Hetkiä ja asioita, joista tulee NES-Retro mieleen

Voitko olla = voitko tulla ulos leikkimään tai pelataanko teillä pleikkaria yhdessä
Alatko olee = voitko ryhtyä seurustelusuhteeseen kanssani

Näin käsitän nuo itsekin, mutta kukaan ei tainnut ikinä sanoa "voitko olla". En kyllä muista, mitä sanottiin. Varmaan ehdotettiin ihan jotain konkreettista tekemistä.
 
Se on jännä, kun vanhemman kaliiberin henkilöt laittaa watsap viestin loppuun nimikirjaimet

Kaverille sen pomo laittoi nimikirjaimet uudessa duunissa spostin perään. Kaveri teki saman ja sähköpostin lopussa oli HV ja pomo oli sit heti soittanut perään että mit vit.
 
Isällä oli aiemmin tapana signeerata tekstiviestit mulle silleen että lopussa luki "isäsi". Se lähetti niitä kyllä niin harvoin, että tuollainen juhlava signeeraus ihan paikallaan.
 
Se on myös just parasta puheluissa! Meikä kun on tämmöne ex-temporee jäbä, että en hirveenä välttämättä suunnittele vaan saatan yhtäkkiä päättää että vois 10min sisällä vaikka lähtä johonki paikkaan X lounaalle. Jos alan kavereille laittaan viestiä että lähteekö joku messiin, niin siinpä se vartti meni ennenku ne edes näki sitä viestiä. Parempi soittaa niin saa samantien sovittua että lähteekö vai ei. Eipä jää kaveriakaan harmittaan kun kattoo vasta 30min päästä että perkele nehän meni jo syömään.

Sama homma kaljotteluun lähtiessä jne.

Teininä sitä ajoi aina kesät talvet ensin tsygällä ja myöhemmin mopolla Lämykälle missä oli aina porukkaa kasassa! Jos ei ollut ketään niin taisi jäädä odottelemaan.

Muuten kyllä tuli soiteltua tai sitten tiettyjen frendien luokse kokoonnuttua missä useammin oli jengiä.

Ala-aste ikäisenä kans lankapuhelin kävi kuumana.

Ennen oli kunnollista kun ei ollut kaikenmaailman whatsapp ryhmiä missä vain länkytetään eikö nähdä livenä juuri!
 
Isällä oli aiemmin tapana signeerata tekstiviestit mulle silleen että lopussa luki "isäsi". Se lähetti niitä kyllä niin harvoin, että tuollainen juhlava signeeraus ihan paikallaan.

Tämän voisi lanseerata käyttöön pojan kanssa viestitellessä. :monocle:
 
Puheluissa ärsyttää eniten se kuinka tiettyyn hetkeen ne on sidottu, sen sijaan että vastaa takaisin just itselle sopivissa kohdissa.

Meitsillä just toisinpäin, tai siis viestittely on ihan yhtälailla interrupt sen hetkiseen kuin puhelukin, mutta viestittelyssä sen asian hoitaminen, eli siis sen interruptin poisto on työläämpi kuin puhelulla.

Esimerkiks olis vaikka sovittuna että tulen kohtaan X kunhan oon hoitanu vaikka jonkin ostoksen myymälästä Ö. Se että saan siellä mennessä viestin "montako minuuttia vielä arvioisit että menee", ja naputtelen vastauksen siihen, samalla kun keskeytän muun, onkin näennäistehokkaampaa kuin että se oliskin puhelu johon totean parissa sekunnissa että "noin 8 minsaa". Plus puhelimeen puhuminen samalla kun tekee muuta menee ihan automaattisesti ilman että siihen ohjaa mitään resursseja, saattaa olla jotenkin opittua/totuttua ja liittyä siihenkin miten henkilö pitää suoritettavia asioita "tässä ja nyt" omassa työmuistissaan, mutsi on ihan samanlainen.

edit: Ymmärrän kyllä että joillekin puhelu voi olla sellanen ikäänkuin pistävä keskeytys kun se pakottaa reagoimaan heti siihen keskeytykseen jonka se tuo, mutta toisaalta se on nopeammin myös poistunu keskeytys.
 
Facebookis oli julkaisu jossa kysyttiin et onko turvallista lähteä ohittamaan autoa lievässä kaarteessa. Kommenteista löyty tällänen ja heti tuli retro mieleen

Screenshot_20240429_205532_Facebook.jpg

Siellä taas kateelliset kitisee.
 

Honshun saaren luoteiskulmassa sijaitsevalla vuoristoalueella asuvat japanilaiset munkit joutuivat 900 vuoden ajan kärsimään äärimmäisesti. Tavoitteena oli saavuttaa sokushinbutsu. Termi tarkoittaa suomeksi "Buddhaa omassa kehossa”, ja sen uskottiin vievän voimakastahtoiset munkit korkeimmalle ymmärryksen tasolle.

Tie sokushinbutsuun ei sopinut heikoille.
 
Takaisin
Ylös Bottom