Emulaattorit

Game Overin Vito

NES-Retro Expert
Insider
Viestit
4496

Maine:

Emulointi ja emulaattorit oli suorastaan TABU vielä kymmenisen vuotta sitten, joista keskustelu oli monessa paikkaan kiellettyä. Mites nykyään? Onko se edelleen retropelailun suhteen joko real deal tai ei mitään? Löytyykö dedikoituja laitteita emulointiin, vai riittääkö esim. jotkut uudelleenjulkaisut retronälkään?


Entäs filtterit? Onko terävät pikselit best, vai haetko mahdollisimman autenttista CRT-kokemusta? Vai tykkäätkö kenties kaiken pehmentävistä HQ-filttereistä?

1-dkc-noshader-1rjwy.png
1-dkc-shader-v9knn.png


Pixellate.png
Crt-normalgamma.png

images
 
Minä nykyään pelaan melkein pelkästään emulaattoreilla. Tuntuu vaan niin pirun kätevältä laittaa raspi tulille ja samasta laitteesta kaikkien konsoleiden pelit.

Grafiikkajuttuihin en oo jaksanut koskea, mutta en mä näe siinä mitään väärää, että joku peli näyttäisi paremmalta tai toimisi paremmin kuin alunperin. Tuskin ne pelien tekijätkään on olleet sitä mieltä, että paskempi on ehdottomasti parempi.
 
Itsellä ainakin menny siihen, että 95% retropelailusta tapahtuu emuloiden. Olisihan se kiva värkkäillä vanhojen laitteiden kanssa ja omistaa kaikenmaan CRT:t, mutta se ei nykyisessä kämpässä tunnu kovin järkevälle tilankäyttölle.

Olenkin konffannut Raspberry Pi:n pyörittää RetroPie:tä, jolla tulee pyöritettyä vanhaa konsolipuolta. Laitoin tuon filtterikysymyksen siksi, koska aiemmin olin täysin "pixel-perfect" renderöinnin kannalta (tai no siis 3x/4x nearest neighbor skaalauksen kanssa, mut you know...), mutta nykyään kun telkkarin tuumakoko on 55" niin tuommoinen pieni scanlines on ihan tervetullut lisä pehmentämään kuvaa! Itsellä ainakin tämmöinen 2000-luvun alun Super Eagle -öljymaalausfiltteröinti jätti huonon kuvan päähän, mitä nuo pahimmillaan siis olivat.

EBjhfk3X4AIRk0_.png
 
Aito rauta CRT:llä aina kun mahdollista, mutta pelit pyörivät yleensä flashcartilta.

Jonkinlaiseen emulaattoriratkaisuun palaisin takaisin jos joskus tulisi tilanne, ettei tila riittäisi kuvaputkelle, tai laitteet eivät muuten vaan enää kestäisi.
 
Grafiikkajuttuihin en oo jaksanut koskea, mutta en mä näe siinä mitään väärää, että joku peli näyttäisi paremmalta tai toimisi paremmin kuin alunperin. Tuskin ne pelien tekijätkään on olleet sitä mieltä, että paskempi on ehdottomasti parempi.
Jäin vähän pohtimaan tuota "paskempi on parempi". Tää menee just täysin omien mieltymysten mukaan, että mikä sitten näyttää paremmalta.

CRT-filtteröinnin puoltajat on sitä mieltä, että pelit on tehny kuvaputkitekniikka mielessäpitäen, niin silloin se näyttää lähemmäs siltä, kuin pelintekijät olivat sen tarkoitaneet. Tuo ekan viestin Donkki-Konkki kuva ehkä selittää mitä haen takaa.


Tällä tilillä on ihan kivoja vertailukuvia oikean kuvaputken kanssa:
 
Pelkät aidot konsolit käytössä, mutta välillä tekisi mieli pelata PS1-pelejä ja siihen hommaan käyttäisin varmaan emulaattoria. Pi löytyy, mutta se on sen verran vanhaa mallia, ettei varmasti jaksa pyörittää pelejä kunnolla. Jonkinlainen Pi/Duckstation-systeemi voisi olla mielenkiintoinen, mutta tuskin toimii ainakaan tällä hetkellä kovin hyvin.

Ihan nykyaikaisella telkkarilla pelaan noita, vaikka kuvaputken hankinta on ollut mielessä jo ties kuinka kauan. 4:3 ja terävää pikseliä.
 
Käytän emulaattoreita vähemmän kuin vois kuvitella ja todella paljon enemmän kuin vois kuvitella.


Konsoleiden kohdalla en ole käyttäny mitään emulaattoreita varmaan ainakaan kymmeneen vuoteen, jos jotain peliä ei ole jollekin niin sitten en vain pelaa sitä. En omista myöskään yhtään flashcarttia tai vastaavaa itse.

Ainoana poikkeuksena tohon on tullut tässä kesän aikana sellainen että Game Gear pelejä olen vähän pelannut Vitalla. Esim Tails Adventuresissa menen aina välillä eteenpäin, ja tollainen että voi vaan ottaa sen, jatkaa pelaamista hetken ja pistää sleepissä syrjään, myöhemmin ottaa sen ja jatkaa on ihan jees. Vitassa on nimittäin aivan käsittämättömän hyvä akkukesto sen ollessa sleepissä. Syy tohon miksi pelaan Vitalla niin about saman muotoinen käsikonsoli, ja en ole Game Geariin mihinkään vielä uusinut näyttöä. Myös Disk System emulaattoria olen käyttänyt tässä parin vuoden sisällä, mutta syynä ei ole ollut pelata varsinaisesti, vaan testata toimiiko joku image jostain mitä ei ole todellakaan lisensoitu edes ylipäätään.


Tietokoneiden kohdalla asia on sitten aikalailla täysin päinvastainen. Käytän jotain melkeinpä päivittäin, ja ylipäätään tärkein kriteeri omalle linuxdistrolle on että kaikki legacysoftat pitää saada toimimaan edes jotenkin, mikä tarkoittaa sit 16-bit windowssoftista sinne eri laitteiden emulaattoreihin. Eli mulla pitää olla tässä pääasiallisella koneella mahdollisuus käyttää erilaisten tietokoneiden softia about 40 vuoden aikajanalta.

Näiden kohdalla sitten en ollenkaan mene sillä että mikä tukee mitenkin peliohjaimia tai muuta, koska tarkoitus ei ole pelata ikinä, vaan ylipäätään katsoa "toimiiko tää edes". Eli tämä rajaa sitten että jokaisen koneen kohdalla ainoa emulaattori mikä on käyttökelpoinen on sellainen johon saa mountattua imagen laitteen fyysisestä kovosta, CF kortista tai vastaavasta, ja monesti noiden tiedostojärjestelmät on sellaisia ettei esimerkiks tiedostoja disketti-imagesta kiintolevy-imageen tai toisinpäin voisi siirtää mitenkään muuten, ainakaan niin että voisi olla varma ettei esimerkiks hakemistojen luominen korruptoi mitään.

Tollaisissa tapauksissa emulaattorin hyödyt on siinä että nopeampi testata toimiiko edes joku tietty softa just tietyn filun kanssa just tiettyyn tarkoitukseen yms tollaiset, mutta huonot puolet on siinä että laitteiston emulointi saattaa olla joko epätäydellistä, tai kuten esim MSX emulaattoreiden tapauksessa, omat koneet on sellaisia ettei niitä voisi edes emuloida niin että emulaattorin laitekokonaisuus vastais sitä aitoa laitteistoa. Eli olis mahdoton kokeilla jotain tiettyjä juttuja toimisko ne edes jos koko emulaattori ei edes pysty tukemaan sellaista laitekokonaisuutta mitä se aito olis joten samantien vaan heittää sinne ja kokeillee.

En myöskään käytä mitään "feikkihardwarea" poislukien CF korttien käyttö kiintolevynä, mikrokontrollerin/FPGA:n käyttö ylimääräisenä diskettiasemana jne tollaiset, ja kaikki äänisiruihin liittyvä kuten esim vaikkapa famicomin everdriven diskettipuolen äänien jäljittely olis out. MSX puolella kaikki FM sirujen jäljittelyt FPGA toteutuksilla on out koska niillä ei voi jäljitellä kaikkea muuta anologipuolta mitä asiaan liittyis yms ja kyllä, erotan aivan selvästi mikä niissä on pielessä.

Yksi mitä toisaalta kyllä teen jos mahdollista niin pallohiiriä en suostu käyttämään vaan ennemmin rakennan vaikka sopivan laitteiston millä saan optisen hiiren kiinni koneeseen X kuin että suostuisin tekemään mitään tarkempaa pallohiirellä.

Ainiin, emulaattoreissa ei ole scanlineja tai filttereitä. OSSC:ssä on aina scanlinet, tosin en käytä sitä konsoleiden kanssa ollenkaan, vaan joidenkin sellaisten laitteiden kanssa joille olis puolimahdoton saada sopivaa näyttöä muuten, tai jossa olisi viivettä tai muuta ongelmaa ilman että se olis välissä.

Tohon "feikkihardwareen" taas niin diskettiasemissa suhde taitaa olla 80/20 eli käytän esim 5.25 ja 3.5 tuuman diskettejä paljon enemmän kuin mitä käytän jotain mikä jäljittelee asemia ja tallennusmediaa. Mutta kiintolevyissä taitaa olla 0/100 feikin hyväksi. En näe yhtään mitään syytä käyttää alkuperäisiä vanhoja kiintolevyjä, pitävät meteliä, ovat epävarmoja, ovat usein paljon hitaampia, hakuajat on huonommat, ja kuluttavat virtaa joten tuovat tarpeetonta rasitusta laitteen virtapuolen komponenteille.
 
Viimeksi muokattu:
Pääasiassa pyrin välttämään, mutta joissain tapauksissa moraali hieman venyy, kunhan osaa tarpeeksi hyvin asian perustella itselleen ;) Uusien pelien kohdalla pidän emulointia aika problemaattisena ilmeisistä syistä: pelien tekeminen ei ole ilmaista, ja se on monille leipäpuu. Vähän meinasi puskea savua korvista ulos, kun päivä Metroid Dreadin julkaisun jälkeen tuli vastaan Kotakun artikkeli, jossa kehuttiin pelin pyörivän emulaattorilla 4K-laatuisena (mitä helvettiä oikeasti...) Kyllä hyvin tehdystä työstä kuuluu maksaa asianmukainen korvaus, kuten sanonta kuuluu.

Myös vanhojen pelien kohdalla tulee hommailtua melkeinpä mieluummin jotain laillisia virtuaalikonsoli- ym. digiversioita ja porttauksia nykyvehkeille, jos fyysinen kappale on syystä tai toisesta sillä hetkellä käsien ulottumattomissa. Oma lukunsa ovat sitten tietyt arcadepelit, joista ei tahdo löytyä kunnollisia konsolikäännöksiä. Myös sellaisten pelien kohdalla, joiden pyyntihinnat ovat syöksynyt jonnekin stratosfääriin, tulee emulointiin toisinaan sorruttua. Vaan eipä noiden piratoitujen ROM:ien pelaamisesta silti oikein tahdo saada sitä samaa fiilistä irti, kuin sellaisesta pelistä, jonka hankkimiseen on joutunut edes hitusen kaivamaan kuvetta. Ja kyllähän sitä jo puhtaasta uteliaisuudesta haluaa nähdä, miltä peli näyttää orkkisraudalla (vaikka se CRT nyt edelleen puuttuukin). Tästä johtuen Raspberry Pi -virityksiin tai Flashcart-busineksiin ei ole tullut lähdettyä. Näillekin on kyllä paikkansa (mm. mukavuussyyt), enkä kyllä mitenkään lähde tässä tuomitsemaan niiden käyttöä.

Joku sanoi hyvin, että jokaisen pitää näissä hommissa löytää se itselle sopiva harmaan sävy. Oma näkemys on: originaali paras, emuloitu vähemmän hyvä. Tulipas sekava viesti; tästä aiheesta voisi lätistä paljonkin!
 
Orkkisrauta ja CRT on se omakin ratkaisu. Joskus aikoinaan nesticleä käytti ja tais joku PSX emu olla myös joskus. Nesticlen verkkopeli oli kyl hyvä ominaisuus. Lisäksi 9300:ssa ja E90 mulla oli GBC emu, mitä hakkasi lukiossa ja armeijassa. Nykyään on orkkisraudat käytännössä kaikkeen, flashcartteja toki suosin ja haaveissa ois saturniin ja dc:hen kans vastaavat setit laittaa.
 
Emuloiden mahdollisimmat autenttisesti.

IMG_20210814_094001872.jpg

Palataan asiaan 3v päästä kun projekti ei oo edistynyt yhtään 🤣
 
Originaalilaitteet ja -pelit on toki kivoja ja joskus on saattanut olla vahvojakin mielipiteitä asioista, mutta ei itselle ole mitään väliä millä pelejään pelailee, kunhan siitä saa jotain irti. Minikonsolit ovat kivoja ja nopeita laittaa tulille, mutta nykyään säästän senkin ajan avaamalla telkkarista Retroarchin suoraan :cool:

Hifistelypuuhastelu on ihan hauska harrastus, mutta turha puritanismi syö samalla sitä alkuperäistä tarkoitusta, eli sisällöstä nauttimista. Ja yleisesti ottaen keräily, hifistely ja peleistä nauttiminen ovat melko lailla eri asioita, vaikka pyörisivätkin saman aiheen ympärillä. Ne tuntuu menevän aika monella sekaisin, vaikka toki tukevatkin sitä kokonaiskokemusta.
 
Viimeksi muokattu:
Ja yleisesti ottaen keräily, hifistely ja peleistä nauttiminen ovat melko lailla eri asioita, vaikka pyörisivätkin saman aiheen ympärillä. Ne tuntuu menevän aika monella sekaisin, vaikka toki tulevatkin sitä kokonaiskokemusta.

Heittäisin tohon vähän eriävän. Yksi iso syy miks pelaan laitteella x jotain tai edes käytän laitetta x ei tule niinkään siitä että tahtoisin ehdottomasti pelata juuri tiettyä peliä, vaan tehdä sen nimenomaan sellaisella laitteella josta pidän ja joka edustaa jollain tavalla omaa aikaansa, tai muuten vaan sellaista tekniikkaa joka on "ajalta jolloin oli vielä paremmin".

Eli siinä on mukana myös vahvasti sellainen että kun laitteen on kunnostanut ja siitä pitää huolta, niin myös todella vahva luottamus siihen että se vastavuoroisesti suostuu sun kanssa yhteistyöhön. Jos taas käyttäisi jonkin emuloimiseen laitetta josta ei pidä noin muuten, tai joka sisältää jotain sellaisia viitteitä nykyajasta mitä ei siedä nykyajassa niin ei sillä tahtoisi pelata.

Pelikonsolit ei ole työkaluja. Pelikonsolit on ystäviä.
 
Emulaattoreilla oon pelannut ylivoimaisen osan kaikista pelaamistani NES-, SNES-, MD-, PS1- ja N64-peleistä. Alkuperäisellä laitteistolla oon pelannut vain muutamaa peliä, sillä en omista mitään retrolaitetta. SNES on aidoista retrokonsoleista se, jolla oon pelannut eniten, sillä se on ainoa, jonka koskaan omistin. Toiseksi eniten oon pelannut sit NESillä, mutta silläkin aivan helvetisti vähemmän kuin ensiksimainitulla.
Mut joo, oon emulaattoreiden suhteen erittäin myönteinen, enkä koe asiakseni kertoa muille, että millä niitä pelejä tulee pelata.
 
Pääasiassa aidolla raudalla ja CRT:llä mennään. Jos on joitain pelejä mitä olisi pakko saada, mutta maksavat hunajaa, niin hommaan mielummin reproja sitten. Emulaattoreilla tullut lähinnä testattua joitain englanniksi käännettyjä Famicom ja Super Famicom pelejä. Ehkä pitäis hommata flashcartti niin ei tarvitsisi niitäkään testata emulaattoreilla.
 
Originaalilaitteet ja -pelit on toki kivoja ja joskus on saattanut olla vahvojakin mielipiteitä asioista, mutta ei itselle ole mitään väliä millä pelejään pelailee, kunhan siitä saa jotain irti. Minikonsolit ovat kivoja ja nopeita laittaa tulille, mutta nykyään säästän senkin ajan avaamalla telkkarista Retroarchin suoraan :cool:

Hifistelypuuhastelu on ihan hauska harrastus, mutta turha puritanismi syö samalla sitä alkuperäistä tarkoitusta, eli sisällöstä nauttimista. Ja yleisesti ottaen keräily, hifistely ja peleistä nauttiminen ovat melko lailla eri asioita, vaikka pyörisivätkin saman aiheen ympärillä. Ne tuntuu menevän aika monella sekaisin, vaikka toki tukevatkin sitä kokonaiskokemusta.
Pari pointsia näihin: olen havainnut noiden minikonsolien yhteydessä sellaista probleemia, että niiden kanssa pelaaminen menee aika helposti sellaiseksi kasuaalitestailuksi/"vähän sieltä täältä"-tyyppiseksi meiningiksi. Enkä edes pidä itseäni mitenkään erityisen keskittymiskyvyttömänä henkilönä. Jotenkin paljon helpompi paneutua yhteen peliin kerrallaan, kun on cartti kiinni koneessa. Onhan noissa minivekottimissa hyvää mm. se, että voi iskeä save staten minne vaan, mutta taas toisaalta: tuleeko sitä peliä sitten pelattua missään vaiheessa oikeasti loppuun asti.

Toinen juttu omalla kohdalla (kuten myös varmaan monella täällä) on se, että retropelien taustoihin perehtyminen (arvostelut, vanhat devaajahaastattelut jne.) sekä toisaalta fyysisen kopion kaivaminen ovat itselle osa sitä kokemusta, eivätkä suinkaan pois itse sisällöstä nauttimisesta. Vaikka laitehuollot joudunkin ulkoistamaan muualle, niin kyllä joku carttien putsailu, näppäinkumien vaihto ym. ylimääräinen nyhrääminen ovat sellaista ns. mukavaa oheispuuhaa, jotka tekevät harrastuksesta jotenkin kokonaisvaltaisempaa. Eli lyhyesti: ainakaan omalla kohdalla ei mene niin, että "keräilyhommat" jotenkin himmentäisi itse pelikokemusta tai tekisi siitä pinnallisempaa, vaan oikeastaan täysin päinvastoin. Käytännössä mitään ei tule hommattua hyllyyn vain koristeeksi. Mutta nämä on näitä: näkemyksiä löytyy varmaan yhtä monta kuin löytyy pelaajaakin.

Jahas, naapurissa taitaa olla jonkinlainen metamorfoosi käynnissä - sen verran miehekästä karjumista kuuluu seinän takaa :gnasher:
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös Bottom