Ghosts 'n Goblins Resurrection

Mä oon nyt eilen yhden ja tänään yhden tunnin yrittänyt olla supersankari ja pelata vaikeimmalla vaikeusasteella hautausmaata, joka on toinen kahdesta valittavina olevista ykköskentistä. En ole päässyt bossiin asti kertaakaan. Elämäsystyeemiä ei ole, mikä on oikeastaan plussaa, mutta tuntuu, että vaikeutta on sit senkin edestä nostettu.

Olen just kehunut foorumilla taivaisiin SNES-pelit jotka ei näytä ruudukkomaisilta, mutta tässä on mun mielestä peli, joka hyötyisi valtavasti vähän selkeämmästä ja rajallisemasta meiningistä. Tuhoudun koko ajan peruszombeihin, kasveihin ja kummituksiin, jotka tulee vastaan aivan mistä pikselistä huvittaa ja heittää projektiileja ihan missä desimaalikulmassa tahansa. Varsinkin näykkivät kasvit tuntuu koko ajan puraisevan just pyllystä ennen kuin ehtii tehdä mitään, aivan sama missä kohtaa ruutua pelaaja menee. Ja kaikki spawnaa uudestaan, jos on paikoillaan kaksi sekuntia.

Periaatteessa hurjan hienoa ja varmaan jälleenpeluuarvoa lisäävää, miten dynaamisesti kaikki osat tässä toimii. Mut samalla vaikeuttaa kentän opettelua todella paljon. Eipä oo ainakaan liian helppo! Pitää testata, jos toista ykköskenttää pitkin pääsis vähän pidemmälle. Jos ei, niin sit otan suosiolla vaikeutta yhden pykälän alas.
 
Viimeksi muokattu:


1618559952300.png

Näköjään "tulossa pian" muillekin laitteille.

Mjoo, itehän en tykännyt tästä oikeastaan yhtään. :D Pari kertaa yrittänyt päästä sisään, mut ei vaan lähde. Väärällä tavalla liian vaikea mulle. Suurin syy juurikin tuo satunnaisuus mistä Kaura yllä puhuu.
Olen just kehunut foorumilla taivaisiin SNES-pelit jotka ei näytä ruudukkomaisilta, mutta tässä on mun mielestä peli, joka hyötyisi valtavasti vähän selkeämmästä ja rajallisemasta meiningistä. Tuhoudun koko ajan peruszombeihin, kasveihin ja kummituksiin, jotka tulee vastaan aivan mistä pikselistä huvittaa ja heittää projektiileja ihan missä desimaalikulmassa tahansa. Varsinkin näykkivät kasvit tuntuu koko ajan puraisevan just pyllystä ennen kuin ehtii tehdä mitään, aivan sama missä kohtaa ruutua pelaaja menee. Ja kaikki spawnaa uudestaan, jos on paikoillaan kaksi sekuntia.
 
Ei lämmittänyt tämä juu. On jäänyt pariin omaan pelikertaan, ja katsoin Twitchissä kun joku kärsivällisesti hinkkas vielä minua puoltoista kenttää pidemmälle.

Ruudukottomuus ja satunnaiselementit voi molemmat olla pelissä seikkoja, jotka nostaa kokemuksen uudelle tasolle, mutta tässä niitä on käytetty mun mielestä vähän väärin. Peli on muutenkin balansoitu kuin arcade-kolikonsyöjä, mutta koska elämäsysteemi on poistettu kokonaan, niin pitää sit senkin edestä vittuilla pelaajalle. Ja tähän kun yhdistää randomiuden ja ruudukottomuuden, niin on joka kentässä ainakin pari täysin överiä estettä, jotka ilmestyy mistä vaan kulmasta tai millä huvittaa ajoituksella ja tappaa pelaajan, jos huvittaa. Juuh jooh.

Jääkentän linnaosuus oli mihin itse lopetin. Se kohta, jossa ovista rynnii öykkäreitä, jotka vaatii sata osumaa per naama ja spawnaa mitä koukeroisimmin säännöin / randomilla, ja ennen kaikkea loputtomasti. Haastavat pelit on kivoja, mutta tätä ei ollut yhtään hauskaa opetella kun tuntui koko ajan, että tekijöillä on vuoron perään kakkaa lakissa ja katse 80-luvussa.

Olisi pitänyt tutkia peliä tarkemmin ennen ostosta, minä kun en kauheesti välitä muista vanhoista sarjan osista kuin SNES-pelistä, joka tuplahyppyineen nostaa ihan erilaiset pelaajan taidot ja kenttäsuunnittelun piirteet pinnalle. Jotenkin oletin vaan, että moderni versio GnG-konseptista olisi hyvä. Mutta ne on modernisoineet ja jättäneet ennalleen mun makuun just väärin päin useimmat sarjan klassikkoelementit.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös Bottom