Final Fantasy

Cloudin psykologiset dilemmat olivat oikein kiinnostavia. Noin muuten hahmot jäivät vähän irrallisiksi. Jokaisella on toki oma episodinsa, mutta harva oli juonen kannalta oleellinen.

Klikkaa laajentaaksesi...

Onhan tuo Aeris Cloudia tärkeämpi yleensäottaen juonessa ja tavallaan päähenkilö.

Kasin remaster nyt peluutuksessa. On kyllä jees tuo nopeuden kolminkertaistaminen. Seiskassa taistot eivät koskaan käy liian pitkiksi, mutta tässä ja ysissä kyllä. Tuolla cheatilla pääsee vihdoin tästä ongelmasta.

Kasin soundtrack on kyllä vähän mälsä ja isoin syy miksi seiska on ehkä sittenkin se parempi näistä. Monesti laitan vaan pelin äänet pois ja kuuntelen vaikka just seiskan biisejä. Oma suosikki:



The dungeonien ja luolien koluamismusa. Tuollaiseen käppäiseen vanhempien pelien chant-soitinääneen on vaan joku fetissi. Vaikka mitä ropeja pelatessa tulee tätä kuunneltua, jos pelin omat musiikit ei miellytä.

Meikällä o jääny FinalFantasyt siihe ykkösen pelailuun. Toki muistan kun lukioaikoina kaverit pelas tattihuurussa seiskaa ja välissä tuli katottua vierestä ku kaverit pelas. Yks kaveri jopa soitteli keskellä yötä lankapuhelimeen kuinka "NYT ON NAITS OF THE RAUND TEIBÖL JA KAIKKI LYÖ YSIYSIYSIYSI!!!!" koulupäivänä keskellä viikkoa ja porukatki heräs....

Vaan niin mietin tuon BoF III jälkeen jos ottas tän aukon pois sivistyksestä niin kysymys onki lähinnä, että kannattaako tää pelata orggis PS1 vai ostaa vaikka Switchille re-masteria? re-masterissa ilmeisesti sai tekstiä ainakin nopeutettua, mutta onko jotain miksi kannattais ehdottomasti pelata orggis versio mielummin?

nassekova sanoi:

Yks kaveri jopa soitteli keskellä yötä lankapuhelimeen kuinka "NYT ON NAITS OF THE RAUND TEIBÖL JA KAIKKI LYÖ YSIYSIYSIYSI!!!!" koulupäivänä keskellä viikkoa ja porukatki heräs....

Klikkaa laajentaaksesi...

Huhhuh että KotR oli siisti kun sen pääs ekaa kertaa laittamaan itse.



En kyllä tajunnut soittaa kellekään.

nassekova sanoi:

Vaan niin mietin tuon BoF III jälkeen jos ottas tän aukon pois sivistyksestä niin kysymys onki lähinnä, että kannattaako tää pelata orggis PS1 vai ostaa vaikka Switchille re-masteria? re-masterissa ilmeisesti sai tekstiä ainakin nopeutettua, mutta onko jotain miksi kannattais ehdottomasti pelata orggis versio mielummin?

Klikkaa laajentaaksesi...

Vaikea keksiä miksi pelata nimenomaan ps1:llä peliä, ellei sitten halua hifistellä ja roskareso putkitelkkarilla ole SE juttu. Tekstiä on kai hieman muutettu ja osa kirosanoista poistettu. Nopeutuksen kaltaiset huijaukset ovat täysin valinnaisia. Nopeutuksen käyttö saattaa kyllä kaataa pelin (mulla kävi näin kerran), joten tallentaa kannattaa tiheään. Pelin esirenderöidyt taustat näyttävät Switchin omalla ruudulla ihanan söpöiltä, kannettavuus on iso juttu!

Final Fantasyt omalla kohdalla, sisältää spoilereita:

Final Fantasy 6 tuli pleikkarille osteltua, kun se sille joskus ilmestyi. Siinä vaiheessa oli FF7 ja 8 ainakin jo tuttuja pelejä, ehkä myös 9.
Taisin omaksi hämmästyksekseni pelata tätä yllättävänkin pitkälle, mutta sitten tuli taas jotain ylitsepääsemätöntä vastaan ja peli jäi siihen. Kait. Ei voi muistaa enää.

Final Fantasy 7 oli eka kosketus kyseiseen sarjaan. Muistan yläasteelta kun tyypit hehkutti peliä ihan vaan sen perusteella, mitä jossain Super Powerissa oli ollut pieni esimulgaisu. FF7:aa kyllä myös markkinoitiin siinä määrin, että siitähän pyöri ihan tv:ssä mainoksia. Mutta en tosiaan kyseisestä pelisarjasta tiennyt mitään.
Olin kerran kaverinkin luona näkemässä ja vähän kokeilemassa kyseistä peliä, mutta tuntu vain hiton oudolta. Kokeilin silloin sitä ihan ekaa tehtävää Midgarissa.
Myöhemmin sitten ostin pelin käytettynä VPD:stä, että kokeillaas nyt että mikä tässä on ihmeellistä.
Ja oli vitun kova.

Final Fantasy 8:n olen pelannut ainakin kolme kertaa kolmoslevyn loppuun eli siihen Seifer-taistoon, mutta en ole koskaan päässyt sitä pidemmälle.
Mitä tulee pelin taikasysteemeihin, niin itse ainakin petyin kun olin tottunut seiskan tapaan hoitaa asiat.
GF:n aikanahan sitä sai/piti jotenkin boostata? Itse en koskaan oikein tätä hommaa sisäistänyt tai tajunnut, enkä sitä myöten jaksanut sitten edes yrittää.
Squallin gunbladella kait kanssa pystyi yrittää parempia iskuja, kun painoi liipaisinta iskun aikana tai jotain, mutta koska olen kaiken maailman QTE-jutuissa ja vastaavissa huonoin ikinä, niin eipä sitäkään juuri tullut tehtyä.

Final Fantasy 9:n pelasin aikoinaan suht pitkälle ja tykkäsin pelin tyylistä enemmän kuin kasista. Jäin kuitenkin pelissä jumiin, koska en ollut kehittänyt hahmoja tarpeeksi tasapuolisesti. Siellä jossain lähempänä loppua (?) tulee hetki, kun ryhmä jakaantuu neljään pariin joilla kaikilla on sitten omat tehtävänsä. Niin siinä kohtaa peli meni vaikeaksi. Olin kait keskittynyt vain kolmeen - neljään päähahmoon ja loput oli omillaan. En sitten mitenkään saanut kunnon taistelupareja aikaiseksi tehtäviin. Varsinkin se läskikokkipallero oli mulla täysin alikehittynyt ja hyödytön otus jolla ei tehnyt yhtään mitään. En sitten mitenkään pärjännyt noissa tehtävissä ja peli jäi siihen. Aiemmat savet oli jotenkin sillai, että olisi pitänyt aloittaa paljon kauempaa tai jotain.

Final Fantasy X tuli hommattua silloin suht uutena PS2:lle, mutta eihän se ihan sitä ollut mitä oli odottanut. Siinä jäin silloin jumiin enkä oikein koskan innostunut uudelleen yrittämään. Jokunen vuosi sitten pelasin pelin lopulta läpi, kun PS4 HD-versio tuli ilmoille. Jäi loppujen lopuksi ihan ok fiilikset pelin suhteen.

Final Fantasy X-2 tuli aloitettua, mutta ei oikein napannut ja jäi nopeasti kesken.

Final Fantasy 12 tuli silloin joskus aikoinaan PS2:lla aloiteltua ja pelattua en tiedä kuinka pitkälle. Taistelusysteemi tuntui oudolta enkä tainnut oikein koskaan siihen kunnolla tottua. Lopulta jäin jonnekin taas jumiin, kun alikehitetyt hahmot tai jotain.

Ja siinä on kaikki fainalufantasut mitä on tullut pelailtua. En ole edes pitkään aikaan ollut kärryillä FF-maailman menoista ja pelitilanteista vaikka jotain uudempaa hyllystä löytyykin.

Wiizeli sanoi:

Final Fantasyt omalla kohdalla, sisältää spoilereita:

Final Fantasy 6 tuli pleikkarille osteltua, kun se sille joskus ilmestyi. Siinä vaiheessa oli FF7 ja 8 ainakin jo tuttuja pelejä, ehkä myös 9.
Taisin omaksi hämmästyksekseni pelata tätä yllättävänkin pitkälle, mutta sitten tuli taas jotain ylitsepääsemätöntä vastaan ja peli jäi siihen. Kait. Ei voi muistaa enää.

Final Fantasy 7 oli eka kosketus kyseiseen sarjaan. Muistan yläasteelta kun tyypit hehkutti peliä ihan vaan sen perusteella, mitä jossain Super Powerissa oli ollut pieni esimulgaisu. FF7:aa kyllä myös markkinoitiin siinä määrin, että siitähän pyöri ihan tv:ssä mainoksia. Mutta en tosiaan kyseisestä pelisarjasta tiennyt mitään.
Olin kerran kaverinkin luona näkemässä ja vähän kokeilemassa kyseistä peliä, mutta tuntu vain hiton oudolta. Kokeilin silloin sitä ihan ekaa tehtävää Midgarissa.
Myöhemmin sitten ostin pelin käytettynä VPD:stä, että kokeillaas nyt että mikä tässä on ihmeellistä.
Ja oli vitun kova.

Final Fantasy 8:n olen pelannut ainakin kolme kertaa kolmoslevyn loppuun eli siihen Seifer-taistoon, mutta en ole koskaan päässyt sitä pidemmälle.
Mitä tulee pelin taikasysteemeihin, niin itse ainakin petyin kun olin tottunut seiskan tapaan hoitaa asiat.
GF:n aikanahan sitä sai/piti jotenkin boostata? Itse en koskaan oikein tätä hommaa sisäistänyt tai tajunnut, enkä sitä myöten jaksanut sitten edes yrittää.
Squallin gunbladella kait kanssa pystyi yrittää parempia iskuja, kun painoi liipaisinta iskun aikana tai jotain, mutta koska olen kaiken maailman QTE-jutuissa ja vastaavissa huonoin ikinä, niin eipä sitäkään juuri tullut tehtyä.

Final Fantasy 9:n pelasin aikoinaan suht pitkälle ja tykkäsin pelin tyylistä enemmän kuin kasista. Jäin kuitenkin pelissä jumiin, koska en ollut kehittänyt hahmoja tarpeeksi tasapuolisesti. Siellä jossain lähempänä loppua (?) tulee hetki, kun ryhmä jakaantuu neljään pariin joilla kaikilla on sitten omat tehtävänsä. Niin siinä kohtaa peli meni vaikeaksi. Olin kait keskittynyt vain kolmeen - neljään päähahmoon ja loput oli omillaan. En sitten mitenkään saanut kunnon taistelupareja aikaiseksi tehtäviin. Varsinkin se läskikokkipallero oli mulla täysin alikehittynyt ja hyödytön otus jolla ei tehnyt yhtään mitään. En sitten mitenkään pärjännyt noissa tehtävissä ja peli jäi siihen. Aiemmat savet oli jotenkin sillai, että olisi pitänyt aloittaa paljon kauempaa tai jotain.

Final Fantasy X tuli hommattua silloin suht uutena PS2:lle, mutta eihän se ihan sitä ollut mitä oli odottanut. Siinä jäin silloin jumiin enkä oikein koskan innostunut uudelleen yrittämään. Jokunen vuosi sitten pelasin pelin lopulta läpi, kun PS4 HD-versio tuli ilmoille. Jäi loppujen lopuksi ihan ok fiilikset pelin suhteen.

Final Fantasy X-2 tuli aloitettua, mutta ei oikein napannut ja jäi nopeasti kesken.

Final Fantasy 12 tuli silloin joskus aikoinaan PS2:lla aloiteltua ja pelattua en tiedä kuinka pitkälle. Taistelusysteemi tuntui oudolta enkä tainnut oikein koskaan siihen kunnolla tottua. Lopulta jäin jonnekin taas jumiin, kun alikehitetyt hahmot tai jotain.

Ja siinä on kaikki fainalufantasut mitä on tullut pelailtua. En ole edes pitkään aikaan ollut kärryillä FF-maailman menoista ja pelitilanteista vaikka jotain uudempaa hyllystä löytyykin.

Klikkaa laajentaaksesi...

Seiskan Remake?

Tulin vain kertomaan, etten elämässäni ole pelannut ainoatakaan FF-sarjan peliä. Syytä en tiedä, ei vaan ole tullut pelattua. Onhan noita useampia hyllyssä kun vaimo niistä tykkää, mutta itselläni ei niihin mitään muuta kosketuspintaa juurikaan ole.

Radikus sanoi:

Seiskan Remake?

Klikkaa laajentaaksesi...

En muistanut koko pelin olemassaoloa

Final Fantasy 7 Remakesta tykkäsin ja pelailin mielelläni, KUNNES!
Eli siinä vaiheessa kun peli tekee lopullisen irtioton alkuperäisestä tarinasta, niin vaikeustaso nousi niin selkeästi että mulla ei enää taidot riittäneet. Otin turpaani oikein huolella. Enkä ihan heti näe, että olisin uudestaan yrittämässä.

Mites ihmeessä multa on mennyt täysin ohi tällaiseen ketjuun vastaaminen!

Itelle FF oli nuorempana ehdottomasti se suosikkipelisarja. Eka FF, jota pelasin oli FF8, jonka valkkasin paikallisen elektroniikkakaupan pelihyllystä lapsukaisena oikeastaan vain sillä perusteella, että se näytti jännältä neljän levynsä kera. Se oli ehkä mun toinen PS1-peli, eka oli NHL 99. Tuli pleikkarimaailmaan hypättyä suhteellisen myöhään. FF8:n ostamisen aikaan ei ollut edes muistikorttia vielä. Kovin pitkälle ei pelissä yllättäen päässyt ilman.

FF8 ei mennyt pitkiin aikohin läpi asti, mutta siitä syttyi kuitenkin kipinä tätä pelisarjaa kohtaan. Tuli hankittua PS1:lle melkein kaikki mahdolliset FF:t. Taisi ainoastaan se IV:n ja V:n sisältävä Anthologyjulkaisu jäädä hankkimatta lähellä julkaisua, ja se jäikin sitä myöten hsrmillisesti kokonaan hankkimatta, kun tuntui aikoinaan olevan aika kiven alla edes löytää koko julkaisua, tai sitten hinnat oli liian korkeat. Nelosen hankin myöhemmin GBA:lle, mutta vitosta en omista missään muodossa. Tai oli se mulla SFC-versiona cibinä hetken, mutta ostin sen Japanista oikeastaan puhtaasi jälleenmyyntiö ajatellen (sain tosi halvalla).

FF:t oli aika pitkään itelle sellaisia, että niitä tuli pelattua paljon, mutta ei läheskään aina loppuun asti. FF8:n taisin vääntää ekaa kertaa läpi asti vasta pari vuotta sitten.

FFX on itelle se viimeinen FF, jota tuli enemmän pelattua. Sekin jäi tosin kesken. Myöhemmin on pari kertaa sen pelaamisen aloittanut, mutta jotenkin siinä tapahtuu kaikki niiiiiin hitaasti. FFX-2 vaikutti todella typerältä ja XII on jäänyt alle tunnin pelailulle.

Tarkoitus olisi kyllä pelata koko sarja ainakin tiettyyn pisteeseen saakka läpi (ehkä se raja on se XII, jonka vielä omistan).

Läpäisemättä on vielä
1, 2, 3, 5, 6, 10, 10-2, 12, Tactics. Eli aika monta.

Joku mainitsi aiemmin Mystic Quest Legendin. Sen omistan ja olen läpäissyt. Se on aika huono peli.

mem0_ory sanoi:

Kasin soundtrack on kyllä vähän mälsä

Klikkaa laajentaaksesi...

Blasphemy!

Siis okei, ehkä ne alussa kuultavat yleisimmät biisit on vähän mälsiä. Tämä vaivaa muuten aika montaa peliä, kuten FF XV. Mutta palatakseni FF VIII:n sountrackiin...

Juu, tiedän että on nekin fanit jotka pitävät FF8:n soundtrackia sarjan kaikista parhaimpana, mitä en vaan ymmärrä. Perustaistelumusa ja bossimusiikki muummuassa ovat tosi tylsiä, mikä on aika huono juttu, kun niitä kuunnellaan niin paljon. Monesti ton pelin biisit myös ei sovi ollenkaan tilanteisiin joissa ne ovat. Jotain ihme lunkia jazzia vaan soi kun ollaan naisen kanssa avaruusasemalla jumissa ja alienien armoilla. Mutta osa kai tykkää just tosta erikoisuudesta.

Seiskan musiikeissa sekin kun on just hienoa miten musiikit sopii aina täydellisesti tilanteisiin joissa ovat, kuten se ikoninen "kiireellisten tilanteiden" musiikki, tai vaikka kipale mikä soi esimerkiksi aivan ensimmäisessä pelin aloittavassa Avalanchen tehtävässä. Joskus ennen pelin pelaamista kun kuuntelin noita musiikkeja, niin ihmettelin että mikä näissä on se hienous muka mitä kaikki hypettää, mutta peliä pelatessa ne sitten aukenivat yhdessä noitten pelin tilanteiden kanssa.

Hyviä biisejä on kasissakin, ei siinä. Tämä lienee suosikkini.

mem0_ory sanoi:

Mutta osa kai tykkää just tosta erikoisuudesta.

Klikkaa laajentaaksesi...

Joo mulla se on just tämä. Kasi on sekä pelinä että soundtrackina jotenkin niin outo ja uniikki että siitä on pakko vaan tykätä. Toki jos vertailemaan lähdetään niin myönnän että seiska on tietenkin parempi.

Asiasta toiseen. nassekova kyseli tuossa ylempänä että kannattaako pelata orggis ps1-versio seiskasta, vai ostaa uusi versio modernille koneelle. Sanoisin että vanhaa pelaamalla varmistaisit sen että saisit ainakin autenttisen kokemuksen. Noiden uusien versioiden "ongelma" on se että niissä voi huijata yhden napin painalluksella (esim. saat limit breakin täyteen kesken vaikean tappelun). Ja pelin nopeuttaminenkin on mielestäni aika kyseenalaista. Ihan alkuperäisessä versiossakin voi nopeuttaa tekstejä jonkun verran kun menee säätämään valikoihin. Final Fantasy VII ei missään nimessä ole liian hidas peli (Final Fantasy IX on...). Mutta tällainen "3x nopeutus yhdellä napilla" ryövää mielestäni olennaisen osan pelikokemuksesta. Ja jos se on mahdollista yhden napin painalluksella, niin silloin sitä tulee myös käytettyä. Se on toki kiva ominaisuus silloin kun grindaa jotain kultaista Chocoboa. Mutta toisaalta, jos sitä ei jaksa grindata alkuperäisellä nopeudella, niin ansaitseeko sitä silloin oikeasti

nassekova sanoi:

Vaan niin mietin tuon BoF III jälkeen jos ottas tän aukon pois sivistyksestä niin kysymys onki lähinnä, että kannattaako tää pelata orggis PS1 vai ostaa vaikka Switchille re-masteria? re-masterissa ilmeisesti sai tekstiä ainakin nopeutettua, mutta onko jotain miksi kannattais ehdottomasti pelata orggis versio mielummin?

Klikkaa laajentaaksesi...

Pelaa suosiolla Remasteria. Paljon QoL-päivityksiä ja lyhyemmät latausajat, jne. Itse nakuttelin PS4:lla ko. remasterin läpi muutama vuosi sitten ja oli kyllä edelleen hyvä kokemus kaikkinensa.

Ite pelasin seiskasta kakkos"levylle" sitä 2012 SE-Store / Steam versiota, joka oli aika hirveä. Jos sulla on vielä ylös/alas pohjassa ku confirmaat valikoissa mitään nii se skippaa seuraavaan vaihtoehtoon ja confirmaa sen, battleissa valikotkin ovat 20fps (PS1:llä ne oli 60fps vaikka battlet muuten 20fps) joten nopeasta menuilusta ei tuu yhtään mitään ja Slotit ovat perseestä. Ja isompi reso ei auta näitä pre-rendered background pelejä yhtään, päinvastoin. ja siinä SE Store versiossa prkl korruptoitu cloud(höhö)-save niin piti jossain (onneksi vain) 3h kohalla alottaa alusta. Nää PS4/Switch versiot ovat vissiin perinyt suurimman osan noista ongelmista, ite mieluummin jopa emuloisin sitä alkuperäistä kun pelaisin mitään näistä porttauksista.

Kasin ja ysin uusiojulkaisuissa laajalti samoja ongelmia, paitsi että niissä on sit lisäksi kadonnu tärinä ja analogituki (joita seiskalla ei tietenkään koskaan ollutkaan)

TuKéZu sanoi:

Ite pelasin seiskasta kakkos"levylle" sitä 2012 SE-Store / Steam versiota, joka oli aika hirveä. Jos sulla on vielä ylös/alas pohjassa ku confirmaat valikoissa mitään nii se skippaa seuraavaan vaihtoehtoon ja confirmaa sen, battleissa valikotkin ovat 20fps (PS1:llä ne oli 60fps vaikka battlet muuten 20fps) joten nopeasta menuilusta ei tuu yhtään mitään ja Slotit ovat perseestä. Ja isompi reso ei auta näitä pre-rendered background pelejä yhtään, päinvastoin. ja siinä SE Store versiossa prkl korruptoitu cloud(höhö)-save niin piti jossain (onneksi vain) 3h kohalla alottaa alusta. Nää PS4/Switch versiot ovat vissiin perinyt suurimman osan noista ongelmista, ite mieluummin jopa emuloisin sitä alkuperäistä kun pelaisin mitään näistä porttauksista.

Kasin ja ysin uusiojulkaisuissa laajalti samoja ongelmia, paitsi että niissä on sit lisäksi kadonnu tärinä ja analogituki (joita seiskalla ei tietenkään koskaan ollutkaan)

Klikkaa laajentaaksesi...

Isoin ja merkittävin osa noista ko. julkaisun vioista korjattiin PS4-versioon, jälkipäivityksinä tuli loput korjattavat ja vielä tuossa Xbox/Switch-versiossa fiksattiin jotain pieniä juttuja, kuten overworld-musiikin jatkuminen taistelujen jälkeen (ennen korjausta biisi alkoi joka kerta alusta). Pysyn edelleen kannassani: Remasterit on erinomainen tapa kokea tämä peli ensimmäisen kerran.

Nyt olisi syytä keskustella hieman Final Fantasy VII: Ever Crisista. Peli on tosiaan tulossa toistaiseksi mobiililaitteille, mikä ei kiinnosta kyllä pätkän vertaa, mutta asia mistä haluaisin keskustella on tämä:



Eli sen lisäksi, että saadaan OG (tiedossa ei vielä ole onko se kokonaisuudessaan) FFVII uusilla asseteilla, FFVII Remaken taisteluilla "vuoropohjaisiksi" muutettuina, niin tämän lisäksi tähän julkaistaan episodeina: Advent Children leffan pelisovitus, helvetin vanhoille japanilaisille puhelimille tehty Before Crisis, PSP:n kirkkain helmi Crisis Core ja PS2:n aliarvostettu toimintaräiskintä Dirge of Cerberus. Olen erityisen pähkinöinä Before Crisista, jota ei lännessä koskaan nähty ja nyt se saadaan vihdoin tänne ehostettuna. Sekä tietenkin Crisis Coresta, joka on ehdottomasti paras syy hankkia PSP, koska tätä peliä ei ymmärtääkseni lisenssisyistä (Gackt on siunaus ja kirous samassa paketissa) ole muilla laitteilla nähty. Ainoa ongelma tässä on tosiaan alustat, jotka on "Android/iOS", joten voin fyysisesti pahoin, että yksi hienoimmista peleistä tulee toistaiseksi ainoastaan mobiililaitteille. Tämäkin varmasti tulee aikanaan kunnon pelilaitteille, mutta ounastelen että kuten FFXV Pocket Edition, se tulee vasta kun kokoelma on kokonaisuudessan valmis. Harmillisesti toistaiseksi on tiedossa vain "Available in 2022", mutta ei sitä millä aikasyklillä loput episodit julkaistaan. Seuraan tilannetta jännityneenä.

Miksi haluaisin pelata FF VII:n tuon näköisenä pelinä? En tajua. Ja tuohon ympätään noiden muiden pelien "sisältöä ja tarinat" mukaan? Vai ne vanhat pelit portataan jotenkin? Mobiilipeliksi? Täh?

En ymmärrä eikä onneksi tarttekaan, jää kyllä muutenkin pelaamatta koska evvk mobiilipelaaminen enää nykyjään.

Onpahan hullu koukku iskenyt FFX:ään, peliin jota tuli halveksuttua joskus avoimesti Squaren teinitytöille suuntaamana putkijuoksumaisena rahastuspelinä, mitä se epäilemättä osin olikin. Nyttemmin tarkastelee tätä neutraalimmin ja huomaa myös pelin positiiviset puolet. Sarjan lineaarisempi suuntaus maailmassa etenemiseen tosiaan alkoi jo tässä pelissä, mutta sitä osattiin kompensoida vielä hienosti sillä että annettiin koko pelisarjan suurin vapaus hahmonkehityksen ja taistelumekaniikkojen suhteen.

Varsin taktista mäiskettä, jokainen vihulainen on potentiaalinen uhka ja valintasi ja strategiasi todella merkitsevät. Et automaattisesti pärjää vain läiskimällä koko pelin halki samaa perushyökkäystä ja muutamaa taikaa niinkuin jossain seiskassa, välillä ehkä hiukan grindaten.

Tässä on myös malliesimerkki pelin tarinasta jota vihataan paljon internetin syvissä riveissä, vaikka se on itseasiassa yllättävän hyvin kirjoitettu ja syvällinen. Uskontokritiikkiä, muttei mitään muka-älyllistä edgyä ateistijonneilua, jollainen vain nolostuttaa nykyään. Alkupuoli stoorista on kylläkin tylsistyttävä ja semmoista ihme sekoilua, mutta myöhemmin se tsemppaa ja paraneekin huikeesti.

Sitä myöntää myös itsekkin vihdoin tulleensa seniiliksi, kun pelin joskus niin ankaraa henkilökohtaista vastustusta herättäneet tunteelliset hempeilykohdat tuntuvat nyt oikeasti kyyneliä vuodattavan koskettavilta, vaikkakin Disneyleffatyyliin samanaikaisesti kliseisiltä ja myötähäpeää herättäviltä. Nostalgia on vahvana kun seuraa tämmöistä kömpelöä varhaista yritystä kertoa tunteikasta kerronnaltaan animaatioleffamaista tarinaa pelin seassa.

Kieltämättä on yksi seikka johon kaikki tämä hyvä fiilis sitten vähän edelleen kaatuu, eli nuo enkkuäänet. Nehän ei teknisesti ottaen ole mitään huonoa ääninäyttelyä varsinaisesti, ja usein esimerkiksi nostettu naureskelukohtauskin on ihan tarkoituksella sellanen kuin on, tämän huomaa jos seuraa sitä dialogia kohtauksen aikana jossa tuota pohjustetaan. Ongelmana vaan että tuo on tyyliltään tuommoista 2000-luvun alun Cartoon Networkkia tms, joka on korvia vihlovan out of place noitten weeaboo-hahmojen suusta. Kyllä tähän sen animesössötyksen tarvitsisi, niin se vain on.

Oma pelisarjan TOP3. Tämä lista elää kokoajan ja sijoitukset vaihtuvat vähän väliä:


1. FF8. Suosikkini pelisarjasta, jota en kuitenkaan välttis suosittelis kellekkään pelaamaan ensimmäisenä sarjasta. Niin pelimekaniikoiltaan kuin tarinaltaan vaikeammin lähestyttävä tapaus, tai ainakin minulle, mutta mitä enempi sitä pelaan, sen enempi tykkään. Tosiaan nuo pelimekaniikat on aika nerokkaat kun ne pikkuhiljaa aukeaa ja peli pyrkii olemaan maailmaltaan ja hahmoiltaan astetta realistisempi, ja tässä yrityksessään noin suurin piirtein onnistuukin.

2. Niin hullulta kuin se tuntuukin, FFX on noussut tälle sijalle, niin hauskaa sen parissa ainakin juuri nyt on.

3. FF7. No tätä onkin tullut mietittyä että mikä tässä onkaan niin kaikesta muusta pelien massasta erottuvaa minkä vuoksi kaikki tästä niin paljon tykkäävät, itsellekin yks tärkeimpiä pelejä ja jopa nekin usein tykkää joille mitkään muut japaniropet ei maistu. Hahmot ja juoni kun on tunteet sivuuttaen tarkasteltuna lähinnä ysärin animekliseitä. Materiasysteemin, vaikka se hullun nerokas ja monipuolinen onkin, pilaa se että peli on alusta loppuun niin helppo että on aivan sama mitä niistä kehität.

Ehkä se oli mainonta ja massan mukana meneminen jotka seitsemännestä fantasiasta niin ison ilmiön teki, mutta on se kyllä myös tuo viimisen päälle aikansa tyylinen sisältörikas ja laaja JRPG- maailma ja maailmankartta, joka on tässä vaan on todella erityisen hyvin tehty ja niin hauska että sinne palaa aina mielellään tutkimaan. Ja myöskin pelisarjan paras sountrack jota edes käppäinen soundimaailma ei pilaa. Ekan levyn se jälkipuolisko on parasta Final Fantasya ja videopelaamista, mitä koskaan oli ollut tai mitä enää koskaan tulee olemaan.