Mitä omaa kaveripiiriäni muistelen silloin 90 luvun alkupuolella Turussa, niin melko tasaisesti jakaantui porukka kahteen leiriin. Oli NES porukka ja sitten Megadrive porukka. Jonkin verran myös Amiga ym. tietokonetyyppejä, mutta kyllä konsoli oli yleisempi.
Se oli silloin muutenkin niin kovin tarkkaa että mihin pelikoneryhmään kuului ja omaa merkkiä tietenkin fanitettiin ihan täysillä.
SNES tuli pikkaisen myöhässä, mielestäni. Jos olisi tullut vähän aikaisemmin niin olisi ollut kova pala varmasti MD konsolille ja olisi saanut paremmin jalansijaa.
Segahan alkoi sitten itse kompuroimaan noiden lisälaitteidensa kanssa, Mega cd, 32X ym. Itsekin ne kyllä hankin, tosin vasta myöhemmin kun niitä sai jo pilahintaan ostettua.
Siinäpä kuva siitä setistä minkä sain silloin -93 jouluna konsolin mukana. Ja voi pojat noita on pelattu. Ne olivat pitkään ainoat pelit mitä mulla oli, toki kavereilta lainattiin pelejä mm. Golden Axe 2 ja Aladdin on jäänyt hyvin mieleen, mutta niitä ei saanut koskaan kovin pitkäksi aikaa lainaan.
Pelit olivat tosi kalliita siihen aikaan. Väittäisin että kalliimpia kuin nykyään jos suhteuttaa yleiseen palkkatasoon. Eikä niitä muutenkaan myyty joka marketissa vaan piti lähteä joko pelikauppaan tai sitten hyvin varustettuun kodinkonemyymälään.
Kodinkonemyymälästä tulikin aasinsiltana mieleen että ennen kuin sai oman konsolin niin tapana oli mennä kavereiden kanssa usein koulun jälkeen paikalliseen Expert liikkeeseen pelaamaan. Siellä oli ihan oma pelinurkkaus jossa oli standissa Megadriven lisäksi ainakin SNES ja Gameboy. Ihme kyllä myyjät eivät koskaan ajaneet meitä pois sieltä vaikka pelattiin välillä hyvinkin kauan.
No omankin konsolin isä oli käynyt sieltä ostamassa ja itsekin sitten vanhempana useasti asioinut. Eli kannatti antaa natiaisten pelata;-)
Tämä on varmasti minun ylivoimaisesti pelatuin pelini. Pelikasettiinkin on jäänyt peukaloista kulumakohdat, niin monta kertaa sitä on masiinaan työnnetty. Ja edelleen vaan toimii.
Se täytyy kyllä sanoa että varsinkin Megadriven pelit ovat olleet erittäin luotettavia ja toimintavarmoja. Oikeastaan niissä ei koskaan ole ollut mitään murheita sen kanssa etteikö lähtisi päälle.
Mara -nimimerkin kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä että se peliohjain tuntui tosiaan silloin pienenä aivan tolkuttoman suurelta lapsen käteen.
Muistan myös sen kun peukalot menivät aluksi ihan rikki pelaamisesta. Tietysti uusi juttu mihin sormet eivät olleet tottuneet.
Minulla kyllä on ohjaimet toiminut ihan hyvin mutta muutamia puutteita niissä on. Ensinnäkin johto on aivan älyttömän lyhyt. Ensimmäisiä tarvikehankintoja olikin silloin aikoinaan ostaa niihin jatkot.
Toinen on se että ristiohjain kuluu ja menee aikaa myöten väljäksi. Sen saa kuitenkin korjattua useassa tapauksessa laittamalla nahanpalan tai vastaavan sinne padin sisälle ristiohjaimen keskitappia kiristämään. Näissä on muuten sitten erilaisia ohjaimia toteutukseltaan vaikka näyttävät päällepäin samanlaisilta, eli ohjeet eivät sovi kaikkiin.
Muuten perus puhdistuksilla ja nappien piirilevykumeja vaihtamalla minulla on edelleen käytössä alkuperäiset ohjaimet.
Konsolin mukana tuli tavallinen kolminappinen ja sitten kun ostin Sonic 2 käytettynä 150markalla niin tuli ajankohtaiseksi ostaa toinen ohjain.
Pääsi siskokin pelaamaan Tailsilla. Ostettiin muuten samanlainen, mutta "Mega fire" napeilla varustettu padi. Se on varsin kätevä Zero Wing pelin kanssa.
Ja tietysti kerhoon piti kuulua. Minulla on edelleen kaikki sieltä tulleet kerholehdet tallessa. Niitä ei montaa ehtinyt tulemaan silloin aikanaan ja olisikohan niitä tullut muutenkaan kuin kaksi vuodessa. Oli se vaan aikaa. Mistään muualta et saanut koodeja tai vinkkejä ellei joku kaveri sitten sattunut tietämään. Koodit kirjoitettiinkin aina visusti talteen. Itsekin olen kerännyt niitä ruutupaperille pelien ohjekirjojen väliin.
Siinä suhteessa Segan pelaajat olivat todella altavastaajia Nintendon pelaajiin nähden, että heillä oli todella toimiva kerho ja vieläkin aivan kateutta herättävän hieno kerholehti. Se taisi sitten jossain kohtaa muuttua Super Poweriksi joka oli hieno lehti sekin, ja kiva kun käsitteli muitakin konsoleita.
Segan pikkukerho ajettiin alas ja postissa tuli kirje että vanhat Sega kerhon jäsenet ovat tervetulleita Game Housen ylläpitämään Joy Boy Clubiin.
Siihen tietysti tartuin kun liittyminenkin oli ilmaista. Sieltä tulikin postia sitten paljon enemmän. Miniposteja ja sitten sitä varsinaista kerholehteä.
Tietysti lehti sisälsi paljon heidän mainoksiaan kun kysymys oli pelikaupan ylläpitämästä jutusta mutta varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna se oli kiva ja siihen nähden hyvin toteutettu. Minulla on edelleen kaikki sieltä tulleet kirjeet tallessa ihan niistä ensimmäisistä miniposteista lähtien.
Huikeita muistoja, siellä sitä aina pelattiin muutenkin paljon. Siellä näin myös ensimmäisen kerran ratin rallipeleille, hyvin alkeellinen mitä ei juuri saanut kääntää, mutta oli se ysärillä hienoa.
