Kirjat ja niiden lukeminen

En juuri osta enää kirjoja, välillä saan lahjaksi kyllä. Kirjastosta lainaan melkein kaiken tai sitten pdf- muodossa. Kindleen en ole jaksanut vielä lähteä mutta ehkä joskus sitten. Lukeminen noin muutenkin parhaimpia ajankäyttötapoja.

Piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa tosiaan itellä ihan oikea kirja työn alla, Renny Harlinin Ainutlaatuinen elämäni.

Sata sivua on tullu lueskeltua ja jatketaan pikkuhiljaa, tahtia 50-5 sivua päivässä.

Erinomainen kirja kyllä, täytyy ihan suositella!

Monesti oon tässä töissä hyllytellessä miettiny, että vaikka jotain fanfictionia pidetään yleensä nuorten tyttöjen juttuna, niin kyllä vanhoille äijillekin tuntuu piru maistuvan!

Sirnin Tössit.

kaamio sanoi:

Monesti oon tässä töissä hyllytellessä miettiny, että vaikka jotain fanfictionia pidetään yleensä nuorten tyttöjen juttuna, niin kyllä vanhoille äijillekin tuntuu piru maistuvan!

Klikkaa laajentaaksesi...

Ite en kyllä avais kirjaa jossa joku Törni on joutunut ns kärjen hoitohommiin.

kaamio sanoi:

Monesti oon tässä töissä hyllytellessä miettiny, että vaikka jotain fanfictionia pidetään yleensä nuorten tyttöjen juttuna, niin kyllä vanhoille äijillekin tuntuu piru maistuvan!

Klikkaa laajentaaksesi...

Arvaa vaan kenellä on nää kaikki omassa hyllyssä..

Patrick Bateman sanoi:

Arvaa vaan kenellä on nää kaikki omassa hyllyssä..

Klikkaa laajentaaksesi...

Kuka muistaa näitä lukeneensa? Itsehän muistan ja olivat aikanaan vissiin ihan hyviäkin!

biblo sanoi:

Itsehän muistan

Klikkaa laajentaaksesi...

Mitä vittua? Eihän Jonnejen pitänyt muistaa?

Vittu näitä Stephen Kingin tiiliskiviä.
Oon sivulla 442 eli vasta hätäseen puolen välin ylittänyt…



Ja nää hahmot on vielä jollekin sidequestille lähteneet, niin ei siinä mielessä tarina etene…

Liian vähän tulee luettua: keskittymiskyky on aina töiden jälkeen loppu, ja talvella muutenkin aina semimasennus päällä, niin ei ole intoa innostua aiheista kuten kesän kuukausina.

Viimeisimmät laadukkaat teokset olivat Aki Cederbergin Pyhä Eurooppa ja G.J. Ramstedtin muistelmat Mongolian ja Japanin ajoiltaan. Molemmat ovat matkakirjallisuutta: Cederberg fiilistelee hengen asioita Euroopan pyhillä paikoilla ja Ramstedt tekee kielitieteilijän työtä 1900-luvun alussa ja toimii 20-luvulla Suomen suurlähettiläänä Japanissa.

Nyt on kesken Raamatun ajan keittokirja ja Moog Konttisen elämänkerrat.

Lukeminen on ollut aika kausittaista ja painottuu nykyään äänikirjoihin joita on näppärä kuunnella työmatkalla, salilla/lenkillä ja etenki illalla kun ei tartte pitää valoa päällä. Kauhea homma tätä vapaa-aikaa on yrittää säännöstellä eri viihteen muodoille vaikkei oo ees perheellinen.

Stephen Kingiä on tullu luettua yläasteikäisestä (00-luvun lopusta) asti paljon. Hyvin uppoaa kans esim. Dan Brownin "Robert Langdon"- sarja (Da Vinci Koodi, Enkelit ja Demonit...). Viimeisin kirja Alku on vielä lukematta.

Viimeisimpänä kuuntelin Mika Waltarin Mikael Hakimin ja tuossa viime vuonna edellisen osan Mikael Karvajalan. Meikäläisen tahdilla usean kuukauden projekteja nuo Waltarin kirjat. Sinuhe Egyptiläisen luin armeijassa (1/14) kun oli paljon päivystyshommia ja siitä se ajatus noihin Mikael-kirjoihin lähti. Aivan loistavaa settiä ensinnäki kirjoissa käytettävän hauskan kielen takia. Olen huutonauranu yöllä yksikseni kuunnellessa ja tirskahdellu (koska en kehdannut huutistella) bussissa napit korvissa, mikä kertoo jo aika paljon. Tarinan hahmojen ja tapahtumien sekä kuvatun maailmanmenon raadollisuus yhdistettynä hupsutteluun on jotenkin sellaista mikä tekee noista kirjoista tosi miellyttäviä lukea. Välillä lähtee vähän laukalle niiden historiallisten tapahtumien selostaminen, vaikka ne toki kuuluu asiaan niin teki ajoittain lukemisesta vähän raskasta.

Alotin tossa maanantaina lukemaan Synteettinen Suomi-kirjaa ja nyt harmittaa kun iltasin niin loppu eikä aikaa jatkaa. Ensimmäinen luvun sain silloin luettua ja pitkästä aikaa tosiaan harmittaa ettei kerkeä kun niin mielenkiintoinen kirja.



Sit jos on kiinnostusta ni Svartti myy omansa melkeen ilmaseks https://svartrecords.com/product/synteettinen-suomi/

Nyt kun Kingin kirja on luettuna, niin vihdoin olisi tarkoitus alkaa lukemaan näitä teoksia, mitä mökin hyllyistä löytyy.
Ja tarkoituksena olisi yrittää lukea jotain ”klassikoita”.

No ajattelin sitten, että otetaanpas tosta Aleksis Kiven Seitsemän veljestä työn alle.
Kai tämä jotenkin yleissivistykseen kuuluisi tai jotain.



Mutta täytyy nyt heti myöntää, että ei tämä mitään helppoa luettavaa ole.
Kiven kirjoitustyyli on jotain niin erilaista kuin mitä on tottunut lukemaan.
En tiedä onko tuossa tarkoitus olla jonkinlaista runollisuutta mukana vai onko kyseessä vain tekstin ikä.
Onhan teos vuodelta 1870, että hieman on maailma muuttunut tässä aikojen saatossa.



En ole tuota kuin vasta vajaa 40 sivua lukenut ja kyllä sille vielä jonkin verran annan mahdollisuutta, mutta jos ei ala uppoamaan, niin kyllä sitten siirryn suosiolla jonkun toisen teoksen pariin.

Wiizeli sanoi:

Nyt kun Kingin kirja on luettuna, niin vihdoin olisi tarkoitus alkaa lukemaan näitä teoksia, mitä mökin hyllyistä löytyy.
Ja tarkoituksena olisi yrittää lukea jotain ”klassikoita”.

No ajattelin sitten, että otetaanpas tosta Aleksis Kiven Seitsemän veljestä työn alle.
Kai tämä jotenkin yleissivistykseen kuuluisi tai jotain.



Mutta täytyy nyt heti myöntää, että ei tämä mitään helppoa luettavaa ole.
Kiven kirjoitustyyli on jotain niin erilaista kuin mitä on tottunut lukemaan.
En tiedä onko tuossa tarkoitus olla jonkinlaista runollisuutta mukana vai onko kyseessä vain tekstin ikä.
Onhan teos vuodelta 1870, että hieman on maailma muuttunut tässä aikojen saatossa.



En ole tuota kuin vasta vajaa 40 sivua lukenut ja kyllä sille vielä jonkin verran annan mahdollisuutta, mutta jos ei ala uppoamaan, niin kyllä sitten siirryn suosiolla jonkun toisen teoksen pariin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Muistaakseni tuo oli aika hankala kirja tosiaan lukea. Se tuntui välillä muistaakseni siltä, kuin kertojaa olisi käytetty liian vähän. Hahmoja vaan ilmestyy tyhjästä dialogeihin mukaan, eikä lukijalle ole oikein selvää, että mitä ympärillä sen dialogin ulkopuolella tapahtuu. On kyllä pitkä aika siitä, kun luin tuon viimeksi. Oon kai kahdesti lukenut. Ekan kerran kotoa löytyvän ikiaikaisen fraktuuralla kirjoitetun painoksen ja myöhemmin selkokirjaimilla kirjoitetun painoksen jotain yläaseteen kirjallisuuskurssia varten.

Pääsin yli 50 sivun, mutta raskasta luettavaa on.
Dialogi on niin jaarittelevaa ja juuri dialogista on kyettävä päättelemään, mitä on tapahtumassa.
Ei ole mitään avustavia lauseita, että Juhani otti viereltään halon, vaan sen sijaan dialogissa käy vain ilmi se, että Juhanilla on halko.

Niinpä sitten pistin Kiven takaisin hyllyyn ja huomasin sieltä lyhyen ja varmasti helppolukuisen kirjan luentaan.
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja.

Wiizeli sanoi:

Mutta täytyy nyt heti myöntää, että ei tämä mitään helppoa luettavaa ole.
Kiven kirjoitustyyli on jotain niin erilaista kuin mitä on tottunut lukemaan.
En tiedä onko tuossa tarkoitus olla jonkinlaista runollisuutta mukana vai onko kyseessä vain tekstin ikä.
Onhan teos vuodelta 1870, että hieman on maailma muuttunut tässä aikojen saatossa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Itsehän en ole tätäkään lukenut, mutta muistelisin töissä hyllyttäneeni tämän aina HKLJ:n luokkaan 1.3. elikkäs näytelmät, joka toki osaltaan selittää esim tätä, että äänessä olevan hahmon nimi lukee aina tossa ennen repliikkiä.

kaamio sanoi:

Itsehän en ole tätäkään lukenut, mutta muistelisin töissä hyllyttäneeni tämän aina HKLJ:n luokkaan 1.3. elikkäs näytelmät, joka toki osaltaan selittää esim tätä, että äänessä olevan hahmon nimi lukee aina tossa ennen repliikkiä.

Klikkaa laajentaaksesi...

Joo tuohan on aika kässärimäistä. Puuttuu vaan ne kaikki ns. ohjaajan kommentit siitä käsiksestä.

Marko Hautalan haastattelu ja sellaista yleistä höpinää lukemisesta.
Mukana myös Hautalan suosituksia kauhukirjallisuuden saralta.