Hyviä asioita keräävä ketju

Nyt kun sähkön hinnasta kohkataan ja hinnoissa on nousupainetta, niin aloin valmistautua sähkösopimuksen uusimiseen. Satuin kuitenkin katsomaan nykyistä sopimustani ja ilokseni huomasin, että se päättyy vasta ensi vuoden heinäkuussa.

Siihen saakka sähkö on suorastaan rikollisen halpaa. Vähän tuntuu, että 120-vuotias omakotitalovanhukseni sähkölämmityksellä nujertaa tuon sähköyhtiön konkurssiin.

Screenshot_20220522-212146-179~2.png
 
Jäi tosiaan juhannuksen ansiosta 2 kesälomapäivää käyttämättä, niin kun mun 40v synttärit osuu sopivasti torstaille, niin otan varmaan sen torstain ja perjantain vapaaks sitten ja pidän pitkän viikonlopun siihen väliin sitten syyskuussa. :cool:
 
Jäi tosiaan juhannuksen ansiosta 2 kesälomapäivää käyttämättä, niin kun mun 40v synttärit osuu sopivasti torstaille, niin otan varmaan sen torstain ja perjantain vapaaks sitten ja pidän pitkän viikonlopun siihen väliin sitten syyskuussa. :cool:

Mun moinen päivä osuu perjantaille.
Mutta sitä ennen on viimeinen päivä.
 
Tehtiin naisen kanssa lähes akateemisiin mittasuhteisiin verrattavissa oleva tutkimusretki Suomen euroviisukarsintoihin. Aloitettiin vuodesta 1973 ja lopetettiin vuoteen 2010 eli katsottiin kaikki Yle Areenassa olevat jaksot. Melkoinen rupeama näin työssäkäyville ihmisille. Viimeiset olivat jo niin puuduttavaa katseltavaa, että sitä oli kiitollinen työsaran lopun häämöttämisestä.

Nyt kun kaikki on katsottu, niin tässä yleisiä huomioita:

1. 70-luvulta mieleen jäi suurelta osin poliittisuus ja hippimeiningit. Hyvänä esimerkkinä poliittisuudesta on mm. kommunistinen lauluryhmä Agit Prop, joka tulee sanoista agitaatio ja propaganda ja jossa yhtenä jäsenenä oli mm. Sinikka Sokka. He osallistuivat karsintoihin v. 1975, mutta kommunistinrentut eivät tulleet valituiksi edustamaan Suomea.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

2. Euroviisujen lisäksi oli myös toinen laulukilpailu nimeltä Intervision, jossa kilpailivat enimmäkseen itäblokkiin sijoittuvat maat, joskin Suomi oli myös mukana ja voittikin v. 1980.

3. Pidän 1970-lukua tunkkaisena, ei voi mitään. Miellän isot, tummennetut pullonpohjat, oksennuksen tai ripulin värisävyt ja trumpettilahkeet viihdekäytössä tunkkaisiksi vielä tänäkin päivänä. Myös 1980-luvun alkuun tultaessa oli Suomessa vielä pitkään 70-luvun tunkkainen ja haiseva kaapu päällä.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

4. 80-luvun puolenvälin jälkeen alkoi tulla neonvärejä ja takatukkia. Muhkeiden takatukkien ja giganttisten permanenttien kulminaatiopiste oli ehdottomasti vuodet 1987 ja 1988.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

5. 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa monet haastateltavat valittelivat kovasti viisujen kaupallisuutta. “Niin on kaupallista ja maailmallista että ei kyllä!” Voi kun hyvät herrat näkisitte nuo ihan loppupään ohjelmat!

6. Volvon mainostunnarin säveltäjä Juha Björninen sai varsinkin 1980-luvulla paljon ruutuaikaa, mikä ilahdutti!
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

7. Sonja Lumme on erinomainen viihdetaiteilija. Nimi oli itselleni tuttu, mutta hänen tuotantonsa oli tätä ennen melko tuntematonta. Nämä karsinnat olivat ensimmäinen kerta, kun oikeasti tiedostin, minkä näköinen hän on. En pysty enää koskaan kuvittelemaan häntä ilman tuota leijonanharjasmaista permanenttia. Kaikki muut hiustyylit Sonjalla ovat vain yksinkertaisesti väärin.
Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

8. Jussi Halme oli uusi tuttavuus. Erittäin hieno viihdetaiteilija hänkin, eikä varmasti monikaan tiennyt, että hän on säveltänyt Hyvät herrat -sarjan tunnarin, jota Patrick Batemankin niin kovasti fiilistelee.

9. 90-luvulle tultaessa juontoon tuli huumorihöystettä, kun oli maksettu imitaattorit ja huumoriherrat juontamaan, mikä on nyt katsottuna todella vaivaannuttavan oloista settiä. Myös 2000-luvulla Antero Mertarannan juonnot olivat melkoisen tökeröä touhua. Maisteri Simo Frangénin energiset meiningit sitten taas olivat oikein mukavaa katseltavaa.

10. Lordin voiton jälkeen karsinnoista tuli hevikarsinnat pariksi vuodeksi. Kaikki yrittivät Lordin ihmettä, mutta laihaksihan se jäi.

11. 2000-vuosikymmenen loppua kohti meininki meni pääosin epäkoherentiksi huutamiseksi. Lavalla oli monesti se maksimimäärä eli kuusi henkilöä, jotka mylvivät mikkeihin, mikä ei kuulostanut oikein miltään.

12. Paras juontaja oli Nina Honkanen, joka juonsi karsinnat vuonna 1996. Säilytti viileytensä jopa kun hämmentyneen oloinen Tommi Läntinen tarrautui häneen kiinni sen jälkeen, kun laulajan mikrofonissa oli vikaa ja piti odotella.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Summa summarum: muhkea ja giganttinen, mutta oikein hyvä savotta pieninä parin jakson palasina pureskeltuna päivittäin! Opin paljon uutta ja löysin paljon uusia hienoja kappaleita, joita luukuttaa nyt väsymykseen asti.
 
Viimeksi muokattu:
Juu tuo 70-luku yleensäkkin jännä kultturaalinen ilmiö jos kahlaa lehtiä ja videoita. Kaikki jumissa ja silmät seisoo päässä. Maybe it's drugs. Eihän sillä ole omaa identiteettiä oikeastaan, vaan se on 60-luvun päänsärkyisten jatkojen kivuloinen krapularyyppy jotka jatkuu vaan. Yltää kasarin alkuaki tosiaan pitkälle tuo likainen värimaailma ja masennus.
 
Mä oon ite ajatellut omasta näkökulmasta musiikillisesti kaikkea ennen 70-lukua vähän mitättömänä. Ei iske Beatlesit tai mitkään sellaiset oikein. Toki kaikenlaista ironisesti kuunneltavaa iskelmämusaa tuli Suomesta ja sitte Mozartit ja kumppanit teki ihan mukiinmenevää musaa jo ennen.
 
Melko jyrkkä väite vuosikymmenestä joka toi maailmaan mm. discon ja punkin.
Näähän on hyviä pointteja.
Ainaki pinnallisesti mainstreamia silmäiltynä 70-lukutyylinen disco tais olla 70-luvun aivan lopun ilmiö. Esim. Village People, eikös se ollu aika nopea tähdenlento. Siinä ihan vikoina vuosina.
Sitte (kunnon) syntikoitten myötä kasarin alussa tehtiin ikäänku 70-luvun tyylistä musaa mutta uudella laitteistolla, joka musa evolvoituu siinä pikkuhiljaa enempi 80-luvun itsensä tyyliseksi ku vuosikymmenen puoliväli lähestyy.

Mutta ku kattoo miltä ihmiset näyttää geneerisissä aikakauslehdissä yms ja semmone yleinen ajankuva, niin 60-luku ja 70-luku on itselleni paljolti ikäänku samaa puuroa, vaikka varmasti tarkempi havaitsee kaikenlaisia juttuja.

Karkeasti 80-luvun puolivälin tienoilla sitte alkaa näyttää aivan täysin erilaiselta, sitä tietynlaista jatkuu överiksi kiihtyen jonnekki ysärin alkuun minkä jälkeen viimeistään ysärin puolivälissä alkaa näyttää taas erilaiselta joka jatkuu jonnekki vuosituhannen vaihteen tienoille jne.
Kiehtonu miten noi aikakaudet ei mee vuosilukujen mukaa tarkalleen vaan valuu aina edellisen ja seuraavan vuosikymmenen puolelle.
 
Kiehtonu miten noi aikakaudet ei mee vuosilukujen mukaa tarkalleen vaan valuu aina edellisen ja seuraavan vuosikymmenen puolelle.

Ennen itseäni tapahtuneet aikakaudet helposti vaan niputan siisteiksi paketeiksi, mutta oman elämän aikaiset tapahtumat ja ilmiöt on vaan semmosta valuvaa mössöä, johon toisinaan havahtuu ja tajuaa, että onpas kaikki kyllä muuttunut.
 
Ennen itseäni tapahtuneet aikakaudet helposti vaan niputan siisteiksi paketeiksi, mutta oman elämän aikaiset tapahtumat ja ilmiöt on vaan semmosta valuvaa mössöä, johon toisinaan havahtuu ja tajuaa, että onpas kaikki kyllä muuttunut.

Jep. Kun miettii vaikka uudenvuoden juhlia 1979-1980, niin mielikuvissani trumpettilahkeiset ihmiset pitkine hiuksineen ja tuuheine viiksineen lähtivät oksennuksenvärisistä kodeistaan juhliin. Juhlista palasivat sitten neonvärisissä vaatteissa ja takatukat liehuen skeittilaudoilla pastellinvärisiin koteihinsa.
 
Takaisin
Ylös Bottom