Lemmikkieläimet

Kumpi?

  • Äänestäjiä yhteensä
    61
Avopuoliso teki pahan virheen istutettuaan takapihalle mirrinminttuna tunnetun kasvin. Nyt jos kissat pääsee vähänkään takapihalle, niin ne on kierimässä siellä avokin uudessa kukkapenkissä. :D
 
micke nindendosta sanoi:
Kissojen yhteiselo uudessa kämpässä alkanut huonosti. :(

Nuorempi kissa, joka aiemmin oli niin rento ja huoleton, nykyään sähisee kun vanhempi kissa tulee lähelle. Ekan kerran ikinä kuulin sen sähisevän tässä uudessa kämpässä.

Eikä sitä enää näe täällä alakerrassa juurikaan, kun on aina piilossa poikien huoneessa vaatekaapista tai sängyn alla.

Pahinta on kuitenkin se, että se ei nyt käy hiekkalaatikolla, vaan on käynyt toisessa makuuhuoneessa kusella. Säkkituoli jouduttiin heittää menemään, mutta kusta löytyi lisää ja kaiken kukkuraksi Kallax-hyllyyn PS4:n pelien ja bluray-leffojen sekaan käynyt paskomassa ja kusemassa. :sick:

IMG20231113110546.jpg
Hyvin lähti kansipapereita roskiin.

Ollaan nyt hiekkalaatikon paikkaa siirretty, ostettu Mustista ja Mirristä parit tuollaiset pistokkeeseen pistettävät hajustimet, joiden pitäisi vähentää kissan stressiä.

Pitänee nyt varmaan oma hiekkalaatikko ylös hommata ja omat ruokakupit vaikka poikien huoneeseen ja pikku hiljaa yrittää totuttaa kissat taas toisiinsa.

Toi vanhempi kissa kyllä osaa olla ihan täysi mulkero tuota nuorempaa kohtaan. Mutta kyllä ne silti aiemmin kuitenki jotenkin tuli toimeen ja välillä yhdessä öisin riehui.
Klikkaa laajentaaksesi...

micke nindendosta sanoi:
Meillä tosiaan ollut ongelmana muuton jälkeen se, että toinen kissa vaan mököttää ylhäällä ja kissat kinastelee. Ei ole valitettavasti kovinkaan paljon muutosta tullut. Toinen kissa ei uskalla tulla olkkariin tai meidän mäkkäriin. Nykyisin lähinnä keittiössä hengailee, eli ei enää niin paljon yläkerrassa. Oikeastaan ihan viime päivinä en ole sitä ollenkaan nähnyt muualla kuin keittiössä makoilemassa.

Nyt tehtiin sitten niin, että otettiin se tänne olohuoneeseen, jätettiin mulkerokissa pois tästä valtakunnastaan ja laitettiin haitariovi kiinni. Mietittiin, että ehkä tämä olkkarin välttely ei kokonaan johdu tuosta toisesta kissasta, vaan voi johtua ihan siitä, että tässä talossa oli ennen pari kissaa.

Kovasti alkoi haistelemaan paikkoja, kun ei karkuukaan päässyt ja pikku hiljaa alkoi jopa innostus leikkimään. Nyt se sitten vihdoin tuli tähän sohvalle, jota ei ole kertaakaan tässä uudessa kämpässä tehnyt. Tuossa se on nyt sohvalla rapsutettavana ja kehräilemässä - ihan kuin ennen vanhaan. :love: Tätä on ollut ikävä, ja toivottavasti kun näin totuttelee paikkoihin ja hajuihin, rohkenisi tulevaisuudessa taas tulemaan ihan omatoimisesti meidän seuraan.

IMG20240126224002.jpg
Klikkaa laajentaaksesi...
Tätä tilannetta voisi sen verran päivittää, että viime kuukausina on tilanne muuttunut normaaliksi ja vanha kunnon riehuja-Susu on palannut!

Ei enää aristele yhtään tai vetäydy omaan nurkkaan, vaan uskaltaa ympäri kämppää pyöriä normaalisti. Tykkää hengailla ikkunoissa, kun ollaan verkot asennettu ja on jopa valloittanut raapimapuun, mikä oli alkujaan tässä nykyisessä kämpässä no go zone.

Pientä, normaalia nahistelua silloin tällöin on, mutta sitä se on aina ollut. Ei ole enää vihamielistä sähinää, vaan leikkisämpää juoksentelua ja sinkoilua ympäri kämppää.

Vielä pitäisi parvekkeelle asentaa verkko, niin pääsee sinnekin chillailemaan.

:love:
 
JyriKilpelainen sanoi:
Kiitos muistoista 😭💔

FE59F612-32EE-410C-925A-9EA64DE20E8D.jpeg
Klikkaa laajentaaksesi...

Otan osaa. Aivan karmeita juttuja nämä menetykset.

Viimeksi eilen näin sivusilmällä Oscarin, mutta se olikin vaan talouspaperirulla joka heilui läpivedossa.

Petyin.
 
Eka aamu ja hitto että sattuu 😢 Ei ollut ketään heiluttamassa häntää aamulla kun menin keittämään kahvia. Ruoka- ja vesikupit on tyhjät, koiranpedit ja lelut kylminä lattialla. Eilen lähti niin perheenjäsen, lenkkikaveri kuin työkaverikin.

Tämä on ensimmäinen kerta 24 vuoteen kun mulla ei ole elämässä yhtään koiraa (vaimolle 27 vuoteen). Tavattiin nimittäin vaimon kanssa vuodenvaihteen 2000 jälkeen ja hänellä oli silloin 3-vuotias vanhaenglanninlammaskoira joka seurustelun myötä sitten vieraili paljon mun kämpillä. Kun muutettiin yhteen 2001, siitä asti on ollut aina vähintään yksi koira talossa. Ja nyt sitten ei ole yhtään. Ollaan tosin puhuttu jo pitkään että ei oteta uutta pentua mutta eihän sitä koskaan tiedä...
 
JyriKilpelainen sanoi:
Eka aamu ja hitto että sattuu 😢 Ei ollut ketään heiluttamassa häntää aamulla kun menin keittämään kahvia. Ruoka- ja vesikupit on tyhjät, koiranpedit ja lelut kylminä lattialla. Eilen lähti niin perheenjäsen, lenkkikaveri kuin työkaverikin.

Tämä on ensimmäinen kerta 24 vuoteen kun mulla ei ole elämässä yhtään koiraa (vaimolle 27 vuoteen). Tavattiin nimittäin vaimon kanssa vuodenvaihteen 2000 jälkeen ja hänellä oli silloin 3-vuotias vanhaenglanninlammaskoira joka seurustelun myötä sitten vieraili paljon mun kämpillä. Kun muutettiin yhteen 2001, siitä asti on ollut aina vähintään yksi koira talossa. Ja nyt sitten ei ole yhtään. Ollaan tosin puhuttu jo pitkään että ei oteta uutta pentua mutta eihän sitä koskaan tiedä...
Klikkaa laajentaaksesi...

Norris kun kuoli kolme vuotta sitten oli kanssa tilanne, että olin kissattomasti elänyt ennen sitä viimeksi 1994. Äkillisesti kuoli nuorena ja oli niin kova paikka, että hetken oli fiilis ettei enää eläintä. Parin kuukauden jälkeen kuitenkin mieli muuttui ja kyllä se uusi kissa auttoi paljon, eikä oikein ilman voi elää. Mutta kyllä nuo aina on vaan niin kovia paikkoja ja kestää pitkään että pääsee yli.
 
20240623_231930.jpg
20240624_182622.jpg
Hyvää syntymäpäivää Loki ja Mani. Kolme vuotta jo täynnä. Tuntuu toisaalta paljon lyhemmältä aika yhdessä ja toisaalta taas paljon pidemmältä. Aika on kummallinen asia. Simulaatio jne.

Sinänsä ei synttärit ole itselle hirveän iso asia, mutta kissojen kohdalla se hieman herkäksi vetää mm. elämäntilanteen takia. Ja onhan tämä kissoista huolehtiminen vieläkin oppimisasia ja varmasti vielä lisää kun vuosia karttuu.

Seuraava merkkipaalu onkin 12.10. kun tulee kolme vuotta kuluneeksi siitä kun nuo kaksi astuivat ovesta uuteen kotiinsa.
 
IMG20240706175851.jpg

Hyvä mieli tulee, kun nää viihtyy nykyään taas sen verran toistensa seurassa, että voivat olla vaikkapa samassa raapimapuussa.

Oli kyllä niin masentavaa aikaa ne ekat kuukaudet tässä kämpässä, kun toinen kissa vaan mökötti piilossa ja eivät voineet sietää toisiaan samassa tilassa.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Takaisin
Ylös Bottom