Tulin tänne hieman purkamaan nyt noin vajaan kuukauden kestänyttä vinyyliharrasteluani. Olen tosiaan aivan täydellinen amatööri näiden suhteen, meillä ei koskaan ollut edes levysoitinta kotona ja näihin liittyen tietämys kaikenlaisten asioiden suhteen on hyvin rajallista. Jotta ymmärrätte kuinka pohjilta tässä lähdettiin, niin en vielä hetki sitten edes tiennyt mitä lyhenne "LP" tarkoittaa.
Pakko sanoa, että oli kyllä todella kiimaista touhua pari ekaa viikkoa. Kirpulla tulee käytyä muutaman kerran kuussa, mutta nyt tuli lähdettyä ihan varta vasten vähän katteleen millaista vinyylitarjonta ylipäätään on kirpuilla, oon tähän mennessä koko elämäni vaan kävellyt niiden ohi. On tässä kolmessa viikossa ehtinyt aika monta perunakoria jo pläräämään, on tuntunut vähintäänkin erikoiselta hommalta kun ei yksinkertaisesti tiennyt yhtään mitä odottaa. Pelkäsin ehkä hieman sellaista, että sekoaisin kaikesta tarjonnasta niin pahasti että lähtisi vaarallisesti lapasesta ja käyttäisin tolkuttomasti rahaa. Oon vähän sellainen, että en yleensä osaa tehdä mitään puolivaloilla jos innostun jostain kunnolla, se on aina kaasu pohjassa all-in. Kaikki tai ei mitään. Tein sitten itelleni jotain alustavia sääntöjä, että en esimerkiksi osta mitään levyä yhden biisin takia enkä saa maksaa yli 10€ yhdestä levystä koska en tiedä millä kriteereillä hinta muodostuu. Kunhan vaan siis yrittäisin nyt vähän rauhallisesti tutustumaan aiheeseen.. hämmennyksekseni onnistuin tässä oikein hyvin. Tähän tosin lienee syynä se, että kirpputoreilla tarjonta on kyllä omasta mielestäni aivan vitun surkeaa
Alkuun tosiaan oli helvetin hauskaa selailla kaikkea, vältin huutonettiin tai mihinkään muuallekaan ostelemaan menemistä netissä, koska tunnistan kyllä vaarat hyvin herkästi. Kumminkin, nyt jo kolmen viikon pläräämisen jälkeen on tullut pienimuotoinen ähky ja jopa vitutus tuohon hommaan. Kirpuilta on tullut etsittyä milloin mitäkin keräilyjuttuja, mutta vinyyleihin tuntuu uppoavan aivan brutaalissa suhteessa aikaa verrattuna mihin tahansa muuhun. Lisäksi olen lähes siinä pisteessä, että jos näen vielä yhdenkin Marionin tai Jamppa Tuomisen levyn, niin ostan sen ihan vaan sen takia että saan repiä sen paskaksi. Toisaalta ihan hyvä että nuo vähän ahdistaa, ei varmasti tule pitkässä juoksussa tuhlattua liikaa aikaa näihin. Ja kyllä tuon kolmen viikon aikana on ehkä jo hitusen silmä harjaantunut tunnistamaan mikä läjä on pläräämättä silkkaa paskaa. Eilen sitten menin ja ostin ekan levyn Levykauppa Äxästä. Täytyy toivoa että kun on tullut ikää nyt jo sen verran, että ei jatkuvasti ole sladdi pystyssä ja tuli perseen alla, niin ehkä tähän hommaan voisi nyt lähteä hieman rauhallisemmin myös.
Haluaisin kysyä muutaman kysymyksen, jos joku jaksaa vastailla niin paljon kiitoksia siitä jo etukäteen.
A) kuinka moni ostaa levyjä kirpputorilta ja onko siihen liittyen jotain omia 'sääntöjä' esim. hintapolitiikan/kunnon suhteen?
B) jos kyllä A-kohtaan, niin kuinka usein teette oikeasti jotain todella hyviä löytöjä kirpputoreilta?
C) kuinka paljon käytätte aikaa / vaivaa / rahaa vaikkapa kuukaudessa levyihin keskimäärin?
D) onko antaa mitä tahansa hyviä vinkkejä tällaiselle noviisille? Mitä on ehdottoman hyvä tietää?
Mulla on sellainen tunne, että tästä tulee kyllä todella miellyttävä uusi keräilykohde. Pahoittelut jos teksti on paikoittain epäjohdonmukaista, pitäis kirjoitella koneella näin pitkät tekstit. Niin ja ihan kaikki kommentit on tosi tervetulleita, ei tarvii alkaa joka kohtaan vastaamaan jotain syvällistä, mihin vaan juttuun voi heittää kommentin jos tulee jotain mieleen.