Hain asioilla ollessa R-Kioskilta kupin kahvia. Kassalla oli jo pari asiakasta jonossa, joten lähdin ajan säästämiseksi täyttämään kuppia ennen maksua.
Siinä vaiheessa kun olin saanut kahvin pumpattua kuppiin, lorautettua lisukkeet sekaan ja haparoitua kannen paikoilleen, oli kassalle muodostunut puoli kioskia kiemurteleva jono. Vuorossa oleva tyyppi yritti ostaa alennusjunalippua kielimuurin takaa, ja vasta avattu toinen kassa sitten imi muita ihmettelijöitä jotain vauhtia.
Valmis kahvi kädessä asetuin jonon häntään ja mietin hetken, mitä hiivattia tässä ahtaassa kiskajonossa tekisi jaloillaan seuraavan iäisyyden.
Sitten synkkiin pilviin tuli rako, ja taivaallisessa valokeilassa näin aivan keskellä kioskia itsepalvelukassan. R-Kioskissa!
Katsoin hieman ympärilleni, ettei kukaan muu ollut aikomuksissa käyttää kassaa, ja kiersin sitten pari hyllyä päästäkseni tutkimaan. Painoin itsepalvelukassan kosketusnäytöstä noin kolmea painiketta, väläytin lähimaksukorttia, ja niin oli ikuisesta jumitusjonosta huolimatta kahvini maksettu muutamassa sekunnissa.
Katsoin vielä taakseni kuitti kädessä, että hälyttikö myyjät vartijoita perääni kun pääsin liian helpolla, tai tuliko itsepalveluun muilla kiire. Mutta koko kioski käyttäytyi aivan kuin olisin ollut täysin näkymätön. Ehkä muilla oli jotain postiasiaa tai muuta, mitä ei itsepalvelussa hoidettukaan.
Kerroin avokille uskomattomasta itsepalvelupelastuksesta, mutta hän totesi kasvoja puhelimesta nostamatta, että Tampereella oli jossain isossa Ärrässä itsepalvelukassa jo pari vuotta sitten.
Vitun Tampere! Mutta tulipa hyvä mieli, kun luulee seisovansa jonossa 20 minuuttia, vaan pääseekin luvalla etuilemaan koko roskan ohi!
...Ja keskiverto Retrolainen varmasti hoksaa, miksi tämä oli paras asia, mitä minulle sattui koko päivänä!
