Anime ja manga

zelda sanoi:

Ei taida olla animea tämä

Klikkaa laajentaaksesi...

Piirretty ku piirretty!!!!

Tiukka Toveri sanoi:

Piirretty ku piirretty!!!!

Klikkaa laajentaaksesi...

Eipäs nyt halveerata piirrettyjä siellä!

Ben-Hur sanoi:

Tiijättehän, kun eri kulttuureilla on aina joku "4 suurta klassikkoa", jotka ovat kyseisen kulttuurin arvostettuja peruskiviä. Mullapa on henkilökohtaisesti kolme suurta animea, joita olen katsellut teinistä saakka uudelleen ja uudelleen, jotka ovat vaikuttaneet suuresti mieltymyksiini viihteessä ja kulttuurissa. Sarjoja yhdistävät päähenkilöiden mielialahäiriöt ja syrjäytyminen sekä huikeat soundtrackit.

1. Neon Genesis Evangelionia on nykyään ehkä jopa tylsä hehkuttaa, mutta kylläpä tuo 2000-luvun esityskierros Subtv:llä vaikutti nuoren miehen kulttuurimieltymyksiin. Parhaissa popkulttuuriteoksissa on kolme ulottuvuutta: ne viihdyttävät, saavat ajattelemaan syviä ja ovat taiteellisesti korkeatasoisia. Mielestäni kaikki kriteerit täyttyvät NGE:ssä.
2. Serial Experiments Lain kyberpunk-animessa nuori Lain uppoaa syvemmälle tietokoneiden ja tietoverkkojen maailmaan. Homma on kunnon häröilyä rajatieteineen ja internet-jumaluuksineen.
3. Welcome to the NHK kertoo taas hikikomori-tason syrjäytymisestä. Misaki-neiti koettaa pelastaa päähenkilö Satoun, ja saattaa tämän takaisin elämään. Satou sens kun märehtii omaa olemistaan, ja eri jaksoissa selaa pornoa, pelaa nettipelejä ja liittyy netin itsemurharyhmään.

Mitkä ovat muiden vastaavia sarjoja, jotka ovat iskeneet astetta syvemmin?

Klikkaa laajentaaksesi...

Mandelahommia tuo NGE Subilla. Vaikka muistan sieltä vaaa Sailor Moonin enkä Magic Knight Reyaerthiakaan, jonka mangan myöhemmin luin ja suosikkeihin nousi.
Se on Gunbuster muuten tosi jees Gainaxin sarja ennen NGE:tä. Top Gun mutta animetytöillä avaruudessa.

Bubblegum Crisis ja Violence Jackin vanhat OVA:t ehkä omat eniten loopatut. Ghost In The Shelliäkin parempaa Cyperpunkkia Purkkakriisissä ja väkivallalla mässäilyä postapokalypsissa tuo väkivaltajaakko. Musiikit näissä ne itelle tärkeintä melkeinpä.

Kolmas on vaikea valita. Se voisi olla vaikka Arion: Quest for Olympus. Perinteinen seikkailuanime antiikin Kreikassa, ei ylenpalttista väkivallalla edgyilyä tässä, kylläkin kohtaus jossa mimmi ruoskii käsistä kattoon kahlittua toista mimmiä selkään.
Nelossijalle Macross The Movie, helppo valinta. Tai Suomikannessa Macross: Maailman vahvin taistelukone.


Tänä kesänä muistanut myös mitenkä hyvä kesämanga on Ranma! Sydäntä lämmittää kirpparilta löytää aina tuutauserin alun suomikäännettyjä julkaisuja.

Onpa tuossa aiemmin mainitussa myöshäisysärin Orphen-animessa tämmöinen melkeinku angstisen 70-lukuanimen biisi suoraan viskipullon pohjilta(viskiä vaan en aikoihin ole harrastanut.):




Tarmokkaampaa taistelumusaa kanssa
löytyy:

Se ois Jojotorstai.

Omat nuoruuden klassikot top 3 ois varmaan:

Hellsing
FullMetal Alchemist
Scryed

Hellsing ja FMA tuli katottua ensin niin, ett mangat ei olleet ehtineet loppuun joten ne ”huonommat” epäviralliset versiot on ne missä on eniten nostalgiaa. Molemmista oon kuitenkin myöhemmin katsonut myös ne ns. Oikeat versiot.

Juu Hellsingin vanhempi käppäsempi anime on vuoden 2001 muinaismuistona jo nostalginen ja pirun kova musiikkien puolesta.

Pelkone sanoi:

Mut iso peukku LotGH:ille! Pitäis tarttua siihen itsekin. Toi jaksomäärä on vaan niin älytön että lannistaa vaikkei missään lauantaiaamun shounenlukemissa mennäkään.

Klikkaa laajentaaksesi...

En jaksa odottaa huomiseen kirjoittaakseni tän viestin, muuten voisin sanoa että päivälleen vuotta myöhemmin sain tämän eepoksen päätökseen. Olihan se aika järkäle. Periaatteessa ansaitsee maineensa ihan vaan massiivisuutensa vuoksi, mut oli kyl täynnä isoja linjoja, hyviä hahmoja, odottamattomia käänteitä ja upeaa musiikkia. Piristävästi animeille tyypilliset melodraama ja koomisen ylivoimakkaat pahikset loistivat poissaolollaan. Suosittelen kyl jokaiselle animen ystävälle, paitsi siinä tapauksessa että tunnustautuu älykääpiöksi. Sarja ei ole vaikeaselkoinen tai puiseva, ja mun ennakkokäsitys siitä, että kyseessä olis jonkinlainen animemedian Alastalon Salissa, oli täysin väärä. Silkka pituus tosin välillä uuvutti, ja tarinan eri osioiden välillä oli väistämättä eroja siinä, kuinka vahvasti ne vangitsivat klikkaamaan "vielä yhden jakson".
Pistin sarjan aina välillä jäähtymään ja siinä välillä katselin ainakin 3 yhden courin komediaa, Stone Oceanin kakkososan, Syvyyksien Mateen kakkoskauden, pari leffaa, pari Gundam-OVAA uudelleen, sekä Last Exilen, joka meni kyllä varmaan omaan henk.koht. top kymppiin, rakastin tuota sarjaa! (kiitokset @Asbestivanyukas )
En ole tältä kaudelta seurannut kuin Pop Team Epicin kakkoskautta, mikä nyt on sanomattakin selvää Pitäis tsekata Witch from Mercury, mutta mieluummin odottais että sitä ehtii tulla jokunen jakso, ennenkuin uppoutuu siihen.

mem0_ory sanoi:

Bubblegum Crisis ja Violence Jackin vanhat OVA:t ehkä omat eniten loopatut. Ghost In The Shelliäkin parempaa Cyperpunkkia Purkkakriisissä ja väkivallalla mässäilyä postapokalypsissa tuo väkivaltajaakko. Musiikit näissä ne itelle tärkeintä melkeinpä.

Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt on kysyttävä: et sattumoisin tutustunut Violence Jackiin minun suosituksestani? Kehuin sitä vuosia takaperin ahkerasti tietyille piireille, ja se on aina ollut mielestäni väkivaltaisen, pornahtavan ja asennevammaisen roska-animen paras teos.

Ben-Hur sanoi:

Nyt on kysyttävä: et sattumoisin tutustunut Violence Jackiin minun suosituksestani? Kehuin sitä vuosia takaperin ahkerasti tietyille piireille, ja se on aina ollut mielestäni väkivaltaisen, pornahtavan ja asennevammaisen roska-animen paras teos.

Klikkaa laajentaaksesi...

Nytku muistelen ni tämä saatto tosiaan nousta esille jo aikoinaan, mutta kun OVA-kokoelman löysin Pienestä Leffakaupasta kynppiluvun jälkipuoliskolla, olin ehkä unohtanu ku uusi tuttavuus oli olevinaan.
Täähän muuten sijoittuu samaan universumiin kuin itelle jo paljo aiemmin tutuksi tulleet Devilman- Syntymä ja Devilman- Demonilintu VHS:t(eikä nykyäänkää mitään netflixejä, vaan Suomi Videota kehiin!) mutta vasta paljon Väkivalta-Jaakon kattomisen jälkeen senki tajusin, kun meno aika ylimääräsillä kierroksilla.


Hyvää musiikkia näissä todella on.

Pelkone sanoi:

Tuli eilen katsottua loppuun Ghost Stories ja ensimmäistä kertaa sitten Death Noten, josta animenkatseluni alkoi kauan sitten, englanniksi.

Wikipedia it, bro

Alkujaan pliisusta sarjasta tehtiin enkkudubbikäsittelyssä epäkorrekti farssisirkus, ja ääninäyttelijät saivat käytännössä improvisoida hahmoilleen pientä "maustetta". Päähenkilö on uudelle paikkakunnalle muuttava tyttö nimeltä Satsuki "Principals always look like lesbians... MOM!?", ja mukana seikkailevat pervoileva shonen-boi Hajime "I'm too young to die, the only person I've had sex with is my babysitter!" kiintiönörtti Leo, josta tehtiin samalla juutalainen "And while I'm apologizing, I'm sorry for this erection I got." Momoko, josta tehtiin dubissa kiihkokristitty "Let's sing! Jesus loves me- COME ON YOU KNOW THE WORDS!" sekä Satsukin pikkuveli Keiichiro, josta tehtiin dubissa vammainen "[Itkuista mölinää]".



Voi sanoa että dubbi on aikansa tuote, ei tällaista enää tehtäisi. Siinä kun päähenkilöposse etsii taksin takapenkiltä kummittelevan tytön vanhaa sormusta ja Hajime toteaa "What do you think you're gonna find back there, a spare turban?" tietää että nämä loiston päivät eivät enää palaa. 10/10.

Klikkaa laajentaaksesi...

Alottelin katsomaan Ghost Storiesia englanninkielisellä dubilla ja juuh, hiton kovaa menoa! Dubbaus nostaa tämän ihan toiselle tasolle, koska sarja itsessään ei ole mitenkään kummoinen. Muutaman jakson perusteella vahvat suositukset muillekin.

Juuri tullut Aggretsukon viides kausi aiheuttaa kovaa repeilyä, kolme jaksoa katsonut ja jokaiselle olen nauranut ääneen mones kohdassa

Tämä siis illä

Legend Of The Galactic Heroes näköjään onkin jo mainittu täällä, itsehän opin sarjan olemassa olosta pari viikkoa sitten ja ottaessani siitä selvää alkoi vaikuttamaan erittäin vahvasti sarjalta joka pitää nähdä.
Äsken tossa vilaisin pari klippiä ja välittömästi huomasin John Williamsin Star Wars -sävellyksiä kopioivaa musiikkia eräässä kohtauksessa, ja sehän vaan nostaa mielenkiintoa.
Jos on aikaa niin huomenna varmaan kattelen ton ekan leffan/pilottijakson sarjasta.

Massive sanoi:

Legend Of The Galactic Heroes näköjään onkin jo mainittu täällä, itsehän opin sarjan olemassa olosta pari viikkoa sitten ja ottaessani siitä selvää alkoi vaikuttamaan erittäin vahvasti sarjalta joka pitää nähdä.
Äsken tossa vilaisin pari klippiä ja välittömästi huomasin John Williamsin Star Wars -sävellyksiä kopioivaa musiikkia eräässä kohtauksessa, ja sehän vaan nostaa mielenkiintoa.
Jos on aikaa niin huomenna varmaan kattelen ton ekan leffan/pilottijakson sarjasta.

Klikkaa laajentaaksesi...

90% LotGH:in musiikista on kyllä sellasta joita on Williams itse kopioinut eikä toisin päin

Kirpparilöytö 2e! (tää vois olla Anime & Manga-ketju? Tullu mangajuttujaki tänne hölötettyä)



***

Tulipa Berserk-mangaa jatkettua pitkästä aikaa 16:sta pokkarilla. Tuli pidettyä lähemmäs 10v tauko. Muistelen että tää sarja kun oli alkupään pokkareitten aikana tajunnanräjäyttävä, mutta lässähti pahasti pitemmän päälle. Nyt tästä 16:sta pokkarista tykkäsin yllättäin, tosi hyvin oli tehty tappelu sitä pirpanaa vastaan ja semmonen vuoristoratamaisuus potkii taas. Katellaan josko noi tulevat uskonto- ja fantasiapartyhommat iskis myös.

Raivohullu on kyllä hyvä sarjis

En oo enää vuosiin katsonut piirrettyjä muuten kuin saikku.comilla. Tässä on nyt ollut pari kertaa lyhyen ajan sisään kipeenä niin vähän on päässyt nauttimaan vanhoista klassikoista.

Olin flunssassa helmikuun alkupuolella ja maratoonasin silloin City Hunterin ekan kauden. En ollut koskaan sarjaa nähnyt, mutta niin monesti city pop mixtapeissa on tullut vastaan kohtauksia, että pakko se nyt oli tutustua. Ei kyllä aivan toiminut maratoonisarjana, koska vaikka sarjassa on pieni juoni, niin jokainen jakso on melkein lähes oma tarinansa. Oli aivot aika puuroa, kun maratoonasi sen reilut 10 jaksoa päivässä. City pop meiningeistä ja piirtotyylistä kyllä plussaa!

Viime lauantain pääsiäishulinoista tarttui korona kakkonen ja päätin, että nyt joku oikeasti juonellinen sarja tällä kertaa työn alle. Päätin aloittaa Ashita no Joen kolmannen kerran. Ensimmäisen kerran katsoin sarjan lukiossa ja viimeksi vuonna 2017. Nyt on sitten tällä viikolla maratoonattu 60 jaksoa ja tää sopii kyllä täydelliseksi maratoonisarjaksi! Jos saisi tässä viikonlopun aikana katsottua vielä viimeiset 19 jaksoa vikalta kaudelta. Suurimpana innoittajana tälle sarjan uudelleen katsomiselle oli se, että marraskuussa 2022 ollessani Okinawan Ishigaki-saarella tutustuin eräässä majapaikassa noin 40-50-vuotiaaseen mieheen kenen kanssa fiilistelimme vanhojen animesarjojen openingeja majapaikan kattoterassilla samalla kun nautimme paikallista olutta ja makukessua. Hän sitten illan päätteeksi lahjoitti minulle Ashita no Joe t-paidan. Tämä on tosiaan sitä aitoa japanilaisten ystävällisyyttä.

Rupesin kattoo sitä vanhaa Zorroa kielten opiskelun merkeissä, ja se vei henkisesti lapsuuden rauhallisiin animen tuijottamisen aikoihin, kun tämän tyylisiä sarjoja olivathan monet. Ois saanu tämäkin suomidubattuna pyöriä töllössä tai ainakin videokasetilla.
Toki pitää olla tyytyväinen että niinkin moni sarja suomidubattuna saatiin(ainakin osittain) ja toisinkuin netissä jotkut valheellisesti väittävät, ne dubit olivat laadukkaita.
Tän vois piirrettyketjuunki survoa kun italo-japanilainen yhteistuotanto, mutta olkoon nyt täällä.

Otin tän kuvan jo aikoja sitten, mutta tuli nyt vasta vastaan kun kuvia siirtelin.



Tykkään ja arvostan animessa näitä yksityiskohtia, kuten tossa oikealla taustalla toi videopeli.
Ei paljoa tarvitse arvuutella tai ihmetellä, että mistä oikeasta pelistä on vedetty tuo tohon.

Olen nyt ylempänä mainittua Zorro-animea 30- jaksoa kattonu ja tämä on parempi kuin Hollywood-leffa, josta ei Anthony Hopkinsin ja Catherine Zeta-Jonesin oheen ihmeemmin muistoja käteen jäänyt.
Sopii yhteen Wild Arms- psykoosin kanssa ku pelannu länkkärihenkisinä kesäpeleinä 1-3-pelejä ja nyt tässä Zorrossakin löytynyt erämaan keskeltä pyramidi jonka huipulla prinsessan haamu, ammuskellaankin isosti räjähtäen ja muuta semmoista.
Musiikithan näissä ysärin alun ja puolivälin animuissa kovin kasaria vielä

Tässä kesähelteillä muistu muuten animemuisto semmosesta sarjasta ku Luolapoika-Rai. Olin joku saatanan kuuma kesä migreenissä ja kipulääkepöllyssä pistin tuon tuolille, oli rippaus ruotsinkielisestä kasetista jossa suomitekstit.
Tämä oli joku tosi vanha early 70s- tai ehkä jopa 60-luvun tuotantoa, ainakin näytti vanhemmalta kuin monet näkemäni seitkytlukuanimetkaan.
Musiikit ja piirrostyyli oli aikansa sakiaa ja kokeilullista. Semmoista tosi varhaista elektronista ihmemusiikkiakin saattoi olla.

Wiizeli sanoi:

Otin tän kuvan jo aikoja sitten, mutta tuli nyt vasta vastaan kun kuvia siirtelin.



Tykkään ja arvostan animessa näitä yksityiskohtia, kuten tossa oikealla taustalla toi videopeli.
Ei paljoa tarvitse arvuutella tai ihmetellä, että mistä oikeasta pelistä on vedetty tuo tohon.

Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvä sarja!