AVGN s01e01: Karate Kid
Pisteet (0-100): 70
James D. Rolfe aloittaa kunniakkaan taipaleensa vihaisena Nintendo-nörttinä. YouTuben ykköskausiuppaukseen nimeksi on editoitu myöhempi titteli, Angry Video Game Nerd (AVGN). Jo ensi jaksossa Nörtti luo sarjansa perusilmapiirin: kiroilua, eritteitä ja tukahdutettua vihaa, joka syntyy, kun paskoja pelejä on vaan pakko pelata (toivottavasti tämä arvosteluprojekti ei tee minusta samanlaista vihaukkoa, kun velvollisuus arvostella menee muun edelle).
Vaikka ensimmäinen jakso ei ole tuotantoarvoiltaan myöhempien luokkaa, kotikutoisuus viehättää. Vähän kuin kuuntelisi jonkun nykyisen megabändin varhaisia autotallivaiheen käppädemoja. Huumori myös puree yhä: on hauskaa, kun Nörtti toteaa viitatessaan paskojen pelien pelaajiin, ettei kukaan oikeasti välitä, jos päihitätkin pökälepelin. Myös itse pelin sisältö huvittaa -- varsinkin pelin päihityksestä saatava palkinto, antiklimaattinen herra Miyagin silmänisku. Jakson huumori on konstailematonta, ja sitä kautta jopa brutaalia. Jakson lopussa Nörtti vain sylkee pelin päälle ja heittää pelikasetin vessanpyttyyn. Sekoilua ja typeriä sidekickejä tai vieraita ei ole vielä tässä jaksossa mukana.
+Jaksossa asetetaan raamit myöhemmille jaksoille
+Huumori on synkkää
+Huomiot pelistä ovat hauskoja, ja Karate Kidin typeryyksiä voi seurata ilman, että itse tarvitsee pelata
-Kirosanat eivät mielestäni ole perin hauska huumorin alalaji, mutta tämä on henkilökohtainen mieltymykseni
-Mukana ei ole vielä joistain jaksoista tuttua sekoilua
-Lyhyt
Tuomio: Ihan hauska ja viihdyttävä. Kannattaa katsoa kulttuurisen arvonkin vuoksi.
Ai ai, olet siis myöhässä aikataulusta!
En sun tarkkaa ikää tiedä, mutta pienillä olettamuksilla sun pitäisi pelata läpi 4 peliä vuodessa, että projekti on valmis 90:kymppisenä. Tänä vuonna pitää siis läpäistä 6 peliä pysyäksesi aikataulussa! Reipas kuukausi aikaa yhdelle pelille!
PAINEET!
AVGN s01e01: Karate Kid
Pisteet (0-100): 70
Vaikka ensimmäinen jakso ei ole tuotantoarvoiltaan myöhempien luokkaa, kotikutoisuus viehättää. Vähän kuin kuuntelisi jonkun nykyisen megabändin varhaisia autotallivaiheen käppädemoja. Huumori myös puree yhä: on hauskaa, kun Nörtti toteaa viitatessaan paskojen pelien pelaajiin, ettei kukaan oikeasti välitä, jos päihitätkin pökälepelin. Myös itse pelin sisältö huvittaa -- varsinkin pelin päihityksestä saatava palkinto, antiklimaattinen herra Miyagin silmänisku. Jakson huumori on konstailematonta, ja sitä kautta jopa brutaalia. Jakson lopussa Nörtti vain sylkee pelin päälle ja heittää pelikasetin vessanpyttyyn. Sekoilua ja typeriä sidekickejä tai vieraita ei ole vielä tässä jaksossa mukana.
+Jaksossa asetetaan raamit myöhemmille jaksoille
+Huumori on synkkää
+Huomiot pelistä ovat hauskoja, ja Karate Kidin typeryyksiä voi seurata ilman, että itse tarvitsee pelata
-Kirosanat eivät mielestäni ole perin hauska huumorin alalaji, mutta tämä on henkilökohtainen mieltymykseni
-Mukana ei ole vielä joistain jaksoista tuttua sekoilua
-Lyhyt
Tuomio: Ihan hauska ja viihdyttävä. Kannattaa katsoa kulttuurisen arvonkin vuoksi.
Tämä ja Jekyll puuttuvat virallisilta soittolistoilta, ehkä siksi että olivat alunperin "Bad NES games" -nimellä Jamesin VHS-kokiksellaEikös Castlevania 2 ollu ensimmäinen jakso?
