Päivän aihe

Kerrostalossa (paitsi minipulloajat hetken omakotitalossa) noin 10000 hengen kaupungissa ensimmäiset 20v ja sitten täällä itärajan ihmemaassa loput vähän isommassa kaupungissa kerrostaloluolassa

Ipana-ajat tietty mummolan omakotitalossa pikkupaikkakunnalla tuli vietettyä paljon aikaa

Sellanen pikkupaikkakunnan viehätys on jäänyt elämään, ei voisi kuvitella jossain hesassa asuvansa vaikka siinä olisi omat hyvätkin puolensa

Edit: ja selkeesti sellanen piilopirtti jossain korvessa olis se unelmakämppä
 
Mietoisten maaseudulla heräsin muistotietoisuuteen, mutta siitä hyvin pian muutettiin Turkuun. Lapsuuden vietin ja koulut kävin sitten Turussa eli lähiöjantteriksi kasvoin. En ole sitä kuitenkaan enää, eikä kaupunkilaisuus ole itseäni varten.
 
Penskana Lapissa postiosoite 99800 josta mutkien kautta 00120 asti Helsingin keskustaan jossa asuin muutaman vuoden vuokralla aikuisiässä. Eli Suomi päästä päähän aika lailla matkattu.

Lapsuus meni omakotitaloissa asuessa ja omillaan asunut rivitalossa ja kerrostaloissa. Ja itse preferoin kerrostaloasumista.
 
Omakotitalossa aivan totaalisen metsässä olen kasvanut.
Wikipedian mukaan asukasluku vuonna 2017 pikkasen vaille 900. Omista asumisajoista ei mitään hajua, mutta varmaan jotakuinkin samaa luokkaa ollut.
Lähimpään taajamaan, jossa sijaitsi mm. kauppa ja ala-aste oli jotakuinkin kymmenen kilometriä matkaa ja lähimpien kavereiden luokse ehkä puolet tästä. Yläasteelle kirkonkylälle koulumatkaa tuli yli puolet lisää.

Itse koin kyseisen paikan aivan hirveänä paikkana kasvaa ja tunnen kyllä aina jonkinsorttista kateutta, kun muut muistelevat lapsuuttaan, jossa käytiin hakemassa naapurista kaveri kolttostelemaan kylille.
Yläasteiässä sain sentään mopon alleni ja pääsin omatoimisesti luuhaamaan sinne kusiseen taajamaan kavereiden kanssa ja joskus ysiluokalla aloinkin viettää viikonloppuja helsingissä internet-kavereiden kanssa.

Pois lähdin heti kun ysiluokka oli suoritettu ja takaisin en ole kaivannut.
Varmaan aivan ihana, inspiroiva ja turvallinen kasvuympäristö monille, mutta itse koin tämän lapsuudestani nauttimista rajoittaneena kärsimyksenä.
Onneksi tosiaan tuli sitten ysärin jälkimmäisellä puoliskolla kaikenmaailman tietokonepelaamiset ja internetit. Ilman näitä saattaisin olla nykyistäkin heikommassa henkisessä jamassa.
 
Päivän aihe:

Millaisista asumisolosuhteista tulet, ts. oletko viettänyt lapsuutesi maaseudulla vai kaupungissa, esikaupunkialueella, rehellisesti aivan jumalan selän takana – omakotitalossa, rivarissa, kerrostalossa?

Todella pienellä pienen kylän sivukylällä meni lapsuus / nuoruus.

Sillon tosin oli täälläkin vielä pankki, kauppa ja koulu olemassa, mutta ne on luonnollisesti kaikki lopettaneet jo piiiitkän aikaa sitten.

Eli maalla, mutta onneksi ei metsän keskellä vaan lähinnä keskellä peltoja.
 
Lapsuus ja osa nuoruudesta kahdessa eri rivarissa Kotkassa, jotka on toisistaan muutaman sadan metrin päässä. Alue on hyvää, josta on joku nelisen kisaa ehkä keskustaan. Tällä alueella paljon ökytaloja, mutta me asuttiin ns. vanhalla alueella, jossa vähän simppelimpiä omakoti- ja rivitalokämppiä. Hyvä ja turvallinen paikka kasvaa, jossa oli paljon oman ikäisiä ja paljon mielenkiintoisia paikkoja, missä pyöriä.

Ekan kerran asuin yksinään jo 16-vuotiaana tossa porukoiden kämpässä, kun porukat muutti ulkomaille ja jäin ite Suomeen.

Porukoiden ulkomaan reissujen jälkeen muutin keskustaan kolmioon siskon kaverin kämppikseksi. Siellä tuli noin vuosi asuttua, kunnes muutin Porvooseen opiskelemaan. Opiskelijasolukämppä, mikä oli ihan perseestä ja suorastaan inhotti asua moisessa luukussa, jossa vietnamilainen kämppis onnistui touhuillaan aiheuttamaan putkiremontin.

Kesäloman tullessa palasin lapsuuden rivarikämppään kesäksi ja silloisen muijan kanssa löydettiin syksyksi yhteinen kämppä Loviisasta, joka oli meidän opiskelupaikan (Porvoo) ja kotikaupungin (Kotka) välissä. Loviisan keskustassa kiva kaksio rauhallisessa talossa.

Sitten olikin tiedossa jälkikasvua. Rattaat ja ylin kerros ilman hissiä ei maistunut, niin piti muuttaa. Löydettiin luhtitalo läheltä silloista kämppää, jossa asuttiin siihen asti, kunnes myrsky iski ja vedet tuli katosta läpi.

Siinä tuli aika kiire etsiä uutta kämppää. Päädyttiin sitten palaamaan Kotkaan ja pääsin takaisin Kotkan keskustaan asumaan, missä tuli asuttua eroon saakka, jolloin muutin ihan Kotkan ydinkeskustaan kaksioon. Tää oli itseasiassa eka ja ainut kämppä, jossa olen ns. yksinäni asunut (toki poika oli silloin tällöin yötä, mutta virallisesti yksin), jos ei lasketa mukaan sitä aikaa kun nuoruudessa pidin porukoiden kämppää pystyssä.

Sitten aloin viihtymään uuden parisuhteen myötä naisen kämpässä enemmän ja enemmän. Vuoden vaihteessa luovuin omasta kämpästä ja muutin avovaimon luokse kerrostalokolmioon Karhulan seudulle. Täälläkin alkaa tila loppumaan kesken. Kovasti on yritetty isompaa kämppää etsiä, mutta vielä on turha asuntolainasta haaveilla ja vuokraneliöt on täällä todella harvassa. Katotaan josko tässä nyt joku hyvä kämppä löytyisi. Haaveena olisi jossain vaiheessa ostaa oma kämppä - joko rivari tai omakotitslokämppä. Tää kerrostaloelämä alkaa olemaan nähty.
 
Myöhästynyt vastaus eiliseen: Kalifornian osavaltio, Los Angelesin piirikunta, City of Compton.
No eipäs vaan kiertue itäsuomesta pohjoisen kautta tänne keskilänteen.

On nähty matkan varrella niin peltoa kuin isompaa kaupunkia. Sinne ainoaan "oikeaan" HelsinkiMegaCityyn asti ei koskaan kuitenkaan päästy. Siellä tuli kyllä Länsi-Helsingissä lapsena paljon vierailtua ja hengailtua, mutta oltiin sen verta syrjässä keskustasta ettei se poikennut juurikaan semmoisesta mitä oli jo muuallakin nähny.
Se harmittaa, etten ole Jyväskylässä koskaan asunut.
Edit: Kerrostalo, rivari ja omakotitalo ovat kaikki koettu.

Kaupunkeja, pyhpah, koko Suomihan kauttaaltaan vastaa väkiluvultaan pientä kiinalaista kylää!
Uskon olevani metsän haltija tai tonttu.
 
Viimeksi muokattu:
Ei kai tässä oikein vaihtoehtoakaan ole.
 
Vuosien tauko varmaan auttoi. Pitäisi kyllä pelata niitä retropelejäkin välillä. Onneksi on sentään kuukauden NES-peli -ketju! Pakkohan se on katsoa, että mikä sieltä aina seuraavana paljastuu. Kiinnostavia juttuja ja ihmisiä kyllä muutenkin, vaikka jutut menevätkin vähän jyrkiksi välillä.
 
Varmaan jotku mommy and daddy issuesit taustalla.

No en mä siis tiedä. Ei kai ollut alunperin mitenkään tarkoitus aktivoitua varsinaisesti yhtään millään tavalla silloinkaan, kun tuli FB:ssä uutinen vanhan foorumin lopullisesta tuhosta. Täällä on ollut nyt pääosin ihan kivaa kuitenkin ja kun tää foorumisoftakin on nykyaikainen, niin tuntuu että onnistuu postailu paljon kivemmin ja saa tehtyä paljon eläväisempiä postauksia helpommin, kun kuvat saa niin kätevästi suoraa viestiin. Aattelin kuitenkin aluksi, että eiköhän tää oo max joku kuukauden boomi tässä uuden boardin alussa, mutta aika paljon on menty jo siitä yli!

E: Ja voi olla, että itelläki tuo liki vuosikymmenen tauko tässä välissä autto. Uuden foorumin launch tuli vielä sopivasti tällaiseen aikaan, että ei ole elämässä ihan kamalasti tekemistäkään.
 
Tää on pitkälti mun sosiaalinen kuplani. Mitäs ootte niin hyviä tyyppejä.
Tämä + sulkeutuu klikkauksella jos onkin "njahas tämmöstä tänään, no tänään ei kiinnosta"
 
Takaisin
Ylös Bottom