Olen kebabin luvatusta kaupungista
kotoisin ja siellä on lapsesta pitäen syöty kebabbia. Kebab-ravintoloita oli ennen joka nurkassa ja niissä oli toki omat eronsa. Mutta siis oli kulttuurishokki tilata vanhempana ekan kerran ulkopaikkakunnalla kebab ja tajuta, ettei se olekaan kaikkialla hyvää ja paikan valinnalla on suuri merkitys. Kaikkialla ei olekaan niin hyvää kastiketta.
Kastike/kastikkeet on käytännössä se pääkomponentti kebabissa. Jos se on sellasta punaista tomaattisössöä, missä on vähän pippuria päällä, niin metsään on menty.
Tampereella on muutama hyvä paikka mistä tilaan. Täälläkin on paikallislehden vuosittainen parhaan kebab-paikan äänestys ja en voi ymmärtää tota monivuotista voittajaa. Onhan se hyvää, muttei parasta. Toinen mitä en ymmärrä on Helsingissä Erikin pippuri. Se Erikinkadulla oleva ihan ok, mutta keskustasta viimeksi kun otin niin se oli 2/5. Moni asia on sellanen, kun ei kokeilla muuta niin ei tiedetä paremmasta. Ja suomalainen ruokakulttuuri nyt vaan on sellaista, että tärkeintä on että tulee maha täyteen ja ruokaa on paljon. Suomalainen syö vaikka paskaa kunhan sitä on paljon
Toisaalta: makuasioita nämä, mutta koen olevani kebab-asiantuntija. Kebab on siinä mielessä riski aina kun menee uuteen ravintolaan syömään, kun ei tiedä mitä sieltä saa. Siksi pizza on varmempi valinta.
Vastaus pohdintaasi, jota valmistelin tolla lapsuusaloituksellani: ei tarvitse ryypätä ja hommata krapulaa tykätäkseen kebabista. Mutta tottahan se on, että kebab on top1 känni-krapulasafka. En itsekään enää ryyppää, mutta ihan kivaa oli kokea krapulakebab useasti.