- Viestit
- 5386
Maisteri batemanin viestistä toisessa threadissä tuli mieleen että näitähän lukis mielellään lisää, eli tarinoita kunnon säästäjistä ja kitupiikeistä
Jugurttikippojen pesu on ollut itselläkin joskus toimintatapana jos on ollut tarvetta pikkupurnukalle mutta mummo pesi aina kaikki jugurttipurkit ja leipäpussit, niitä muovisia pusseja oli iso laatikko tupaten täynnä
Kaverin työtoveri oli kunnon pihi mutta ei nyt muista niitä tarinoita, pitää siltä kyllä kysästä, kahvinsuodattimet se ainakin pesi ja kuivatti narulla uudestaan käyttöön
Myös aikanaan muistan ettää useampikin ihminen käytti kahvinpuruja useamman kerran, teepussit oli kanssa esim. mummolassa tuplakäytössä mikä nyt sentään toimi jotenkinperin toisin kuin kahvinpurut
Tuli loistava kynätarina mieleen. Tädilläni oli kerran sellainen aivan saatanan nuuka äijä, siis niin nuuka ettei sitä pysty kuvittelemaan. Muistan kun kävin kerran muksuna siellä, ja menin juomaan vettä. Pyysin lasia, niin se avasi keittiön kaapin ja se oli jumalauta täynnä jugurttipurkkeja. Ei raaskinut käyttää mukeja ja laseja niin se käytti sit jugurttipurkkeja juomiseen, ja se siis vittu tiskasi niitä kans käytön jälkeen. Eikä siinä vielä mitään, niitä jugurttipurkkien foliokansia kun tarpeeksi monta laittaa rullalle ja vähän taiteilee niin siinäpä kätevä lusikka. Tsiisus... Koska metallinen lusikka varmaan kuluu ihan vitusti syödessä.
No eipä siinä, kerran isä sitten vähän naureskeli kun se oli kerännyt työpaikalta kaikki kyseisen firman vanhalla nimellä olevat kynät (muovikassillisen) ja mentiin käymään siellä tädin luona, niin isä antoi sille sen muovipussillisen kyniä ja sanoi että kun sua harmitti se musteen loppuminen siitä sun ainoasta kynästä niin hän toi muutaman tilalle. Juhiksen* (*nimi muutettu) naama venähti onnesta kun se näki ne kynät, se laskeskeli heti että hän ei välttämättä tarvii yhtään uutta kynää loppuelämässään.
Tästä meni noin 3-4kk kun mentiin taas käväisemään tädin luona ja kysyttiin sitten että missäs Juhis on kun ei ollut paikalla, niin täti alkoi tirskuun että ette muuten ikinä usko. Juhis oli sitten kuulemma tullut sinä päivänä tosi pahalla tuulella kotiin, ja valitellut kun hänellä oli pudonnut työhaalareiden taskusta yks kynä junaradan varteen (oli siis rautateillä töissä), niin se oli syönyt jotain ja sanonut sitten lähtevänsä ettimään sitä kynää. Siellä se oli painanut sitä saatanan junarataa edestakaisin monta kilometriä että löytäisi sen kadonneen kynänei siinä muovikassissa ollutkaan niitä kuin joku 400-500. Se on nääs pennissä markan alku!
Jugurttikippojen pesu on ollut itselläkin joskus toimintatapana jos on ollut tarvetta pikkupurnukalle mutta mummo pesi aina kaikki jugurttipurkit ja leipäpussit, niitä muovisia pusseja oli iso laatikko tupaten täynnä
Kaverin työtoveri oli kunnon pihi mutta ei nyt muista niitä tarinoita, pitää siltä kyllä kysästä, kahvinsuodattimet se ainakin pesi ja kuivatti narulla uudestaan käyttöön
Myös aikanaan muistan ettää useampikin ihminen käytti kahvinpuruja useamman kerran, teepussit oli kanssa esim. mummolassa tuplakäytössä mikä nyt sentään toimi jotenkinperin toisin kuin kahvinpurut
