C-kasetilta on mahdollista saada aivan loistavaa ääntä. Jos ääni on tunkkainen tai vouvaa niin silloin on jokin pielessä.
Tosiasia vain on ettei suurin osa ihmisistä ole koskaan kuullut oikeasti laadukasta ääntä C kasetilta.
Tunkkaiseen ääneen tepsii äänipään puhdistus sekä oikean kulman (azimuth) säätäminen. Ei tarvi olla milliäkään pielessä niin kuulostaa jo tunkkaiselta.
Vouvaus taas kertoo yleisimmin likaisesta vetoakselista, vaihdon tarpeessa olevasta paininrullasta tai hihnojen vaihtotarpeesta.
Nämä seikat siis yleisimpiä vikoja, toki voi olla paljon muutakin.
Valmisnauhauhojen laatu on laskenut kuin lehmän häntä siitä mitä ne vielä yleisesti 90 luvulla olivat.
Poikkeuksia tietysti aina on mutta yleisesti ottaen laatu on huonontunut ja varsinkin laatuvaihtelut kasvaneet. Ennen tiesi sentään suurinpiirtein minkälaista laatutasoa on saamassa kun kasetin ostaa.
Olin 90 luvulla Fazerin musiikkikerhossa jonkin aikaa ja niiltä ajoilta on vielä paljon kasetteja kaapissa.
Kaksi vasemmanpuolista on 2000 luvulla uutena ostamiani kasetteja, Hitti Buumi on 90 luvulta musiikkerhon ajoilta.
Ero on kuin yöllä ja päivällä näiden nauhojen laadussa. Siis itse nauhan laadussa kuin myös äänenlaadussa.
Pelkästään nauhan pigmenttiä tarkastellessa voi päätellä jotain.
Hitti Buumin nauha on täysin mustaa ja todennäköisesti huomattavasti laadukkaampaa krominauhaa.
Uudemmissa kaseteissa se on jotain halpaa ferronauhaa josta kaikenlisäksi irtoaa aika tavalla nauhapölyä!
Varsinkin toi kuvassa oleva alin kasetti on sellainen että kerran kun sen toistaa päästä päähän niin saa olla vanupuikon kanssa puhdistamassa äänipäitä ja muita osia.
Eipä eri nauhurivalmistajat turhaan 80 luvulla kilpailleet että kenellä on kykenevin dekki kotiäänityksiin.
Jotkut valmistajat menivät todella pitkälle toimintojen ja ominaisuuksin suhteen. Esimerkiksi Nakamichi käytti huippumalleissaan fyysisesti toisistaan täysin erillisiä äänipäitä.
Kuitenkin millä tahansa hifiluokan dekillä jossa oli säädöt kohdillaan, pystyi kotiäänittäjä tekemään helposti parempaa jälkeä mitä valmisnauhoilla oli annettavanaan.