Game Boy -joulukalenteri 2023

Yhdeksäs luukku: Marble Madness

Screenshot_20211209-211501_Gallery.jpg

Marmorikuulahulluus. Pelien nimet ovat välillä outoja. No, ehkä pelkkä Marble ei olisi ollut kovin myyvä.

Ennen pelaamista luulin, että kuulaa ohjattaisiin kallistelemalla pelilautaa, sillä eihän kuulan suuntaa ajatuksen voimalla muuteta. Paitsi että tässä pelissä näköjään muutetaan. Kuula tottelee ristiohjainta luontevasti, ja painovoiman tuntu on selvästi läsnä. Tarkoituksena on siis vierittää marmorikuula mäkistä sokkeloa pitkin alas. Näkymä on hämmentävän samanlainen kuin NES:n Snake Rattle 'n Roll -käärmehassuttelussa. Kuvakulman ja ulkoasun lisäksi myös esimerkiksi putoamisen ääniefekti ja osa liikkuvista esteistä tuo mieleen Rattlen ja Rollin seikkailut. Pitääpä tarkistaa, onko peleillä sama tekijä.

Pelattavuus toimii, musiikki rullailee miellyttävästi ja palleron saaminen maaliin tuntuu palkitsevalta. Hyvä oivallus on se, että pelissä ei ole elämiä, vaan putoamiset ja vihollisiin osuminen kuluttavat vain aikaa. Aika kyllä loppuu, jos tarpeeksi mokailee, joten virheitä kannattaa joka tapauksessa välttää.

Haaste nousee vähän liian nopeasti, sillä kepeitä ja leveitä vierittelykenttiä pelaisi mielellään useampiakin ennen tiukempiin tilanteisiin joutumista. Neljännessä kentässä kapeat väylät eivät enää näköjään riittäneet haasteeksi, vaan piilosta ilmestyy lisäksi imureita ahmimaan kuulaa. Tämän illan pelisessiossa en neloskenttää pidemmälle päässytkään, mutta palaan mielellään yrittämään uudestaan.

Screenshot_20211209-221657_Gallery.jpg
Slinky-lelun näköisiä vihulaisia. Suolasirottimen kannen näköinen ympyrä on pelikuula. Se näyttää liikkeessä vähän luontevammalta.

Screenshot_20211209-221720_Gallery.jpg
Aah, maali.
 
Tiiän noi jätkät.

hevipändienjätkät.jpg

Väärin.

Siinä ovat Mr. Perfect, Hulk Hogan, The Ultimate Warrior, ”The Million Dollar Man” Ted DiBiase ja ”Macho Man” Randy Savage!

Hämmästyttää miten itsensä näköiseksi GB ruudulle saatu! Kun vertaa joihinkin pökkelöimpiin NES peleihin vaikka.

Pitäisi nämä Rami tietää! ☝️
 
Väärin.

Siinä ovat Mr. Perfect, Hulk Hogan, The Ultimate Warrior, ”The Million Dollar Man” Ted DiBiase ja ”Macho Man” Randy Savage!

Hämmästyttää miten itsensä näköiseksi GB ruudulle saatu! Kun vertaa joihinkin pökkelöimpiin NES peleihin vaikka.

Pitäisi nämä Rami tietää! ☝️

Tarkoitat varmaan:
Aric Edams, Min Jokl Thor ja Pannie Viul
 
Kymmenes luukku: Paperboy

Screenshot_20211210-224210_Gallery.jpg

Omissa muistoissa Paperboy on C64-klassikko. Sittemmin olen pelannut sitä NES:llä, ja tämä Game Boy -versio vastaa aika tarkasti muistikuviani kummastakin versiosta. Jotain voi olla muuttunut, mutta en sitä huomaa.

Pelissä pyöräilevä lehdenjakaja yrittää parhaansa mukaan heitellä lehdet niille, jotka sellaisen ovat tilanneet. Pelin idea on sellainen, että nykypäivänä kyseessä olisi varmaankin jonkinasteisen striimaussuosion saavuttava indiehitti.

Tämäkin peli soveltuu "pelataan lyhyellä bussimatkalla" -tyyliin: kolikkopelimäisen suunnittelun takia elämät kuluvat nopeasti. Kuvakulman vuoksi eteensä ei näe kovin pitkälle, ja silti sieltä - tai oikeastaan joka suunnasta - puskee mitä milloinkin polkupyörän eteen. Pujottelun opettelu onkin ensiarvoisen tärkeää. Toiseksi tärkeintä on saada lehdet osumaan postiluukkuun tai ovensuuhun. Hauskempaa on kuitenkin heitellä niitä ikkunoista läpi, ja siitäkin saa ilahduttavasti pisteitä. Erityisen tyydyttävää on heittää ikkunat rikki sellaiselta, joka ei tilaa lehteä. Tai näin kaverit tekivät silloin C64:lla.

Pelin vähän kömpelö ohjattavuus (tai oma kömpelöys) tekee pelaamisesta vähän turhauttavaa, mutta kyllä lehtien jakaminen jättää silti positiivisen fiiliksen. Parin minuutin sessio kerrallaan maistuu hyvin, ja joskus myöhemmin voi ottaa sitten seuraavan.

Screenshot_20211210-224241_Gallery.jpg
Kadulla breikataan. Varo, paperipoika!
 
Yhdestoista luukku: Bugs Bunny - The Crazy Castle

Screenshot_20211211-213814_Gallery.jpg

Väiski Vemmelsäären seikkailuissa kerätään porkkanoita ja vältellään Sylvesteriä ja muita tuttuja. Mutta ihmeiden ihme! Kyseessä ei ole tasoloikka. Sen sijaan tyyli on eräänlainen toimintapulmailu, jossa pyritään hakemaan sopivaa reittiä kaikkien porkkanoiden luo.

Lainasin Crazy Castlea kaveriltani silloin muinoin. Mitä ilmeisimmin olen pelannut peliä paljon, koska osaan hyräillä edelleen kokonaan pelin oleellisimmat musiikit. Pelaaminenkin tulee takaraivosta. Vähän aikaa on hauskaa, mutta jo noin kymmenen kentän jälkeen homma alkaa kuitenkin jostain syystä puuduttaa. En ole ihan varma, mistä se johtuu. Ehkä kenttäsuunnittelussa kaipaisi enemmän vaihtelua ja vähemmän ärsyttävää vihollisten kyttäilyä.

Hullu linna sai muistaakseni aika montakin jatko-osaa, joten konsepti maistui suurelle yleisölle ainakin NES:n Birthday Blowout -hassuttelua paremmin.

Screenshot_20211211-224255_Gallery.jpg
 
Kahdestoista luukku: The Amazing Spider-Man

Screenshot_20211212-221838_Gallery.jpg

Hämähäkkimiehen seikkailut Game Boylla on omakohtainen on-off -peli. Olen omistanut ja sitten myynyt pelikasetin pois ainakin kahdesti. Joulukalenteri toi pelin takaisin, joten jälleen mennään! Homma eteni vanhasta muistista aika pitkälle.

Meno tuntuu hyvältä ja tyyli on kohdallaan. Lähdin kokeilemaan hieman ylimielistä läpijuoksutaktiikkaa, jossa en jäänyt turhaan mätkimään jokaista vastaantulijaa. Sen sijaan hypin ja väistelin edeten melko ripeästi kenttiä läpi. Kolmen elämän loppuessa peli kysyy vain "Continue?", joten ehdin jo ihmetellä, onko tarjolla muistini vastaisesti loputtomat jatkomahdollisuudet. Ei sentään, ja kai kolmen jatkon jälkeen etenemiseni päättyi viidenteen kenttään.

Muistaakseni koskaan en ole ällistyttävän hämähäkin seikkailua loppuun asti päässyt. Nyt jäi kyllä sellainen fiilis, että läpäisyä pitää yrittää.

Screenshot_20211212-220436_Gallery.jpg
Potki vaan ihan rauhassa, minä menen ohi taivaaseen kiinnitettyjen seittinarujen avulla.

Screenshot_20211212-220459_Gallery.jpg
Hämis ja pahikset juttelevat kuin olisivat matkalla vapaapainikehään.

Screenshot_20211212-220511_Gallery.jpg
Raju taistelu metron katolla.
 
Viimeksi muokattu:
Kahdestoista luukku: The Amazing Spider-Man


Hämähäkkimiehen seikkailut Game Boylla on omakohtainen on-off -peli. Olen omistanut ja sitten myynyt pelikasetin pois ainakin kahdesti. Joulukalenteri toi pelin takaisin, joten jälleen mennään! Homma eteni vanhasta muistista aika pitkälle.

Meno tuntuu hyvältä ja tyyli on kohdallaan. Lähdin kokeilemaan hieman ylimielistä läpijuoksutaktiikkaa, jossa en jäänyt turhaan mätkimään jokaista vastaantulijaa. Sen sijaan hypin ja väistelin edeten melko ripeästi kenttiä läpi. Kolmen elämän loppuessa peli kysyy vain "Continue?", joten ehdin jo ihmetellä, onko tarjolla muistini vastaisesti loputtomat jatkomahdollisuudet. Ei sentään, ja kai kolmen jatkon jälkeen etenemiseni päättyi viidenteen kenttään.

Muistaakseni koskaan en ole ällistyttävän hämähäkin seikkailua loppuun asti päässyt. Nyt jäi kyllä sellainen fiilis, että läpäisyä pitää yrittää.

Screenshot_20211212-220436_Gallery.jpg
Potki vaan ihan rauhassa, minä menen ohi taivaaseen kiinnitettyjen seittinarujen avulla.

Screenshot_20211212-220459_Gallery.jpg
Hämis ja pahikset juttelevat kuin olisivat matkalla vapaapainikehään.

Screenshot_20211212-220511_Gallery.jpg
Raju taistelu metron katolla.

6FDD1BF7-B741-4D0E-B90C-2441B492C7E0.jpeg
:ohgawd:
 
Kolmastoista luukku: Days of Thunder

Screenshot_20211213-185908_Gallery.jpg

Kalenterin neljäs elokuvalisenssipeli on autopeli, jossa ajetaan ympyrää. Tai siis ovaalinmuotoisia ratoja. En ole koskaan päässyt sisälle tämän ratatyypin viehätykseen, mikä on ehkä vähän huono lähtökohta tälle pelille.

Toteutuksessa on lähdetty hieman liian kunnianhimoiselle linjalle, kun kuvakulmana on ajajan hyttinäkymä ja rata piirretään tavallaan vektoreina. Pelaamiseen on haettu syvyyttä: varikkokäyntejä voi harjoitella etukäteen ja ennen kisaa ajetaan tietysti aika-ajot. Ajaminen on mielenkiintoisempaa kuin oletin, mutta kyllä F-1 Race vie voiton aika selvällä erolla. Jaksoin ajaa kolmen kierroksen kisat. Kierrosten määrää voi kuitenkin säätää jopa neljäänkymmeneen asti... No, toisaalta silloin varikkokäyntien ajoittamiselle yms. oikean lajin nyansseille tulee ehkä jotain tarvettakin. Joka tapauksessa olen pelannut parempiakin pelejä, ja niitä aion pelata jatkossakin.

Screenshot_20211213-185141_Gallery.jpg
Kisan tiimellyksessä.

Screenshot_20211213-185228_Gallery.jpg
Varikkokäynnin kestosta voisi tehdä oman minikilpailunsa.

Screenshot_20211213-185158_Gallery.jpg
Hurraa.

Screenshot_20211213-185212_Gallery.jpg
Arvostan sitä, että alkuvalikkoon on lisätty Quit-nappi. Se vie takaisin alkuruutuun, josta pääsee pelkästään... alkuvalikkoon.
 
Neljästoista luukku: BurgerTime Deluxe

Screenshot_20211214-212342_Gallery.jpg

Olemme parhaiden ideoiden ytimessä: käsillä on hampurilaisten kokoamisesta kertova peli, jossa vaarana ovat nakit, makkarasiivut ja tiput. Uhkaavilta keinuen kulkevilta nakeilta ja muilta veijareilta voi suojautua pippurisumuttimella tai kuorruttamalla itsensä suklaalla. Ja miten ne hampurilaiset saadaan koottua? Luonnollisesti kävelemällä osien päällä, jolloin ne putoavat alemmas ja lopulta muodostavat kokonaisia herkullisia kerroshampurilaisia. Aivan timanttia.

Pelin periaate on kuin Pac-Manin ja Wrecking Crew:n sekoitus, ja meininki on yllättävän koukuttavaa. Pippurisumutetta jaetaan niin kitsasti, että sitä kannattaa käyttää vasta viimeisenä selviytymiskeinona. Ovelat reittivalinnat sekä pelaaja jahtaavien proteiinien jallittaminen putoavien sämpylöiden alle ovat keskeisimpiä välineitä matkalla onnistuneisiin hampurilaisten lyttäystalkoisiin.

Pitkäikäisyydestä en ole varma, mutta BurgerTime Deluxe jätti tähänastisista kalenteripeleistä parhaan fiiliksen.

Screenshot_20211214-212908_Gallery.jpg
Hampurilaispino putoaa kohta pahaa-aavistamattoman makkarasiivun päälle, jos kokki malttaa odottaa vielä hetken.
 
Viidestoista luukku: Mickey's Dangerous Chase

Screenshot_20211215-205802_Gallery.jpg

Tänään tajusin seuraavaa: jos joku kysyisi, onko NES-klassikosta Tikun ja Takun pelastuspartio tehty Game Boy -versiota, voisin vastata "Kyllä, mutta siinä on hahmoina Mikki ja Minni". Yhtäläisyydet ovat onneksi niitä tikutakupelin hyviä puolia.

Hypyt, tavaroiden sijoittelu ja esiintyminen, laatikoiden poimiminen ja niiden heittotapa vihollisia päin. Se ääni, kun laatikko lentää ja osuu viholliseen. Piikkeihin osuminen. Kaikki on Capcomin Disney-pelistä.

Jahtiin lähdetään, koska Musta Pekka on kai tehnyt jotain ja juoksee karkuun. Joka kentän lopussa seisoo Hessu, joka kertoo, mihin se M. Pekka jo ehti seuraavaksi karata. Miksi Hiiri juoksee Pekan perässä, jos Hessu kerran on paljon edellä? Miksei Hessu vain nappaa Pekkaa?

Homma toimii. Pitkälle pääsin, mutten vielä loppuun.

Screenshot_20211215-224636_Gallery.jpg
Laatikolla päin pläsiä.

Screenshot_20211215-224549_Gallery.jpg
Hessu, entä jos et selostaisi vaan toimisit?

Screenshot_20211215-224607_Gallery.jpg
 
Takaisin
Ylös Bottom