- Viestit
- 2337
Maine:
Miten Doom on vaikuttanut omaan elämääsi? Itse pelasin sitä ja Final Doomia ensimmäistä kertaa PS1:llä, jonka versio tulee nostalgiasyistä olemaan itselleni aina se legendaarisin. PS1:n versiossa grafiikat eivät olleet kummoiset ja joitain juttuja olikin riisuttu (mm. Arch-vile), mutta Aubrey Hodgesin luoma synkkä dark ambient -tyylinen musiikkimaailma alleviivaa sitä, että olet ihan oikeasti nyt yksin, eikä toivoa tunnu olevan. Esim. Mt. Erebus -kentän parahduksilla ja vauvan itkulla höystetty pahaenteinen sielunpolttokappale oli jotain aivan käsittämättömän kuumottavaa pienenä yksin pimeässä pelatessa:
Myöhemmin on Doomia tullut pelailtua mm. Nokian kommunikaattoreilla, GBA:lla, tietokoneella, Nintendo 64:llä ja SNES:llä (emulaattorilla toki). Yhden porttauksenkin tein HP Jornada 690 -kämmentietokoneelle aikoinaan:
Symbioosi | Projektit
Doom on ollut itselleni yksi parhaimmista peleistä pitkän aikaa, eikä sen pelaamiseen koskaan kyllästy. Niitä kenttiä voisi sahata ihan loputtomiin.
Ketju ei myöskään ole pelkästään retro-Doomeille, vaan muutkin Doom-universumin pelit kuuluvat tänne toki, jos niikseen tulee.
Viimeksi muokattu: