Vanhin pelikone, jolla jaksaa pelata? (+antiikkikoneista yleisesti)

NES. Sitä vanhempia ei maksa vaivaa. Ei ole mitään antipatioita, esim. Atari 2600:sta tai C64:sta kohtaan, mutta Atarilla pelit on aivan liian yksinkertaisia omaan makuun ja C64:lla pelien ikuisuuksia kestävät latausajat ei millään istu nykypäivään. NES ja sitä tuoreemmat on erittäin jees, vaikkakaan en nyt ihan hetkeen ole pelannut.
 
C64:lla pelien ikuisuuksia kestävät latausajat ei millään istu nykypäivään.

Nykyään onkin niin nopeeta kun pamahtaa joku 20gb päivitys ja muutoinkin pelit käynnistyvät samantien :trollface: :troll:

Mutta menee se realistisesti sinne NESiin. NESillä on jo oikeasti hyviä pelejä paljon ja nostalgisia pelejä toki älyttömästi, joskin sillä tullut niin paljon lätkittyä, että harvoin on kiinni, mutta kyllä sillä hauskaa on pelata kun tulee fiilistä. Antiikkisista paras, toki se SNES taas iso hyppy eteenpäin.
C64:llä pelaan ja säädän kyllä, ehkä se enemmän on kiinni kuin NES, mutta C64:lle on oikeasti aika vähän oikeasti hyviä pelejä joita jaksaa nykyään pelata. Onhan niitä ja uustuotantona tehty mainioita tekeleitä, mutta C64:llä enemmän säätäminen ja kikkailu se juttu kuin minkään pelaaminen.
Atari 2600 aika vähän pelannut eikä se niinkään kiinnosta, eniten tuota tuli lapsena pelattua yhdellä kaverilla, mutta ei ole jäänyt mitään sidettä tuohon.
Varastosta löytyy myös pongia yms. pasketta, mutta eihän niillä pelaa.
 
Naten deliriumhoureisiin kyllä yhdyn senverta, että mullakin NES menee SNESin edelle.
Tähän kyllä suurin vaikuttaja lienee se, että SNESille mulla aikoinaan oli ehkä noin kaks hyvää peliä ja NESille huomattavasti enemmän. Eli ihan nostalgian vika on tämä omalla kohdalla.
 
Ei se ole niinkään laitteesta kiinni vaan pelien designista ylipäätään, eli about vuodet 1984 tai joskus 1983 olis mihin vedän rajan. Tota varhaisemmissa peleissä monesti tarkoituksena on vain kerätä mahdollisimman paljon pisteitä eikä välttämättä ole oikein mitään keinoa pelata peliä varsinaisesti läpi.

Famicominkin kohdalla jos katotaan niitä 1983 vuoden pelejä ni nähdään just se vanha pelidesign ja 1983 tai 1984 vuoden pelejä ei kyllä kiinnostais pelata. Noin muuten laiterajat menee siellä Famicom, SMC-777, PC-8801, Sharp X1, Sega SG-1000/SC-3000, MSX1 linjalla, mutta noidenkin kohdalla niitä 1983 tai 1984 vuoden pelejä ei oikein kiinnostais, noin vuodesta 1985 alkaa sitten olla sellaisia pelejä jotka eivät ole enää ihan niin alkeellisia.

Monesti sitten tulee sellainen olo että pelaa vähän aikaa jotain ja sitten seuraavaan, esim väsäsin SC-3000:lle sen 8 pelin cartin ja laajensin sen vielä sisältämään 16 peliä, niin niistäkin puolet on sellaisia että kyllähän niitä kokeili itsekseen, mutta kokoajan oli sellainen olo että ennemmin heittäis koneen reppuun, ja sit vois kaverin kanssa vähän tesmiä niitä ja keskustella siitä mitä missäkin on saatu aikaiseks tai mitä ei ole saatu.

Ei oikein toimi yksinpelattavana sellaiset 80 luvun ihan alkupään pelidesignin pelit
 
Viimeksi muokattu:
Tarkennetaan nyt vielä omia avautumisia, ei mulla varsinaisesti ole mitään NESiä vastaan, mutta mun mielestä on jotenkin vaan väsynyttä loopata lähes pelkkiä samoja NES-pelejä päivästä toiseen ikuisella loopilla.

On mullakin ne omat nostalgiset pelit, sarjat, leffat ja musiikit, mutta ei se tarkota etten antais paljon tilaa myös nykytuotannolle.

Aivan helvetin tylsäksi kävisi elämä jos roikkuis väkisin siellä pelkällä 80-luvulla hautaan asti. Rajansa kaikella ja kohtuus pakkomielteissä.
 
NES, mutta vain sen takia, että se on vanhin laite minkä omistan. Jokusen aika sitten oli Sega SC-3000 pyörimässä nurkissa, joka on käsittääkseni vuoden 1983 laitos. Silläkin olisi ikänsä puolesta varmasti pelaillut, mutta pelivalikoima (varsinkaan se mikä itselläni oli) ei ollut mielenkiintoisimmasta päästä, niin luovuin laitteesta. Toki laitos oli myös rikki, joten sekin latisti intoa reippaasti.

Jos jostain sattuisi vaikkapa päätymään käsiini Atari 2600, niin tulisi varmasti silläkin enemmän tai vähemmän pelailtua, joten en uskoisi laitteen iän tai pelien yksinkertaisuuden olevan se ylitsepääsemätön este. Katsoisin ennemminkin siihen mitä itse saisin laitteesta irti ja miten kallista tai mielenkiintoista sille olisi kerätä pelejä (sillä hetkellä).

Voisin myös sanoa, että tällä hetkellä NES menee kevyesti SNESin ohi itsellänikin, joskin hemmetin kovia laitteitahan molemmat ovat. Vasta tuossa viime yönä tuli taas pelattua vuoden 1988 Dragon Quest kolmosta ja jatkan varmaan tänä yönä leveleiden grindaamista.
 
Tarkennetaan nyt vielä omia avautumisia, ei mulla varsinaisesti ole mitään NESiä vastaan, mutta mun mielestä on jotenkin vaan väsynyttä loopata lähes pelkkiä samoja NES-pelejä päivästä toiseen ikuisella loopilla.

On mullakin ne omat nostalgiset pelit, sarjat, leffat ja musiikit, mutta ei se tarkota etten antais paljon tilaa myös nykytuotannolle.

Aivan helvetin tylsäksi kävisi elämä jos roikkuis väkisin siellä pelkällä 80-luvulla hautaan asti. Rajansa kaikella ja kohtuus pakkomielteissä.

Kyllä mää ainakin pelaan myös niitä uusimpiakin pelejä, että ei mulla sillai tää homma oo niin rajottunutta.

En mää ainakaan tunne olevani mitenkään jumissa kasarilla.
 
Takaisin
Ylös Bottom