Kokoelmakuvat (muut kuin videopelit)

Patrick Bateman

NES-Retro Guru
Insider
Viestit
11949

Maine:

Kuvia muista keräilykohteista kuin videopelikokoelmista. Peliaiheita kohde voi toki sivuta.

Voi myös kertoa hieman tarinaa kuvien kylkeen, kuten mistä on saanut idean/sytykkeen kyseiseen keräilykohteeseen ja kauanko on kyseisiä esineitä/asioita kerännyt yms.

1612376068104.png 1612376146006.png
 
Avataas ketju, nappasin pelipaidoista kuvat samalla kun laitoin tuulettumaan.

Eipä näitä mitenkään kauaa ole tullut kerättyä tai mitenkään kovin suunnitelmallisesti. Silloin tällöin jos sattuu kohdalle joku hieno paita sopivalla nimellä. Ilvestä tulee tuettua joka kausi yhden paidan ostamisella ja kausikortilla (ja tietysti tuhlaamalla halliin rahaa +30 kertaa kaudessa, ennen koronaa). Erityisesti 90-luvun NHL-retropaidat on lähellä sydäntä. Muutama Team Canadan maajoukkuepaita taitaa olla vanhempien luona ja maailmalta on tulossa ainakin retro Lecavalier (Tampa Bay) ja Yzerman (Detroit). Huuhkajista tietenkin vain kymppipaidat kelpaa.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Tää on siinä mielessä todella mielekäs keräilykohde, että valinnanvaraa ja vaihtoehtoja on aivan loputon määrä. Nää kaikki paidat on fanipaitoja, jotkut kerää ainoastaan Game Worn / Game Issued -paitoja, mutta itseä ei kiinnosta laittaa minimissään 300€ niihin, saa monta fanipaitaa sillä summalla. Toisinaan näitä tulee pidettyä päälläkin, mutta tarkoituksena olis joskus sitten kehystää muutama näistä ja laittaa mancaven seinälle.

Etsintälistan kärki tän hetken fiiliksellä:
- Saku Koivu, Montreal (punainen)
- Patrick Roy, Colorado (tumma)
- Jere Lehtinen, Dallas (vihreä tähtipaita, 1999 SC)
- Jeremy Roenick, Phoenix (tumma kachina)
 
Viimeksi muokattu:
Jos ei kukaan muu keräile muuta kun pelejä tai ei vaan nappaa, niin jatketaan sitten itte.

Arto Paasilinnan huumori on kolahtanut jo pienestä pojasta lähtien kun kuuntelin huuli pyöreänä auton takapenkillä kaikkea mitä isä päättikään kuunnella. Tuntematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla -trilogia ja kaikki muut mahdolliset klassikot, sekä sitten nää Paasilinnan veijaritarinat. Kaikki teokset on luettu kannesta kanteen (ja iso osa myös kuunneltu äänikirjana), näihin en kyllästy ikinä. Mulla on kaikki Paasilinnan varsinaiset romaanit, myös parhaat erikoiskirjat. Näistä on 70% ostettu kirpputorilta eurolla-parilla, pari täsmäostoa ja sitten loput on mulle päätyneet vaarilta/isältä. Muutama kalliimpi tuonne mahtuu sekaan (esim. Paratiisisaaren vangit), mutta ei noista hintavammistakaan montaa kymppiä joudu köyhtymään. Voi toki olla eri juttu jos haluaa kaikki ensipainoksena, itelle ei ole niin väliä koska myöhemmissä painoksissa on täsmälleen samat sanat kuin ensipainoksessakin.

Paasilinna oli kotoisin Kittilästä (Ritari Ässä nähty huhun mukaan siellä ostamassa autoa), ja useissa tarinoissa ollaankin jossain Lapin kairassa tai muuten vaan jossain korvessa, vähän kuin yhteiskunnan ulkopuolella. Paasilinnaa on kutsuttu todella osuvasti veijarifilosofiksi. Monissa tarinoissa kirjan jääräpäinen ja ainakin jollain tapaa omalaatuinen päähenkilö ajautuu kahnauksiin virkavallan ja byrokratian koneiston kanssa, näissä on aivan helvetin hauskaa satiiria ja kritiikkiä kaikelle byrokratialle ja byrokraateille. Tykkään myös siitä, että jossain kohtaa mielikuvitus lähtee aivan laukalle ja koko tarina lähtee täysin lapasista. Monet hahmot on toki myös neroja, juoppoja ja hulluja ynnä muita mielenvikaisia. Kun nää osaa ottaa oikealla tavalla, niin näistä saa kyllä todella paljon irti.

Arto Paasilinna kuoli vuonna 2018, vuosi kuoleman jälkeen julkaistiin vielä postuumisti Paasilinnan salassa 16-vuotiaana kirjoittama esikoisteos, Laki vaatii vainajia. Luin tuon yhdessä päivässä, ei uskoisi 16-vuotiaan kirjoittamaksi, sieltä on helposti poimittavissa samat teemat kuin lähes kaikissa muissakin kirjoissa. Oli siis hänen oma toiveensa, että kirja julkaistaan vasta kuoleman jälkeen, sen julkaisuun oli testamentissa tarkat määräykset. Veijari sai vielä viimeisen velmuilunsa kuolemansa jälkeen. Itelleni tuli ainakin aivan mielettömänä ja mahtavana yllätyksenä tuo teos. Kiitos Arto Paasilinnalle tuhansista nauruista.

Tässä kuva omasta kokoelmasta:
IMG_20210204_220137__01.jpg

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.
 
Viimeksi muokattu:
Ite tykkään kans Paasilinnasta ja kymmenisen kirjaa löytyy hyllystä. :cheers:

Oon kans kirppiksiltä näitä keräilly aina sillon tällön. Tuo uudempi rompe ei oikeen niin kovaa iske, niin mulla on lähinnä tuo sun toiseksiylin rivi.
Juu kyllähän tuo vanhempi tuotanto on sitä parasta settiä. Oon vaan niin kova fanboy että pakko ne on silti ollut kaikki lukea ja kuoleman jälkeen sit keräsin kaikki loputkin mitä puuttui, kun silloin se oli niin pinnalla mediassa että monet vei Paasilinna-kirjat kirpputoreille.
 
Takaisin
Ylös Bottom