Päivän aihe

Hey_Stoopid.jpg

Alice Cooper - Hey Stoopid. Jos autiolle saarelle saisi ottaa yhden levyn mukaan, niin se olisi tämä. Levy ei ole omasta mielestä se top 1 -suosikki, mutta tätä jaksaa kuunnella alusta loppuun aina ja ikuisesti. Vaikka ekan kerran kuuntelin levyn C-kasetilta, kun olin 5-vuotias, ei se kuitenkaan vie millekään aikamatkalle lapsuuteen tai nuoruuteen. Se toimii täydellisesti juuri siinä hetkessä kun levyn pyöräyttää käyntiin, oli se hetki mikä tahansa. Ehkä se on syöpynyt niin vahvasti jonnekin alitajuntaan, että se on jo osa minua. Levyn kansi on myös sellainen, jota jaksaa ihmetellä ja tuijotella aina vaan uudestaan. On muuten rähee!

Alice Cooperin tuotannosta en muutoin välitä ja vihaan yli kaiken Poison-renkutusta, joka tuntuu olevan ainoa Cooperin biisi mitä vaikka radiossa soitetaan tai monet ihmiset tietää. Hey Stoopid sen sijaan on täyttä timanttia ja mikä tahansa biisi siltä ansaitsisi paikkansa Poisonin tilalle radioiden soittolistoille ja ihmisten sydämiin.
 
Hey Stoopid sen sijaan on täyttä timanttia ja mikä tahansa biisi siltä ansaitsisi paikkansa Poisonin tilalle radioiden soittolistoille ja ihmisten sydämiin.

Feed My Frankenstein paras koska Wayne's World.




Muistan vieläkin sen fiiliksen kun toi pyöri leffateatterin kankaalla! Tän jälkeen kakkosen Aerosmith oli itelle valtava pettymys.
 
Aina kun on tilanne, jossa miettii tärkeitä musiikkijulkaisuja, niin kyllähän ne nämä kannet aina vilahtelee päässä:

Rock and Roll Hall of Fame Volume XVIII

rockandrollhalloffame.jpg

Eka oma fyysinen musiikkijulkaisu. Ostin mökkireissulla muistaakseni Jyväskylästä noin 7-vuotiaana ja kuuntelin mökillä auton kasettisoittimesta tätä loputtomasti.


Michael Jackson - Dangerous

dangerous.jpg


Army of Lovers - The Gods of Earth and Heaven

armyoflovers.jpg

Molemmat levyt tajuttoman hyviä. Tosin kyllähän täytyy myöntää, että Dangerousissa tuli toisinaan kakkospuolelta kelattua Will You Be Theret, Keep the Faithit ja Gone Too Soonit.
 
Vähän aiheeseen liittyen, tuleeko mieleen mitään ensimmäisiä musiikkiaiheisia muistoja elämästä?

-Varhaisemmasta päästä varmaan on Michael Jacksonin Thriller -musavideon katsominen noin 4-vuotiaana (aina vain osittain ja välillä sormien välistä ja välillä nurkan takaa), joka johti siihen, että kiinnostuin musiikista, Michael Jacksonista, elokuvista, kauhuelokuvista ja zombeista.

-Veljen LP-kokoelmaa tuli myös plärättyä ja enimmäkseen vain kansia katseltua. Yksi erityinen muisto näistä veljen LP-levyistä muuten oli sellainen, kun hän oli juuri käynyt ostamassa joitain uusia levyjä, niin yksi niistä oli ulkona pitkään suorassa auringonpaisteessa ja se alkoi mennä mutkalle.

-Naapurin Sebastianin kanssa kuunneltiin usein Kuselan Nauravaa kulkuria ja hörötettiin niin pirusti. Mun mielestäni tämä oli huomattavasti ennen kouluikää.

-Sitten on tietty kaikenlaisia epämääräisiä muistoja mökkireissuilta, kun auton kasettisoittimesta soi iskän Fazerin Musiikkikerhosta hankkimia kasetteja. En suoraan muista juuri mitään näistä muuten kuin sillä tavoin, että tietyistä kappaleista tulee aina tietynlainen kesälomamökkireissuautotunnelma. Esimerkiksi Baddingin Tähdet tähdet on yksi niistä.
 
tietyistä kappaleista tulee aina tietynlainen kesälomamökkireissuautotunnelma

Mulle Topi Sorsakoski & Agents on sellanen mistä tulee just tää fiilis. Faija soitti paljon.
 
Husky Rescue: Ghost Is Not Real (2007)

24675-54d007dcccc23-l.jpg


Tälle levylle on aina paikka sydämessä. Upea ja kaunis kokonaisuus. Levy jonka haluan kuunnella alusta saakka aina.

Tää on näitä mitkä on mukamas kuunneltu aivan totaalisen puhki, mutta silti tekee mieli kuunnella lisää ja lisää vuodesta toiseen. Tuntuu että aina löytyy uusia kulmia ja juttuja kun tätä kuuntelee. Tähän voi keskittyä, mutta toisaalta tätä voi aina kuunnella myös taustamusana.





 
Duunipäivä ohitse ja tulipa kelailtua tätä aihetta aika rankalla kädellä. Toki monia levyjä vois tänne tykittää ja suoltaa ulos vaikka jos minkämoista, mutta yksi levy vain on oikeasti mainitsemisen arvoinen:

tosidiscoa.jpg

Daft Punk - Discovery

Tässä levyssä on jotain niin maagista, hienoa sekä puhdasta joka on kestänyt nämä kaksikymmentä vuotta. Tää levy toimii itseasiassa ihan samanlaisena fiilistelyboostattajana kuin tuo Tragic Kingdom. Alusta loppuun pelkkää itkuista hyvää mieltä aiheuttavaa musiikkia ja muistoja. Joku mainitsi että "levy jonka ottaisi autiolle saarelle", niin kyllä tuo Tragic tai tämä se olisi. Ainakin nyt tällä hetkellä jos päätös pitäisi tehdä!

PS. Tuli ajatus, että voisin koostaa näistä kaikkien mainitsemista tärkeistä levyistä listan ja joskus hyvän hetken tullen kuunnella niitä. Tai miksi ette muutkin? Onhan tää ihan sairaan hienoa! Ja kiitos jo paljon kaikille aiheeseen vastanneille! Hyvä meininki!
 

Bad Religion - The Gray Race

Tää tuli ensimmäisenä mieleen. Muistan kun levy ilmestyi. Olin kuudennella. Silloinen paras kaverini Janne oli saanut joululahjaksi hiljattain julkastun All Ages -kokoelman, joka me oltiin kuunneltu aivan puhki. Mietittiin vähän väliä, mikä oli meidän lempibiisi, ja se myös vaihtui vähän väliä. Sovittiin yhdessä, kumpi ostaa minkäkin levyn bändin diskografiasta (ja näin myös tehtiin – Janne osti Sufferin ja Against the Grainin, minä ostin No Controlin ja Generatorin). Sitten tuli tieto, että bändiltä on tullut uusi levy! Mentiin Jannen kanssa paikalliseen levykauppaan, ja hän osti levyn (huom. minä en!). Kun oltiin poistuttu kauppakeskuksen kellarikerroksessa sijainneesta levykaupasta ja seisottiin rullaportaissa, levykaupasta pärähti soimaan levyltä biisi Parallel. Muistan edelleen. Biisi kuulosti niin järjettömän hyvältä, että kun oltiin päästy rullaportaiden yläpäähän, tehtiin saman tien u-käännös ja mentiin rullaportaita takas levykauppaan, ja mäkin ostin levyn. Samainen yksilö on mun hyllyssä edelleen, ja kansipapereissa näkyy edelleen kosteusvaurio mun samana päivänä niiden päälle kaatamastani Fantasta.
 
Itelle taas Recipe for Hate on se Bad Religionin legendaarisin levy.
 
On se Bad kuitenki paras helposti noista.

Perustelut: paras äänimaailma, parhaat biisit muutenki, ja siinä levyllähän se on ite tehny eniten niitä biisejä.

Taitaa olla Bad kyllä itellekin se nostalgisin.
 
Mä voin sitten vastata päivän aiheesen tuon off the wallin kun Michaelista on puhe, jotain kertoja oon kuunnellut läpi työnteon ohessa, hyvä fiiliksen nostaja!
81BXhwCtiKL._AC_SL1500_.jpg
Ja sitten menen toisella valinnalla ihan toiseen suuntaan valitsemalla Nailbombin point blank levyn, tää kansi oli niin kauheen näköinen että uteliasuudesta aloin kuuntelemaan, sopi just siihen päivään hyvin, en halua kuunnella niin raskasta musiikkia joka päivä mutt sitten välillä maistuu
Point_Blank_(Nailbomb_album)_coverart.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Duunipäivä ohitse ja tulipa kelailtua tätä aihetta aika rankalla kädellä. Toki monia levyjä vois tänne tykittää ja suoltaa ulos vaikka jos minkämoista, mutta yksi levy vain on oikeasti mainitsemisen arvoinen:

tosidiscoa.jpg

Daft Punk - Discovery

Tässä levyssä on jotain niin maagista, hienoa sekä puhdasta joka on kestänyt nämä kaksikymmentä vuotta. Tää levy toimii itseasiassa ihan samanlaisena fiilistelyboostattajana kuin tuo Tragic Kingdom. Alusta loppuun pelkkää itkuista hyvää mieltä aiheuttavaa musiikkia ja muistoja. Joku mainitsi että "levy jonka ottaisi autiolle saarelle", niin kyllä tuo Tragic tai tämä se olisi. Ainakin nyt tällä hetkellä jos päätös pitäisi tehdä!

PS. Tuli ajatus, että voisin koostaa näistä kaikkien mainitsemista tärkeistä levyistä listan ja joskus hyvän hetken tullen kuunnella niitä. Tai miksi ette muutkin? Onhan tää ihan sairaan hienoa! Ja kiitos jo paljon kaikille aiheeseen vastanneille! Hyvä meininki!
Tätä olin tulossa postaamaan! Last.fm mukaan tää on mulla kaikkien aikojen kuunnelluin levy ja saa nähdä meneekö mikään levy ohi:


top albums.PNG



Ajattelin sitten tuolta listalta mainita Since I Left You, mikä on Discoveryn ohella onnellisimman kuuloinen levy minkä olen koskaan kuullut. Since I Left You on just se albumi minkä pistän soimaan, kun kesäloma alkaa tai on muuten vaan ihan huikee nostatus-fiilis. Soi hyvin usein viikonloppuisin lauantaisin, kun olen matkalla jokin juhlimaan yms. Levyn tekemisessä on huhujen mukaan käytetty noin 3500 samplea. On muuten aivan uskomattoman hieno fiilis, kun tunnistat sampleja ja varsinkin silloin, kun jälkikäteen kuulet alkuperäisen samplen soivan ja olet, että ahaa tätähän käytettiinkin Since I Left Youlla!

 
Takaisin
Ylös Bottom