Game Boy -joulukalenteri 2024

Luukku 10: Hugo 2



Hugo, tuttu tv:stä!

Lapsena haaveilin siitä, että pääsisin pelaamaan Hugoa. Kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä toive saattaa vaikka toteutua.

Hugo 2 on yllättävän monelta osin samanlainen kuin telkkarissa. Osa kentistä näyttää hyvin tutuilta. Peli olisi yksinkertaisuutensa puolesta pelattavissa myös puhelimella, mutta vain periaatteessa. Pelin tempo ei nimittäin ihan toimisi puhelimen painelun hitauden kanssa.



Reaktioaikaa annetaan usein todella vähän. Lisäksi karhunraudat, oksat, lumipallot, kalat - tai siis kaikki - ovat tuskallisen suuria Hugon väistämis-, hyppäämis- ja uimiskykyihin nähden. Kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, tuloksena on ärsyttävän turhauttava peli.

Peli heittää ensimmäisenä satunnaisesti jonkun neljästä pelattavasta kentästä. Jääpilareilla pomppimisessa onnistuin vihdoin useamman yrittämisen jälkeen, mutta uiminen ja lumilautailu eivät olleet lähelläkään tavoitetta. Peikkometsässä samoilu onnistui kohtuullisesti, vaikka varsinkin oksasta tuli otsaan joskus monta kertaa peräkkäin.

Pelaisin Hugoa, jos Taru Valkeapää selostaisi toimiani, mutta tämä versio levätköön hyllyssä.

Luukku 11: Godzilla



Godzilla! Kaikkien aikojen hirmulisko! Aika lanata kaupungit tomuksi!



Alkuruudussa on dramaattinen kuva ja kohtalokas musiikki. Nyt mennään!



Mitä? Musiikki vaihtuu iloiseen kilkatukseen ja julmasti irvistävä Godzilla johonkin söpöön pikkuliskoon! Eihän tässä ole ollenkaan kaupunkeja? Tämä on joku puzzlepeli!



Onneksi pikkuliskolla on sentään ISO NYRKKI!

Olisi tämä voinut olla huonompikin.

empty82 sanoi:

Luukku 11: Godzilla



Godzilla! Kaikkien aikojen hirmulisko! Aika lanata kaupungit tomuksi!



Alkuruudussa on dramaattinen kuva ja kohtalokas musiikki. Nyt mennään!



Mitä? Musiikki vaihtuu iloiseen kilkatukseen ja julmasti irvistävä Godzilla johonkin söpöön pikkuliskoon! Eihän tässä ole ollenkaan kaupunkeja? Tämä on joku puzzlepeli!



Onneksi pikkuliskolla on sentään ISO NYRKKI!

Olisi tämä voinut olla huonompikin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Ikuiset traumat tästä.

Radikus sanoi:

Muistan itsekin ihastelleeni tuon kantta aikoinaan.

Pyysin silloin kuitenkin tämän joululahjaksi toiminnantäyteisen etukannen vuoksi.




















Jumalauta joku nössöjen puzzlepeli.



Vaan tulipahan tuotakin pelattua.

Klikkaa laajentaaksesi...

Jännä muuten että oma Suomesta (Sokoksesta) hankittu peli oli tolla punasella eikä vihreällä taiteella, sitä en muista oliko siinä USA-aluekoodikin (kuva netistä).

On kyllä suuri antikliimaksi jo pelkästään tuo Godzillan koko ruudulla.

Itkijät itkee, pelaajat pelaa Godzillaa.

Luukku 12: Boulder Dash



Jo C64-ajoilta tuttu kivenvierityspeli on tehty melko uskollisesti Game Boylle. Kivet, timantit ja perhosen muotoiset viholliset ovat kaikki mukana.



Alkuvalikossa voi valita, missä neljästä eri maailmasta aloittaa pelaamisen. Ensimmäinen on se normaali ja perinteinen, ja muissa pelin osaset ovat kummallisempia. Viidakossa esimerkiksi työnnetään kivien sijaan savimajoja.

Aluksi kutakin maailmaa kohti on näkyvissä vain viisi kenttää. Jos lisää ei tule, peli on turhan lyhyt, joten olisi hyvin omituista, jos niitä ei ilmaantuisi lisää ensimmäisen setin läpäisyn jälkeen.

Erikoisuutena perusnäkymän sijaan voi myös valita huomattavasti kauempaa kuvatun vaihtoehdon. Laajasta näkymästä on hyötyä suurissa kartoissa, ja vähän yllättäen piiperryksessäkin on kohtuullisen hyvä pelata.



Jos pitää vanhoista Boulder Dasheista, ei Game Boy -versiokaan ole pettymys.

empty82 sanoi:

Jos pitää vanhoista Boulder Dasheista, ei Game Boy -versiokaan ole pettymys.

Klikkaa laajentaaksesi...

Kun vaan löydettäis ihminen, joka niistä pitää parin minuutin kokeilua kauemmin...

Läski sanoi:

Kun vaan löydettäis ihminen, joka niistä pitää parin minuutin kokeilua kauemmin...

Klikkaa laajentaaksesi...

Oli ihan hyvä vuonna 1984.

Sen jälkeen on tullut parempiakin pelejä kuten Elden Ring.

empty82 sanoi:

Klikkaa laajentaaksesi...

Julkaisijoille on ollut vähän epäselvää, mikä tämä pelihahmo ylipäätään on.



Itellä kokemusta vain tästä C64-versiosta, tuli pelattua lapsena paljon.

Luukku 13: The Chessmaster



Welcome to Chessmaster, toivottaa tyylikäs Game Boy -ääni. Kiitos.

Tässä pelissä pelataan shakkia.



Voitin!

Luukku 14: Wario Land: Super Mario Land 3


Usein kalenterissa ei ole tämän tason pelejä - ei tunnettavuuden eikä laadun suhteen. Sopivasti kyseessä on myös kuukauden Game Boy -peli!

Alkuruudussa oli tarjolla kaksi läpi pelattua tallennusta ja nollasta aloittaminen, ja luonnollisesti lähdin tahkoamaan seikkailua alusta asti. Ehdin pelata vain ensimmäisen kentän loppupuolelle, kun kävi ikävästi: peli sekosi, ja uudelleen käynnistettäessä kaikki tallennukset olivat kadonneet. Jouduin siis nähtävästi todistamaan tallennuspariston viimeisiä hönkäyksiä. Se, miksi peli sekosi kesken kentän, on kuitenkin mysteeri.

Tilanne on korjattava myöhemmin, sillä täytyyhän kuukauden peliä pelata!

Luukku 15: All Star Tennis '99

(erikoista kyllä, ilmeisesti vain tämä ranskalainen versio on oikeastaan nimeltään Yannic Noah All Star Tennis '99)



Tennis tuli Game Boylle lännessä jo julkaisupelinä, ja siinä on asiat aika lailla kasassa. All Star Tennis '99 tuo mukaan turnaustilan ja muutamia muita ominaisuuksia, mutta peruspelin toiminnot ovat melko samanlaisia.

Ohjattavuus on epätennismäinen: pelaajat juoksevat niin kovaa, että peräkkäiset palautuslyönnit on mahdollista tehdä melkein kenttäpuoliskon vastakkaisista nurkista. Pallo on harmillisen helppoa lyödä leveäksi tai yli, mikä tekee pallon sijoittamisen suunnittelusta turhan varovaista. Tai sitten en vain osaa.

Pelillä ei oikein ole omaleimaista luonnetta, joka saisi sen erottumaan muista vastaavista tenniksistä. Näihin aikoihin urheilupelit yrittivät harmillisen usein olla realistisia ja cooleja persoonallisuuden sijaan. Realistisuus tarkoittaa Game Boy -simulaatiotasolla sitä, että kentän laidalla on EuroSportin mainos.



Todella tarkkaavaiset foorumin lukijat (= @Zilverfang) tunnistavat, että tämä peli tuli Secret santa -paketistani vuosi sitten. Pitkitin nautintoa & säästin seuraavaan jouluun!

empty82 sanoi:

Todella tarkkaavaiset foorumin lukijat (= @Zilverfang) tunnistavat, että tämä peli tuli Secret santa -paketistani vuosi sitten. Pitkitin nautintoa & säästin seuraavaan jouluun!

Klikkaa laajentaaksesi...

Rikos lienee vanhentunut, joten paljastettakoon pelikasetin alkuperä:

Zilverfang sanoi:

Ping @empty82. Pientä harmaata näkyvissä!

Klikkaa laajentaaksesi...

empty82 sanoi:

Melkoinen rompetori ja hieno kuvareportaasi! Olisin kyllä tuoltakin napannut jotain GB:tä mukaan

Klikkaa laajentaaksesi...

Oli ihan sattumaa että osuit sitten ~vuoden kuluttua Secret Santan kohteeksi.

Zilverfang sanoi:

Rikos lienee vanhentunut, joten paljastettakoon pelikasetin alkuperä:





Oli ihan sattumaa että osuit sitten ~vuoden kuluttua Secret Santan kohteeksi.

Klikkaa laajentaaksesi...

Isot kiitokset näin vuoden päästä!

Tässä on kyllä jälleen hieno esimerkki siitä, miten muistisi tuntuu ihan uskomattomalta, ja yhdistelet lainauksin hetkessä tarinan osaset paikoilleen!

Luukku 16: Tiny Toon Adventures 2: Montana's Movie Madness



Pisimmän nimen kilpailussa vähintäänkin lähelle kärkeä sijoittuva TTA2:MMM on jatko-osa Game Boy -kalenterissakin vierailleelle loikkapelille. Ja kyllä, jatko-osassa nautitaan samasta lajityypistä, eli nytkin laitetaan loikkajalalla koreasti.

Hahmoissa on kokoa ja luonnetta, ja grafiikat ovat selkeitä. Isojen piirroshahmojen haittapuolena on tietysti se, että välillä ei meinaa nähdä, minne hyppynsä humauttaa. Toisaalta ainakin aluksi kenttäsuunnittelussa on otettu tämä suht hyvin huomioon. Tuntuman puolesta pompun ajoittamisessa ei voi käyttää Mario-aistia, vaan sopiva hetki on vähän myöhemmin, koska hypyn pituus on yllättävän lyhyt.



Kovin paljoa en ehtinyt tänään pelaamaan. Se vähä, mitä ehdin testata, oli kohtuullisen positiivinen kokemus.

empty82 sanoi:

Luukku 12: Boulder Dash

Erikoisuutena perusnäkymän sijaan voi myös valita huomattavasti kauempaa kuvatun vaihtoehdon. Laajasta näkymästä on hyötyä suurissa kartoissa, ja vähän yllättäen piiperryksessäkin on kohtuullisen hyvä pelata.

Klikkaa laajentaaksesi...

8x8 pikseliä on kunnollinen koko pelihahmoille ja -esineille!

(Suuremmatkin spritet voivat olla kunnollisia.)

Luukku 17: Sneaky Snakes



Harmillisen aikakapeikon vuoksi luukku 17 aukesi vasta tänään. Kliseinen sanonta hyvää kannattaa odottaa pätee tähän luukkuun, sillä Sneaky Snakes on positiivinen kokemus.

Käärmepelin takana on Rare. Todennäköisesti huomattavasti useampi tuntee Sneaky Snakesin sijaan sen edeltäjän NES:ltä, eli Snake Rattle n Roll -klassikon. Melkein kaikki NES-pelin osaset ovat mukana "jatko-osassa", mutta yllätyskäänteenä Game Boylla pelataan sivusta päin kuvattua tasoloikkaa isometrisen hulluttelun sijaan. Ratkaisu tekee pelaamisesta selkeämpää pikkuruudulla, mutta se ei estä sitä, että piikkeihin on yhä aivan liian helppo hypätä (...ja hypätä vielä toisenkin kerran heti perään). Harmillisen suuri osa ajasta kuluu siihen, että yrittää popsia karkailevia palleroita. Toisaalta iso osa pelin kentistä on suunniteltu pyörimään palleroidensyntypisteiden ympärillä kohtuullisen järkevästi.



Musiikkiraitoja täytyy kehua erikseen. Kappale vaihtuu parin kentän välein, ja pää nyökyttelee vaistomaisesti rytmien tahtiin. Osa raidoista on aika tuttuja NES:ltä, ja osa oli ennalta tuntemattomia. On tosin mahdollista, että en ole vain päässyt riittävän pitkälle NES-versiossa, että olisin kuullut uusiksi luulemiani kappaleita.



Tästä päästäänkin luontevasti siihen, että Game Boy -versio on NES-esikoista helpompi. Kentät ovat jopa yllättävän lyhyitä. Riippuen kenttien määrästä voisin ehkä kuvitella pääseväni Sneaky Snakesin joskus läpi. Samaa en uskalla sanoa Rattlerollista.

Luukku 18: NFL Quarterback Club



Heti perään tämän päivän luukku, nro 18.

NFL Quarterback Challenge on jo toinen amerikkalaisen jalkapallon peli tämänvuotiseen kalenteriin. Alkuvalikon perusteella luvassa on kuitenkin monipuolinen simulaatio quarterbackin elämästä. Spoilerivaroitus: aion käydä läpi koko pelin sisällön.



Kokeillaanpa järjestyksessä.


Acciracy competition: pallon heittämistä. En tajua, miten heittomittaria käytetään. Noin kymmenen kerran jälkeen luulen tajuavani, mutta joudun toteamaan, että heitot eivät edelleenkään lennä yhtään järkevästi, eli en tajunnut.


Speed and mobility: juoksemista. En tajua, mistä saa juosta ja mistä ei, joten saan jatkuvasti narinaa virheistä. Esteradan lopussa myös... heitetään palloa.


Distance competition: pallon heittämistä. Mittari toimii eri tavalla kuin ekassa testissä enkä tajua sen logiikkaa.

Vielä viimeinen, erittäin kiinnostavasti nimetty Read and recognition! Pääsenkö lukemaan ja tunnistamaan?


Lopuksi tämä ukko selittää jotain. Kova meno. Hänet on jopa animoitu.


Kokeilin vielä turnausmuotoa. Siinä kaikki neljä "lajia" pelataan peräkkäin.


Ja lopputekstit pyörivät! Laskettaneen läpäisyksi.

Luukku 19: Bill & Ted' Excellent Game Boy Adventure



Game Boylle taitaa olla sen verran leffalisenssipelejä, että ne kuuluvat oleellisena osana myös kalenterin sisältöön. Luukusta 19 aukeaa Billin ja Tedin seikkailu ajassa.

Pelissä pompitaan tiiviissä yhteen ruutuun mahtuvissa kentissä, ja toiminta muistuttaa jonkin verran Lode Runneria tai Mario vs. Donkey Kongeja (tai Game Boyn sitä Donkey Kongia). Kun ruutua ei tarvitse vierittää, voidaan pysyä laitteen omalla vahvuusalueella.



Toiminta on nopeaa ja hauskaa. Haaste nousee ja onnistumisiakin tulee tasaisesti. Pääsin ensimmäisessä pelisessiossani 1400-luvun Englantiin asti, ja jatkomahdollisuuksien loputtua otin nelinumeroisen salasanan muistiin - kyllä tätä mieluusti jatkaa.

empty82 sanoi:

Luukku 19: Bill & Ted' Excellent Game Boy Adventure



Game Boylle taitaa olla sen verran leffalisenssipelejä, että ne kuuluvat oleellisena osana myös kalenterin sisältöön. Luukusta 19 aukeaa Billin ja Tedin seikkailu ajassa.

Pelissä pompitaan tiiviissä yhteen ruutuun mahtuvissa kentissä, ja toiminta muistuttaa jonkin verran Lode Runneria tai Mario vs. Donkey Kongeja (tai Game Boyn sitä Donkey Kongia). Kun ruutua ei tarvitse vierittää, voidaan pysyä laitteen omalla vahvuusalueella.



Toiminta on nopeaa ja hauskaa. Haaste nousee ja onnistumisiakin tulee tasaisesti. Pääsin ensimmäisessä pelisessiossani 1400-luvun Englantiin asti, ja jatkomahdollisuuksien loputtua otin nelinumeroisen salasanan muistiin - kyllä tätä mieluusti jatkaa.

Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikuttaa paremmalta kuin NESin Bill & Ted!