Menin sitten vähän full retard ja hommasin näitä vielä vitallekin vaikka onkin jo PC versiot..
Hyperdimension Neptunia Re;Birth2: Sisters Generation on PS3:selle julkaistun neptunia Mk II:sen toteutus uusiksi. Peli alkaa joitain vuosia mahdollisesti ykkösessä tapahtuvien juttujen jälkeen, niin että tilanne on päässyt menemään erittäin huonoksi.
Pelisarjan päähahmot ovat poissa pelistä koska daa~ asiat pielessä, ja tilanteen korjaaminen jääkin sitten edellämainittujen pikkusiskojen tehtäväksi. Eli mikäli päähahmot ovat pelikonsoleita, niin tässä sitten pääosassa ovat käsikonsolit.
Pelissä lähdetään liikkeelle Neptunia pikkusiskolla Nepgearilla jolle selitetään tilanne missä mennään, ja mukaan lähtee samat pari kaveria jotka auttoivat aiemmin Neptuneakin. Näillä sitten on suunnitelma miten ne uskovat että homma voisi hoitua.
Pelin edetessä sitten törmätään erilaisiin hahmoihin, jotka saattavat sitten neuvoa jotain tai olla muuten vaan avuksi, tai sitten ängetä väkisin mukaan tiimiin kuten esim tämä tapaus päättää tehdä.
Ottaisitko tiimiisi jonkun joka päätti tämän noin puoli minuuttia siitä kun tapasi sinut?
Näissä peleissähän on hahmoja todella paljon mistä valita, ja varmasti löytyy monen suosikki pelifirmaa joukosta. Oikeastaan se miten hahmot tulevat kuvioihin mukaan tuo sellaisen liian monen hahmon ongelman. Peli jossa about jokainen hahmo on sellainen että siitä pitää ja sen tahtoisi ottaa mukaan tiimiin, voi helposti tehdä sellaisen että niitä tulee kerralla liikaa. Liikaa hahmoja siis ei ole itsessään huono juttu koska valinnanvara on aina positiivista, mutta aika pitkään noissa peleissä mennään niin että hahmoja ei oikein ole tarpeeksi muodostamaan kunnolla toimivaa tiimiä. Ja sitten niitä onkin hyvin lyhyen ajan sisällä liiankin monta jotka olisivat tulossa kerralla mukaan. Ja tollainen on monessa sarjan pelissä, eli pikkuisen silleen isommalle skaalalle voisi jakautua se miten ja ketkä päättää lähteä tiimiin mukaan. Toinen vaihtoehto olisi että osa hahmoista tulisi mukaan ekalla pelikerralla, ja myöhemmillä aiemmat säilyisivät ja sitten saisi mukaan sellaisia mitä ekalla kerralla ei saisi. Tokalla ja myöhemmillä pelikerroilla peli on nimittäin joka tapauksessa aika läpijuoksua, mutta tolla saisi myös enemmän aikaa käytellä tiettyjä hahmoja tiimissä, ja myöhemmin voisi sitten valita pitääkö ne vai laittaako aktiiviseen porukkaan jotain muita. Kaikki hahmot mitkä ovat mukana saavat expaa vaikkeivat olisikaan aktiivisesti tiimissä, joka tietysti mahdollistaa paremmin eri hahmojen vaihtelua silleen lennosta.
Yksi asia mistä erityisesti pidin tässä oli se että Nepgear ja muut käsikonsolit eivät ole ollenkaan mitään voittamattomia superhahmoja, vaan enemmänkin tilanne on niille hyvin vaikea koska ne joutuvat tekemään paljon enemmän kuin mitä osaisivat, mutta yrittävät kuitenkin todella kovasti. Esimerkiksi juurikin Nepgear on ujo, vaatimaton, ja hyvin epätietoinen siitä mihin oikein pystyy ja mihin ei. Ja hahmot myös kohtaavat paljon ongelmia ja asiat ei aina mene todellakaan putkeen.
Yksi todella merkittävä juttu onkin siinä miten parodiamielessä tehtyyn peliin on saatu niinkin inhimilliset hahmot verrattuna moneen muuhun, ja miten eri hahmojen väliset sosiaaliset kuviot menevät, hahmot siis ovat myös itse itselleen haasteita jotka niiden täytyy ylittää ja kasvaa omiin rooleihinsa. Pelisarja on myös siitä jännä että vaikka kaikki on oikeastaan sellaista aika aivotonta läppää, niin kun hommat menee totiseksi tai synkäksi niin ne menee kanssa, ja ne voi mennä ihan nollasta sataan.
Tohtori yrittää hyökätä treenaamaan tiimiläisten aivoja
Tappelusysteemi toimii "perus Neptuniatyyliin" eli omalla vuorolla liikutaan, tehdään mitä tehdään, hyökkäyksiä on erilaisia eri tarkoituksiin, ja se miten isolle alalle isketaan määrittyy käytetyn aseen mukaan. Eli useimmiten isolle alalle iskevä ase ei ole niin tehokas, ja sitten yhteen viholliseen iskevät on tehokkaampia. Jokaisella hahmolla on omanlaisensa rooli tiimissä jäsenenä ja skillit ja aseistukset sen mukaiset (Nepgear on jokapaikanhöylä, Uni on ranged, Nintendosiskot on maagikoita jne). Perusiskut siis jakautuvat power, break ja rush tyyppisiin, joista yhdet tekevät pääasiassa vahinkoa, yhdet kasvattavat erikoismittaria, ja yksien tarkoitus on murtaa vihollisen guard jotta se ottaisi enemmän vahinkoa. Taistelusysteemi on siis yksinkertainen ja nopea mutta mahdollistaa taktikointia, ja paljon jrpg:itä pelanneena joka ei pidä liian hitaista ja pitkistä taisteluista, kutsuisin tota yksinkertaisesti vain todella toimivaksi. Omalla vuorollaan voi myös tehdä defendin ja sillä siirtää hahmon vuoron taktisesti sopivaan toiseen väliin mikäli on tarkoitus esim päästä tekemään vihulaiselle jokin sitä haittaava status jollain erikoisemmalla iskulla. Peli on myös siitä jännä että ei ole niin justiinsa onko tiimissä healeriä vai ei, etenkään myöhemmin, sillä sellaisia esineitä on joilla voi parantaa koko tiimiä, ja myöhemmin kun saa enemmän rahaa helpommin, pääsee näihin myös helpommin käsiksi.
Parempia varusteita saa sitten etenemällä pelissä mutta myös kaavoilla/suunnitelmilla, joka käytännössä tarkoittaa "kerää nämä esineet ni kauppaan ilmestyy asia X". Myös dungeonit voivat muuttua noiden myötä, ja toi muodostaakin sellaisen vähän kuin lisätekemisen sen varsinaisen tekemisen ohessa. Peli myös toimii todella vahvasti niin että isommalla riskillä isompi palkinto, ja monesti sellaisten varusteiden saaminen jotka tekevät hahmoista ylitehokkaat sillä hetkellä, vaatiikin sitten sellaisten vihujen liiskaamista jotka ovat ylitehokkaita muihin verrattuna.
"Tahtoisin kyllä ehkä lähteä mukaan mutta pitää ..tota... ladata toi PSP:ni akku ensin... "
Mitenhän tätä nyt sitten kuvailis.. sanoisin että kyseessä on hyvä Neptunia, muttei kuitenkaan mitenkään paras. Lähinnä tossa on sellaista viimeistelemättömyyttä miten asioita tapahtuu ja missä, ja vaikka pelillä onkin omanlaisensa juoni ja hahmot on todella hyvin suunniteltuja, niin kuitenkin tässä on vahvasti sellainen että tämä on jatkoa jollekin tapahtumahommalle sen sijaan että se olisi täysin erillinen oma tarinansa. Parhaiten ton huomaa useamman läpipeluun jälkeen että jotkin chapterit vain on todella lyhyitä samaan aikaan kun joissain on ihan hävyttömän paljon puuhaamista.
Sellaista kaikenlaista ihme huumorisekoilua löytyy kyllä varmasti, neljättä seinää rikotaan aina välillä, myös muut hahmot tarjoaa varmasti viihdettä jos tietää tarpeeksi siitä mihin missäkin viitataan. Eli kun joka ikinen hahmo tiimissä on joko pelikonsoli, pelifirma, tai muuten kuvioihin liittyvä jne ni jutut on sitten sen mukaisia.
Olen pelannu tän kolme kertaa läpi erilaisilla lopuilla, ja meinasin että pelaan vielä kerran ennenkuin kirjoitan, mutta ajattelin että heitän tämän tässä kohtaa ihan siksi että tönin samalla sellaiseen suuntaan että jos peli sattuisi jotain kiinnostamaan, niin se olis esim gogissa PC versiona, ja siellä olisi alet just sopivasti.