Game Boy -joulukalenteri 2024

Luukku 20: James Bond 007



Pääsin juuri eilen sanomasta, että leffapelit kuuluvat kalenteriin, niin heti aukeaa toinen perään! James Bond 007 ei tosin taida perustua mihinkään tiettyyn leffaan, vaan hahmoon itseensä. Ja tarkkaan ottaen tämä onkin ehkä kirjan pohjalta tehty peli.

Bond lähetetään heti alkajaisiksi Kiinaan nappaamaan jotkut rikollisjärjestön salaiset suunnitelmat ja näyttämään siinä sivussa nyrkkiään muutamille kätyreille sekä yhdelle kauniiksi kuvaillulle pääpahikselle. Kaikkea tätä harrastetaan liikkumalla ylhäältä päin kuvatussa maailmassa sivulta päin kuvatulla hahmolla. Perusperiaatteena on aika paljon Link's Awakeningin tyyppinen meno, joskin maailma on paljon suoraviivaisempi. Kyseessä ei siis ole seikkailu, vaan toiminnantäyteinen etsintä- ja kurmotuspeli. Oikeastaan loogisempaa olisi verrata peliä vaikka NES:n Metal Geariin, mutta Link-vertauksella mennään, koska se kuulostaa trendikkäämmältä.



Ihan aluksi jutellaan muutamien tyyppien kanssa, käydään sisällä taloissa sekä etsitään loogisista ja epäloogisista paikoista hyödyllisiä esineitä. Ensimmäinen nyrkkitappelu on kuitenkin luvassa sopivan pian. James esittelee itsensä kohteliaasti (kuva yllä) ennen kuin rankaisee vartijaa siitä, että hän tekee vain työtään.

Moneypenny, M ja Q tavataan myös. Alun perusteella meininki on asiallista, ja peli vaikuttaa hyvinkin suositeltavalta kokemukselta!

Luukku 21: Side Pocket



Viimeisiä viedään! Neljänneksi viimeinen luukku poistuu toimintapelien puolelta ja esittelee vähemmän peleissä esiintynyttä urheilulajia.

Game Boyn alkuaikoina julkaistu Side Pocket ottaa haltuun biljardin perusasiat - eikä lisää niiden päälle yhtään mitään. Lyönnin voimakkuuden ja osumakohdan palloon voi säätää, ja siinä se. Tarkkuus on niin karkeaa, että pallojen pussitukseen sopivien kulmien säätäminen on hankalaa. Useamman pallon liikkeen fysiikan mallintaminen vaikuttaa puutteelliselta. Pelimuotoja on vain kaksi, ja niiden ero ei muuta peliä juuri ollenkaan.



Side Pocketia ei ole kovin hyvä biljardipeli eikä varsinkaan kovin hyvä peli ylipäätään. Harmi. En toisaalta ole yllättynyt.

Luukku 22: Pachio-kun



Luukussa 22 odottelee vuoroaan melko syvän pään Japani-peli. Pachio-kun on pachinko-kuulapelien maailmaan sukeltava villi kokemus.

Alussa kasa tekstiruutuja, muutama animaationpätkä ja kuva esittelee meille syvällisen tarinan. Pachinko-kuulahahmo kohtaa pachinko-kuninkaan ja ilmeisesti matkustaa raketilla jonnekin kauas pelastamaan pachinko-neitoa. Kun vihdoin päästään ohjaamaan pelihahmoa, liikutaan yhden ruudun kokoisella maailmankartalla:


Kolmen IN-kyltin kautta mennään sisään pachinko-pelihalleihin:


Pelihalleissa voi jutella hahmojen kanssa tai mennä asiaan eli istua tuoliin ja aloittaa kuulapelin, vaikkapa jomman kumman näistä:



Kuulia singotaan pitämällä A:ta pohjassa ja säätämällä voimakkuutta vasemmalle ja oikealle. Sitten katsotaan, kun kuulat kilkahtelevat alas. Jos kuulat loppuvat, pachinko-neito jää pelastamatta.


Jos tämä kuulosti edes etäisesti jännittävältä, kirjoitin sen liian innostavasti. Tämä ei ole jännittävää.

Luukku 23: Arcade Classic no. 1: Asteroids & Missile Command



Toiseksi viimeisestä luukusta kurkistaa tuplapeli kolikkopelien historiasta. Arcade Classic -sarjaa on ollut aiemminkin kalenterissa. Silloin Centipede & Millipede eivät vakuuttaneet, joten onko luvassa jälleen pettymys?

Käsitellään ensimmäisenä Asteroidsia. Pelattavuuden osalta toteutus on jokseenkin täsmälleen samanlainen kuin millaisena eri Asteroids-versiot muistan. Käsissä on siis onnistunut kolikkopelikäännös siinä mielessä, ja muutaman kerran homma oli ihan hauskaa. En kuitenkaan usko, että lähtisin jahtaamaan ennätyspisteitä, ja sehän tässä pelityypissä on oikeastaan ainoa tavoite. Rohkenen kuitenkin todeta, että Asteroids on suht kiva parin minuutin pikkupeli silloin tällöin.


Ulkoasuksi voi valita vaihtoehdon "classic" (yllä) tai "updated" (alla). Asteroidit näyttävät enemmän asteroideilta päivitetyssä versiossa, mutta alkuperäisessä on vektorigrafiikkaa, joten molemmat voittavat.


Missile Command on viihdyttävämpi kokemus. Puolustettavana on eri pääkaupunkeja, joita esitetään tuttujen nähtävyyksien avulla kornisti mutta tunnistettavasti. Ohjusten torjuminen on yllättäen helpompaa kuin alkuperäisellä kabinetilla ja sen pallohiirellä (vai mikä trackballin suomennos onkaan). Ero johtunee tosin vaikeustasosta ja nopeudesta eikä siitä, että kursorin liikuttaminen ristiohjaimella olisi tehokkaampaa.



Missile Command kertoo karun tarinan ohjussodasta. Lopulta kaikki häviävät.



Paitsi että voitin! Ykköseksi listalla heti ensimmäisellä yrityksellä!

Luukku 24: The Game of Harmony



Viimeinen luukku! Pelin nimi, The Game of Harmony, viittaa selvästi joulukalenterin päätepisteen odottamista symboloivaan meditatiiviseen tilaan. Nyt on pitkitetty nautintoa, ja luvassa on harmoniaa!

Kenttä 1 pamahtaa ruutuun, ja hetken aikaa on vaikeuksia tajuta, mitä edes liikutan tai teen. Käy ilmi, että pelihahmona on jonkinlainen pallo, jota ohjataan hyvin samankaltaisesti kuin eilisen luukun Asteroids-alusta. Tästä oivalluksesta kestääkin sitten vähän kauemmin siihen, mitä pelissä pitää tehdä.


"Oon toi vasen"

Perustavoite ei lopulta kuitenkaan ole kovin mystinen: samalla kuviolla varustetut pallot täytyy saada törmäämään toisiinsa tönimällä niitä. Kaikki esineet liikkuvat verkkaisesti kuin avaruuspelissä. Taustalla pyörii ehkä jonkinlaista alkeellista fysiikkamallinnusta, sillä peli hidastuu huomattavasti, kun ruudulla on paljon palloja. Toisaalta koodi voi vain olla epäoptimoitua.

Välillä kentät ovat helppoja ja välillä vaikeita. Hankaluus ei kasva lineaarisesti. Selvisin jo tällä ensimmäisellä pelikerrallani kenttään 37, mutta en silti onnistunut tajuamaan kaikkia pelin lainalaisuuksia.


Jos väärät pallerot osuvat toisiinsa, syntyy pikkupalleroita, joista kasvaa pienen hetken jälkeen lisää isoja palleroita haittaamaan kentän läpäisyä. Pienet pallerot tuhoutuvat niiden päältä ajelemalla, mutta niin tapahtuu joskus harvoin myös isoille palloille.

Harmony on toisaalta outo mutta toisaalta rento peli.


Pääsin kirkkaasti pistelistan kärkeen.

...

Jälleen on kahlattu 24 toinen toistaan kauniimpaa Game Boy -luukkua läpi! Toisinaan ehti jo hieman olla kisaväsymystä pelatessa ja kirjoittaessa, mutta huonokin hetki Game Boyn kanssa on upea kuin auringonnousu sumuisena aamuna. Tai joku muu korni vertaus.

Kiitos kaikille hengessä mukana olleille ja hyvää joulua jokaiselle Game Boyn ystävälle (ja vähän muillekin)!

Kiitos joulukalenterista NES-retron käyttäjä @empty82 . Onnittelut läpäisystä ja lyödään nintendot kuumaksi.

Kiitos taas kerran @empty82 tää on aina ilo ja toivottavasti ensi vuonna taas uudestaan!