Minkä elokuvan katsoit viimeksi

Cannibal Holocaust :bd:

elin jossain valheessa että olin muka nähnyt tän mutta ei kyllä minkään näkösiä muistikuvia leffan edetessä ja uskoisin kyllä muistavani.

pisteet on hankalat mutta kyllä tää ylittää 2.5/5 arvosanan.

leffan vois kyllä laittaa kaupan kun näyttää suomikantisella olevan hintaa.
 
Oho, tota ei voi edes striimata missään.

Ja myin VHS:n pois jo muutama vuosi sitten. Ois ihan kiva nähdä uudelleen kun en muista yhtään mitään.
 
The Invitation (2022) :netflix:

Evie (Nathalie Emmanuel) tekee DNA-testin ja saa selville, että hänellä on sukulaisia Englannissa. Asiat etenevät ripeää tahtia ja pian hänet onkin kutsuttu häihin tapaamaan uusia sukulaisiaan. Englannin maalaismaisemat, suuri kartano ja kartanon herra hurmaavat Evien, mutta asiat alkavat menemään oudoiksi aika nopeasti.

Kauhujännäri joka ei mitään uutta tuo pöytään. Moni asia erittäin ennalta arvattavissa ja "pelotteluun" käytetään paljon sitä, että pimeässä häilyy jotain uhkaavaa.
Tuosta huolimatta tämän kuitenkin katsoi läpi ihan hyvällä mielenkiinnolla.

2½/5

Missään vaiheessahan sitä ei sanota, että Walter de Ville on Dracula, mutta erittäin suoraan siihen viitataan ja vieläpä monta kertaa.
 
The Possession of Hannah Grace (2018) :netflix:

Megan aloittaa uuden työn sairaalan ruumishuoneen yöpäivystäjänä. Hiljainen ruumishuone muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi paikaksi, kun nuoren naisen ruhjottu ruumis saapuu säilöön.

Jälleen yksi elokuva demonin riivaamasta ihmisestä. Tästä olisi ehkä jotain voinut saada aikaiseksikin, mutta ei. Nyt tässä paljastetaan kaikki kortit aika suoraan, eikä sellaista varsinaista jännittämistä jää ihan liikoja.
Leffalla on kestoa alle puolitoista tuntia, mutta silti tämä etenee erittäin hitaan laahustavasti. Ja sitten kun lopulta jotain tapahtuu, niin se tapahtuu nopeasti ja ilman mitään suurempia tunteita. Nuo hetket ovat siis jotain vain niin kylmiä ja steriilejä, sellaisia nopeita suorituksia joista ei katsoja oikein mitään irti saa.
Juonessa vähän yritetään vihjata asioita päähenkilön suhteen, mutta lopulta mitään ei varsinaisesti paljasteta. Kaipa siis katsoja saa itse päättää, että miten oikein kävi.

En mä tältä oikeasti juuri mitään odottanut, mutta silti tuntuu että sain vähemmän kuin odotin. Vaikka en edes odottanut.

2/5
 
Halloween II (1981) :netflix:

Elokuva jatkaa suoraan siitä, mihin ekassa leffassa jäätiin.
Michaelin hyökkäyksen jäljiltä Laurie viedään sairaalaan ja niinpä sinne vie lopulta Michaelinkin tie. Matkan varrella ihmisiä kuolee.

Tällä elokuvalla oli omat pienet hetkensä, mutta jokin tässä kokonaisuutena tökki. Jamie Lee Curtisin rooli tässä leffassa jää yllättävän pieneksi ja vaisuksi. Michael, tri Loomis ja sairaalan väki saavat enemmän ruutuaikaa. Michael on hahmona jotenkin aiempaa tönkömpi ja hitaampi. Toki näyttelijä naamarin alla vaihtunut, mikä vaikuttanee asiaan.
Mitä tulee tappoihin, niin vähän heikko suoritus oli tässä. Kaikkia surmatöitä ei edes näytetä.
Osa leffan tapahtumista myös hieman typerän oloisia. Oli sitten kyse hahmon käytöksestä tai vain siitä kuinka juonta mukamas kuljetetaan eteenpäin.

Carpenterin Jouni on kyllä tätä ollut kirjoittamassa ja tuottamassa, mutta ohjaajana on toiminut Rick Rosenthal. Tosin tämä ei ihan kaikkia miellyttänyt, koska Carpenter oli sitten jälkikäteen editoinut leffaa ja ohjannut jopa muutaman lisäkohtauksen, että meno olisi toimivampaa. Harvemmin tälläisistä sillisalaateista täysin onnistuneita tulee.
Mutta kyllä tämän nyt katseli vaikka ei ihan täysin toiminutkaan.

2½/5


The Haunting
(1999) :skyshowtime:

Muutama ihminen osallistuu unitutkimukseen, mikä tapahtuu valtavassa vanhassa kartanossa. Alkuun vanha kartano ihastuttaa kaikkia mukana olevia, mutta pimeän myötä ihastus vaihtuu pelkoon.

Heti alkuun jännä trivia. Tämä ei virallisesti ole remake samannimisestä vuoden 1963 elokuvasta. Tekijät eivät saaneet oikeuksia tuohon elokuvaan, joten tämä leffa on uusi näkemys kirjasta, johon tuo eka Haunting pohjaa. No, yhtäläisyyksiä tuohon ekaan elokuvaan löytyy kyllä aika reippaasti. Oli sitten kyse kirjaan pohjautumisesta tai ei.

Ja siis tämän olisi tarkoitus olla kauhuelokuva, mutta ei tässä oikein ole siitä kunnialla suoriuduttu. Elokuvantekijät ovat liikaa innostuneet tietokone-efekteistä ja leffa on niitä täynnä. Nytpä sitten nuo tehosteet vievät tehon pelottelusta, kun kaikki asiat näytetään suht suoraan. 60-luvun leffassa oli paljon parempi tunnelma.

Näyttelijöinähän tässä on Lily Taylor, Catherine Zeta-Jones, Liam Neeson ja Owen Wilson. Taylorin esittämä Eleanor on selkeä päähahmo, minkä takia onkin harmillista, kun leffassa on liikaa sitä että yliherkkä ja jossain määrin sekopäinen Eleanor kirmailee pitkin kartanoa ja juttelee itsekseen aaveille.
Elokuvan ohjauksesta vastasi Jan de Bont.

Kannattaa katsoa se 1963 vuoden Haunting ennemmin.

2/5
 
Senna-dokumentti tuli katsottua :netflix::stä. Oon varmaan kaksi tai kolme kertaa nähnyt aikaisemmin, mutta jotenkin teki mieli nyt katsoa tämä, kun Imolan mustasta viikonlopusta ja Sennan kuolemasta tuli juuri 30 vuotta.

Onhan tämä hyvä dokumentti. Kiinnostavaa videomateriaalia F1:sten kulissseista ja Sennan yksityiselämässä. F1-historiaan perehtyneenä kuitenkin on annettava miinusta kyllä siitä, että kuinka vääristävän kuvan tämä elokuva antaa esimerkiksi Alain Prostista, kun eipä nuo asiat nyt tainnut oikeasti ihan niin mennä aina, että Senna on hyvis ja Prost pahis.

Annan arvosanaksi: 4/5
 
The Whale | 2022 :prime:
Vakavasti ylipainoinen äidinkielen opettaja yrittää korjata suhdettaan vieraantuneeseen teinityttäreensä.

Ei yllättänyt että kyseessä oli ihan hyvä draama, mutta se yllätti että kyseessä oli melkein melodraama. Näyttely ja kirjoitus oli toki hyvin tehty ja leffan fiilis on realistinen, mutta mukana on niin paljon kaikkea surullista tarinaa ja henkilöhahmoa että koko homma menee melkein yli. Mukana tuntuu olevan traagisia kohtaloita ihan vaan että tarinasta saadaan vieläkin surullisempi ja tunteellisempi, vaikka vähempikin olisi toiminut ihan hyvin. Tällä voi toki olla juurensa siinä että tämä perustuu leffan kirjoittajan Samuel D. Hunterin näytelmään.

Hyvä leffa mutta tuntuu silti hieman palkintojen kalasteltulta hieman ylisurulliseksi vedetyn tarinansa takia. Hieno silti nähdä Brendan Fraserin loistava paluu.
3.5/5
 
F1-historiaan perehtyneenä kuitenkin on annettava miinusta kyllä siitä, että kuinka vääristävän kuvan tämä elokuva antaa esimerkiksi Alain Prostista, kun eipä nuo asiat nyt tainnut oikeasti ihan niin mennä aina, että Senna on hyvis ja Prost pahis.

Toi jäi itseäkin aikoinaan vaivaamaan tossa dokkarissa.
Käsittääkseni Senna oli parhaimmillaan ihan kunnon mulkku. Tosin niinhän ne on melkeinpä kaikki ns. ykkösmiehet olleet tietyllä tapaa itsekkäitä kusipäitä.
 
Shokin kasegi (Killer's Mission) | 1969 :bd:
Köyhää lääkäriä, joka sattuu olemaan myös taitava miekkamies, pyydetään vakoilemaan klaania joka suunnittelee kapinaa hollantilaisten aseiden avustuksella.

Tomisaburo Wakayama tähditti tästä leffasta alkanutta The Bounty Hunter -trilogiaa muutamia vuosia ennen legendaarista Lone Wolf And Cub -sarjaa, ja meno on yllättävän samankaltaista. Tässä oli Lone Wolfiin verrattuna paljon huumoria ja päähenkilö Ichibei on näyttelijästään huolimatta Ogami Ittosta selkeästi eroava hahmona.

En oikein välittänyt leffan huumorista, mutta tämän yhdistelmä Lone Wolfin verenvuodatusta täynnä olevia toimintakohtauksia ja Bondeista vaikutteita ottaneita vakoiluhommia toimi ihan hyvin. Leffan tarina myös oli mielestäni liian monimutkaisen oloinen siihen nähden kuinka yksinkertainen se loppujen lopuksi oli. Kestoa olisikin voinut vähän trimmata ja keskittyä enemmän toimintaan kuin aika turhaan juonitteluun.

Mielenkiintoinen leffa kuitenkin Wakayamalta, varsinkin ottaen huomioon sen ultraväkivaltaisuuden ja ilmestymisvuoden.
3/5
 
The Dark Mirror | 1946 :bd:
Mies löytyy murhattuna ja poliisi epäilee tästä miehen naisystävää. Tapausta kuitenkin vaikeuttaa naisen identtinen kaksonen, eikä ole selvää kumpi on syyllinen.

Olivia de Havillandin tuplaroolissa tähdittämä psykologinen draama. Toki tämä on tehty aikana jolloin melkein kaikki leffaideat ovat olleet jännittäviä, mutta en silti ihan ymmärrä miksi kyseessä on suosittu noir-elokuva. De Havillandin roolisuoritus kahtena erilaisena siskona on onnistunut ja elokuva on efektiensä puolesta hyvin tehty, mutta tämän juonessa ei loppupeleissä mitään järkeä.

Kumpikaan siskoista ei suostu auttamaan aluksi poliisia ja selkeästi syytön sisko ei itsekään tiedä kumpi on murhaaja tai onko kumpikaan oikeasti tappanut ketään. Poliisia auttava psykologi myöskin selvittää että toinen on hullu, mutta ei silti tiedä kumpi koska nuo kaksoset ovat "niin samanlaisia" että heitä on vaikea erottaa toisistaan. Samalla molemmat kuitenkin käyttäytyvät eri tavalla, ovat erikätisiä ja toinen polttaa. Vaatii aikamoisen Sherlockin erottaa siskot toisistaan.

En tiedä onko tämä vaikuttanut muihin leffoihin vai käyttävätkö ne vain samaa ideaa koska se on sen verran yksinkertainen, mutta tämän ideasta tuli vahvasti mieleen The Prestige eikä sekään onnistunut yllättämään vaikka oli huomattavasti patemmin tehty.

Olivia de Havilland kantaa koko leffan roolisuorituksellaan ja tämä olisi aika unohdettu teos jos olisi tullut ulos parikymmentä vuotta myöhemmin samanlaisena.
2.5/5
 
The Abyss - Special Edition | 1989 :uhd:
Merenpohjassa sijaitsevan öljylautan miehistö joutuu pelastamaan onnettomuuteen joutuneen sukellusveneen miehistön, törmäten samalla tuntemattomaan elämänmuotoon.

James Cameronin scifi-klassikko on edelleen samanlainen kuin ennenkin, hienosti tehty ja hyvällä näyttelijäkaartilla varustettu kylmänsodan trillerin, scifin ja katastrofileffan yhdistelmä jonka juoni ja sen toteutus jättää loppupeleissä hieman parantamisen varaa. Neljä vuotta ensi-iltansa jälkeen julkaistu puolisen tuntia pidennetty erikoisversio toki parantaa elokuvan vikoja, mutta ei silti pääse Cameronin esim. Aliensin tai Terminaattorien rinnalle.

The Abyss odotti kevyet yli kaksikymmentä vuotta HD-laatuista julkaisua, ja täytyy sanoa että odotus on kyllä palkittu. Tai olisi toki varmasti joku vähemmänkin odotuksen takana ollut BD:kin riittänyt, mutta ainakaan ei joutunut pettymään tämän kanssa.
James Cameron on aina tehnyt leffojensa muista vioista huolimatta niistä erittäin komeita, ja kaikki tämä pääsee vihdoin kunnolla oikeuksiinsa. Värimaailma koostuu pääosin tummista varjoista ja sinisen eri sävyistä, ja kaikki tämä näyttää ihan loistavalta. Kahdessa todella valoisassa kohdassa muutamat kasvonpiirteet tuntuvat menettävän yksityiskohtansa poistetun grainin/AI-työkalun ansiosta, mutta niitäkään ei huomaa ellei niihin keskity tai sattuu juuri räpäyttämään silmiään.
Viimeksi näin tämän pari vuotta sitten 720p skaalatulta rippaukselta ja ero oli kuin yöllä ja päivällä.

Loistavasta kuvanlaadusta huolimatta leffa toki silti itsessään 3.5/5
 
The Blob | 1958 :bd:
Meteoriirin mukana saapunut mönjähirviö terrorisoi pikkukaupunkia.

Harvemmalla kauhuleffalla on omaa laulettua tunnaria, mutta tältä sellainen löytyy eikä se sovi yhtään leffaan vaikla tässä onkin hieman huumoria mukana. Tunnarin huvittavuus ja 28-vuotias Steve McQueen esittämässä teiniä ovatkin ehkä leffan parasta antia, sillä nyt kyllä oli niin tylsä tekele 50-luvun B-leffaksi että mitä helvettiä. En ihan rehellisesti ymmärrä miksi kyseessä on suosittu kulttiklassikko, tässä ei melkein tunnu tapahtuvan mitään silloinkin jotain tapahtuu. Toki kasariremake on ihan oman tasonsa klassikko ja tätä väkisinkin vertaa siihen, mutta esim. Invasion Of The Body Snatchers seisoo täysin omilla jaloillaan vaikka sitä vertaisikin 70-luvun uusintaversioonsa.
Olihan tässä ihan hyvät efektit, mutta Italiassa kopioitiin tätäkin Mario Bavan toimesta vuotta myöhemmin Caltiki, The Immortal Monsterissa ja tuloksena oli huomattavasti parempi leffa.
2/5
 
Barbarian (2022) :netflix:

Tess vuokraa Airbnb:n kautta itselleen pienen omakotitalon. Paikalle saavuttuaan hän saakin huomata, että talossa on jo vuokralainen. Tilanne pakottaa kuitenkin Tessin majoittumaan jo asuttuun taloon. Jo talossa ollut vuokralainen ei ole ainoa outous tuossa talossa.

Tästä on vähän vaikea kertoa asioita ilman, että spoilaa liikaa elokuvasta. Voin kuitenkin sanoa, että tämä oli jotain aivan muuta kuin odotin. Ja se on myös aika pitkälti tämän elokuvan juttu. Varsinkin elokuvan alku nojaa vahvasti juuri tuohon.
Bill Skarsgård just oikea tyyppi siihen alkuun, kun niin täysin voi olettaa että hänen hahmonsa ihan just kohta raiskaa Tessin tjs.

Elokuvassa hivenen ärsytti tietynlainen itsesuojeluvaiston puute vaikka hahmo muuten peloissaan olisikin. Muuten tämä kyllä maistui ihan ok.

3½/5
 
Night Of Fear | 1973 :bd:
Nainen joutuu auto-onnettomuuteen metsän keskellä ja joutuu sekopäisen rottia kasvattavan erakon jahtaamaksi.

Pikkubudjetin tuottaja Terry Bourke loi Australian Yleä vastaavalle yhtiölle 70-luvun alussa kauhuantologian "Fright". Sarjaa ei koskaan tuotettu, mutta sen tunnin mittainen pilottijakso Night Of Fear julkaistiin sensurointiyrityksen jälkeen teattereissa elokuvana jota harvempi koskaan näki.
Televisiosarjan pilotiksi kyseessä on aika mielenkiintoinen tapaus koska tässä ei ole dialogia ollenkaan ja "elokuvan" gore on tasolla jota näki yleisesti vasta vuosikymmenen lopun italoleffoista alkaen. Jos tästä olisi tuotettu sensuroimaton TV-sarja niin se nauttisi todennäköisesti isoa kulttisuosiota.

Tämä ei nyt kuitenkaan loppupeleissä ole sensuurien rajojen koettelemista lukuun ottamatta sinänsä mitään ihmeempää, eikä leffa tarjoa esimerkiksi 70-luvun definitiiviselle junttikauhulle Texas Chainsaw Massacrelle kovaa vastusta (vaikka ei sekään niin ihmeellinen ole).
2.5/5
 
Civil War

Käväsin taas vakioleffateatterissani Triplan Bio Rexissä. Sali oli taas mukavan tyhjä, ja olut mukavan kylmä.

En tiiä hitto, melkein tekis mieli sanoa että paras sotaelokuva mitä oon koskaan nähnyt. Ehdottomasti ainakin yks parhaista. Käsittämättömän hienosti kirjotettu, ja sotajournalismin näkökulma oli nerokas. Juoni ja kuvaus piti tiukasti otteessaan alusta loppuun. Päähahmojen kemiat ja näyttelijäsuoritukset ei jättäneet moitteen varaa. Tää sai mut myös aidosti vähän pois tolaltani raakuudellaan ja realistisuudellaan. Alex Garland on uransa huipulla. Bravo.
 
Disquiet (2023) :netflix:

Sam ajaa vakavan kolarin ja herää sairaalasta. Sairaala tuntuu kuitenkin tyhjenneen muista ihmisistä. Tai ainakin siltä tosiaan tuntuu ennen kuin toinen potilas hyökkää hänen kimppuunsa. Jotain outoa on tekeillä ja nyt Sam haluaa vain päästä pois sairaalasta.

Pienen budjetin mysteerijännärimikälie oli tämä. Elokuvan juonen pystyy arvaamaan aika täysin jo ekan viiden minuutin aikana. Ainoa joka ei homman jujua tajua on Sam itse. Kaikki muut vihjaavat asioiden oikeaan laitaan läpi elokuvan.
Jostain syystä Sam on hirveän vihaisen oloinen koko leffan ajan.

Eihän tää mikään ihmeellinen leffa ollut ja maskeraauksetkin aika halvan oloiset, mutta kyllä tän vioistaan huolimatta kertaalleen katseli. Tässä oli sellainen sama tunnelma ja meininki kuin Langolieerit (Ajan valtiaat) leffassa.

2/5
 
Ju-on (Ju-on: The Grudge) | 2002 :uhd:
Sosiaalityöntekijä törmää kotikäynnillä murhan tapahtumapaikkana toimineessa talossa pahuuteen joka leviää talon ulkopuolelle.

Ostin tämän leffaboksin pari vuotta sitten ja katsottuani ensin ohjaaja-kirjoittaja Shimizu Takashin suoraan videolle julkaistut Ju-onit joiden pohjalta tämä isomman budjetin remake 1on tehty, totesin että en vitussa uskalla katsoa tätä niiden perään.
Kuten sarjan ensimmäinen osa, The Grudge luo kauhua näkökentän rajoilla kummittelevista asioista ja siitä tunteesta että ei ole yksin huoneessa. Siihen päälle kun isketään japanilaista mytologiaa ja kuumottavaa äänisuunnittelua niin lopputuloksena on hyvää kauhua.

Shimizu luo uudelleen alkuperäisistä videojulkaisuista pari kohtausta, mutta muuten mies on keksinyt hyviä uusia kohtauksia ja onnistuu peläyttelemään täysin ilman yhtään varsinaista jump scarea. Osa leffan kohtauksista ei kuitenkaan toimi ihan niin hyvin kuin ekassa leffassa, ja tämän parikymmentä minuuttia pidempi kesto vaikuttaa hieman negatiivisesti rytmitykseen.
Kyseessä on kuitenkin silti ekan leffan veroinen teos joka ei onnistu kuumottamaan sen kaltaisesti koska tiesin mitä odottaa.
3.5/5
 
Takaisin
Ylös Bottom