Aiemman omistajan aikoihin kävin Alfassa kahdesti: ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Ahdisti se päällekkäin kasatuista pahvilaatikoista vuosikymmenten kuluessa rakentunut labyrintti. Myös sortumavaaraa pelkäsin.
Kyllä siinä entisessä versiossa oma charminsa toki oli, mutta vaikka itse tykkään kun roinaa on divarissa niin helvetisti, niin kyllähän siellä kuljeskelu oli omaankin makuun jo melko ahdistavaa. Se oli jännä miten ihan joka kerta siellä ollessa katsoi että ei tämä voi millään enää tämän ahtaammaksi käydä. Että nyt on varmasti jonkinlainen maksimi saavutettu. Ja kun seuraavan kerran meni, niin jotenkin oli onnistuttu tekemään paikoista entistä ahtaampia ja pinoista korkeampia ja huojuvampia.
Eikä tämä siis johtunut pelkästä omasta lihomisesta! Se siis oikeasti onnistui ihan joka kerta ylittämään maksimiahtauden ja vaarallisuuden, vaikka tuntui että enää ei vaan voi ahtaammaksi ja vaarallisemmaksi mennä.
Itse kyllä uskaltauduin siellä silti käymään silloin tällöin, mutta kyllä se ahtaus sai omat käynnit laitettua vähemmälle. Tämä ei suoraan johtunut ahtaudesta, koska kyllä siellä sitten jotenkin aina kykeni kulkemaan, vaan tämä johtui siitä, että siellä ahdisti kulkea, jos siellä oli yhtään ketään muuta asiakasta samaan aikaan, koska yhdenkin toisen asiakkaan kanssa homma muuttui pacmaniksi, jossa tilaa ei yksinkertaisesti ole missään rivissä kahdelle ihmiselle, vaan kaikki liikkeet täytyy jokaisen asiakkaan kohdalla arvioida etukäteen ja liikkua sillä tavoin ettei vahingossakaan joudu lähellekään toisen kulkureittiä.
Tämä nykyinen versio on jopa melkoinen ihmeen aihe, että miten siitä entisestä onkaan voinut saada näin tilavan paikan.