Anime ja manga

Tuli eilen katsottua loppuun Ghost Stories ja ensimmäistä kertaa sitten Death Noten, josta animenkatseluni alkoi kauan sitten, englanniksi.

Wikipedia it, bro

Alkujaan pliisusta sarjasta tehtiin enkkudubbikäsittelyssä epäkorrekti farssisirkus, ja ääninäyttelijät saivat käytännössä improvisoida hahmoilleen pientä "maustetta". Päähenkilö on uudelle paikkakunnalle muuttava tyttö nimeltä Satsuki "Principals always look like lesbians... MOM!?", ja mukana seikkailevat pervoileva shonen-boi Hajime "I'm too young to die, the only person I've had sex with is my babysitter!" kiintiönörtti Leo, josta tehtiin samalla juutalainen "And while I'm apologizing, I'm sorry for this erection I got." Momoko, josta tehtiin dubissa kiihkokristitty "Let's sing! Jesus loves me- COME ON YOU KNOW THE WORDS!" sekä Satsukin pikkuveli Keiichiro, josta tehtiin dubissa vammainen "[Itkuista mölinää]".



Voi sanoa että dubbi on aikansa tuote, ei tällaista enää tehtäisi. Siinä kun päähenkilöposse etsii taksin takapenkiltä kummittelevan tytön vanhaa sormusta ja Hajime toteaa "What do you think you're gonna find back there, a spare turban?" tietää että nämä loiston päivät eivät enää palaa. 10/10.
 
Digimon edenny jo vähän, vahva tunne että pitää ettiä sitä Agapion duppaamaa suomiversiota, sillainhan tää on parhaimmillaan ku tulee niitä hienoja pahiksia ölisemään.

Lisäksi tässä enkkudubatussa ei ole suomi- ja japanitunnaria, vaan lyöty tilalle halvinta hiphoppia kylkeen. Ysäri on aikaa joka samaan aikaan ihastuttaa että purjottaa.

Kuitenkin mukava katella sarjaa uusiks nyt 20v+ jälkeen taas! Aijai kun menee jännittäväksi kuhan parista ekasta yksinkertaisesta tappelujaksosta etenee.
Hyviä kyl tässäkin aikansa "dramaattiset" häivytykset mainostauoille sekä jaksojen lopun cliffhangereihin, dramaattinen musa pauhaa ja apua selviääkö ne nyt ku silta romahti, sitku jatkuu ni ne selviää siitä sekunnissa.
 
Ainoa sarja tällä kaudella seurannassa on Made in Abyssin toinen kausi. Mielettömät visuaalit ja musat yhdistettynä kiehtovaan maailmaan ovat tehneet tästä sarjasta itselleni yhden kenties kaikkien aikojen henk.koht. suosikeista.

Kupletin juoni on siis sellainen, että muuan saarella sijaitsee "The Abyss" - nimensä mukaisesti jumalaton kraaterimainen monttu, joka johtaa kartoittamattomiin syvyyksiin. Abyss notkuu kaikenlaista tuntematonta eläintä ja kasvia, sekä tietysti mystisiä artefakteja ryövättäväksi. Abyssillä on selittämätön vetovoima, joka kutsuu ihmisiä syvyyksiin tutkimaan sitä silläkin uhalla etteivät nämä koskaan pääsisi palaamaan. Kuilusta ylös tuleminen onkin vähän vaikeampi homma, sillä vaikka Abyssiin laskeutuminen on näennäisesti vaivatonta (kaiken maailman petoja lukuunottamatta), siellä ylöspäin nouseminen tuottaa ihmiskeholle kaikenlaista ikävää sivuvaikutusta. Syvemmältä on aina vaikeampi kohota ylös, eli pinnan tuntumasta nousu teettää lähinnä huimausta, diipimmältä palaaminen tuo muuassaan krapulat, ripulit ja muut pikantit oireet. Syvimmistä syövereistä nousemaan lähtijälle on tiedossa "ihmisyyden menetys", ja tähän mennessä vihjeitä on annettu siitä mitä tuo tarkoittaa.

Suosittelen sarjaa! Hahmot näyttävät perunoilta mutta sarja on kyllä hemmetin raaka, ja ihan ehtaa bodyhorroriakin löytyy.

Made_in_Abyss-cover.jpg
 
Kateellinen neidon soittimesta. Kerran koitin ostaa, mutta myyjä pyysi "radio puoli toimii" 60€. Kympin olisin voinut maksaa ja hihnan vaihtaa.

Shenglongi bongasi tällaisen hiljattain:

Tässä vielä glamour shotteja taannoisista puoli-ilmaisista kirppislöydöistä.

Sony WF-F63, eli Walkman Sports -sarjasta komea kone! Kaunis kuin mikä :love:

8DEC6C00-C4FF-40E1-81A6-F8CD8E42B4EF.jpeg

790C018D-0888-4DAF-87D0-D0E4FCF0B95E.jpeg

F408D92B-3631-4936-B25F-AD096D124F29.jpeg

Sitten Sony WM-BF25, joka on toimintojensa puolesta ja äänenlaadullisesti varmasti parempi, mutta ei esteettisesti.

E86201EA-C71F-4CE5-90BD-38CBC90D88F7.jpeg
 
Tuularistation 2-pelin myötä löyty tämmönen sarja vuodelta -98, johon sen lore perustuu. Sountrackilla hyvän mielen musaa.

 
Viimeksi muokattu:
Tiijättehän, kun eri kulttuureilla on aina joku "4 suurta klassikkoa", jotka ovat kyseisen kulttuurin arvostettuja peruskiviä. Mullapa on henkilökohtaisesti kolme suurta animea, joita olen katsellut teinistä saakka uudelleen ja uudelleen, jotka ovat vaikuttaneet suuresti mieltymyksiini viihteessä ja kulttuurissa. Sarjoja yhdistävät päähenkilöiden mielialahäiriöt ja syrjäytyminen sekä huikeat soundtrackit.

1. Neon Genesis Evangelionia on nykyään ehkä jopa tylsä hehkuttaa, mutta kylläpä tuo 2000-luvun esityskierros Subtv:llä vaikutti nuoren miehen kulttuurimieltymyksiin. Parhaissa popkulttuuriteoksissa on kolme ulottuvuutta: ne viihdyttävät, saavat ajattelemaan syviä ja ovat taiteellisesti korkeatasoisia. Mielestäni kaikki kriteerit täyttyvät NGE:ssä.
2. Serial Experiments Lain kyberpunk-animessa nuori Lain uppoaa syvemmälle tietokoneiden ja tietoverkkojen maailmaan. Homma on kunnon häröilyä rajatieteineen ja internet-jumaluuksineen.
3. Welcome to the NHK kertoo taas hikikomori-tason syrjäytymisestä. Misaki-neiti koettaa pelastaa päähenkilö Satoun, ja saattaa tämän takaisin elämään. Satou sens kun märehtii omaa olemistaan, ja eri jaksoissa selaa pornoa, pelaa nettipelejä ja liittyy netin itsemurharyhmään.

Mitkä ovat muiden vastaavia sarjoja, jotka ovat iskeneet astetta syvemmin?
 
Takaisin
Ylös Bottom