Final Fantasy

Onpahan hullu koukku iskenyt FFX:ään, peliin jota tuli halveksuttua joskus avoimesti Squaren teinitytöille suuntaamana putkijuoksumaisena rahastuspelinä, mitä se epäilemättä osin olikin. Nyttemmin tarkastelee tätä neutraalimmin ja huomaa myös pelin positiiviset puolet. Sarjan lineaarisempi suuntaus maailmassa etenemiseen tosiaan alkoi jo tässä pelissä, mutta sitä osattiin kompensoida vielä hienosti sillä että annettiin koko pelisarjan suurin vapaus hahmonkehityksen ja taistelumekaniikkojen suhteen.

Varsin taktista mäiskettä, jokainen vihulainen on potentiaalinen uhka ja valintasi ja strategiasi todella merkitsevät. Et automaattisesti pärjää vain läiskimällä koko pelin halki samaa perushyökkäystä ja muutamaa taikaa niinkuin jossain seiskassa, välillä ehkä hiukan grindaten.

Tässä on myös malliesimerkki pelin tarinasta jota vihataan paljon internetin syvissä riveissä, vaikka se on itseasiassa yllättävän hyvin kirjoitettu ja syvällinen. Uskontokritiikkiä, muttei mitään muka-älyllistä edgyä ateistijonneilua, jollainen vain nolostuttaa nykyään. Alkupuoli stoorista on kylläkin tylsistyttävä ja semmoista ihme sekoilua, mutta myöhemmin se tsemppaa ja paraneekin huikeesti.

Sitä myöntää myös itsekkin vihdoin tulleensa seniiliksi, kun pelin joskus niin ankaraa henkilökohtaista vastustusta herättäneet tunteelliset hempeilykohdat tuntuvat nyt oikeasti kyyneliä vuodattavan koskettavilta, vaikkakin Disneyleffatyyliin samanaikaisesti kliseisiltä ja myötähäpeää herättäviltä. Nostalgia on vahvana kun seuraa tämmöistä kömpelöä varhaista yritystä kertoa tunteikasta kerronnaltaan animaatioleffamaista tarinaa pelin seassa.

Kieltämättä on yksi seikka johon kaikki tämä hyvä fiilis sitten vähän edelleen kaatuu, eli nuo enkkuäänet. Nehän ei teknisesti ottaen ole mitään huonoa ääninäyttelyä varsinaisesti, ja usein esimerkiksi nostettu naureskelukohtauskin on ihan tarkoituksella sellanen kuin on, tämän huomaa jos seuraa sitä dialogia kohtauksen aikana jossa tuota pohjustetaan. Ongelmana vaan että tuo on tyyliltään tuommoista 2000-luvun alun Cartoon Networkkia tms, joka on korvia vihlovan out of place noitten weeaboo-hahmojen suusta. Kyllä tähän sen animesössötyksen tarvitsisi, niin se vain on.

Oma pelisarjan TOP3. Tämä lista elää kokoajan ja sijoitukset vaihtuvat vähän väliä:


1. FF8. Suosikkini pelisarjasta, jota en kuitenkaan välttis suosittelis kellekkään pelaamaan ensimmäisenä sarjasta. Niin pelimekaniikoiltaan kuin tarinaltaan vaikeammin lähestyttävä tapaus, tai ainakin minulle, mutta mitä enempi sitä pelaan, sen enempi tykkään. Tosiaan nuo pelimekaniikat on aika nerokkaat kun ne pikkuhiljaa aukeaa ja peli pyrkii olemaan maailmaltaan ja hahmoiltaan astetta realistisempi, ja tässä yrityksessään noin suurin piirtein onnistuukin.

2. Niin hullulta kuin se tuntuukin, FFX on noussut tälle sijalle, niin hauskaa sen parissa ainakin juuri nyt on.

3. FF7. No tätä onkin tullut mietittyä että mikä tässä onkaan niin kaikesta muusta pelien massasta erottuvaa minkä vuoksi kaikki tästä niin paljon tykkäävät, itsellekin yks tärkeimpiä pelejä ja jopa nekin usein tykkää joille mitkään muut japaniropet ei maistu. Hahmot ja juoni kun on tunteet sivuuttaen tarkasteltuna lähinnä ysärin animekliseitä. Materiasysteemin, vaikka se hullun nerokas ja monipuolinen onkin, pilaa se että peli on alusta loppuun niin helppo että on aivan sama mitä niistä kehität.

Ehkä se oli mainonta ja massan mukana meneminen jotka seitsemännestä fantasiasta niin ison ilmiön teki, mutta on se kyllä myös tuo viimisen päälle aikansa tyylinen sisältörikas ja laaja JRPG- maailma ja maailmankartta, joka on tässä vaan on todella erityisen hyvin tehty ja niin hauska että sinne palaa aina mielellään tutkimaan. Ja myöskin pelisarjan paras sountrack jota edes käppäinen soundimaailma ei pilaa. Ekan levyn se jälkipuolisko on parasta Final Fantasya ja videopelaamista, mitä koskaan oli ollut tai mitä enää koskaan tulee olemaan.
 
1. FF8. Suosikkini pelisarjasta, jota en kuitenkaan välttis suosittelis kellekkään pelaamaan ensimmäisenä sarjasta. Niin pelimekaniikoiltaan kuin tarinaltaan vaikeammin lähestyttävä tapaus, tai ainakin minulle, mutta mitä enempi sitä pelaan, sen enempi tykkään. Tosiaan nuo pelimekaniikat on aika nerokkaat kun ne pikkuhiljaa aukeaa ja peli pyrkii olemaan maailmaltaan ja hahmoiltaan astetta realistisempi, ja tässä yrityksessään noin suurin piirtein onnistuukin.
Juonen osalta olen kanssasi samaa mieltä. Pitkälti tykkään kasin juonesta. Pelimekaniikoista sen sijaan en ole samaa mieltä. Niissä on toki potentiaalia, mutta koko homman mielestäni pilaa täysin loputon draw grind taikoja saadakseen. Omalla listalla tämä on ainakin seiskan ja ysin jälkeen vasta. Kymppi omalla listalla jossain vielä alempana.
 
Onpahan hullu koukku iskenyt FFX:ään, peliin jota tuli halveksuttua joskus avoimesti Squaren teinitytöille suuntaamana putkijuoksumaisena rahastuspelinä, mitä se epäilemättä osin olikin. Nyttemmin tarkastelee tätä neutraalimmin ja huomaa myös pelin positiiviset puolet. Sarjan lineaarisempi suuntaus maailmassa etenemiseen tosiaan alkoi jo tässä pelissä, mutta sitä osattiin kompensoida vielä hienosti sillä että annettiin koko pelisarjan suurin vapaus hahmonkehityksen ja taistelumekaniikkojen suhteen.

Varsin taktista mäiskettä, jokainen vihulainen on potentiaalinen uhka ja valintasi ja strategiasi todella merkitsevät. Et automaattisesti pärjää vain läiskimällä koko pelin halki samaa perushyökkäystä ja muutamaa taikaa niinkuin jossain seiskassa, välillä ehkä hiukan grindaten.

Tässä on myös malliesimerkki pelin tarinasta jota vihataan paljon internetin syvissä riveissä, vaikka se on itseasiassa yllättävän hyvin kirjoitettu ja syvällinen. Uskontokritiikkiä, muttei mitään muka-älyllistä edgyä ateistijonneilua, jollainen vain nolostuttaa nykyään. Alkupuoli stoorista on kylläkin tylsistyttävä ja semmoista ihme sekoilua, mutta myöhemmin se tsemppaa ja paraneekin huikeesti.

Sitä myöntää myös itsekkin vihdoin tulleensa seniiliksi, kun pelin joskus niin ankaraa henkilökohtaista vastustusta herättäneet tunteelliset hempeilykohdat tuntuvat nyt oikeasti kyyneliä vuodattavan koskettavilta, vaikkakin Disneyleffatyyliin samanaikaisesti kliseisiltä ja myötähäpeää herättäviltä. Nostalgia on vahvana kun seuraa tämmöistä kömpelöä varhaista yritystä kertoa tunteikasta kerronnaltaan animaatioleffamaista tarinaa pelin seassa.

Kieltämättä on yksi seikka johon kaikki tämä hyvä fiilis sitten vähän edelleen kaatuu, eli nuo enkkuäänet. Nehän ei teknisesti ottaen ole mitään huonoa ääninäyttelyä varsinaisesti, ja usein esimerkiksi nostettu naureskelukohtauskin on ihan tarkoituksella sellanen kuin on, tämän huomaa jos seuraa sitä dialogia kohtauksen aikana jossa tuota pohjustetaan. Ongelmana vaan että tuo on tyyliltään tuommoista 2000-luvun alun Cartoon Networkkia tms, joka on korvia vihlovan out of place noitten weeaboo-hahmojen suusta. Kyllä tähän sen animesössötyksen tarvitsisi, niin se vain on.

Oma pelisarjan TOP3. Tämä lista elää kokoajan ja sijoitukset vaihtuvat vähän väliä:


1. FF8. Suosikkini pelisarjasta, jota en kuitenkaan välttis suosittelis kellekkään pelaamaan ensimmäisenä sarjasta. Niin pelimekaniikoiltaan kuin tarinaltaan vaikeammin lähestyttävä tapaus, tai ainakin minulle, mutta mitä enempi sitä pelaan, sen enempi tykkään. Tosiaan nuo pelimekaniikat on aika nerokkaat kun ne pikkuhiljaa aukeaa ja peli pyrkii olemaan maailmaltaan ja hahmoiltaan astetta realistisempi, ja tässä yrityksessään noin suurin piirtein onnistuukin.

2. Niin hullulta kuin se tuntuukin, FFX on noussut tälle sijalle, niin hauskaa sen parissa ainakin juuri nyt on.

3. FF7. No tätä onkin tullut mietittyä että mikä tässä onkaan niin kaikesta muusta pelien massasta erottuvaa minkä vuoksi kaikki tästä niin paljon tykkäävät, itsellekin yks tärkeimpiä pelejä ja jopa nekin usein tykkää joille mitkään muut japaniropet ei maistu. Hahmot ja juoni kun on tunteet sivuuttaen tarkasteltuna lähinnä ysärin animekliseitä. Materiasysteemin, vaikka se hullun nerokas ja monipuolinen onkin, pilaa se että peli on alusta loppuun niin helppo että on aivan sama mitä niistä kehität.

Ehkä se oli mainonta ja massan mukana meneminen jotka seitsemännestä fantasiasta niin ison ilmiön teki, mutta on se kyllä myös tuo viimisen päälle aikansa tyylinen sisältörikas ja laaja JRPG- maailma ja maailmankartta, joka on tässä vaan on todella erityisen hyvin tehty ja niin hauska että sinne palaa aina mielellään tutkimaan. Ja myöskin pelisarjan paras sountrack jota edes käppäinen soundimaailma ei pilaa. Ekan levyn se jälkipuolisko on parasta Final Fantasya ja videopelaamista, mitä koskaan oli ollut tai mitä enää koskaan tulee olemaan.
Mahtava kirjoitus! Prkl sait mut harkitsemaan Final Fantasy X:n uudelleenpelaamista. En oo siis koskenut siihen sitten vuoden 2002. Minunkin mielestäni ääninäyttely pilasi Final Fantasyt. Ja muistan inhonneeni tuon pelin dungeoneita, tosin en muista että miksi. Mutta nyt voisi kyllä olla korkea aika antaa pelille uusi mahdollisuus.
 
Mahtava kirjoitus! Prkl sait mut harkitsemaan Final Fantasy X:n uudelleenpelaamista. En oo siis koskenut siihen sitten vuoden 2002. Minunkin mielestäni ääninäyttely pilasi Final Fantasyt. Ja muistan inhonneeni tuon pelin dungeoneita, tosin en muista että miksi. Mutta nyt voisi kyllä olla korkea aika antaa pelille uusi mahdollisuus.

Kyllä Final Fantasy X ihan kiva pelikokemus oli.
Itsellä siis tosiaan jäi silloin aikoinaan kesken PS2:lla, enkä hirveästi jaksanut yrittää kun olin pettynyt pelin uuteen tyyliin.
Mutta kun PS4:lle tuli se HD remaster, niin pelasin sen ja olen tyytyväinen että pelasin.
 
Sarjan lineaarisempi suuntaus maailmassa etenemiseen tosiaan alkoi jo tässä pelissä, mutta sitä osattiin kompensoida vielä hienosti sillä että annettiin koko pelisarjan suurin vapaus hahmonkehityksen ja taistelumekaniikkojen suhteen.

Varsin taktista mäiskettä, jokainen vihulainen on potentiaalinen uhka ja valintasi ja strategiasi todella merkitsevät. Et automaattisesti pärjää vain läiskimällä koko pelin halki samaa perushyökkäystä ja muutamaa taikaa niinkuin jossain seiskassa, välillä ehkä hiukan grindaten.

Mielenkiintoinen näkökulma kyllä. Eli tavallaan, jos osaa nauttia yhtä raidetta menevän vuoristoratavaunun muokattavuudesta sen sijaan, että vaunulla voi (näennäisesti) mennä minne vaan, niin tämä peli saattaisi olla ihan hyväkin.


3. FF7. No tätä onkin tullut mietittyä että mikä tässä onkaan niin kaikesta muusta pelien massasta erottuvaa minkä vuoksi kaikki tästä niin paljon tykkäävät, itsellekin yks tärkeimpiä pelejä ja jopa nekin usein tykkää joille mitkään muut japaniropet ei maistu. Hahmot ja juoni kun on tunteet sivuuttaen tarkasteltuna lähinnä ysärin animekliseitä. Materiasysteemin, vaikka se hullun nerokas ja monipuolinen onkin, pilaa se että peli on alusta loppuun niin helppo että on aivan sama mitä niistä kehität.

Ehkä se oli mainonta ja massan mukana meneminen jotka seitsemännestä fantasiasta niin ison ilmiön teki, mutta on se kyllä myös tuo viimisen päälle aikansa tyylinen sisältörikas ja laaja JRPG- maailma ja maailmankartta, joka on tässä vaan on todella erityisen hyvin tehty ja niin hauska että sinne palaa aina mielellään tutkimaan. Ja myöskin pelisarjan paras sountrack jota edes käppäinen soundimaailma ei pilaa. Ekan levyn se jälkipuolisko on parasta Final Fantasya ja videopelaamista, mitä koskaan oli ollut tai mitä enää koskaan tulee olemaan.

Tämä on kyllä erikoinen tapaus, jota vähän tekisi mieli vastarannan kiiskinä vastustella kun aina niin paljon ylistetään, mutta tässä juuri taannoin uudelleen pelanneena täytyy vain todeta, että se on vieläkin ihan yhtä hyvä peli, kuin mitä oli silloin. Eihän tämäkään lopulta kovin vapaa ja avoin peli ole, mutta jollain tapaa tuohon on saatu kiinnostavia paikkoja ja tilanteita sijoitettua juuri oikeisiin kohtiin, ja mukana on juuri sopivan verran ympäriinsä juoksemista, että meno säilyy lähes kauttaaltaan jatkuvasti mielenkiintoisena.

Tykkään muutenkin kun tuo oli vielä sitä aikaa, jolloin tutoriaalit oli laitettu peliin jonkun kaupunginkirjastoon luettavaksi tai treenaustaloon treenareiden kanssa läpikäytäviksi. Viime pelikerrallakin kun kävin siellä yhden kylän treenauspaikassa kattelemassa, niin oikein kuvotti kun tajusin, että tämä asia olisi nykypelissä laitettu heti kärkeen pakolliseksi läpikäytäväksi asiaksi.
 
Vanhemmat Final Fantasyt oli vain parempia siinä "vapauden" illuusiossaan. Ihan samanmoisia putkijuoksuja ne on aina olleet. Sen sijaan minimap vain ehkä hieman avasi sitä putkimaisuutta enemmän. Saahan FF7:ssa esimerkiksi vaellella melkein missä vain mutta aika turhia ne paikat 99% ajasta ovat täynnä NPC:tä jotka puhuvat jotain jargonaattorikakkaa. Itse tarina etenee vain yhdellä tavalla raiteita pitkin kävit sitten jossain mökissä himalajalla tai et.
 
Vanhemmat Final Fantasyt oli vain parempia siinä "vapauden" illuusiossaan. Ihan samanmoisia putkijuoksuja ne on aina olleet. Sen sijaan minimap vain ehkä hieman avasi sitä putkimaisuutta enemmän. Saahan FF7:ssa esimerkiksi vaellella melkein missä vain mutta aika turhia ne paikat 99% ajasta ovat täynnä NPC:tä jotka puhuvat jotain jargonaattorikakkaa. Itse tarina etenee vain yhdellä tavalla raiteita pitkin kävit sitten jossain mökissä himalajalla tai et.

Mutta se illuusio kantaa pitkälle.

Kivempi se on kuitenkin ollut aina pelata sen illuusion kanssa kuin ilman sitä. Kun onhan se aina kivempi, että edes tuntuu siltä, että tässä itse saa omaan tahtiin edetä tarinassa ja tehdä välillä vähän jotain sivuaktiviteettia ja edes joutua etsimään sitä seuraavaa etenemispistettä, kuin että mennään suoraa linjaa eteenpäin jatkuvasti.

Jo FF9:ssä huomasi, että mukavasti rakennetulla maailmankartalla on valtava merkitys. Kun siis siinähän nimenomaan ei ollut mukavasti rakennettua maailmankarttaa ainakaan alkupuolella, vaan jopa kartalla eteneminen tuntui ennalta arvattavalta putkeen menemiseltä. Seiskassa taas se kartalla juoksentelu oli vieläkin yli 20 vuoden jälkeen mukavaa, joskin nyt toki huomasi kartan olevan yksinkertaisempi ja autiompi kuin miltä se silloin tuntui. Mutta siltikin se on vähemmän yksinkertainen ja vähemmän autio kuin mitä kasissa ja ysissä oli, jotka nekin ovat tietenkin parempi kuin jos karttaa ei olisi ollenkaan.
 
Mutta se illuusio kantaa pitkälle.

Kivempi se on kuitenkin ollut aina pelata sen illuusion kanssa kuin ilman sitä. Kun onhan se aina kivempi, että edes tuntuu siltä, että tässä itse saa omaan tahtiin edetä tarinassa ja tehdä välillä vähän jotain sivuaktiviteettia ja edes joutua etsimään sitä seuraavaa etenemispistettä, kuin että mennään suoraa linjaa eteenpäin jatkuvasti.

Jo FF9:ssä huomasi, että mukavasti rakennetulla maailmankartalla on valtava merkitys. Kun siis siinähän nimenomaan ei ollut mukavasti rakennettua maailmankarttaa ainakaan alkupuolella, vaan jopa kartalla eteneminen tuntui ennalta arvattavalta putkeen menemiseltä. Seiskassa taas se kartalla juoksentelu oli vieläkin yli 20 vuoden jälkeen mukavaa, joskin nyt toki huomasi kartan olevan yksinkertaisempi ja autiompi kuin miltä se silloin tuntui. Mutta siltikin se on vähemmän yksinkertainen ja vähemmän autio kuin mitä kasissa ja ysissä oli, jotka nekin ovat tietenkin parempi kuin jos karttaa ei olisi ollenkaan.
Pelithän on pelkkää illuusiota. Ei nyt huudella täällä mitään immersiota rikkovia faktoja!

Seiskasta en kauheasti muista, mutta FF9:ssä on aina ollut olevinaan aivan helvetisti vapauksia tehdä kaikenlaista. Ehkä se vapaus kuitenkin alkaa vasta jossain siellä kolmos-neloslevyillä ja alku on suoraviivaisempaa. Tuohon aikaan oli tietysti tottunut pelkkään putkijuoksuun ja pienikin vapaus tekemisessä oli olevinaan helvetin siistiä.
 
Noniinnii! E3-messut lähestyy ja huhumyllyt kovenee! Nyt olisi huhuissa olisi sellainen että Team Ninjalta tulisi "Dark Souls" Final Fantasy, joka kulkee hieman oudosti nimellä Final Fantasy Origin. Osuvampi olisi ehkä kuitenkin Team Ninjan Nioh-tyylinen, jota se tulisi taatusti muistuttamaan enemmän. En dumaa, mutta Team Ninjan edellinen FF ei hirveästi aiheuttanut hurraa huutoja, mutta Niohit on kuitenkin top-tier kamaa. Kyllähän tämäkin varmasti tulee pelkän FF:n vuoksi hankittua.
 
Noniinnii! E3-messut lähestyy ja huhumyllyt kovenee! Nyt olisi huhuissa olisi sellainen että Team Ninjalta tulisi "Dark Souls" Final Fantasy, joka kulkee hieman oudosti nimellä Final Fantasy Origin. Osuvampi olisi ehkä kuitenkin Team Ninjan Nioh-tyylinen, jota se tulisi taatusti muistuttamaan enemmän. En dumaa, mutta Team Ninjan edellinen FF ei hirveästi aiheuttanut hurraa huutoja, mutta Niohit on kuitenkin top-tier kamaa. Kyllähän tämäkin varmasti tulee pelkän FF:n vuoksi hankittua.
Tämä huhu osoittautui todeksi ja E3:ssa nähtiin viime yönä alla oleva traileri:




[EDIT]: Tälle on myös tosiaan triali/demo ladattavissa NYT PS5:lle.
 
Viimeksi muokattu:

Aw yeah, vihdoin saadaan kunnon versiot noista alkup--

wait what

PRterra.png

What the actual FUCK. Meillä on siis pian Steamissä kaksi versiota vitosesta ja kutosesta ja MISSÄÄN niistä ei oo alkuperäsiä spritejä?

:gnasher: hrngfsd4m3yt205ngöfpdnsbdfjh

E: ja "pixel-perfect" my ass, monestako vetoa että noissa ei oo mitään integer/pixel perfect skaalaushommia vaan perus bilinear suttua...
 
Viimeksi muokattu:
FF9 peluutuksessa. Menisköhä läpikin ekaa kertaa elämässä, kumman vähälle huomiolle jäänyt tämä aina iteltä. Kolmoslevylle viimeks jääny seikkailu.

En mä tiiä miks, phenomenal game Finaleitten kulta-ajoilta! Ehkä tää ei ollu tarpeeks edgy teinipeli niinku muut niin ei sitten nuorempana kantanu mielenkiinto. Joku ihme tylsistyminen aina iski pikkuhiljaa. Tosin FF6:sta kuitenkin tykkäsin, vaikkei se ollu yhtään teinimäinen paitsi Terra ehkäpä:unsure:

Sumujen continent <3
 
Nyt olisi syytä keskustella hieman Final Fantasy VII: Ever Crisista. Peli on tosiaan tulossa toistaiseksi mobiililaitteille, mikä ei kiinnosta kyllä pätkän vertaa, mutta asia mistä haluaisin keskustella on tämä:

ffviievercrisis.png

Eli sen lisäksi, että saadaan OG (tiedossa ei vielä ole onko se kokonaisuudessaan) FFVII uusilla asseteilla, FFVII Remaken taisteluilla "vuoropohjaisiksi" muutettuina, niin tämän lisäksi tähän julkaistaan episodeina: Advent Children leffan pelisovitus, helvetin vanhoille japanilaisille puhelimille tehty Before Crisis, PSP:n kirkkain helmi Crisis Core ja PS2:n aliarvostettu toimintaräiskintä Dirge of Cerberus. Olen erityisen pähkinöinä Before Crisista, jota ei lännessä koskaan nähty ja nyt se saadaan vihdoin tänne ehostettuna. Sekä tietenkin Crisis Coresta, joka on ehdottomasti paras syy hankkia PSP, koska tätä peliä ei ymmärtääkseni lisenssisyistä (Gackt on siunaus ja kirous samassa paketissa) ole muilla laitteilla nähty. Ainoa ongelma tässä on tosiaan alustat, jotka on "Android/iOS", joten voin fyysisesti pahoin, että yksi hienoimmista peleistä tulee toistaiseksi ainoastaan mobiililaitteille. Tämäkin varmasti tulee aikanaan kunnon pelilaitteille, mutta ounastelen että kuten FFXV Pocket Edition, se tulee vasta kun kokoelma on kokonaisuudessan valmis. Harmillisesti toistaiseksi on tiedossa vain "Available in 2022", mutta ei sitä millä aikasyklillä loput episodit julkaistaan. Seuraan tilannetta jännityneenä.


No nyt! Tällanen mennyt täysin ohi, ja kiinnostelee kokonaisuudessaan melko paljon. Minusta noi FF7:n graffat näytti tuossa hiton hyviltä.
 
Ostin ykkösen testiksi ja kävin sipuloimassa Garlandin, hyvältä tuntuu tämä versio! Eniten häiritsi todella tökerö fontti, enkä näköjään ollut ainoa:
 
Ostin ykkösen testiksi ja kävin sipuloimassa Garlandin, hyvältä tuntuu tämä versio! Eniten häiritsi todella tökerö fontti, enkä näköjään ollut ainoa:
Ja nyt näihin on saatavilla myös modi, joka korvaa perusfontit FF Mystic Questin pikselifontilla (latauslinkki), mikä ehkä sopii pelien yleiseen estetiikkaan paremmin. FFIII tuli ostettua (GreenManGamingista ~11euroa btw), ja muutaman tunnin perusteella vaikuttaa pääasiassa varsin laadukkaalta uudelleenjulkaisulta. Eniten ärsyttää se, ettei näppäinmuistutuksia ja tuota taisteluruutujen turhaa Auto-Battle -ikonia saa käännettyä pois päältä, mutta kaipa senkin joku jossain vaiheessa onnistuu korjaamaan.

20210801165948_1.jpg

Ehdottomasti suurin yllätys kuitenkin on se, kuinka älyttömän kovaa tasoa soundtrackin uudet sovitukset ovat, ja itse pelejä enemmän odotankin miten taivaalliselta SNES-osat ja etenkin FFVI tulevat kuulostamaan.


 
Viimeksi muokattu:
Toivottavasti nämä tulisi Switchille pian. 1 ja 2 voin skipata koska GBA ja PSP versiot löytyy jo, ja näistä puuttuu se uusi endgame sisältö. En koskaan päässyt sisään 3:n 3d-versioihin.
 
Takaisin
Ylös Bottom