Minkä elokuvan katsoit viimeksi

Eilen oli Cronenberg-Mortensen-double feature night, elikkäst...

A History of Violence :bd:

Täydellinen jännitysdraama vuodelta 2005.

Erinomainen, siis kerrassaan erinomainen elokuva ja Cronenbergin 2. paras leffa heti The Fly'n jälkeen (Videodromea en pidä juuri minään, koska James Woods can't fucking act ja Debbie Harry/Blondie on aina ollut mulle ärtymystä nostattava punainen vaate). Mutta ai että, tämä se on nannaa. Draamaa, jännitystä ja ajoittain seesteisyyden keskeltä leimahtelevaa väkivaltaa, joka palaa hetken kuin raivoisa liekki ja laantuu sitten. Perheyksikön selviytymistaistelua isän menneisyyden haamujen paljastuttua on aidosti koskettavaa katsella. Huonoa roolisuoritusta tästä ei löydy edes suurennuslasilla. Mortensen on 6/5-tasolla tässä ja tuo huikealla tavalla esiin sen täydellisesti muuttuneen miehen, joka on kuitenkin pakotettu kohtaamaan menneisyytensä vielä kertaalleen.

5/5 ihan ehdottomasti.




Eastern Promises :bd:

Cronenberg-Mortensen-parivaljakon jälkimmäinen elokuva vuodelta 2007.

Nyt on siirrytty Lontooseen ja ollaan tekemisissä venäläisen mafian kanssa. Mortensen näyttelee paikallisen mafiapomon pojan kivikasvoista kuskia ja apuria. Sydän miehellä kuitenkin on paikallaan. Kerronta on aika pitkälti samanlaista kuin edellisessäkin elokuvassa, eli tapahtumat etenevät aika verkkaisesti. Mutta sitten kun väkivaltaa tulee eteen, se on myös rajua. Turkkilaisessa höyrysaunassa tapahtuva mätkintäkohtaus on omasta mielestäni yksi ikimuistoisimmista elokuvatappeluista koskaan. Ja nimenomaan realisminsa kannalta. Tässäkin sivuroolitukset ovat kunnossa, massasta esiin nousee etenkin Vincent Casselin esittämä Kirill. Naomi Watts sivuosanaisena tekee vahvan rutiinisuorituksen.

Ei nouse ihan edellisen tasolle, mutta 4,5/5 tällekin voipi antaa.



P.S. Jossakin luki, että kaksikko suunnittelee seuraavaksi body horror -elokuvaa. Please god make it happen.
 
Nikita (1990) :bd:

Nistiporukka murtautuu apteekkiin, tarkoituksenaan saada helposti ja nopeasti lääkkeet matkaan. Valitettavasti helppous ja nopeus eivät ole mukana tässä ryöstössä. Sen sijaan paikalle saapuu nopeasti useampi poliisi. Välienselvittely on verinen. Nistiporukan ainoa henkiinjäänyt Nikita saa kovan tuomion.
Hämmästykseksen määrä onkin suuri, kun hän joutuu valtion koulutuslaitokseen, missä hänestä tehdään agentti valtion hämärähommiin.

Luc Bessonin läpimurtoelokuva, josta nopeasti tehtiin Hollywood remake (Point of no return) ja myöhemmin parikin tv-sarjaa.
Ja onhan tämä hyvä elokuva.
Pääosan Anne Parillaud suoriutuu mainiosti roolistaan nistirenttuna josta kuoriutuu lopulta normaali ihminen sekä ammattitappaja.
Yleensä en ole Tcheky Karyosta oikein missään roolissa tykännyt, mutta tässä hän oli ihan hyvä, tai ainakin rooliin sopiva. Hän siis Nikitan kouluttajana tässä.

Elokuvasta löytyy kaikkia niitä tyylillisiä elementtejä jotka Bessonin elokuvissa sittemmin tutuiksi ovat tulleet. Tämä pätee myös Jean Renon mukana olemiseen. Leffa ei ole varsinaisesti toimintaa tai mikään tiukka jännäri. Molempia niitä kuitenkin löytyy tästä, samoin kuin draamaa. Oman keveytensä elokuvaan taas tuo omalaatuinen mutta kuitenkin niin toimiva musiikkinsa. Kaikki edellä mainittu on hyvin tasapainossa eikä tylsiä hetkiä pääse syntymään.
Hyvin on myös aikaa kestänyt tämä elokuva.

4/5
 
Mad Max: Fury Road :netflix:

Laitettiin Netflix vaihteeksi taas päälle ja bongasin tämän sieltä. Olisko ollu neljäs katselukerta ja ai että, on edelleen 5/5.

Mites toimiva toi mustavalko-versio tästä on? Kannattaako kattoo nopee?
No normaalista versiosta päätellen jättäisin katsomatta. Toim huom yksityisen biblon mielipide!
 
Hitman (2007) :bd:

Agentti 47 kuuluu Organisaatioon, järjestöön joka kasvattaa pienistä lapsista ammattitappajia. Nämä eivät tiedä muuta kuin tappamisen salat. Heillä ei ole nimeä tai persoonallisuutta. Tässä elokuvassa Timothy Olyphant esittää neljäseiskaa, joka joutuu petetyksi ja oman Organisaationsa jahtaamaksi. Niinpä hänen ei auta kuin tappaa kaikki kunnes jahti loppuu.

Kyseessä on erittäin yksinkertainen elokuva. 1h35minuutin matkaan sisältyy paljon toimintaa ja vähän tarinan kerrontaa. Mutta omalla hienolla tavallaan tämä toimii, siis ainakin tämän elokuvan kohdalla. Katsoja pysyy kärryillä juonesta eikä tylsyyttä pääse syntymään. Ja siis eihän tälläiseltä leffalta liikoja kukaan edes lähde odottamaan, niin periaatteessa kaikki mikä ei ole paskasti tehtyä on jo positiivista. Tässä on kuitenkin ihan ok toimintakohtauksia ja tehosteet ovat toimivat.

Jos jokin tässä häiritsee, niin vähän liian monta kertaa on haettu leffan aikana poseerauksia, jotka ovat suoraan Hitman-pelien promoista tai kansikuvista. Kohtaukset loistavat verkkokalvolle kuin kesän aurinko. Tökeröä kyllä, mutta nopeasti ne hetket menee ohi.
Hieman häiritsevää tässä oli myös se, että elokuvan venäläiset olivat kaikki länsimaisia näyttelijöitä. Eli tässä tapauksessa noista rooleista löytyi Ulrich Thomsen, Robert Knepper ja Henry Ian Cusick.

Elokuvan nimekäs ohjaaja Xavier Gens oli työstänyt tästä elokuvasta isompaa projektia jolle olisi myös tehty jatko-osa, mutta tuotantoyhtiö potki Xavierin vittuun ennen kuin elokuva oli täysin valmis. Leffaa sitten muokattiin pois Xavierin visiosta ja enemmän kaupalliseen suuntaan. Mikä on aina hyvä veto elokuvia tehdessä.

Kaikesta huolimatta tämä on simppeli toimintaleffa, jonka voi katsoa ilman sen suurempia kipuja ja ärsytyksiä.
Naispääosan Olga Kurylenko on myös pariin otteeseen alasti, niin ei siitäkään haittaa ole.

3/5

Pitäisi joskus nähdä 2015-vuoden Hitman, missä pääosassa Rupert Friend.
 
Dredd (2012) :bd:

Tuomari Dredd on alokas Andersonin kanssa liikenteessä, kun Peach Treesin kerrostalokompleksissa ilmoitetaan kolmoismurhasta.
Paikalle päästyään he huomaavat, että ovat sekaantuneet muuhunkin kuin vain murhaajan etsimiseen. Pahiksilla ei ole aikomustakaan päästää tuomareita elävänä ulos kerrostalosta, niinpä koko rakennus menee tiukkaan sulkutilaan. Tuomareilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella tiensä läpi 200 kerroksisen rakennuksen.

Siinä missä Stallonen Judge Dredd oli enemmän sellainen nuorille suunnattu viihteellinen actionpläjäys, niin tässä ollaan vakavasti liikenteessä.
Tässä ei vitsit lennä tai armoa tunneta. Karl Urbanin esittämä Dredd on yrmynaamainen lainvalvoja joka tekee sen mitä vaaditaan ja tuomiot ovat nopeita sekä ankaria. Ja kypärä pysyy päässä koko elokuvan ajan. Urbanista ei nähdä kuin alavireinen suu ja parransänki.
Olivia Thirlbyn esittämä Anderson tuo inhimillisyyttä mukaan tuomarien matkaan, mutta hänkin rankaisee rikollisia siinä missä Dreddkin.
Lena Headey pääpahiksena tekee suht yksinkertaisen roolisuorituksen, mutta se on oikeastaan aika hyvin tähän sopivaa.

Elokuva itsessään on erittäin videopelimäinen. 200 kerroksinen kerrostalo, jossa edetään kerros kerrokselta ylöspäin ja tapetaan kaikki mikä liikkuu.
Samaan aikaan taustalla soi melko Doomahtavat musiikit vaikkakaan ei ihan yhtä heavy metalit kuin uusimmissa Doom-peleissä.
Ja kun tapahtumapaikkana on tosiaan kerrostalo, niin tässä ei hirveästi elokuvan aikana hypitä kohtausten välillä paikoista toiseen eli tunnelma pysyy koko ajan tiivinä. Muutenkin aina on hiton hienoa kun elokuvien tapahtumat ovat tiiviisti jossain yhdessä tietyssä paikassa.

Jos jotain negatiivista, niin tämä elokuva on tehty 3D-buumin aikoihin. Niinpä elokuvassa esiintyy kohtauksia, jotka kuvaavat huumeiden vaikutuksia ja niissä oltaisiin siis 3D-maisemissa jos lasien kanssa tämän katsoisi. Mutta itsehän en moista pelleilyä harrasta eli 2D kunnes kuolema koittaa. Eivät nuo 3D:ksi tarkoitetut kohtauset huonoja sinällään ole, koska ne on kuitenkin esitetty hidastettuina ja erikoistehostein niin toimivat tarkoituksensa mukaisesti.
Sitten sellainen harmitus tässä oli, että paikoitellen kuvanlaatu oli surkea. Kuva oli melkeinpä jopa epätarkka ja rakeinen. Mutta tätä siis tapahtui vain paikoitellen. Eli onko nyt jotenkin kustu kun leffa levylle väännetty vai mikä on homman nimi..? Ei kait nykyaikoina tollasia lapsuksia oikeisiin leffoihin päästettäisi enää.

Ja hassuna faktana sellainen, että vaikka leffan ohjaajana lukee Pete Travis, niin tämän on oikeasti ohjannut Alex Garland joka on myös kässärin tähän vääntänyt.
Kyseessä on ollut Garlandin eka ohjaus, että onko tässä jotenkin yritetty saada elokuvalle parempaa tukea tuotannolta kun ilmoitettu kokeneempi ohjaaja?
Mutta tuo ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että tämä on oikein hyvä ja viihdyttävä toimintaelokuva. 1h35minuutin kestollaan vielä sopivan napakka kokonaisuus.

4/5
 
^ Dredd on ainoa leffa, joka on näyttänyt oikeasti hyvältä 3D:nä leffateatterissa.

Sunshine :bd:

Avaruusscifiä vuodelta 2007.

Sunshine tuli tosiaan napattua hiljan hiluilla mukaan tosta lähikirpparilta. Olen ko. leffan nähnyt kerran aiemminkin ja muistelin tykänneeni, vaikka oikeasti lähes kaikki leffaan liittyvät muistikuvat ovat tässä vuosien saatossa sulaneet pois: muistin vaan, että Cillian Murphyn tähdittämää avaruusscifiä olisi luvassa. Mutta tämähän olikin Danny Boylen ohjaama (en muistanut), Alex Garlandin käsikirjoittama (en muistanut) ja Murphyn ohella näyttelijäkaartissa oli mm. Chris Evans, Michelle Yeoh, Benedict Wong, Mark Strong ym. (en muistanut) eli täähän oli vähän niinkuin supersankareiden (tai -pahisten) kokoontumisajot ajalta ennen supersankaribuumia. :D

Mutta niin, elokuvahan on aivan huippu. Sopivassa suhteessa jännitystä, mysteeriä, draamaa ja sitä kovaa scifiä. Aurinko on menettämässä tehoaan ja ydintalvi uhkaa Maapalloa. Ainoa tapa saada Aurinkoon lisää puhtia on räjäyttää sen sisällä valtava ydinlataus ja saada Auringon sydän jälleen sykkimään. Tällä tehtävällä Icarus II miehistöineen siis on. Mutta kuten arvata saattaa, matkaan tulee monta mutkaa ja muttaa..

Yksi elokuvan hienoimmista kohtauksista on, kun Murphyn esittämä Capa ja Hiroyuki Sanadan roolihahmo, kapteeni Kaneda, ovat avaruuskävelyllä korjaamassa rikkoutuneita suojapaneeleita taistellen samalla kelloa vastaan, ja ilmoille pärähtää Sunshine (Adagio in D Minor) – instant kylmät väreet.

Ainoastaan loppukahinat hieman latistavat leffan muuten täydellistä tunnelmaa sen verran, että 5/5 ei ihan onnistu, mutta 4,5/5 onnistuu helposti.



Solomon Kane :bd:

Puritaaniactionia vuodelta 2009.

Robert E. Howard, joka Conanista tunnetaan, loi myös tukun muita hahmoja, joiden joukossa seisoo Solomon Kanekin. Tämä leffasovitus on vuodelta 2009 ja oli suunniteltu trilogian ensimmäiseksi osaksi.. Noh, kahta jatko-osaa ei sitten koskaan tehty. Tämänkin oon aiemmin nähnyt, ja muistelin tästäkin tykänneeni, mutta hiukan oli ajan hammas päässyt nakertamaan sinänsä ihan viihdyttävää leffaa mm. CGI-efektien osalta.

James Purefoy on ihan ok ja jees pääroolissa, mutta luultavasti leffa olisi kaivannut hiukan nimekkäämpää ja hiukan karismaattisempaa tähteä Solomonin saappaisiin. Onneksi Max von Sydow sentään piipahtaa tekemässä sivuroolin kuninkaana ja tarjoilee samalla karismaa koko muun näyttelijäkaartin edestä.

3/5

 
Dredd on ainoa leffa, joka on näyttänyt oikeasti hyvältä 3D:nä leffateatterissa.

Dredd on kyllä yksi omistakin 3D-lemppareista, melkein teki mieli jättää 3D-kitinän takia like laittamatta, mutta laitoin nyt silti.
 
Blow

:viaplay:

On ollut tässä vähän sellaista Johnny Depp -projektia menossa, katellut aika paljon sen leffoja viimeisen 3-4kk aikana. Tämä on kyllä niiden kärkipäässä, oon aina tykännyt tästä todella paljon. Yhdeksäs portti oli ihan katseltava leffa myös, mutta jokin siinä vaan tökki. Silti,
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
pakkohan siitä on tykätä. Annetaan tälle Blow-leffalle nyt kummiskin hätäisesti vaan 4/5 jotta pääsen itse asiaan.


Penelope Cruz, 20 vuotta sitten, voi hyvä luoja sentään. 7/5

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
Kaikesta huolimatta tämä on simppeli toimintaleffa, jonka voi katsoa ilman sen suurempia kipuja ja ärsytyksiä.
Paitsi jos on pelannut Hitmaneja niin välillä ärsyttää niin vitusti. Pääasiassa 47:n ja Kurylenkon välinen suhde.
James Purefoy on ihan ok ja jees pääroolissa, mutta luultavasti leffa olisi kaivannut hiukan nimekkäämpää ja hiukan karismaattisempaa tähteä Solomonin saappaisiin.
Ite tykkäsin Purefoysta roolissa ja tykkäsin leffastakin. Olisin mielelläni jatkoakin leffalla nähnyt mutta sitä ei ikävä kyllä ikinä ilmaantunut vaikka Purefoy olisi ollut valmis.
 
Profondo Rosso Deep Red (1975) :bd:

Marc Daly on matkalla kotiinsa, kun hän päätyy todistamaan murhaa. Omaksi harmikseen hän näkee jotain, mikä kohdistaa murhaajan mielenkiinnon häneen. Koska poliisi ei hirveästi aikaan saa, niin Marc alkaa itse selvittelemään tapausta. Tästä sitten seuraa mysteereitä ja jänniä tilanteita.

Elokuvan juoni kuulostaa ja myös vaikuttaa suht nopeasti aika samalta kuin Dario Argenton ekassa elokuvassa L'uccello dalle piume di cristallo.
Alkuun tämä häiritsi kun leffaa katsoi, mutta onneksi eroavaisuuksia alkoi sitten syntymään ja tarina rupesi elämään omaa elämäänsä.
Leffassa lyhyesti kiteyttynä seurataan Marcin tutkimuksia ja menneisyyden penkomista, välillä sitten ollaan murhaajan matkassa kun tämä yrittää peitellä omaa henkilöllisyyttään millä keinolla tahansa.
Meininki oli ihan riittävän mielenkiintoista läpi elokuvan, että mielellään seurasi tämän alusta loppuun. Ja olihan tällä kestoakin hieman yli 2h, että ihan hyvä että piti homman kasassa.

Iso maininta annettava myös elokuvan mainiolle musiikille. Leffan varsinainen tunnusmusa muistuttaa vahvasti Halloweenin omaa tunnaria, mutta tämä on sellainen progerock-versio samasta biisistä. Ja siis tiedostan kyllä että tämä leffa on tullut ennen Halloweeniä. Vertailen nyt vain siihen musiikkiin ja hyvinkin mahdollista, että Carpenter on tästä oman biisinsä kehitellyt.
Soundtrack noin muuten jatkaa tuolla progerock-linjalla joka on paikoitellen jopa ärhäkkää, sekä aina erittäin menevää. Oli kyllä jotain mitä en elokuvan musiikeilta odottanut, mutta kyllä se vaan sopi tähän hiton hyvin. Musat olivat vielä mukavan lujalla muuhun äänimaisemaan verrattuna ja BD:llä oleva ääniraita käytti vielä takakanavia hyväkseen musan kanssa. Hyvin miksailtu.

Oli ihan jees viiltelyjännäri, jossa päästiin välillä jopa melkein goren äärelle.

3½/5
 
Eikös tässä ollut juurikin Goblin musat?

viiskauttaviis

Nopeasti kuuklattuna, kyllä.

Goblin on italialainen, pääosin instrumentaalista progressiivista rockia esittävä yhtye, joka tunnetaan elokuvamusiikistaan. Yhtye nousi suosioon esikoisteoksensa, Dario Argenton Verenpunaiseen kauhuun esittämänsä ääniraidan myötä vuonna 1975, minkä jälkeen se toimi vuosien ajan Argenton hovisäveltäjänä
 
Pieces :bd:

Epsanjalainen moottorisahaslasher vuodelta 1982.

Pöhköydessään erittäin absurdi ja täynnä wtf-hetkiä tämä tekele. Tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin, jossa tuntematon, pitkään palttooseen ja lierihattuun pukeutuva tappaja vaani yliopiston kampuksella ja murhaa nuoria naisia moottorisahalla. Välillä rakennetaan palapeliä, jossa esiintyy alaston nainen. Kampuksella tulee vastaan myös Bruce Lee -imitaattori eräässä kohtauksessa, joka ei liity mitenkään mihinkään. Peitetehtävissä toimiva naispoliisi on aivan tarpeeton sukka ja murhaajan iskiessä päätyy vain huutamaan "BASTARD! BAAASTAARD! BAAAAAAASTAAAAARD!" keukojensa kyllyydestä kyyneleet silmissään.

Naispoliisia tehokkaampi toimija onkin eräs yliopiston oppilas nimeltä Kendall, joka päätyy avustamaan poliisia, koska poliisi on sitä mieltä, että Kendall on hyvä tyyppi. Loppukohtaus se vasta onkin niin taulapäinen, että pisteet nousevat ihan vaan sen takia. Ja kaikki tämä tehty ilman itseironian häivääkään.

Ei tätä voi selittää, tämä pitää nähdä.

mitä helevettiä/5



Blastfighter :bd:

Puskatoimintaa vuodelta 1984.

Pääosassa köyhän miehen Michael Dudikoff eli Michael Sopkiw entisenä kyttänä, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä, joutunut vuosiksi poseen ja haluaisi nyt vaan elellä rauhassa syrjäisellä korpimökillään. Se ei kuitenkaan onnistu: paikalliset metsämiehet lahtaavat peuroja kasapäin kiinalaisten lemmenrohtoja varten epäurheilijamaisilla tavoilla. Sitähän entinen jepari ei hyvällä katso, vaan puuttuu asiaan. Asiat sitten eskaloituvat ja pian metsämiesten tähtäimessä onkin Sopkiw paikan päälle eksyneine tyttärineen, vaikka George "Luigi" Eastman onkin pyssymiehiä rauhoittelemassa erään näistä isoveljenä.

Oli vähän antiklimaattinen katselukokemus. Elokuvalta, jonka nimi on Blastfighter, odottaisi huomattavasti enemmän blastausta ja faittausta, mutta sen sijaan kaks kolmasosaa leffasta vain juostaan metsikössä. Kolmas näytös sentään pelastaa kokonaisuutta, kun Sopkiw hakee viimeiunkin superhaulikkonsa ja alkaa roimia metsästäjiä palasiksi erilaisia räjähtäviä ammuksia käyttämällä. Hyvät musat pelastaa paljon.

3/5

 
Parasite :cmore:

Oli spostiin tullut ilmainen katselujaksotarjous Telialta ja huomasin, että tämä leffa oli siellä myös tarjolla. Tartuin täkyyn, koska tämä leffa on kiinnostanut pidemmän aikaa ja johan oli pläjäys. Todella erikoinen elokuva joka kyllä jätti vähän tyhjäksi ja hämmensi. Leffa vaihteli aika ahkerasti painotusta ja kävi aika ripeästi eri tyylilajejakin läpi. Melkoinen kokemus, ei voi muuta sanoa ja vaikea kuvailla muutenkaan, mutta ehdottomasti oli katsomisen arvoinen!
 
Suspiria (1977) :bd:

Nuori Suzy Bannion saapuu Saksaan New Yorkista. Hän on tullut opiskelemaan tanssikouluun.
Koulussa on tiukka kuri ja omalaatuinen henkilökunta, mutta muut opiskelijat vaikuttavat ihan kivoilta.
Tanssin huumaa ei vain kauaa kestä, kun koulun oppilaita alkaa kuolemaan ja katoamaan.

Elän siinä käsityksessä, että tällä olisi jossain määrin kulttimainetta. En ole itse tätä siis ennen koskaan nähnyt. Enpä siis myöskään tiennyt minkä pariin läksin. Tai no Argenton leffa, niin siinä mielessä osasi jotain tiettyä odottaa.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi tuohon tanssikouluun. Se toimii myös opiskelijoiden asuntolana, niin ei juuri tarvetta muualle vaeltaa.
Ja tuo koulu on vallan mainio tapahtumapaikaksi. On käytäviä, huoneita sekä saleja missä vaeltaa ja kuolla.
Leffassa on aika räikeä värimaailma. Nuo värit tulevat esiin niin koulun seinillä kuin myös siinä miten kohtaukset on valaistu tai tässä tapauksessa jälkikäteen värikäsitelty. Ei kuitenkaan mennä mihinkään psykedeelisiin happoiluihin.

Tätä voi kyllä aika hyvin sanoa perinteiseksi slasher-leffaksi. Vaikkakaan tämän ilmestyessä ei ole vielä voitu puhua perinteisestä.
Mutta kun miettii mitä nykypäivän teinien teurastus-leffat ovat, niin kyllä tässä on asiat jo näytetty tuleville.
Elokuvassa on oma mielenkiintoisen hämärä tunnelmansa. Koska tässä ei nyt ole vain joku random-pahis liikenteessä vaan jotain muuta ja synkempää.
Goblinin soundtrack myös aika omilla linjoillaan. Musiikin seassa on mukana jotain mitä nyt voi varmaan vain kuvailla eläinääniksi.

Pääosaroolissa oleva Jessica Harper on kyllä kunnon ihq söpö ilmestys, jonka puolesta saa jännittää. Kaikki muut jäävät varjoon vaikka hän ei mikään ruudun vahvin persoona olekaan.
Koulun henkilökunta on kauttaaltaan outoa ja omalaatuista porukkaa, mikä on kuitenkin oppilaille ihan ok.
Useampi leffan sivuhahmoista oli sellaisia, että jotenkin sitä kuvitteli heille isompaa roolia tässä, mutta niin kaikki vain poistuvat kuvioista.
Elokuva oli jälkikäteen dubattu ja tässä tapauksessa melkein kaikki puhuivat amerikkaa.

Yhteenvetona, hyvä pääosahahmo, hyvä tunnelma ja yllättävän isosti toteutettu lopetus.

3½/5


jesharp.jpg
 
Takaisin
Ylös Bottom