- Viestit
- 17426
Maine:
Final Mission
Filippiiniläis-USAlaista toimintakäppää vuodelta 1984.
Vincent "Vince" Deacon, kovissa liemissä keitetty Vietnam-veteraani, työskentelee sodan jälkeen Los Angelesin SWAT-yksikön kapteenina, eikä kavahda tukaliakaan tilanteita. Miehen rohkeat toimet nousevatkin ratkaisevaan asemaan paikallisen katujengin aiheuttaman panttivankitilanteen purkamisessa (Bloodsport-faneille tiedoksi, että yhtä ko. jengiläisistä esittää Donald "Ray Jackson" Gibb nimeämättömässä pikkuroolissa).
Muut jengiläiset vannovat tapahtuneen jäljiltä kostoa ja iskevät kapteenin kimppuun ensin tämän kotona, kuitenkin epäonnistuen iskussaan. Myöhemmin he yrittävät Deaconin entisen taistelutoverin, Slaterin, avustuksella pommittaa tämän hengiltä veneretken yhteydessä, mutta pommi tappaakin Deaconin perheen. Koston kierre on valmis, kun väkivaltaa kaihtamaton veteraani päättää etsiä syylliset käsiinsä hinnalla millä hyvänsä.
Lopullinen yhteenotto tapahtuu Los Angelesin lähistöllä sijaitsevassa pikkukaupungissa, jonka sheriffi sattuu olemaan Slaterin veli. Tämä usuttaa lopulta koko kansalliskaartin Deaconin perään, mutta onneksi Vince ehtii sitä ennen käydä rikkomassa paikallisen asemyymälän näyteikkunan lasin ja nappaamaan paraatipaikalta mukaansa M60-konekiväärin ja kasapäin panoksia.
Kyseessähän on kahden pennin First Blood -kopio, joka kuitenkin onnistuu viihdyttämään juustoisuudellaan. Vincentiä näyttelee Richard Young, jonka tunnetuin rooli lienee Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvan alusta tuttu Fedora: siis se tyyppi, joka antaa nuorelle Indylle hattunsa saatesanoin "You lost today, kid, but that doesn’t mean you have to like it."
Leffan soundtrack on aivan levällään. Aikalaistekeleistään poiketen mukaan on saatu syntikkapörinän sijaan ihan sävellettyä orkesterimusiikkia, mutta se on vedetty niin yli että päässä huimaa. Esim. Vincentin viettäessä laatuaikaa perheensä kanssa musiikki on kuin 60-luvun Disney-leffasta pimpelipom-tiukuineen, ja toiminnan alkaessa jännitysmusat tuovat mieleen vanhan 60-luvun Star Trekin. Mutta kuten jokaiselle itseään kunniottavalle kasarileffalle on tärkeää, myös tälle on väsätty "komea" AOR-henkinen softrock-kappale – siitä otetaankin kaikki ilo irti, sillä ralli soi lähes joka kohtauksessa silloin kun orkesterimusiikkia ei käytetä.
Loppujen lopuksi Kostaja – Final Mission, kuten raina Suomessa tunnetaan, on varsin menevää b-luokan toimintaroskaa. Ohjaaja Cirio H. Santiago ehti tehdä useampiakin vastaavia rip off -kurarainoja, joista tämä lienee sieltä paremmasta päästä.
3,5/5
Filippiiniläis-USAlaista toimintakäppää vuodelta 1984.
Vincent "Vince" Deacon, kovissa liemissä keitetty Vietnam-veteraani, työskentelee sodan jälkeen Los Angelesin SWAT-yksikön kapteenina, eikä kavahda tukaliakaan tilanteita. Miehen rohkeat toimet nousevatkin ratkaisevaan asemaan paikallisen katujengin aiheuttaman panttivankitilanteen purkamisessa (Bloodsport-faneille tiedoksi, että yhtä ko. jengiläisistä esittää Donald "Ray Jackson" Gibb nimeämättömässä pikkuroolissa).
Muut jengiläiset vannovat tapahtuneen jäljiltä kostoa ja iskevät kapteenin kimppuun ensin tämän kotona, kuitenkin epäonnistuen iskussaan. Myöhemmin he yrittävät Deaconin entisen taistelutoverin, Slaterin, avustuksella pommittaa tämän hengiltä veneretken yhteydessä, mutta pommi tappaakin Deaconin perheen. Koston kierre on valmis, kun väkivaltaa kaihtamaton veteraani päättää etsiä syylliset käsiinsä hinnalla millä hyvänsä.
Lopullinen yhteenotto tapahtuu Los Angelesin lähistöllä sijaitsevassa pikkukaupungissa, jonka sheriffi sattuu olemaan Slaterin veli. Tämä usuttaa lopulta koko kansalliskaartin Deaconin perään, mutta onneksi Vince ehtii sitä ennen käydä rikkomassa paikallisen asemyymälän näyteikkunan lasin ja nappaamaan paraatipaikalta mukaansa M60-konekiväärin ja kasapäin panoksia.
Kyseessähän on kahden pennin First Blood -kopio, joka kuitenkin onnistuu viihdyttämään juustoisuudellaan. Vincentiä näyttelee Richard Young, jonka tunnetuin rooli lienee Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvan alusta tuttu Fedora: siis se tyyppi, joka antaa nuorelle Indylle hattunsa saatesanoin "You lost today, kid, but that doesn’t mean you have to like it."
Leffan soundtrack on aivan levällään. Aikalaistekeleistään poiketen mukaan on saatu syntikkapörinän sijaan ihan sävellettyä orkesterimusiikkia, mutta se on vedetty niin yli että päässä huimaa. Esim. Vincentin viettäessä laatuaikaa perheensä kanssa musiikki on kuin 60-luvun Disney-leffasta pimpelipom-tiukuineen, ja toiminnan alkaessa jännitysmusat tuovat mieleen vanhan 60-luvun Star Trekin. Mutta kuten jokaiselle itseään kunniottavalle kasarileffalle on tärkeää, myös tälle on väsätty "komea" AOR-henkinen softrock-kappale – siitä otetaankin kaikki ilo irti, sillä ralli soi lähes joka kohtauksessa silloin kun orkesterimusiikkia ei käytetä.
Loppujen lopuksi Kostaja – Final Mission, kuten raina Suomessa tunnetaan, on varsin menevää b-luokan toimintaroskaa. Ohjaaja Cirio H. Santiago ehti tehdä useampiakin vastaavia rip off -kurarainoja, joista tämä lienee sieltä paremmasta päästä.
3,5/5
Viimeksi muokattu: