Final Fantasy

hide

Big Boss
Ad Infinitum
Viestit
1074

Maine:

FinalFantasy.jpgTässä ketjussa keskustelemme tästä upeasta ja mahtavasta pelisarjasta, joka on kokenut urallaan myös pientä laskuvaihetta (Kiitos XIII-trilogia tästä pohjakosketuksesta). Katsomme myös tässä triidissä parveilevia paskalokkeja "FF, lol iha paska" -öyhötyksineen, mutta niistä piittaamatta fiilistelkäämme täysillä sarjan hienoimpia hetkiä ja katsokaamme tulevaisuuteen Final Fantasy XVI:n myötä.
 
Ja ihan suoraan heitetään stetsonista Final Fantasy VII, joka on ja luultavasti pysyy ikuisesti suosikkipelinäni kautta aikojen. Niin vahva nostalgiapärinä läsnä ja en vain kyllästy siitä puhumiseen tai pelaamiseen. Viimeisimmästä läpipeluusta on kyllä kolmisen vuotta, mutta ensi vuonna olisi tarkoitus pelata peli uudemman kerran läpi.
 
Final Fantasy IX on ollut viitisentoista vuotta se oma number 1 -suosikkipeli. Häpeilemättä voin myöntää että esim. loppuvideota katsoessa rupeaa silmät kostumaan vielä tänäkin päivänä. Toki näissä henk.koht lemppareissa vaikuttaa aina se omakohtainen nostalgia ja muistot, jotka peliin kytkeytyvät. Ei varmasti tule ysin kaltaista tapausta enää koettua tässä elämässä.
Toisella sijalla omissa suosikeissani FF-sarjasta on XII, moni ei varmaan jaa tätä mielipidettä mutta silloin aikanaan kun tuon hommasi niin oli se jotain niin ennenäkemättömän siistiä. Kolahtaahan se edelleen, hd-remasteri tuli joku vuosi sitten tahkottua läpi sellaisella 10h/päivä -tahdilla.
Sarjalle tuli näytettyä kaapin paikka XIII-2:n jälkeen, eikä kiinnosta enää palata.
 
Viime yönä justiinsa aloitin pitkästä aikaa FF7:n.

Steamissa pelailin. Maagista kamaa edelleen!

Final Fantasy on itselleni FF1-9. Kymppi oli jo väärin ja pilalla. Ja siitä eteenpäin kiinnostus on miinuksen puolella absoluuttiseen nollapisteeseen asti. Mutta sitä edeltävät pelit! Ne ne vasta!
 
En muuten ole seiskaa vieläkään päässyt läpi.
Oisinkohan kolme kertaa pelannut alusta loppuvastukseen asti ja sinne on aina loppunut peli. Kai sitä ois voinut levelata ukot maksimiin ja sillai voittaa, mutta kun kraateriin mennään niin kraateriin mennään! Jos ei onnistu niin ei onnistu!
 
Jos pelaa FFVII:tä Steam-versiota, tai PC-versiona ylipäätään, suosittelen tutustumaan pelin modeihin. Varsinkin Remako HD mod tuo peliin oleellisia asioita nykypäivän standardeja varten, kuten AI upscalingin taustoja varten, jolloin ne näyttää nykyresoluutioillakin oikeasti mielettömiltä. Vahva suositus näille kaikille upgrade-modeille. Sen lähemmäksi ei tule pääsemään Final Fantasy VII:n kanssa nykygrafiikoita ilman Remakea.
 
SNES-trilogia ja 8, muut eivät ole syystä tai toisesta tehneet vaikutusta. PAL-alueen 1 eli Mystic Quest kiinnostaa tällä hetkellä eniten.
 
Ite pidin sitä ekaa XIII osaa ihan hyvänä pelinä. Omat TOP-3 FF ovat 1. FF V, 2. FF VIII, 3. FF IX. En koskaan oikein päässyt tohon VII sisään, pelasin sitä remakeakin johonkin puoleen väliin saakka, mutta ei se vaan innostanut. FF V ei ole mikään ruudinkeksijä juonen osalta, mutta tykkäsin aina siitä Job-systeemistä.
 
Jos pelaa FFVII:tä Steam-versiota, tai PC-versiona ylipäätään, suosittelen tutustumaan pelin modeihin. Varsinkin Remako HD mod tuo peliin oleellisia asioita nykypäivän standardeja varten, kuten AI upscalingin taustoja varten, jolloin ne näyttää nykyresoluutioillakin oikeasti mielettömiltä. Vahva suositus näille kaikille upgrade-modeille. Sen lähemmäksi ei tule pääsemään Final Fantasy VII:n kanssa nykygrafiikoita ilman Remakea.

Jätän tämän mahdollisuuden käyttämättä. Nytkin vitutti pelatessa se, että ne ukot on niin kirkkaita ja skarppeja ja tausta hienon pikselikäs. Että miksei voi olla ukotkin siihen taustaan enempi sopivia. Ja nimenomaan niin päin, että se tausta saa olla sellainen, kuin on.

En halua muuttaa taustaakin tylsän näköiseksi. Pirusti paljon enemmän charmia pieniresoluutioisena pikselimeininkinä.
 
Jätän tämän mahdollisuuden käyttämättä. Nytkin vitutti pelatessa se, että ne ukot on niin kirkkaita ja skarppeja ja tausta hienon pikselikäs. Että miksei voi olla ukotkin siihen taustaan enempi sopivia. Ja nimenomaan niin päin, että se tausta saa olla sellainen, kuin on.

En halua muuttaa taustaakin tylsän näköiseksi. Pirusti paljon enemmän charmia pieniresoluutioisena pikselimeininkinä.
No mutta eihän se alkuperäisenä ollut edes mikään "pikselikäs."
 
Ykköstä ( vai monesko se nyt oikeasti onkaan :rolleyes: ) joskus kovastikkin pelailin NES:illä ja nimenomaan NES:illä näistä olen kovastikkin tykännyt.

SNES:illäkin oon pelannu jotain.

Tuosta nuorempia, eli Pleikkarit jne. ei oo tullu pelailtua ja "jeesusteos" seiskakin on jäänyt pelaamatta.

En oikein osaa sanoa syytä miks näin on käynyt, on vaan käynyt.

Ehkä asia korjataan tulevaisuudessa.
 
Aloitin joskus pelaamaan jotain FF:a PS1:llä, mutta tuntui olevan sen verran tylsä, että meni takaisin hyllyyn. Sen koommin en ole pelisarjaan koskenut.
 
Varmasti yksi pelatuimmista pelisarjoista itselläni. Sanotaan kuiteskin että XIII:n jälkeen en ole sarjaan enää koskenut. Ehkä pitäisi näihin uudempiinkiin joskus kajota.
 
Helvetin kovia pelejä, vanhemmat varsinkin ja niitä on tullut pelattua eniten. Vielä tosin pitäisi II ja IX pelata joskus läpi kun aikaa riittää, muut onki sitten pelattu. X taitaa olla uusin mitä olen pelannut ja sekin oli yllättävän hyvä vaikka tuntui välillä vähän lapselliselta
 
Ite aikoinaan olin niin myyty PS3 Final Fantasyn trailerista jolla ne konsolia siihen aikaan möi, että ostin pelkästään sen takia koko vermeen. No sehän lykkääntyi ja maksoin julkasumallin PS3:sta 600€ early2000 rahua eikä mulla ollu sillä 1,5v mitään pelattavaa... Sitten kun se vihdoinkin julkaistiin, niin jaksoin ehkä 20h hakata sitä autobattlea ja se oli siinä...

Retron5 aikaan alotin NES FF1 kun sain sen sosomilta lahjaksi. Sitä tuli melko pitkälle pelattuakin kunnes Retron5 dokas mun savestaten siitä enkä enää jaksanu alottaa alusta.

Ehottomasti eniten peliaikaa sarjan peleistä on meikällä tullut Chocobo Racingille mitä pentuna piestiin äärettömät tunnit. Oli ihan hauska kun hain aikoinaan lapsuudenkotoa oman PS1 niin siinä oli vielä mun muistikortilla vanhat savet tallessa. Pelasin Chocobo racingia ja katsoin, että oon näköjään hommannu kaikki mahdolliset hahmot siinä aikoinaan. Sitten katoin mitä se vaatii, niin yksin tyyppi vaati sen, että on pelannut story moden 100 kertaa läpi ykkösenä tms. WTF ei tulis mieleenkään, että nykyään pelais mitään yksittäistä peliä noin paljoa...
 
Final Fantasy VII oli lapsena melkoinen kokemus. Tuolloin vuoropohjaiset japaniroolipelit, tarinankerronta videopeleissä ja animejutut eivät vielä olleet kamalia vitsauksia, vaan uusia ja kiehtovia asioita. Koska olin itse nintendoleirissä, sitä tuli pelailtua lähinnä kaverin luona. Suurena strategistina myhäilin vieressä ja mietin, milloin kannattaisi käyttää parannusrohtoa. Koska pelin pariin pääsi harvakseltaan, nousi pelin maine jumalaisiin mittoihin. Kun sain MP3-soittimen, tungin sinne ensimmäisiksi Zeldojen kappaleet, Scatman Johnin ja Overclocked Remixin FF7:n uudelleensovitusalbumin Voices of the Lifestreamin.



Noh, samainen kaveri päätyi myymään minulle ps2:n pois kolmosen tieltä, ja mukaan päätyi Final Fantasy 7. Peli imaisi oikein hyvin mukaansa, elokuvamainen kokemus tarjosi jatkuvasti uusia elämyksiä. Pelin uskonnolliset ja ekologiset teemat iskivät lukioteiniin kuin veitsi voihin, ja Cloudin psykologiset dilemmat olivat oikein kiinnostavia. Noin muuten hahmot jäivät vähän irrallisiksi. Jokaisella on toki oma episodinsa, mutta harva oli juonen kannalta oleellinen.

Aluksi vuoropohjainen jrpg vielä maistui, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä enemmän alkoi harmittaa. Taistelut kestävät useita vuoroja, ja 3D-animaatiot venyvät tuskaisen pitkiksi. Kyllähän sen tappelun voittaisi yhdellä summonilla, mutta mieluummin hakkaan hyökkäyskomentoa ettei mene liikaa aikaa videoihin. Eikä tappelussa juuri muuta tarvitakaan. Käyttämällä yhden vuoron nopeutusloitsuun, saat palkinnoksi lisää vuoroja kuin taikaseinästä. Materiasysteemi on tavallaan ihan kiva, mutta tekee kaikista hahmoista identtisiä koteloita taikapalloille. Lopulta pelaaminen jäi kesken, koska viimeisen kentän sisältänyttä kolmoslevyä ei ollut. Sen koommin en FF seiskaa pelannut.

…Kunnes

Viime vuoden lopulla Super Smash Bros. Ultimate sai ladattavana lisäsisältönä hahmokseen Sephirothin. Uusi leikkikalu miellytti, eikä vähiten siksi, että peliin saatiin viimein kunnoin valikoima FF7:n musiikkia smashsäveltäjien sovituksina. Aiemmin Final Fantasysta oli vain kaksi taistelubiisiä sellaisenaan.



Square-Enixin mustat maagit olivat samalla laittaneet Final Fantasy -sarjan pelit e-shopissa tarjoukseen. Naama yhä messingillä laitoinkin seiskan ja kasin latautumaan. Saa nähdä lähteekö FF8 koskaan tulille, mutta seiska meni nyt juhlahumussa päätyyn tahkottua. Tällä kertaa kiinnitin erityisesti huomiota pelin erinomaiseen rytmitykseen. Minipelit ja ympäristöt vaihtuvat tiuhaan, eikä tarinaa kerrota ainoastaan tekstilaatikoilla ja videoilla. Sephirothin mysteeriä kypsytetään pikku hiljaa, eikä siistiä animejäbää ole pakko tyrkyttää ruudulle pakkosyötöllä. Pelkäsin kahden pääpahiksen syövän ruutuajan toisiltaan, mutta energiajätti Shinrakin oli konkreettinen uhka loppuun saakka. Hahmot olivat edelleen vähän irrallisen oloisia, mutta tällä kertaa oli helpompi huomata kaikkien painivan samasta ympäristökriisistä kumpuavien ongelmien parissa. Uudessa versiossa taistelunopeuden sai säädettyä kolminkertaiseksi. Tällä oivalla laastarilla mikään ei enää harmittanut. Pelistä jäi hyvä mieli.




Myös muita viimeisiä Fantasiapitsoja on tullut syötyä! Ysi on hidas pelata, mutta siinä on kivat varustemekaniikat. Kuolettavan söppänä elämys näyttää joltain Nintendon kehittämältä Muumipeliltä. Teematkin ovat hyvät, ja suurin osa hahmoista saa tyydyttävän hahmokaaren. Final Fantasy IV Advancesta taas en tykännyt oikeastaan yhtään. Tarina on typerä ja pelaaminen niin kirjaimellista A-napin hakkaamista, ettei se kelpaisi edes japaniroolipelin karikatyyriksi. Tactics Advance oli hauskin pelata, mutta myös aika helppo rikkoa. Tarinaltaan melko kevyt, mutta teemoiltaan jäi hyvin mieleen.

Suosikkini on varmaan Final Fantasy 1 NES:llä, sillä haluan omakseni kaikki maailman hipsterpisteet. Sen mekaniikat ovat yksinkertaiset, mutta sitäkin hauskemmat. Pelin alussa valitaan päähenkilöiden hahmoluokat. Se on hauskaa. Myöhemmin hahmoluokat kehittyvät voimakkaammiksi. Se on hauskaa. Taisteluissa pitää olla valppaana, sillä jos kuolevaan vihuun tähtää ylimääräisiä hyökkäyksiä, menevät vuorot hukkaan. Se on hauskaa. Hahmojen rivijärjestys vaikuttaa siihen, miten todennäköisesti viholliset valitsevat heidät kohteekseen. Se on hauskaa. Rahat eivät suoraan riitä uusimpiin varusteisiin, ja hahmoille taikoja ostaessa kaikkia ei voi valita. Se on hauskaa. Taikoihin ei ole käytännössä ehtymättömiä MP-varantoja, vaan pelin pöytäroolipeleistä pöllitty spellslott-mekaniikka kannustaa käyttämään eri tasoisia taikoja pitkin peliä. Se on hauskaa. Yksinkertaisen juonen ansiosta maailmaa on ilo tutkia, eikä jokaista nurkkaa tarvitse koluta tietyssä järjestyksessä. Seikkailuntuntu onkin kaikkeista hauskinta. Noh, ei se ykkönen tietenkään täydellinen ole. Kyseessä on vanha buginen NES-rpg joka on kuolettavan hidas pelata. Uudelleenjulkaisuja ei kannata pelata, niissä on mekaniikat muutettu tylsiksi, mutta jos mahdollista niin moninkertaisten nopeutusten avulla pelaaminen on siedettävää.

Kutosen voisin joskus pelata. Tai ne missä on hahmoluokkien kanssa kikkailua.
 
Takaisin
Ylös Bottom