Minkä elokuvan katsoit viimeksi

Mission to Mars (2000) :disney:

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat "lähitulevaisuuteen", vuoteen 2020, kun ensimmäinen miehitetty Mars-lento suoritetaan.
Asiat Marsissa eivät mene kuitenkaan niin kuin Strömsössä ja niinpä pitää järjestää pelastusoperaatio eli toinen Mars-lento.
Eikä ole helppoa tällä toisellakaan porukalla.
Ohjannut Brian De Palma ja pääosissa Gary Sinise, Tim Robbins, Connie Nielsen ja Don Cheadle.

Oon tän kerran tai kaksi nähnyt ja se on tapahtunut DVD-vuosina eli 2000-2009. Itse leffasta en muistanut mitään. En siis yhtään mitään.
Scifi ja avaruushommat on aina mielenkiintoisia ja jees, niinpä tämänkin parissa viihdyin suht hyvin.
Elokuva on tyyliltään ja tunnelmaltaan kuin Apollo 13 sekoitettuna Avaruusseikkailu 2001:een.
Erikoistehosteet paistavat kyllä nykypäivänä läpi, mutta ei mitään sellaista joka leffan katselua haittaisi.
Näyttelijät hoitavat hommansa ok. Ainoa mikä häiritsi, niin Tim Robbinsin hahmon nimi on Woody.

Ihan ok scifi-leffa, joka pyrkii jossain määrin tiettyyn realismiin. Siis avaruuslentelyn ja astronauttailun tienoilta realismia haettu.
Ei välttämättä toimi joka jannulle ja väitän, että varsinkin elokuvan loppu vie osalta fiilikset.

3/5
 
I Origins (2014) :disney:

Ian on molekyylibiologi joka tutkii silmää/silmiä. Hän on päättänyt todistaa silmän evoluutiorakenteen, koska jotkut pitävät silmää todisteena jumalan olemassaolosta. Hänen tarkoituksenaan on todistaa, että silmä on vain osa maapallon eliökunnan evoluutiota.
Hänen tutkimuksensa johtavat aivan muunlaiseen löytöön.

I origins on pienen budjetin (yks miltsi) elokuva, jonka pääosassa nähdään Michael Pitt.
Leffa kulkee rauhallisesti omaa tarinaansa kertoen. Tässä on rakkaustarinaa, draamaa ja ripaus scifiä, jos niin haluaa ajatella. Mutta se scifi on lähinnä tollaista tieteellistä tutkimusta, joka liittyy silmiin.
Elokuvaa katsoessa, sitä ei koe mitenkään ihmeellisenä, mutta jotenkin se vain hiipii alitajuntaan. Missään vaiheessa ei ole tylsää ja jotenkin se mielenkiinto vain pysyy tarinan mukana. Oikeasti vaikea selittää miltä tää elokuva tuntui, koska se teki jonkinlaisen vaikutuksen olematta kuitenkaan mikään huippuleffa.
Vaikea tätä on sanoiksi pukea.

3½/5 IMDb:n score 7.3

Leffassa on lopputekstien jälkeen vielä kohtaus, joka kannattaa katsoa.
Ja mitä tulee lopputeksteihin, niin tämä musa soi niiden aikana. Sopi siihen loppuun jotenkin niin täydellisesti.

 
I Origins (2014) :disney:

Ian on molekyylibiologi joka tutkii silmää/silmiä. Hän on päättänyt todistaa silmän evoluutiorakenteen, koska jotkut pitävät silmää todisteena jumalan olemassaolosta. Hänen tarkoituksenaan on todistaa, että silmä on vain osa maapallon eliökunnan evoluutiota.
Hänen tutkimuksensa johtavat aivan muunlaiseen löytöön.

I origins on pienen budjetin (yks miltsi) elokuva, jonka pääosassa nähdään Michael Pitt.
Leffa kulkee rauhallisesti omaa tarinaansa kertoen. Tässä on rakkaustarinaa, draamaa ja ripaus scifiä, jos niin haluaa ajatella. Mutta se scifi on lähinnä tollaista tieteellistä tutkimusta, joka liittyy silmiin.
Elokuvaa katsoessa, sitä ei koe mitenkään ihmeellisenä, mutta jotenkin se vain hiipii alitajuntaan. Missään vaiheessa ei ole tylsää ja jotenkin se mielenkiinto vain pysyy tarinan mukana. Oikeasti vaikea selittää miltä tää elokuva tuntui, koska se teki jonkinlaisen vaikutuksen olematta kuitenkaan mikään huippuleffa.
Vaikea tätä on sanoiksi pukea.

3½/5 IMDb:n score 7.3

Leffassa on lopputekstien jälkeen vielä kohtaus, joka kannattaa katsoa.
Ja mitä tulee lopputeksteihin, niin tämä musa soi niiden aikana. Sopi siihen loppuun jotenkin niin täydellisesti.



Tää on leffa mikä kannattaa näyttää henkilöille jotka pelkää hissejä
 
Morbius (2022) :uhd:

Michael Morbius on kuolemaan johtavasta verisairaudesta kärsivä mies. Hän on myös lääkäri, joka tekee kaikkensa löytääkseen parannuskeinon sairauteen.
Niinpä hän alkaa yhdistelemään lepakon dna:ta ihmisen dna:han ja voilà, hänestä on tullut jotain muuta.
Toki asioilla on haittapuolensa ja alkaa tapahtumaan ikäviä asioita. Poliisiakin kiinnostaa ja sillai.
Pääosissa Jared Leto, Matt Smith, Adria Arjona ja Jared Harris.

Tietoni Morbiuksesta on vähäistä. Taisi hän muutamassa jaksossa olla ysärin Spider-Man piirretyssä, mutta siinäpä minun kokemukseni hänestä.
En siis edes kunnolla tiedosta, että onko kyseessä hyvä vai paha hahmo.
No, tässä on Sonyn näkemys hänestä, koska he omistavat oikeudet Spider-Man-juttuihin.

Kaipa tuo Jared Leto on ihan ok Morbiuksen rooliin. Veikkaan että hänen ei ole edes pahemmin tarvinnut ulkonäköään muokata tähän rooliin.
Leffan meno on aika pitkälti cgi-painotteista toimintaa. Nopeita taistoja ja lähikuvia vampyyrinaamoista.
Tän leffan katseli kyllä läpi, mutta ei tää mitään fiiliksiä nostattanut. Aika tasavertaista menoa Venom-leffojen kanssa. Paitsi että Venomeissa on huumoria.
Vähän jäi itseä vaivaamaan, kuinka nopeasti ja helposti Matt Smithin Milo-hahmo muuttui pahaksi. Ja kuinka nopeasti hän kääntyi Morbiusta vastaan, joka oli käytännössä kuin veli hänelle.

Jos jostain tätä erityisesti pitäisi haukkua, niin cgi ja varsinkin naamoissa käytetty cgi. Liian usein elokuvan jutut näyttivät liian tietokoneella tehdyiltä eivätkä sopivan aidoilta, jos näin voisi asian ilmaista.
Ja mitäkö mieltä päätähtemme Jared Leto on asiasta?
Jared Leto explained that he opted to avoid prosthetic makeup for his character's monstrous transformation. "Initially we were going to use prosthetics, but I really fought for CG! Obviously, it's the future and it was exciting to work with these incredible people that are on the cutting-edge of technology I just thought it would give us a lot more freedom," he said.

Tämä on leffa joka sopii katsottavaksi pizzan, kaljan tai krapulan kera. Tai peräti kaikkien kolmen kanssa.

2½/5
 
Ja mitäkö mieltä päätähtemme Jared Leto on asiasta?
Jared Leto explained that he opted to avoid prosthetic makeup for his character's monstrous transformation. "Initially we were going to use prosthetics, but I really fought for CG! Obviously, it's the future and it was exciting to work with these incredible people that are on the cutting-edge of technology I just thought it would give us a lot more freedom," he said.

jared pls :facepalm2:

notlikethis.gif
 
V2 - Jäätynyt enkeli (2007)

Screenshot_2022-09-14-23-42-19-10_da19c83e453b14198acfc9d98c090cae.jpg

Juha Veijonen pyörii kaikkien rinnakkaisuniversumienkin mittakaavassa ilmeisesti maailman pahimmassa ördäämispääkaupungissa eli Porissa Vares-elokuvassa, joka on huomattavasti paremman ensimmäisen Vares-elokuvan vanki. Tässä oli joka hahmo vedetty niin överiksi ettei se edes minun mielestä enää ollut kovin hauskaa, mahtoiko olla jokin inside-läppä jo menossa, että miten paljon ihan random-kohtauksissa joku yrjöää tai örveltää tai makaa sammuneena jossain taustalla. "Hei, tää on Pori."

Mjuuu, eli kun nyt sain tämän sanottua, niin tämä nyt on ihan perus Vares-tarinan menoa. Oon nähnyt tän aikana jolloin ei oikein tullut edes kiinnitettyä huomiota tuollaisiin asioihin. En pitänyt tätä kovin erikoisena leffana silloin enkä pidä nytkään. Tuntuu hirveältä sanoa näin vuoden 2007 elokuvasta, mutta ehkä tässä oli jopa hivenen nostalgista fiilistä ajalta jolloin kotimaiset leffat pystyi vetämään överiksi kaikenlaisen nykysilmin ns. arveluttavan suhteen. Kai siellä muutama ihan hyväkin vitsi seassa oli. Reinin aikaisiin Vares-elokuviin tätä on silti vaikea verrata, koska niistä ei ole hyviä kuin ainoastaan se ihan ensimmäinen (Pahan suudelma?) ja sitten viimeisin (Sheriffi?), ainoat jotka ei olleet aivan totaalisen juosten kusemalla tehtyjä. Sanotaan vaikka sillain, että on tämä parempi elokuva kuin Reinin paskat Varekset. Heitetään ny arvosanaksi 2,5/5.


----------


The Big Short (2015) :prime:

Screenshot_2022-09-14-23-39-35-80_da19c83e453b14198acfc9d98c090cae.jpg

Yhdysvaltain vuoden 2007 asuntokauppa-/ asuntolainakuplan ja tämän puhkeamisen aiheuttaman maailmanlaajuisen talousromahduksen taustaa valaiseva tositarina henkilöistä, jotka haistoivat läpimädän systeemin lemun ennen muita ja päättävät rikastua sijoittamalla tätä sairasta ja rikollista systeemiä vastaan. Saatana että tää on hyvä leffa, vaikka tässä tarvii kyllä hivenen pinnistellä pysyäkseen kärryillä. Onneksi esimerkiksi vaahtokylvyssä skumppaa nautiskeleva Margot Robbie selittää yksinkertaisellekin katsojalle juurta jaksain monimutkaista finanssitermistöä, Margot Robbie, ahhh. Vitunko väliä jollain finanssikriisillä kun voi katsella Margot Robbieta kylvyssä. Hetkinen..

Monelle varmasti tuttu elokuva, kestää kyllä todella hyvin useammankin katselukerran ja jaksaa aina häkellyttää miten häikäilemätön on tämä surullinen rahan pyörittämä maailma. 4,5/5

Niin ja pakkohan se on antaa erityismaininta muuan loisteliaalle näyttelijälle. On se vaan huikee.
s8QJwgMzFjS2k.gif
 
Sylvester Stallonen Over the Top! Leffateatterissa ja ihan oikealta filmiltä.

00C5D5A3-D811-4ED8-AA89-E3FF022B6C37.jpeg

Velkaongelmissa oleva, kädenvääntöä harrastava rekkamies, Lincoln Hawk, uudelleentutustuu 10-vuotiaaseen poikaansa, jota ei ole vuosiin nähnyt, koska se on hänen kuoleman kielissä olevan äitinsä harras toive. Pojan isoisä, mahtava bisnespohatta, joka vihaa Lincolnia, on eri mieltä tästä lähentymisestä ja heittää jatkuvasti kapuloita rattaisiin.

Pääseekö Lincoln Hawk Vegasiin kädenväännön MM-kisoihin ja korjaantuvatko isän ja pojan tulehtuneet välit? En paljasta!

Absurdien kohtausten ja montaasien määrä on huomattava, joten kannattaa varata muutama olut pehmentämään katselukokemusta :D

Rocky kädenvääntömuodossa. Mutta enemmän rekkoja ja muuta hulluutta. Ja Giorgio Moroderin tekemä soundtrack!

4/5

Tää on kyllä kova kalkkuna perkele! :love:
 
Deathstalker :bd:

Helvetin hyvä pätkä, ja paljon parempi ku mitkään ringsofpowerit ja houseofdragonit.

Löyhämoraalinen muskeli(anti)sankari nimeltä Deathstalker taistelee pahaa velhoa vastaan fantasiavaltakunnassa, joka paljaiden tissien lukumäärän perusteella lähentelee jo seksifantasiavaltakuntaa.

Vastapainoksi on sitten taisteluja, miekkamittelöitä, verta ja suolenpätkiä, vaikka toki jälkimmäisiä suht säästeliäästi.

Yhtä kaikki, erinomaista viihdettä. Plussaa siitä, että pääpahis näytti ihan anemiasta kärsivältä Timo Rautiaiselta.

3/5
 
Bullet Train :finnkino: Tennispalatsi 13

Aika kevyin odotuksin menin kattelemaan tätä, mutta viihdyin varsin hyvin. Kyseessä on sellanen täysin epärealistinen sarjakuvamainen kieli poskessa tehty action-komedia, jonka typerimpiä kohtauksia ei pidä pysähtyä ajattelemaan liian pitkäksi aikaa.

Mutta oli tosiaan oikein mielenkiintoista seurattavaa, ja oli parhaimmillaan jopa erittäin hauska. Olin tosin aika väsynyt kun pääsin leffaan asti.

Leffan hauskin kohta oli kyllä se eräs laukun avautuminen, ja koko sali hajosi yhteen ääneen.

Vertakin oli ihan riittävästi.

You're a "Diesel!"

3.5/5 (melkein kääntyy fiilispohjalta jopa neloseen)

Loppuhuipennuksena oli tarkoitus mennä baariin yhdelle @nassekovan tarjoamalle oluelle, mutta oli tapahtunut eräs ”onnettomuus” jonka takia näytin siltä että tykkäsin elokuvasta vähän liikaakin. Mun haaroihin oli nimittäin kuivuneet sellaset kunnon koppuraiset vaaleat isot tahrat joita en halunnut lähteä esittelemään ympäri kyliä.

Nachoja hakiessa kun loppui juustot koneesta, niin piti käydä tiskillä hakemassa lisää. No sehän sitten sotki sen astian pohjan sillä juustolla (vaikka itse tajusin olla laskematta astiaa siihen alustalle), enkä huomannut moista vasta kuin leffan lopuksi.

Pakko myöskin mainita yhdestä asiasta johon törmäsin ennen leffaan menemistä, nimittäin Finnkinon sivuilla sanotaan ”Saliin 13 sisäänkäynti gaten salien poistumisrampin kautta takaovesta, henkilökunta saattaa saliin”.

En ymmärtänyt tosta lauseesta tai sen tarkoituksesta yhtään mitään, mutta siinä se hemmetin sali oli suoraan tyrkyllä selän takana kun kävi lunastamassa herkut. Mä luulin että mun pitää suorittaa joku pieni puzzlepeli että pääsen leffaan tuolla. What were they thinking? Miksi ihmeessä siellä edes lukee tollasta hepreaa ja viitataan siihen että ainostaan kahteen saliin pääsee suoraan pääoven kautta.

Kolmoseenkin pitää (muka?) mennä hissillä kellarin kautta henkilökunnan saattamana, really?
 
Step Brothers :bd:


5/5


860869864-tumblr_mezpmeS92M1r1291ro1_400.gif
 
Tango & Cash (1989) :bd:

Huhhuh, nyt oli kova! Tää leffa on vähän samanlainen tapaus kuin taannoin hehkuttamani Nuori Einstein: muistan lapsuudesta, että isoveli katseli tätä leffaa, ja tää tuntui kovalta jutulta, mutta sittemmin en ole pahemmin lukenut tai kuullut tästä mitään. Ja samoin kuin Nuoren Einsteinin kohdalla, tämäkin oli pakko katsoa kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä! Tää on ehkä vähän tuntemattomampi ja vähemmän puhuttu leffa Stallonen uralla ja koko 80-luvun toimintaleffojen kaanonissa. Tää on jäänyt kaiken maailman rambojen, robocopien ja tappavien aseiden varjoon. Tää alkaa tyylikkäästi: Sylvester Stallone itse toteaa heti alkuminuuteilla, että "Rambo is a pussy!" kun joku rivipollari alkaa uhoamaan hänelle. Repliikki tekee heti selväksi, millaisesta leffasta on kyse, ja millainen hahmo Stallonen esittämä Ray Tango on. Tää on julkaistu joulukuussa 1989 (ja oli ilmeisesti koko 80-luvun viimeinen Hollywood-elokuva!) eli tää on tehty mielenkiintoiseen aikaan: toisaalta kyseessä puhdas 80-luvun toiminta(komedia)pätkä, mutta toisaalta 90-luvun tyyli ja tietynlainen "sliipattu" ulkoasu näkyy ja kuuluu jo.

Raymond "Ray" Tango ja Gabriel "Gabe" Cash ovat kaksi Los Angelesin kovinta poliisia. Kaksikosta kumpikin pitää itseään tietysti kaupungin kovimpana kyttänä, ja egot ovat sen mukaiset. Cashin ego on koitua jopa kirjaimellisesti hänen kohtalokseen: Cashin ensimmäisessä kohtauksessa, jossa hahmo esitellään katsojalle, hän ihailee itseään peilistä omahyväinen virne kasvoilla, kun peilin läpi hyppää pahis ja käy suoraan Cashin kimppuun! Tango ja Cash eivät aluksi tunne toisiaan, mutta ihmiset tuntevat heidät. Myös rikolliset. He ovat häirinneet rikollispomo Yves Perretin bisneksiä liian kauan, joten tämä (aivan loistavan pahisroolisuorituksen tekevä Jack Palance) kehittelee monimutkaisen lavastuksen, jolla hän saa heidät molemmat pois kuvioista lopullisesti... Tai niin hän ainakin luulee. Oikeastaan koko leffan alkupuoliskon me katselemme, kun Tango ja Cash lankeavat Perretin virittämään ansaan. Aluksi he yrittävät tietenkin vastustella, mutta lopulta tajuavat, että pelaamalla peliä heillä saattaa olla mahdollisuus voittaa. Koko leffan hahmokavalkadi on vakuuttava: pääpahis Perret on todella tyylikkäästi luotu criminal mastermind, ja monet muutkin rikolliset kuin suoraan oppikirjasta.

Russelin ja Stallonen kemia toimii aivan käsittämättömän hyvin. Kyseessä on ehkä toimivin, hauskin ja vauhdikkain buddy cop -kaksikko mitä olen koskaan nähnyt. Vaikka he kukkoilevatkin ja ilkeilevätkin toisilleen jatkuvalla syötöllä, käy nopeasti selväksi, että he ovat suoraselkäisiä miehiä ja hyviä työssään. He kunnioittavat toistensa työtä ja löytävät nopeasti yhteisen sävelen.

Yhdessä kohtauksessa Tangon pomo kysyy Tangolta poliisiasemalla vaarallisesta poliisityöstä: "I don't understand you. You make a shitload of money, you're dressed like a banker, what are you doing this for?" ja Tango vastaa kuin apteekin hyllyltä "Action! Good old American Action." En voi välttyä ajattelemasta, että tässä kohtauksessa puhuu roolihahmon sijaan jo näyttävän uran toimintatähtenä luonut Sylvester Stallone, joka on alkanut havaita jo ensimmäisiä merkkejä tähdenlentonsa hiipumisesta ja toimintaelokuvan kultakauden lopusta ja puolustelee tällä repliikillä toimintaelokuvagenreä ja omaa paikkaansa sen kuninkaallisten joukossa.

Tango ja Cash siis lavastetaan syyllisiksi murhaan ja passitetaan vankilaan. Eikä ihan mihin tahansa vankilaan, vaan juuri siihen pahamaineiseen helvetinloukkoon, johon he ovat passittaneet kaikki rikolliset. Tästä ei tule helppoa... Onneksi vankilan varajohtaja on entinen poliisi ja Cashin entinen esimies! Hän ehdottaa kaksikollemme tietysti vankilapakoa viipymättä, ja senhän sankarimme totta kai suorittavat. Leffa etenee niin kuin lukisin sarjakuvaa tai pelaisin videopeliä, ja jokainen uusi kohtaus/aukeama/kenttä tarjoilisi jonkun leuat auki loksauttavan käänteen. Kaikista lukemattomista päräyttävistä kohtauksista elokuvan päräyttävin kohtaus taitaa kuitenkin olla se, kun juuri vankilasta paennut Cash löytää Tangon siskon yökerhosta ja livistää tämän kanssa ulos klubin takaovesta suoraan poliisien ohi täydessä dragissa naiseksi pukeutuneena. Yksi poliisi vielä alkaa flirttailemaan Cashille, ja Cashin reaktio on aivan tajuttoman loistava! The balls!!

Keskeisin juttu tässä leffassa on mulle se, että tää on samaan aikaan tyylikästä ja vauhdikasta poliisitoimintaa sekä erittäin tarkkanäköistä parodiaa ja piikittelyä koko toimintaelokuvagenreä kohtaan. Tää leikittelee genren perinteellä ja troopeilla hyvin nokkelasti. Dialogi, etenkin pääkaksikon välillä, on ihan tajuttoman nokkelaa, nenäkästä ja sarkastista, ja kaksikon kemiat toimivat todella hyvin yhteen. Tango on nopeaälyinen, hienostunut, mutta tarvittaessa myös ronski, ja Cash puolestaan karskimpi, suorapuheisempi ja vähän pahempi suustaan. This whole thing... fucking SUCKS!! Alun kilvoittelun ja kukkotappelun jälkeen heidän välilleen muodostuu silmäkulmia kostuttava veljesrakkaus. Cash esimerkiksi ottaa leffan aikana luodin Tangon puolesta ja suostuu jopa kasuaalisti tulemaan kidutetuksi ennen Tangoa, kun pahikset saavat heidät käsiinsä vankilassa (tietysti heti ensimmäisenä yönä).

Musta tuntuu, että tää on vähän väärin ymmärretty ja turhaan parjattu tai ainakin unohdettu leffa. Tää on erittäin tyylitajuisesti toteutettua piikittelyä ja sarkasmia. Leffasta poimi jatkuvalla syötöllä pienenpieniä elementtejä, kohtauksia, reploja, kamera-ajoja jne. jotka on helppo tulkita tietoiseksi leikittelyksi ja ikään kuin katsojan testaamiseksi ja kiusoitteluksi. Lueskelin tän tekemisestä, ja koko tuotantoprosessi on ollut ilmeisen kaoottinen: käsikirjoitusta on kehitelty ja muuteltu usean ihmisen toimesta vielä kuvausten aikanakin, ja ohjaaja on vaihtunut useaan kertaan erimielisyyksien takia. Kenties tuotantoprosessin sekavuuden takia juoni on täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja räikeitä aukkoja, mutta en kokenut niitä erityisen häiritseväksi. Tää on puhdasta satua, melkein kuin sarjakuvaa, eikä realismilla ole näissä mielestäni mitään merkitystä, kun lopputulos on näin tyylikäs. Yllättävän hyvin tää silti toimii ottaen huomioon tuotantoprosessin jatkuvat vaikeudet. Lähtökohdissa on toisaalta samoja elementtejä kuin esim. Robocopissa: ei-amerikkalainen ohjaaja päästetään Hollywoodiin ohjaamaan isolla budjetilla perinteistä amerikkalaista toimintaelokuvaa, mutta ohjaaja päättääkin ottaa sarkastisen lähestymistavan ja ikään kuin tehdä pilkkaa koko toiminta-/väkivaltaelokuvasta – onnistuen siinä erinomaisesti. Toimintakohtaukset ovat äärimmäisen vauhdikkaita ja set piecet näyttäviä. Kohtauksesta ja tilanteesta toiseen edetään päätä huimaavalla tavalla, ja rauhallisemmat kohtaukset ovat harvassa. Hyvä niin.

Koko rymistely loppuu onnellisesti koko 80-luvun elokuvatuotannon tyylikkäästi sinetöivään high fiveen. Roll credits. Harvoin jää leffasta, etenkään vanhemmasta toimintapätkästä, näin siisti fiilis. Tässä on monia vauhdikkaita ja jännittäviä kohtauksia, ja etenkin Tangon ja Cashin välille syntyvä veljeys vetoaa aidosti tunteisiin. Kaipaan aikaa kun elokuvissa hyvikset saivat olla väkivallalla ongelmat ratkaisevia, nyrkkejä heiluttelevia lihaskimppuja, ja rikolliset saivat olla yksiulotteisia, ahneita, sydämettömiä nihilistejä.

They don't make movies like they used to.

 
Uncharted (2022) :uhd:

Nuori taskuvaras Nathan Drake päätyy etsimään ~500 vuotta sitten kadonnutta kulta-aarretta, yhdessä kokeneen aarteenmetsästäjä Victor Sullivanin kanssa.
He eivät ole kuitenkaan ainoat ihmiset tuon aarteen perässä.
Pääosissa Tom Holland, Mark Wahlberg, Sophia Ali, Tati Gabrielle ja Antonio Banderas.

Tämä elokuva pelotti ennakkoon suht paljon. Oon Uncharted-pelit läpi pelannut (5 kappaletta) ja kolme ekaa niistä kahteen kertaan. Eli pelit on ns. hallussa ja niistä myös erittäin paljon pidän. Peleissä on hyvä tarina ja hyvät hahmot. Huumoria, toimintaa ja seikkailua. Hyvää shittiä jokainen peli.
Todellakin siis halusin tämän elokuvan onnistuvan.

Ensinnäkin mitä tulee juoneen, niin tämä elokuva keskittyy Draken alkuun seikkailijana. Juoni ei ole suoraan mistään yhdestäkään pelistä, mutta yhdistää ideoita, kohtauksia ja hahmoja melkein jokaisesta pelistä. Tietty annos fanserviceä toki matkassa mukana. Se on kuitenkin suht hyvin tehty, eikä ole liian päälle liimattua.
Tom Holland on hyvä valinta Nathan Draken rooliin, vaikka ei ihan sitä olekaan kuin mitä hahmo peleissä. Mark Wahlberg Sullyna sen sijaan jättää vähän ristiriitaisen fiiliksen. Kyllä hän periaatteessa toimii roolissa, mutta on kuitenkin vähän liian Mark Wahlberg. Onneksi elokuvantekijät ovat kuitenkin tiedostaneet, että tässä elokuvassa on kyse Nathan Drakesta sekä seikkailusta ja näin ollen Wahlberg on uskallettu jättää pienempään rooliin.

Elokuvasta löytyy kaikkia niitä elementtejä joita pelissäkin. Seikkailua, puzzleja, taistelua, tiukkoja tilanteita ja hahmojen välistä naljailua.
Jos elokuvallisesti mietitään vertailukohteita, niin tässä ollaan huomattavasti lähempänä National Treasure-leffoja kuin vaikkapa Indiana Jonesia tai Tomb Raideria. No itse pidän National Treasure-leffoista, eli tämä toimii minulle.

Eli joo, pidin tästä elokuvasta. Hyvä videopelielokuva.
Tämä on myös ensimmäinen Playstation Productionsin tuottama leffa/sarja.
Alkuperäinen Nathan Drake tekee myös cameon elokuvassa.

3½/5 Fanipoikana olin jo todella lähellä 4/5 scoretusta.
 
Night Train to Terror

Kauhuantologia vuodelta 1985, jossa jumala ja saatana matkustavat junassa ja kilpailevat siitä kumpi saa kenenkin ihmisen sielun. Elokuvassa käydään kolme tarinaa läpi, joista kaksi ensimmäistä oli hyviä ja kolmas oli tylsä ja samalla myös pisin osuus.

Ensimmäisessä tarinassa ollaan sairaalassa, jonne kaapataan ihmisiä pilkottaviksi ja pilkotut ruumiinosat myydään lääkärikouluihin ympäri maailmaa. Tässä riitti tissejä ja hyvää meininkiä. Tokassa tarinassa ollaan pienen kultin matkassa, jotka harrastavat venäläistä rulettia överimmässä mittakaavassa. Käytössä on mm. laite, joka sähkötuoleissa istuville tyypeille antaa satunnaisesti yhdelle kuolettavan sähköiskun. Kolmannessa tarinassa koitetaan pysäyttää saatanan poika, joka on tallustellut maan päällä jo vuosisatoja osallistuen kaikkiin mahdollisiin sotiin.

Kaksi ekaa tarinaa olivat heittämällä 4-4,5 pisteen arvoisia, mutta kolmas tarina oli vaan tylsä. Loppuarvio olkoon 3/5.
 
Elvis (2022) :hbo:

Tarina Elviksen elämästä, noususta tähteyteen ja kuolemaan. Sekä vähän muutakin.

Tämä on Baz Luhrmannin leffa, enkä ole oikein koskaan hänen elokuvistaan pitänyt. Mutta nyt oli kuitenkin sen verran kiinnostava aihe, että oli pakko ottaa riski ja katsoa. Tällä kertaa Baz ei pettänyt. Tai no ei ainakaan sillai kuten olisi voinut odottaa.

Koska kyseessä on muusikon elämäkertaleffa, niin tämä sisältää toki paljon musiikkia. Musikaali tämä ei kuitenkaan ole.
Elviksen biisejä kuullaan paljon. Osa itse Elviksen laulamina tai sitten joidenkin muiden artistien versioimina. Myös pääosan Austin Butler laulaa jonkin verran tässä leffassa, mutta suurin osa kuullusta musiikista tai kuitenkin olla itsensä Elviksen laulamaa.
Austin Butler on muuten yllättävän hyvä roolissaan. Ei mitään moitittavaa siltä osin tässä elokuvassa.

Se mikä mua häiritsi tässä, niin Eversti Tom Parker.
Vaikka tämä onkin Elvis-leffa, niin silti tämä oli yhtä isosti Eversti Tom Parker-leffa. Ja ihan jo elokuvan ensimetreiltä asti tehdään selväksi, että Tom Parker on nilkki, joka hyväksikäytti Elvistä läpi tämän koko uran.
Ja tuo nilkkiys on erittäin vahvasti läpi koko elokuvan. Se on niin vahva ja kantava teema tässä elokuvassa, että se syrjäyttää jossain määrin Elviksen hienot hetket taakseen. Elokuvasta ei jää käteen sitä kuinka hienoa musiikkia ja uraa Elvis aikoinaan teki. Nyt on vain surullinen fiilis siitä, kuinka Parker periaatteessa tuhosi Elviksen ihmisenä. Tuo fiilis siis leffan perusteella.
Tom Hanks Parkerin roolissa on mielenkiintoinen. En oikein muuten osaa kuvailla. Ei ole ollenkaan niin tomhanksmainen tämä rooli.

Mielestäni elokuvassa keskityttiin vähän liikaa vääriin asioihin, mutta siitä huolimatta tämä oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen.

3½/5
 
Bodies Bodies Bodies


Nuorista ja rikkaista nykysomeaikuisista koostuva #jauhojengi sventterillä potaissee kartanossa, kun pelaavat "murhaaja"-leikkiä ja porukkaa alkaakin kuolla.

Tämä oli silleen tosi erikoinen elokuva, että se hyppi koko ajan ärsyttävän, epäkiinnostavan ja hyvinkin kiinnostavan välillä.

Kannattaa katsoa hyvän loppuratkaisun takia, joka kiteyttää kaiken esimerkillisen hyvin.

Paikoin 1/5, paikoin 5/5, eli semmonen 2,5/5 tai 3/5 sitten niin.
 
The Little Things (2021) :hbo:

Joe Deacon on entinen etsivä Los Angelesista, joka on sittemmin siirtynyt löysempiin hommiin maaseudulle. Työtehtävän takia hänen pitää vierailla entisessä piirissään LA:ssa. Vaikka kukaan ei halua, edes hän itse, niin silti hän päätyy sekaantumaan meneillä olevaan murhatutkimukseen. Ennen kuin kukaan tajuaakaan, hän on tärkeä osa kyseistä tutkimusta.
Pääosissa Denzel Washington, Rami Malek ja Jared Leto.

Tämä elokuva on erittäin rauhallisesti etenevä rikosdraama, jossa jännitystäkin mukana. Tässä ei mässäillä verellä ja toimintakohtauksilla vaan keskitytään itse rikoksen selvittämiseen. Ja voi perkele, että tunnelma on parhaimmillaan hiton upea. Näyttelijät nousevat täysin pääosaan, mutta hyvin tehty musiikki on myös tärkeä osa tunnelmaa.
Kaikki oli jotenkin niin vähäeleistä, mutta silti täynnä suurta tunnetta. En oo tälläistä fiilistä leffasta kokenut pieneen hetkeen. On väärin vertailla näitä leffoja keskenään, mutta tässä oli tunnelman puolesta selkeää samankaltaisuutta kuin Sevenissä.

Vaikka tunnelmaa löytyi isosti, niin tarina ei kuitenkaan ihan täysin toimita koko elokuvan kannalta. Harmi. Toki joku voi olla toistakin mieltä tarinan suhteen.

3½/5
 
Takaisin
Ylös Bottom