Oli joskus juttua, jossain toisessa ketjussa kylläkin, nauhurien vetohihnoista. Varsinkin ns.bulkkiseteistä, joita näkee toisinaan netissä myynnissä.
Aihe sopii hyvin tänne kasettiketjuun, joten tarinoin hieman aiheesta.
Välillä allekirjoittaneen mukaan tarttuu kirppiksiltä vanhoja nauhureita ja lähes poikkeuksetta niissä on nykypäivänä hihnat joko poikki, venyneet tai sulaneet. Jokatapauksessa ne joutuu vaihtamaan.
Itsellänikin on noita "bulkki vetohihnasettejä" ja monesti ne ovatkin ihan ok esim.nauhalaskurin tai jonkin väliakselin hihnana.
Kasettinauhurissa kaikkein kriittisin hihna on tietysti se moottorilta vauhtipyörälle tuleva lattahihna. Ja se ei ole ollenkaan samantekevää minkä sinne laittaa, kuten kohta saatte mittauksistani nähdä.
Mittaukset on tehty 70 luvun hifiluokan kasettidekillä joka on mekaanisesti kunnostettu ja voideltu. Mittalaitteina nauhureiden testaukseen tarkoitettu englantilainen Ferrographin testiyksikkö, analoginen oskilloskooppi sekä kotimainen nauhureiden säätöihin valmistettu Azitester. Referenssinauhana Hanspetterroth -calibrointikasetit.
Täysin samannäköiset hihnat. Mitoiltaankin identtiset.
Vasemmanpuoleinen on laatuhihna joka maksaa pitkälti toista kymppiä.
Oikeanpuoleinen taasen otettu hihnalajitelmasta, yksikköhinnaksi muodostuu joitain senttejä.
DIN normin mukainen painotettu huojuntamittaus (0.3%) ja hihnana lajitelmasta otettu bulkkihihna.
Asteikkoa luetaan W&F kohdalta. Din normin mukainen huojunta saa olla max. 0.20%. Kerrottakoon vielä samassa yhteydessä että parhaimmat hifidekit alittavat jopa 0.05% arvon.
Kuten kuvasta näkyy niin bulkkisarjan hihnalla ei edes asteikko riitä. Musiikkikasetilla huojunnan kuulee samantien genrestä riippumatta.
Sama mittaus mutta nyt vetohihnaksi on vaihdettu ns.laatuhihna. Mittausarvoksi saadaan n. 0.15% joka on jo laitteen ilmoitettujen speksien mukainen ja täysin hyväksyttävä yli 40 vuotta vanhalle mekaaniselle laitteelle.
Musiikilla kuultuna ero on aivan valtava, kuin yöllä ja päivällä. Nyt tällä kuuntelee jo ihan mielellään ja tekee nauhoituksia ym.
Jatkoin mittausta vielä äänipään kulman eli azimuutin mittauksella. Nauhurihan kuulosti ihan ok:lta jo näin. Aivan metsässä se ei ole, äänipään kulma on luokkaa n.50 astetta pielessä. Yleisesti nauhurit säädettiin tehtaalla sillä tavoin että säädöt olivat ns."tontilla". Eli lähes poikkeuksetta ne olisi pitänyt säädättää sitten erikseen ja vielä tietysti haluamalleen nauhalaadulle. Tavallista kuitenkin oli että varsinkin edullisemman pään laitteet otettiin käyttöön ihan suoriltaan heti oston jälkeen, eikä siis mitään erillistä säätöä enää koskaan suoritettu.
Äänipään säätö on aina kompromissi ja eroa tulee jo ihan käytettävän kasetin rungosta ja mekaniikastakin.
Kuvassa vaihe-ero niin tarkkaan säädettynä mihin laitteillani pystyin. Vaihe-eron tulee tietysti olla 0.
Tästä on nyt hyvä jatkaa seuraavaksi nauhakohtaisilla säädöillä (play level (dolby taso), bias ym.)
