Kirjat ja niiden lukeminen

Wiizeli

Kuolemaa odottava paskanaama
Ad Infinitum
Viestit
24562

Maine:

Mitenkäs retrolaisille maistuu kirjahommat?
Oletko aktiivinen vai satunnainen lukija? Innostunut äänikirjoista?
Ylipäätään mitä mieltä!

Mullehan on tosiaan kirjat olleet läsnä pienestä paskahoususta asti.
Ennen kuin osasin lukea, niin mutsi luki mulle kirjoja. Lähinnä taidettiin mennä Enid Blytonin tahtiin eli Seikkailu-sarjaa sekä Viisikkoja.
Muistan sen lapsuudesta, että mulle oli aika tärkeää oppia lukemaan.
Ja aika pian sen jälkeen kun lukeminen alkoi sujumaan, niin jo kirjastosta kirjoja lainailin. Parhaiten muistoissa se, että Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoja tuli lainailtua Tapulikaupungin kirjastosta. Ja kyllähän ne jo mutsin lukemat Seikkailu- ja Viisikko-sarjat tuli myös itse läpi luettua.

Lukeminen on aina ollut mukana mun koko elämän.
Oon lapsesta asti saanut kirjoja lahjaksi eri sukulaisilta ja niitä siis jopa itse haalinut luettavaksi.
Sitä on tullut luettua vaikka mitä kansan satuja/taruja nuorena ja jopa jossain määrin raamattuakin.

Meillä on oikeastaan suvussa ollut lukeminen tosi vahvana aina.
Isä ja äiti molemmat lukevat kirjoja aktiivisesti. Isoisä luki kirjoja todella paljon ja häneltä myös lahjaksi olen kirjoja saanut.
Tädit ja heidän lapsensa lukevat kirjoja.
Voisi sanoa että mun suvussa on jollain melkeinpä aina joku kirja menossa.

Oma lukeminen on loppujen lopuksi aika kaikkiruokaista.
On fiktiota, fantasiaa, kauhua ja trillereitä sekä dekkareita. Mutta löytyy myös elämänkertoja.
Jotain dokumentaaristakin historiaan liittyvää löytyy hyllystä.

Mulla on tosiaan kämppä täysi kirjoja. Ostan kaiken mielenkiintoisen talteen, jos vain rahaa on. Eli mulla on hitosti kirjoja joita en ole vielä lukenut.
Tarttisi tosiaan isomman kämpän ihan vain jo pelkästään kirjojen takia.
Sitten on sellaista pientä pakkomielteisyyttäkin, että jos johonkin kirjailijaan tykästyn, niin vähän pakko hommata hänen kaikki teoksensa hyllyyn.

Mitä sitten tulee kirjojen digitaalisuuteen, niin itse en ole tähän lähtenyt.
Materialismi on toki yksi iso syy.
Mutta kyllä kirjan pitää olla sellainen käsin kosketeltava teos, joka painaa ja TUOKSUU. Siinä on niin oma fiiliksensä kun saa "uuden" kirjan luettavaksi. Oli se kirja tosiaan painotuore tai vuosikymmeniä vanha, niin siinä on oma fiiliksensä, tuntunsa ja hajunsa.
Ei sellaisia saa irti digitaalisesta painoksesta.
Toki äänikirjoissa voi olla se iso juttu, että lukijana toimii kirjailija itse!

Mutta joo, mites te muut?
Maistuuko kirjallisuus?

Kuten edesmennyt Jörn Donner aikoinaan mainoksessa lausui "lukeminen kannattaa aina"
 
Jostain syystä ei maistui oikein mitkään muut kuin "rock-elämäkerrat", niihin jaksan syventyä kunnolla silloin kun pääsen lukufiilikseen. Jotkut muutkin elämäkerrat toimii, kunhan kansien välissä oleva tyyppi tai sen horinat kiinnostaa tarpeeksi.

Mutta mulla on ollut The Dirt silti kesken vuosia. :D Ahmin sitä ennen Heroiinipäiväkirjan melko nopeaa tahtia, en ole vaan jotenkin päässyt enää lukemisen makuun, tuntuu ettei sille ole aikaa kun se on muusta koomaamisesta pois.

Äänikirjoihin pitäisi panostaa, viimeksi kuuntelin Wantedin (Janne "Nacci" Tranberg). Eihän nämä ole edes juuri muusta pois kun työmatkoilla kuuntelee.
 
Viimeksi muokattu:
Lukeminen on mukavaa puuhaa, mutta nykyään tulee luettua rikollisen vähän. Äänikirjoja taas en vanhana periaatteen jääränä käytä - paperiversio pitää olla, tai ei mitään.

Mitä sitten tulee luettua? No, scifiä (kyberpunkkia), kauhuklassikoita à la Lovecraft, Poe ja King ym. sekä sitten tietokirjaosastolta erilaisia ”hämärämpää historiaa” käsitteleviä opuksia (noitavainot, Longinuksen keihäs, jne. aiheita käsittelevät teokset). Myös kaikenlainen härö mystiikkapuoli kiinnostelee.
 
Elämänkerrat ja vastaavat on tosiaan helppoja porttihuumeita lukemisen pariin.
Monien muusikkojen elämistä löytyy niin paljon kaikkea epämääräistä ja mielenkiintoista tarinaa, että menee aika kuin siivillä kun niitä sivuja lukee.

Pitäisi itse jostain jossain vaiheessa Arnold Schwarzenneggerin teos hommailla. Aina kiinnostanut, mutta en ole koskaan aikaiseksi saanut.
 
Yritän kyllä lukea, mutta aina sais lukea enemmänkin. Nautin kyllä todella paljon lukemisesta aina kun saan vaan aikaiseksi.

Oon kyllä pienestä pitäen lukenut ja yläasteella ja lukiossa varmaan luin kaikkein eniten. Sitten on käynyt pikkuhiljaa se paskamaisuus, että kaikenlaiset ruudut vie aikaa enemmän. Kännykästä pitäisi saada itsensä vieraannutettua kyllä nukkumaan mennessä. Tähän kyllä vaikuttaa myös se, että mitä luen. Jos on helppolukuinen ja kiinnostava kirja, niin pystyy keskittymään paremmin. Mulla on nyt tavoitteena, että joka toinen lukemani kirja olisi venäjäksi. Yllättäen näiden venäjänkielisten kirjojen kohdalla äityy helposti katselemaan boardia tai jotain someja, kun pitää välillä jotain kriittisiä omasta sanavarastosta puuttuvia sanoja tarkastaa.

Lukuharrastus alkoi oikeastaan niillä Stephen Kingin kirjoilla, kuten jo toisaalla mainitsin. Kingin kirjoihin taas sitten minut hokutteli niistä kirjoista tehdyt kököt elokuvat, joita tuntui niihin aikoihin olevan koko ajan saatavilla. Siitä sitten pikkuhiljaa laajentunut. Nykyisin oon lukenut aika paljon erilaisia elämäkertateoksia ja muuta non-fictionia. Elämäkerrat käsittelee yleensä jotain valtiomiehiä, kuten Kimin dynastiaa, Maoa tai muuta vastaavaa ihmispaskaa. Kielet on yleensä suomi, englanti tai venäjä.
 
Pitäisi itse jostain jossain vaiheessa Arnold Schwarzenneggerin teos hommailla. Aina kiinnostanut, mutta en ole koskaan aikaiseksi saanut.

Jopa mulla on tää. :D
 
Se on muuten elämäkerta.

Huhhuh että sitä vieläkin oppii lisää suomea.

Mutta pakkoa sanoa että elämänkerta on paljon luonnollisemman kuuloinen sana kuin elämäkerta.

Varsinkin muodossa elämänkerrat vs. elämäkerrat.
 
Huhhuh että sitä vieläkin oppii lisää suomea.

Mutta pakkoa sanoa että elämänkerta on paljon luonnollisemman kuuloinen sana kuin elämäkerta.

Varsinkin muodossa elämänkerrat vs. elämäkerrat.
Tää on näitä väärinsanomisia joista en oo niin tarkka, mutta kerran kun on oikein oppinut, niin tää on vähän sama ku joidenkin käyttämä enään-kirjoitusasu.
 
Tää on näitä väärinsanomisia joista en oo niin tarkka, mutta kerran kun on oikein oppinut, niin tää on vähän sama ku joidenkin käyttämä enään-kirjoitusasu.

Ei saa verrata näitä kahta. :D

Mutta oh god mä oon myös aina sanonut "elämänkertaelokuva".
 
Suurempi rikos kuin kirjoittaa elämänkerta on se, että nykyään alle 30v jannuista kirjoitellaan elämäkertoja.
Mitä vittua?!
Mun mielestä elämäkerta pitäisi tehdä vasta sitten kun kyseisen teoksen aihe on joko kuollut tai aktiivisen uransa selkeästi päättänyt.
 
Takaisin
Ylös Bottom