai pikemminkin elämän makuisen kerronnan. Alussa kuvataan hieman kirjoittajan omaa taustaa, joka ei varsinaisesti liity itse teemaan muuten kuin kahdessa maassa kasvamisen myötä, mutta itse kuvaukset tapauksista (joita ei lopulta kovin montaa edes ole) ovat mielenkiintoisia.
3/5

Patrick Bateman sanoi:

Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia

Tämä on varmasti Top5-listalla kaikista lukemistani kirjoista. En milloinkaan ole kokenut yhtä montaa ahaa-elämystä niin lyhyessä ajassa kuin ensimmäisellä lukukerralla, pidin tästä kuitenkin niin paljon, että nyt tuli toinen lukukerta alle kaksi vuotta ensikerrasta. Tämä teos selittää loistavalla tavalla miksi ihminen on niin paska kuin on, mutta paljon kaikenlaista muutakin erittäin mielenkiintoista tietoa. Ehdottomasti 5/5 ja suositukset tälle.

Klikkaa laajentaaksesi...

5/5 ite oon kuunnellut äänikirjana tässä kuussa maratoonina Hararin Sapiens, Homo Deus ja 21 oppituntia maailman tilasta kirjat.

Tiivis paketti ja hyviä oivalluksia ja tulevaisuuden visioita.

Olisi ihan mielenkiintoista tietää miten juutalaisyhteisö on ottanut vastaan homon ja uskontokriittisen kirjailijan. Juutalaisuudessa on se nuivempi ääriortodoksinen siipi, mikä ei ehkä kaikista asioista ole aivan samaa mieltä.

Orwellin 1984

Paikkailin aukkoa yleissivistyksessä ja luin tämän 1949 kirjoitetun kirjan. Kylläpäs olikin rankkaa ja ahdistavaa luettavaa, eikä vähiten sen takia, että moni siinä ennustettu asia kuvasi osuvasti nykymenoa jopa ns. länsimaisissa demokratioissa. Toisaalta opus kuvasi hyvin totalitarististen valtioiden toimintaa ja tarkasteli valtaa käsitteenä.

Uskoisin, että nykydiktaattorit Putinia myöten ovat tästä ammentaneet ideoita toiminnalleen. Puolen välin jälkeen tarina muuttui paatoksellisemmaksi, raaemmaksi ja raskaammaksi lukea. Paikoin oli siis ongelmia edetä, mutta toisin kuin Orwellin toisen kirjan, Homage to Catalonian kanssa, tämän jaksoin lukea ihan loppuun asti.

Arvosana: OG Black Mirror -meno / 5

Sheng Long sanoi:

Orwellin 1984

Paikkailin aukkoa yleissivistyksessä ja luin tämän 1949 kirjoitetun kirjan. Kylläpäs olikin rankkaa ja ahdistavaa luettavaa, eikä vähiten sen takia, että moni siinä ennustettu asia kuvasi osuvasti nykymenoa jopa ns. länsimaisissa demokratioissa. Toisaalta opus kuvasi hyvin totalitarististen valtioiden toimintaa ja tarkasteli valtaa käsitteenä.

Uskoisin, että nykydiktaattorit Putinia myöten ovat tästä ammentaneet ideoita toiminnalleen. Puolen välin jälkeen tarina muuttui paatoksellisemmaksi, raaemmaksi ja raskaammaksi lukea. Paikoin oli siis ongelmia edetä, mutta toisin kuin Orwellin toisen kirjan, Homage to Catalonian kanssa, tämän jaksoin lukea ihan loppuun asti.

Arvosana: OG Black Mirror -meno / 5

Klikkaa laajentaaksesi...

Joo tää on kyllä hyvä, muttei todellakaan mikään Good Vibes

Туве Янссон: Мемуары папы Муми-тролля
(Tuve Jansson: Memuary papy Mumi-trollja / Muumipeikon isän muistelmat)

Muumipapan urotyöt venäjäksi siis. Piti saada tämä varmaan puoli vuotta kesken ollut kirja loppuun, että pääsee aloittamaan helmikuun haasteen puhtaalta pöydältä.

Lukeminen onnistuu venäjäksi kyllä pääosin hyvin, mutta aina välillä on sellaisia virkkeitä, ettei saa yhtään kiinni asiasta. Jonkinlainen käsitys silti suurimmaksi osaksi tapahtumista. Ei jaksa olla koko ajan sanakirjasta katsomassa, kun sitten ei homma etene.

Muumipapan urotyöt oli varmaan siinä animessa mun suosikkijaksoja. Kirjankin oon joskus aiemmin suomeksi lukenut. Tämä kirja ei ehkä ollut ihan niin hyvä kuin muistelin. Tässä tapahtuu paljon asioita kamalan nopeasti, eikä oikein ehditä mihinkään kunnolla keskittyä. Tai sitten se oli vaan tämä kielimuuri. Ihan hyvää luettavaa silti.

Rob Halford - Tunnustan

Judas Priestin keulakuvan elämäkerta, joka ei ujostele tai arastele.
Elämä käydään läpi melkein syntymästä jonnekin vuoden 2020-lopuille tjsp.
Halford kertoo aika paljonkin omasta lapsuudestaan ja millaisissa maisemissa se tuli vietettyä. Hänen kotikaupunkinsa Walsall saa paljon mainintoja kirjan aikana ja sieltä hänellä edelleenkin löytyy yksi koti.
Walsallin lisäksi hän käsittelee paljon seksuaalisuuttaan ja millaista oli mm. huomata olevansa teini-ikäinen homo 1960-luvun englannissa.

Toki Judas Priestiä käsitellään erittäin paljon, vähintään 50% kirjasta noin suunnilleen arvioisin.
Mutta Judas Priest oli sitä omalla tavallaan helppoa rutiinia jonka hän osasi hyvin. Elämä Priestin ulkopuolella on sitä, mistä kirjan tärkeimmät asiat koostuvat.
Halford on paljon kokenut elämänsä aikana, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja noita asioita hän ei pelkää ollenkaan kertoa.
Mukana on kännisekoilut, rakkauden etsimiset, kaapissa eläminen, seksiseikkailut ties missä julkisissa vessoissa sun muissa, alkoholismi, masennus ja jopa itsemurhayritys.
Noista kaikista hän nousee kuitenkin uuteen nousuun (pun intended) ja saa elämänsä raiteilleen. Helppoa ja nopeaa se ei ole kuitenkaan hänelle ollut.

Halford sanoo suht kirjan alussa, että hän ei olisi koskaan voinut julkaista tälläistä kirjaa silloin, kun hänen isänsä/vanhempansa vielä elivät. Ja ymmärrän sen hyvin. Tässä ei todellakaan piilotella. Tosin Halford piilotteli omaa itseään suurimman osan elämästään, niin tämä on varmasti jonkinlaista vastareaktiota sille asialle.
Judas Priestin lyriikoissa on muuten yllättävän paljon viittauksia homoiluun ja miesten vehkeisiin. Halford itsekin hämmästelee, että asia ei ole tullut esille uran aikana.

Oli oikein hyvä ja rehellinen elämäkerta. Halfordin kertoilussa on mukana huumoria ja itseironiaa, mikä tuo sopivaa keveyttä kirjaan, jossa välillä ollaan aika vakavienkin aiheiden äärellä.
Olin tätä ennen aina ajatellut, että Halford on vain tyyppi joka tulee ja laulaa Priestin jutut ja täts it. En sillain musiikillisesti ajatellut häntä "tekijänä", mutta kyllä hänellä on tietoa ja taitoa sekä näkemystä.
Ja kuten tälläisen hyvän kirjan jälkeen, niin kovasti tekee mieli kuunnella Judas Priestin musiikkia. En oikeasti omista yhtään levyä heiltä.
Myös Halfordin sooloilut kiinnostelee jonkin verran.

Jatkuen sillä Kuukauden haasteessa ottamallani jugoslaviateemalla:


’Saviours of the Nation’ Serbia’s Intellectual Opposition and the Revival of Nationalism

Jasna Dragović-Soso





Tää oli yksi informatiivisimmista kirjoista mitä oon koskaan lukenut mutta samalla myös yksi hankalimpia lukea. Kirja mainitsee aluksi että sitä miten ns älymystö on vaikuttanut Serbian nationalismiin on kirjoitettu useampia kirjoja. Vaikka tämä pitkälti selittääkin myös sitä, niin kirja pyrkii antamaan enemmänkin vastauksia siihen että mikä saa nationalismiin epämyönteisesti suhtautuvan älymystön toimimaan nationalismin eduksi.

Kirjan alkupuoli tai oikeastaan yli puolet alusta on kaikista mielenkiintoisinta, sillä se käsittelee toisinajattelua Jugoslaviassa, miten toisinajattelijoihin suhtauduttiin, millaista oli kohtelu, mitä sai ja mitä ei saanut sanoa, miten asioita yritettiin tuoda esille taiteessa ja näytelmissä yms. Tämä osa kirjasta olikin vähän sellainen kuin olis hypännyt valtamereen ilman että osaa uida ja sellaisella motiivilla että sillä ainakin oppii ja hyvin nopeasti. Eli mikä kirjasta tekee samalla sekä kiinnostavan että todella työlään tulee lähinnä siitä että mikäli lukija ei tiedä ihan täysin sitä millaisten "rakennettujen totuuksien" varaan Jugoslaviassa pelattiin, ja millainen se virallisten totuuksien sekamelska oikein tarkalleen olikaan, niin sellaisen joutuu väkisinkin hahmottamaan ja tarkastelemaan sitten asioita siihen suhteuttaen.

Myöhemmin sitten käydään läpi muun muassa Sloveenien ja Serbien välejä, ja ohimennen tosta saikin poimittua myös sellaista tietoa mikä auttaa ymmärtämään miksi nykyiset tietyt näkemykset ovat sellaisia kuin ne on. Kirjasta saa myös hyvin tietoa miksi Kosovoon suhtaudutaan kuin suhtaudutaan, ja vähän käydään myös Kroatialaisten näkemystenkin puolella mutta siitä varmaan löytyis joku mikä keskittyis siihen ihan erikseen.

Yritin myös ihan tarkoituksella ottaa luettavaks nimenomaan sellaisen kirjan joka ei olisi niin miten sen sanois, täysin läntisestä näkökulmasta kirjoitettu, vaan enemmänkin yrittäisi kertoa asioista vaan miten asiat olivat, sen sijaan että asettaisi jotain selkeästi positiiviseksi tai negatiiviseksi.

Aivan älyttömän loistava tietopaketti ja yksi lisäys balkanin tilanteen ymmärtämiseen, mutta seuraavaks luen kyllä aiheesta jotain vähän rennompaa luettavaa. Mietin vähän että menisikö sellaisella jossa seksuaali ja sukupuolivähemmistöön kuuluva kertoo kokemuksistaan, vai sellaisella joka pyrkii analysoimaan Serbiamyyttiä. Pitää varmaan lukea vähän alkua molemmista ja katsoa sitten kumpi alkaa viedä enemmän.

Renny Harlin - Ainutlaatuinen Elämäni


Huh, olipas se hyvä!

Aukaisi kyllä mukavasti Hollyoodin sisäpiiriä ja elokuvantekoa sekä varsinkin noita Rennyn leffoja, mikä oli kyllä todella kiinnostavaa luettavaa kaikin puolin.

Onhan toi Renny ihan pirun monessa ollut mukana ja maailmantähtiä tavannut, jopa hiukan yllätyin miten syvällä piireissä se on ollut. Arnoldinkin kanssa aika läheinen ollut ja toimisto ollut sen vieressä samassa Arnoldin omistamassa talossa. Samuel L. Jacksonin kanssa varsin hyvissä väleissä varsinkin.

Vähän ajattelin, että kirja lässähtää ja mielenkiinto lopahtaa loppua kohden, mutta ei tätäkään tapahtunut. Rennyn ura ilmeisesti tällä hetkellä lähdössä taas uudestaan pieneen nousuun.

Suosittelen erittäin lämpimästi. Pakollista luettavaa leffafaneille, joita täältäkin löytynee jokunen!

natedogg sanoi:

Rennyn ura ilmeisesti tällä hetkellä lähdössä taas uudestaan pieneen nousuun.

Klikkaa laajentaaksesi...

Juu varmasti kun lähteenä Renny Harlin. Kyllähän Luokkakokous 3 on varmasti avannut taas portit Hollywoodin A-listalle heti Nolanin ja Villeneuvin perään.

(En malttanut olla naljailematta vähän)

Peoplez sanoi:

Juu varmasti kun lähteenä Renny Harlin. Kyllähän Luokkakokous 3 on varmasti avannut taas portit Hollywoodin A-listalle heti Nolanin ja Villeneuvin perään.

(En malttanut olla naljailematta vähän)

Klikkaa laajentaaksesi...

Ilmeisesti sillä on jotain omia kuvioitaan firmansa toimesta menossa.

Luokkakokous 3 tais olla kuitenkin aika tuottoisa, vaikka ilmeisesti aika kökkö olikin.

Patrick Bateman sanoi:

Tämmönen kevyt välipala vähän älykkäämpää kirjallisuutta tähän väliin, äänikirjan kesto 6h APAUTTIARALLAA. Hawking oli nerouden lisäksi myös todella huumorintajuinen tyyppi, jos tällainen astrofysiologinen kirjallisuus kiinnostaa tai haluaa päästä ns. sisään tähän genreen niin tämä on siihen oikein hyvä teos. Jäi muuten Hawkingin viimeiseksi. Tykkäsin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä on käynyt menetetty mahdollisuus jos tuota äänikirjaa ei ole toteutettu tietokonepuheella!

Eumsun Kim
Pohjois-Korea- yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Tää tyyppi kertoo kokemuksistaan tositarinan ysäriltä 10-luvulle yhen tytön ja äitinsä pakomatkasta maailman totalitaarisimmasta valtiosta.

Pohjois-Korean armeija keskitti siinä milleniumin tienoilla enempi joukkoja E-Korean vastaisella rajalle ku mitä oli Kylmän sodan aikaan Saksojen rajoilla. Ja Pohjois-Korea tulitti tykistöllä ihmisiä kuoliaaks E-Korean puolella ja oli joku helvetin meritaisteluki Japanin kanssa.

Neukkula oli kaatunu eikä sieltä virrannut apua niin Pohjois-Korea luisu nälänhätään jossa miljoonat kuoli ja tää kirjoittaja kuvaakin mitenkä siinä kaikki kuolee ympärillä sukulaisia myöten.

Elämä Pohjois-Koreassa täyttä stalinismia paitti vielä Stalinistaki enempi äärille vedettynä, pienet koululaiset viedään katsomaan julkisia teloituksia syistä että joku vaikkapa myynyt palasen Suuren johtajan taulun kehyksestä henkensä pitimiksi ja joku väkijoukosta ryntää syömään teloitetun aivoja henkensä pitimiksi.

No sieltä sitte pakenevat maasta sniikaten maastossa ja vältellen vartioitten katseita. Kiinan rajan ylitettyä elämän viheliäisyys ei tähän lopu sillä Pekingillä on sopimus P-Korean kanssa että pakolaiset palautetaan joten jatkossakin hiipisryömis sniikkailua metiköissä Kiinan poliisin valvovaa silmää välttäen.
Löytyykin apua kohta jotka onkin ihmiskaupan organisoijia ja äiti päätyy syvälle maaseudulle jonkun kärttysän maalaismiehen perheeseen kotiorjaks mutta siellä sentään telkkari josta tytär kattelee piirrettyjä.

Sekä Kiinan että Pohjois-Korean puolella tavalliset ihmiset saattaa sentään olla ystävällisiä ja auttaa piiloutumisessa ja yks P-Korean vartijakin päästää kaks kertaa menemään kiinniottaessa.

Mutta Kiinan poliisi löytää lopulta ja niinpä takasin Pohjois-Koreaan ja maan tapaan oikein extrasadistiselle vankileirille missä pimeyden ydin vasta alkaaki.

Nää elää näin joka päivä!

Enpä spoilaa enempää. Hyvä kirja taviksen näkökulmasta ja päättyy onnellisesti ku hän elää elämäänsä E-Koreassa.
Nythän väkisin miettii paljon että Pohjois-Koreoituuko Venäjäki, eli taantuu ajan myötä Kiinan eristyneeks nukkevaltioks jota kaikki vihaa muttei kukaan uskalla hyökätäkkää vapauttamaan koska Putlerilla on pommi, paska maailma hip hei never stop the madness and here we go again.