Game Boy -joulukalenteri 2024

empty82

NES-Retro Novice
Insider
Viestit
471

Maine:

Vuoden 2021 Game boy -joulukalenteri on täällä! Tätä ovat pelisormeni odottaneet! 24 peliä, 24 päivää, 24 arviota!

Taustaksi: olen kerännyt tarvittavaa pelikekoa vuoden mittaan ja ostellut niitä milloin mistäkin - osa on huudosta, osa kivijalkakaupoista ja muutama on hankittu tämän fooruminkin kautta. Satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta olen tarkoituksella jättänyt näiden ostamisen raportoimatta hankintaketjussa, jotta arvoituksellisuus säilyisi. Ostamisen jälkeen olen laittanut pelit sivuun ja yrittänyt parhaani mukaan unohtaa, mitä luvassa on. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen onnistunut siinä melko hyvin.

Ja sitten asiaan!

Screenshot_20211201-212011_Gallery.jpg

Ensimmäinen luukku: Mulan

Peli päälle, neljä tylsää tekstiruutua läpi ja päästään toimintaan. Jahas, tämä vaikuttaisi olevan tasoloikka. A:sta voi heittää kiviä, mutta niitä ei viskota vihollisia vaan kaatuvia lautoja päin. Heti ensimmäinen vesieste tuottaa hankaluuksia. Hahmo liikkuu vähän kuin Prince of Persiassa ja hyppy ei vain riitä, vaan joudun lampeen. Kokeilemalla selviää, että kävellessä A:ta painamalla ei enää heitetäkään kiveä, vaan silloin lähdetään juoksemaan. Tällaisiako asioita varten ne ohjekirjat ovat?

Pienen yrittämisen jälkeen pääsen toiseen kenttään, joka heittää kurvipallon: tasoloikka unohdetaan ja nyt uidaankin joessa. Meininki on vastaavaa kuin ylhäältäpäin kuvatuissa pystysuunnassa vierivissä autopeleissä ja toimii suht hyvin. Kolmannessa kentässä rullataan puolestaan oikealle surffailemalla vuorenrinnettä jollain kilvellä tai vastaavalla. Sen jälkeen palataan harmi kyllä tasoloikkaan, mutta joko kenttäsuunnittelu paranee tai olen tottunut pelin ohjaustyyliin, sillä loikkiminen maistuu sittenkin jo paremmin.

Yllättäen pääsen pelin viimeiseen kohtaan, jossa en kuitenkaan onnistu tekemään ratkaisevaa liikettä. Nörryn katsomaan ratkaisun läpipeluuvideosta, ja se oli ainakin omaan logiikkaan sen verran outo, etten olisi sitä heti keksinyt. Liike on kuitenkin helppo toteuttaa, ja yllättäen peli on läpi! Tässä merkittävänä apuna oli toki salasanat, joilla pääsi jatkamaan suoraan samasta kentästä alun sijaan.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Alun perusteella Mulan meinasi jäädä ensimmäisessä kentässä kesken, mutta kyllä peliä ihan mielellään lopulta naksutteli menemään.

Jatkossa en lupaa näin "pitkiä" selostuksia enkä varsinkaan sitä, että pelaisin pelit läpi. Upean väritöntä Game Boy -meininkiä ja vaihtelevan tasoisia pelejä on kuitenkin tulossa!

Screenshot_20211201-214135_Gallery.jpg
 
Osallistun arvontaan missä jokaisen luukun peli arvotaan jollekin lukijalle lahjaksi
 
Ensimmäinen luukku: Mulan

Peli päälle, neljä tylsää tekstiruutua läpi ja päästään toimintaan. Jahas, tämä vaikuttaisi olevan tasoloikka. A:sta voi heittää kiviä, mutta niitä ei viskota vihollisia vaan kaatuvia lautoja päin. Heti ensimmäinen vesieste tuottaa hankaluuksia. Hahmo liikkuu vähän kuin Prince of Persiassa ja hyppy ei vain riitä, vaan joudun lampeen. Kokeilemalla selviää, että kävellessä A:ta painamalla ei enää heitetäkään kiveä, vaan silloin lähdetään juoksemaan. Tällaisiako asioita varten ne ohjekirjat ovat?

Pienen yrittämisen jälkeen pääsen toiseen kenttään, joka heittää kurvipallon: tasoloikka unohdetaan ja nyt uidaankin joessa. Meininki on vastaavaa kuin ylhäältäpäin kuvatuissa pystysuunnassa vierivissä autopeleissä ja toimii suht hyvin. Kolmannessa kentässä rullataan puolestaan oikealle surffailemalla vuorenrinnettä jollain kilvellä tai vastaavalla. Sen jälkeen palataan harmi kyllä tasoloikkaan, mutta joko kenttäsuunnittelu paranee tai olen tottunut pelin ohjaustyyliin, sillä loikkiminen maistuu sittenkin jo paremmin.

Yllättäen pääsen pelin viimeiseen kohtaan, jossa en kuitenkaan onnistu tekemään ratkaisevaa liikettä. Nörryn katsomaan ratkaisun läpipeluuvideosta, ja se oli ainakin omaan logiikkaan sen verran outo, etten olisi sitä heti keksinyt. Liike on kuitenkin helppo toteuttaa, ja yllättäen peli on läpi! Tässä merkittävänä apuna oli toki salasanat, joilla pääsi jatkamaan suoraan samasta kentästä alun sijaan.

Kirjaudu tai rekisteröidy katsoaksesi spoilerin sisällön.

Alun perusteella Mulan meinasi jäädä ensimmäisessä kentässä kesken, mutta kyllä peliä ihan mielellään lopulta naksutteli menemään.

Jatkossa en lupaa näin "pitkiä" selostuksia enkä varsinkaan sitä, että pelaisin pelit läpi. Upean väritöntä Game Boy -meininkiä ja vaihtelevan tasoisia pelejä on kuitenkin tulossa!

Screenshot_20211201-214135_Gallery.jpg

Olisin melkein laittanut pääni pantiksi, että jos Mulanista on Game Boy -peli, niin se olisi läpikuultavalla GBC-cartilla. Nopea googlaus kuitenkin osoitti, että elokuva ehti vuonna 1998 valkokankaille ensin ja Color julkaistiin samana vuonna vähän myöhemmin. Täällä Suomessa Mulan esitettiin kuitenkin vasta GBC:n julkaisun jälkeen, joten se selittänee väärän mielleyhtymän aivoissa. ;)
 
Kiitos erinomaisesta vastaanotosta!

Toinen luukku: Super Battletank

Ensimmäisen luukun positiivisen kokemuksen vastapainoksi toisena pelinä onkin jotain ala-arvoista: todella tylsä ja mielikuvitukseton tankkipeli. Tyhjällä aavikolla ajellaan ankeissa maisemissa. Vihollisia on vastassa hyvin harvassa, ja ilman jatkuvaa kartan vilkuilua niihin on mahdotonta törmätä. Aluksi ajelin päämäärättömästi löytämättä mitään, sillä en saanut karttaa auki. Se ei nimittäin tulekaan esiin, jos start-nappia painaessa samalla painaa jotain muuta nappia eli esimerkiksi on kääntymässä.

Ensinmäisen viholllisen luokse matka voi oikeasti kestää kaksi minuuttia, ja sinä aikana ei välttämättä tehdä mitään, sillä kaasun painamisen ja suunnan säätämisen jälkeen tankki liikkuu siihen suuntaan eteenpäin itsestään. Kaiken huipuksi vihollisten ampuminen on niin tylsää, että ei sitä voi ajamista mukavammaksi kehua. Suurimmaksi viholliseksi muodostuu vääjäämättä loppuva bensa, mikä on hieman ironista öljyvaltiossa tankilla ajellessa. No, ehkä en vain löytänyt bensa-asemaa. Samapa tuo, sillä tankin tyhjä tankki sentään vapauttaa tästä piinasta. Sota on hävitty.

Screenshot_20211202-212810_Gallery.jpg
Päivettyneessä muovissa on nähtävissä kaunis hintalapun paikka.

Screenshot_20211202-212852_Gallery.jpg
Aavikolla on jännää.

Screenshot_20211202-212909_Gallery.jpg
"Nyt kävi sotilaat kuulkaas niin, että meiltä loppui bensa."
 
Kolmas luukku: Star Wars - The Empire Strikes Back

Screenshot_20211203-220937_Gallery.jpg

Nyt käsillä on iso nimi - mutta vain elokuvamaailmassa. Retropelien puolella tähtien sota ei takaa ikimuistoista elämystä.

Kokeillaanpa. Lupaava alku - olen Luke, minulla on sädepyssy ja ratsunani on kenguru (tai mikä tämän lajin nimi nyt olikaan). Mikä tärkeintä, musiikki on leffoista tuttua ja tuo hyvää meininkiä.

Screenshot_20211203-221009_Gallery.jpg

Puitteet ovat kunnossa, mutta tekeminen on vähän tyhjänpäiväistä. Vihollisia on harvassa, niiden sädetys ei ole sujuvaa eikä luolan sokkelo ole mielenkiintoinen saati omaperäinen. Haluaisin pitää tästä, mutta homma käy tylsäksi liian nopeasti.

Game over -ruutu ei lopulta tule vihollisten takia vaan siksi, että kosketan luolan pohjalta löytyvän lammen veden pintaa liian monta kertaa. Ja siis tarkoitan veden pintaa - veteen ei putoa ja kuole kerrasta, vaan kahlailu vie energiaa. No, ehkä se on parin sentin happokerros.

Screenshot_20211203-221029_Gallery.jpg
...to bore you to death.
 
Neljäs luukku: Operation C

Nyt mennään! Contra! Eli Probotector! Tai tässä tapauksessa USA-versio eli Operation C! Onko tämä tähän asti paras luukkupeli? Onko NES-klassikon Game Boy -versio timantti vai lasihelmi? Onko tuo äskeinen mikään sanonta?

Ohjaus on tarkkaa, ampuminen vaivatonta, vihollisluodit listivät kerrasta ja musiikki on Konami-laatua. Heti on hyvä mieli. Peli tuntuu ja näyttää hyvällä tavalla tutulta, ja Game Boyn ei tarvitse hävetä sujuvuudessa lainkaan kotikonsoliversio(i)lle. Jossain määrin tuntuu kuitenkin siltä, että vihollisia olisi harvemmassa kuin mihin olen tottunut. Voin muistaa väärinkin, mutta ihan ilman vertailuakin välillä tulee tunne, että toimintaan tulee turhia taukoja. Esimerkiksi yhdessä kohdassa hissitaso jurnuttaa alaspäin, ja helppoja leijuvia palleroita ilmestyy vain harvakseltaan ammuttavaksi ruudun ylälaitaan. Eikös tässä pitäisi mennä aseet laulaen kohti loppumattoman kokoista vihollislaumaa?

Kertakuoleminen ja vajavaiset taitoni johtavat siihen, että joudun nöyrtymään pelin ääressä aika nopeasti. Hauskaa kuitenkin on ehdottomasti, ja takaisin yrittämään on mentävä!

Screenshot_20211204-230025_Gallery.jpg

Screenshot_20211204-230056_Gallery.jpg
Päähahmo otsanauhoineen ainakin on Rambo, mutta ovatko viholliset tällä kertaa robotteja vai ihmisiä? En saa näistä selvää.
 
Viides luukku: Gremlins 2 - The New Batch

Screenshot_20211205-232631_Gallery.jpg

No jopas - jo kolmas elokuvaan perustuva peli kalenterissa, ja ollaan vasta viidennessä päivässä! Kaikki kolme leffapeliä ovat myös enemmän tai vähemmän tasoloikkia.

Gremlinsissä pieni Gizmo pomppii ja mätkii isompiaan ja välillä myös pienempiään. Mutta millä? Kynällä.

Kynällä.

Se annetaan pelin alussa oikein jalustalla.

Screenshot_20211205-232659_Gallery.jpg

Sillä on hyvä lähteä kaikkea pahaa vastaan! Kyllä, tiedän sen sanonnan, jossa kynä on..., mutta sanonnan pohjana on se, että sanoja käytetään voimallisena vaikuttamiskeinona. Tässä pelissä sitä kynää käytetään lyömäsaseena.

Onko se pitkä kynä? Ei. Sillä lyö hädin tuskin omaa naamaansa pidemmälle.

Screenshot_20211205-232639_Gallery.jpg

Onneksi käyttöön saa muitakin aseita, kuten... mankan. Siis ghettoblasterin. Sen poimimalla Gizmon pään päälle ilmestyy nuotti, jonka voi lähettää eteenpäin listimään viholliset. Niitä saa yhden jokaisesta mankasta. Nuotti sentään lentää pitkälle, eli se on kuin onkin hyödyllinen.

Onneksi matkassa on näin hyvät aseet, sillä vihollisilla on kovat piipussa. Yksi on tappavan hyvä suutelija.

Screenshot_20211205-232714_Gallery.jpg

Kaikesta huolimatta sanoisin, että peli on melko hyvä. Muistan myös edelleen yhtenä sähköisenä GB-muistona, kun pelasin tätä muinoin kaverin luona. Senkin vuoksi pidän tästä. Eipä tässä siis muuta voi kuin lähteä kynällä taltuttamaan pahuutta!
 
Kuudes luukku: Soccer

Screenshot_20211206-214600_Gallery.jpg

Päästään urheilun pariin. Jalkapallosta retrokoneilla tulee ensimmäisenä mieleen World Cup, jossa on isot hahmot ja liioiteltu meininki. Soccer ottaa lajin huomattavasti vakavammin. Pelimuotoja on useita, ja maailmanmestaruuskilpailuissa ilmoitetaan jopa ottelu kerrallaan muiden pelien tulokset. Ennen omaa peliä voi valita taktiikan ja pelaajat, mutta suoraan asiaankin voi mennä.

Varsinainen pelaaminen on hieman yllättäen melko kelvollista. Odotin jotain minikokoisten hahmojen pökkelöä ohjailua, mutta pelaajat ovatkin sopivan kokoisia ja pallon käyttäytymisessä on - pelikone huomioiden - jopa jotain järkeä. Joku pieni taika tässä on. Peli ei myöskään ole itsestäänselvän helppo. Oman ottelun tulos jäi kaivelemaan, kun en onnistunut tekemään maalia ja vastustaja sai viime hetkellä pallon verkkoon. Itse sain vain punaisen kortin pallottoman pelaajan takaa päin kaatamisesta. En nyt silti väitä, että tämä olisi erityisen hieno tapa pelata futista. Ehkä odotukseni olivat matalalla tai ehkä olen muuten vain vastaanottavainen tänään - oli miten oli, Soccer yllätti varovaisen positiivisesti.

Screenshot_20211206-214125_Gallery.jpg
Kaunista.

Screenshot_20211206-214143_Gallery.jpg
Voisiko joku tulla ottamaan heittoa vastaan? Kertaakaan ei kukaan tullut omassa pelisessiossani.
 
Seitsemäs luukku: Qix

Screenshot_20211207-205759_Gallery.jpg

Saavumme Game Boyn varhaishistoriaan. Qix ei ole paras ikinä -tasoa, mutta nerokkaan yksinkertainen idea tuo pöytään kutkuttavaa pelattavaa.

Muutamat varhaiset GB-pelien arvostelut painottivat laitteen kannettavaa luonnetta siltä kannalta, että pelipaikkana olisi kodin sijaan vaikkapa julkinen kulkuväline. Pelin piti olla sopivan lyhyt bussimatkalla pelattavaksi. Qix täyttää tämän kriteerin. Yksi peli kahdesta elämästä nollaan on taidoista riippuen viitisen minuuttia tai helposti sen allekin.

Pidän kovasti pelin hiotusta designista. Alkutunnusmusiikki, minimalistinen ja funktionaalinen ulkoasu ja sähköistävät äänet toimivat. Omaa timantin muotoista pelihahmoa/-nappulaa siirretään joko nopeasti tai hitaasti, ja pelialueesta rajataan aluetta ilman, että osutaan liikkuvaan sädekimppuun (joka taitaa olla se Qix, jos olen oikein käsittänyt).

Ärsyttää vain, että en ole kovin hyvä. Täytyy harjoitella ja kehittää jotain uutta taktiikkaa. Aikanaan pelasin ensin leikkaa isoja alueita -taktiikalla, kunnes opin pisteidenmaksimointityylin. Siinä saarretaan sädettäjä pieneen nurkkaan ja otetaan hitaammalla maalaustyylillä mahdollisimman suuri alue kerralla. Alla taktiikkani - saa antaa vinkkejä.

Screenshot_20211207-215415_Gallery.jpg
Vanha taktiikkani.

Screenshot_20211207-215508_Gallery.jpg
Pieni empty82 oli kovin ylpeä, kun keksi tämän tavan kaverinsa kanssa.
 
Ai hitto, että Qix:iä tuli jossain vaiheessa pelattua ihan pirusti! :love:

Melko simppeli idea, mutta hitto että koukutti.

Yks omia GB -lemppareita, NES -versio ei koskaan oikein lähteny.
 
Kahdeksas luukku: WWF Superstars

Screenshot_20211208-213102_Gallery.jpg

Showpainin taskukokoisessa versiossa viisi sirkushahmoa kisaavat keskenään siitä, kuka ottaa toisesta kiusallisimman otteen painikehässä. Pelikasetin kanteen ei mahtunut koko porukkaa, mutta onneksi heidät on piirretty alkuruutuun:

Screenshot_20211208-213234_Gallery.jpg

Ennen ottelua keskustellaan vastustajan kanssa asiallisesti, kuten lajin perinteisiin kuuluu. Kyseessä ei kuitenkaan ole monivalintakeskustelu vaan ns. välivideo, ja pelaaminen koostuu vain painiosiosta.

Ohjattavuus on sinänsä ok, mutta vastustajalla tuntuu olevan paljon enemmän liikkeitä kuin minulla. Taasko sitä pitäisi kaivaa ohjekirjasta selityksiä? Otan pahasti iskuja vastaan herra Täydelliseltä ja lennän myös kehästä ulos.

Screenshot_20211208-213413_Gallery.jpg

Pääsen kyllä takaisin, mutta sitten itse täydellisyys vetää ässän hihastaan ja voittaa kiusallisimman asennon palkinnon.

Screenshot_20211208-213434_Gallery.jpg

Ilmeestä sen näkee: hävisin.
 
Takaisin
Ylös Bottom