Olikohan tiistaina kun luin ilta-sanomista tai iltalehdestä juttua sairaalan koronapotilaista.
Siinä sanottiin muistaakseni, että jopa kolmannes koronapotilaista saattaa olla sellasia, jotka on tulleet sairaalaan jonkin aivan muun jutun takia, mutta sitten on huomattu että sullahan on korona. Siinä vaiheessa potilaasta tulee virallinen koronapotilas sairaalassa vaikka se olisi murtuneen käden takia sinne mennyt.
Tämä vielä on ollut alusta asti näin eikä asia ole muuttunut ~kahdessa vuodessa lainkaan.
Toisaalta se on ymmärrettävää siltä kannalta, että nuo henkilöt sitten ihan ymmärrettävistä syistä laitetaan koronaosastolle sairaalassa, vaikkei se korona olisi sille henkilölle sairaalahoitoa vaativa millään tavalla. Niin luvut ainakin näyttävät sen oikein, että kuinka paljon ihmisiä niillä koronapaikoilla ylipäätään on ja miten paljon sitä kautta sairaalat kuormittuvat. Mutta toisaalta taas kun noita lukuja laitetaan esille tuon mukaan vailla mitään kontekstia ja jaotteluja, niin se taas on omiaan aiheuttamaan suhteettoman suurta ahdistusta kansassa.
Vähän sama se on kuolemienkin kanssa. Sitä ei mitenkään riittävän hyvin eritellä, että onko henkilö kuollut koronan takia vai kuollut sen aikana, kun henkilöllä on ollut todettuna koronavirus. Nythän tuossa on sellainen käytäntö, että mikäli henkilö kuolee kuukauden sisällä todetusta koronaviruksesta, niin se lasketaan koronakuolemaksi. Mahdolliset korjaukset tilastoihin tulee vasta jälkijunassa. Ymmärtääkseni tietty selkeimmät tapaukset, kuten nyt vaikka joku autokolarikuolema koronaa sairastaessa, osataan olla laskematta mukaan tilastoihin, mutta yleisesti linjauksena on tuo noin kuukauden aikaraja, jota seurataan ja jonka mukaan alustavat tilastot kylmästi tehdään.
Toki varovaisuus on hyvästä ja jos tilastot saavat ihmiset käyttäytymään varovaisemmin, niin hyvä. Mutta tuossa on myös vaarana mielenterveys, jos ne luvut luovat ihmisille suhteetonta henkistä ahdistusta. Fyysiseen terveyteen kohdistuva ylenpalttinen varovaisuus saattaa vaikuttaa henkiseen terveyteen yllättävillä tavoilla.
Siksi on minusta käsittämätöntä, että asioissa mennään helposti puhtaat numerot edellä, ainakin mitä kansalle tiedottamiseen tulee, ja lukujen luonteen ja kontekstintavallinen kansalainen saa selville vasta, kun joku muu tutkii asian ja tekee siitä erillisen artikkelin. Ja silloinkin se vaatii kansalaiselta omaehtoista paneutumista tarkempaan uutisten lukemiseen.
Jonkinlainen uudistus kyllä tarvittaisiin tilastoista tiedottamiseen. Tiettyhän nuo tilastoijat ja tiedottajat saattavat itse ihan rehellisesti luulla, että asia on selvä kaikille, mutta selvästihän se ei sitä ole, jos nytkin lähes pari vuotta myöhemmin tämä asia tulee niin monelle uutisena.
Sekin on ikävää miten kiven alla tarkemmat tilastot esimerkiksi kuolleiden ikäjakaumasta on ollut. Vaikka tietenkään kenenkään kuolema ei ole sinänsä vähäisempi asia vanhuuden takia, niin onhan se koko kansaa ajatellen aivan eri asia suoraan ilmoittaa kuolleiden keski-iän olevan 84 vuotta, kuin vain antaa kansan ymmärtää, että nyt tämä ja tämä määrä ihmisiä kuolee. Edelleenkin varovaisuus on toki hyvästä, mutta kaksi- tai kolmekymppisen ei pitäisi joutua tuntemaan eksistentiaalista kriisiä ja kohtuutonta kuolemanpelkoa omassa arjessaan siitä, että vain todella pieni prosentti oman ikäisistä kuolee tautiin ja valtaosa kuolleista on jo ylittänyt keskimääräisen eliniänodotteen. Eihän se tietty ole kiva olla siinä pienen prosentin tilastossa itse, mutta sekään ei ole hyvästä, jos varovaisuus ja pelko tuo ihmiselle traumat ja mielenterveydellisiä ongelmia mahdollisesti pitkäksikin aikaa.
Tällaiset tilastoinnit saavat aikaan senkin, että lievimmillään ihmisillä on suhtautuminen pelkkään kröhimiseen muuttunut täysin. Jos joku kröhäisee lähellä, niin pelko kasvaa. Ja kröhijä taas itse kokee valtavaa varautuneisuutta ja ehkä jopa ahdistusta siitä omasta kröhimisestään. Tämä asia on tullut ilmi miltei aina, jos taudista on ollut isompaa keskustelua ihmisten kanssa, ja miltei aina huomaa näiden ihmisten helpottuvan siitä, kun kuulevat muillakin olevan samoja pelkoja kröhimisten suhteen. Jos näin yksinkertainen asia on peruselämässä koko kansan ongelma ja perustaso, niin väistämättä vakavampienkin ahdistusten määrä kasvaa.
Spoilerin alla olevassa kuvassa on hyvä esimerkki, joka kiteyttää tilanteen monella tavoin:
Kuvasta tulee ilmi sekä tuo asioista tiedottamisen tavan ongelmallisuus (järkyttävä lukema suurilla numeroilla, selvennys asiaan hyvin pienellä tekstillä) ja myös se, että tuo on omiaan laskemaan luottamusta tilastoihin ja uutisointiin, ja tämäkin tilanne lähti välittömästi meeminä pyörimään salaliittoteoreetikkojen skeneen aiheuttaen entistä enemmän kahtiajakoa. Sitä luottamusta on hyvin vaikea saada takaisin ja kerran kahtia jakautunutta on vaikea saada enää millään yhdistymään. Tuossakaan siis ei myöskään "vastapuolella" riittänyt se, että tuon huomattua olisi henkilö tuonut asian ilmi asiallisesti, vaan se tuodaan ilmi tuollaisella piikittelevämmällä ja kahtiajakavalla "näin tyhminä teitä pidetään" -tyylillä.
Luottamus romahtaa sitä suuremmin, mitä pidempi aika on tilaston jakamisen ja siihen liittyvän epäkohdan huomaamisen/paljastumisen välillä. Siksi tilastojen pitäisi heti olla niin selkeitä ja yksityiskohtaisia kuin mahdollista.
tl;dr
Tilastoista ilmoittamiseen tarvitaan perustavanlaatuinen muutos, sillä pelkkä kovilla numeroilla meno vailla selkeää tietoa lukujen luonteesta voi olla vaaraksi ihmisten henkiselle terveydelle ja se aiheuttaa luottamuspulaa.