Politiikka

Ketä äänestät 2024 presidentinvaaleissa 2. kierroksella?

  • Alexander Stubb

  • Pekka Haavisto

  • Jätän protestiäänen

  • En äänestä


Tulokset nähtävillä äänestämisen jälkeen.
SUURTA suosiota on Niinistön presidenttivuosien aikana selitetty usein sillä, että kansalaiset kaipaavat vahvaa johtajaa. Niinistö on ulostuloissaan maltillinen ja harkitseva. On myös hyvä asia, että kriisiaikana yhteiskunnassa on kokoava voima, johon hyvin eri tavalla ajattelevat ihmiset voivat luottaa.

Silti presidentin vankassa suosiossa on kyse myös mielikuvista. MTV-uutiset teki viime syksynä kyselyn siitä, ketkä poliitikot ja viranomaiset ovat suoriutuneet parhaiten koronatoimissa. Kärkipaikan otti tuttu nimi, Sauli Niinistö. Presidentti ei hoida sisäpolitiikkaa, eikä tee linjauksia kansanterveydestä, mutta silti hän jätti kyselyssä taakseen sekä pääministeri Sanna Marinin (sd) että THL:n koronamiehen Mika Salmisen.


No eihän se mikään ihme ole, kun Marin ja Salminen ovat jatkuvasti olleet asiasta toistensa kanssa tukkanuottasilla. Ne ketkä ovat sitä mieltä, että hallitus hoitaa koronatoimet hyvin, ovat tietysti sitä mieltä, että Salminen ei ole hoitanut, ja ne ketkä ovat sitä mieltä, että asiantuntijat ovat hoitaneet koronatoimet hyvin, ovat sitä mieltä, että Marin ei ole. Kun Niinistöllä ei ole mitään valtaa asiassa, niin ei sille jää muuta vaihtoehtoa kuin olla diplomaattinen. Ja Niinostöhän sitä asianruntijoista koostuvaa koronanyrkkiä ehdotti, mikä ei hallitukselle kelvannut.
 
En ymmärrä mikset suostu näkemään skenaariota, jossa tuon jutun tutkijat ovat huolissaan presidentin pompöösin vallan kasvusta samaan aikaan kun itse sanoit että Niinistö oli juuri se taho, joka sitä nyrkkiä ehdotti vaikka sisäpolitiikka ja varsinkaan kansanterveydelliset linjaukset suomalaisille eivät millään tavalla kuulu Tasavallan Presidentille. Siksi meillä on hallitus ja vaikka THL. Lisäksi tuossa kerrottiin mtv:n kyselystä, jossa kysyttäessä henkilöä, joka on hoitanut koronatyönsä kaikkein parhaiten niin eniten ääniä sai presidentti (esim. pääministerin ja Salmisen sijsan), jolle ei kuitenkaan millään tavalla kuulu sisäpolitiikka ja varsinkaan kansanterveydelliset linjaukset suomalaisille. SILTI koettiin, että nimenomaan Niinistö oli hoitanut hommat hyvin.

Onko tarpeeksi rautalangasta? Ns. suuren yleisön mielestä presidentti-instituutio osallistuu siis jo nyt sisäpolitiikkaan ja puuttuu kansanterveysasioihin vaikkei ehkä pitäisi, koska pressan henkilökultti on niin vahva, ja vaarana on ettei pidemmälle mentäessä enää haluta tarkastella presidentin tekemisiä kriittisesti kun on meidät Natoonkin kerran saanut.

Nyt ei saa käsittää väärin, Niinistö on ollut oikein hyvä presidentti, mutta olen silti iloinen että Suomi saa v. 2024 uuden pressan (tästäkin oli just vääntöä pitäisikö muuttaa lakeja, jotta Niinistö voisi hakea jatkokaudelle mikä haiskahtaa jo Kekkoslovakian homeisilta ja ummehtuneilta ajoilta).
 
Niin, koska Presidentti ei hoida sisäpolitiikkaa, eikä tee linjauksia kansanterveydestä.

Niin, mikä sitten kuitenkin lopulta toteutettiin alueellisia koronatyöryhminä kun hallitus huomasi olevansa väärällä puolella koronastrategiaa ja sysäsi asiasta vastuun aluehallintovirastoille.
 
Niin, mikä sitten kuitenkin lopulta toteutettiin alueellisia koronatyöryhminä kun hallitus huomasi olevansa väärällä puolella koronastrategiaa ja sysäsi asiasta vastuun aluehallintovirastoille.
Niin, mikä vaan entisestään alleviivaa sitä, että mitä tekemistä tasavallan presidentillä on aluehallintovirastojen ja alueellisten koronatyöryhmien kanssa.
 
En ymmärrä mikset suostu näkemään skenaariota, jossa tuon jutun tutkijat ovat huolissaan presidentin pompöösin vallan kasvusta samaan aikaan kun itse sanoit että Niinistö oli juuri se taho, joka sitä nyrkkiä ehdotti vaikka sisäpolitiikka ja varsinkaan kansanterveydelliset linjaukset suomalaisille eivät millään tavalla kuulu Tasavallan Presidentille. Siksi meillä on hallitus ja vaikka THL. Lisäksi tuossa kerrottiin mtv:n kyselystä, jossa kysyttäessä henkilöä, joka on hoitanut koronatyönsä kaikkein parhaiten niin eniten ääniä sai presidentti (esim. pääministerin ja Salmisen sijsan), jolle ei kuitenkaan millään tavalla kuulu sisäpolitiikka ja varsinkaan kansanterveydelliset linjaukset suomalaisille. SILTI koettiin, että nimenomaan Niinistö oli hoitanut hommat hyvin.

Onko tarpeeksi rautalangasta? Ns. suuren yleisön mielestä presidentti-instituutio osallistuu siis jo nyt sisäpolitiikkaan ja puuttuu kansanterveysasioihin vaikkei ehkä pitäisi, koska pressan henkilökultti on niin vahva, ja vaarana on ettei pidemmälle mentäessä enää haluta tarkastella presidentin tekemisiä kriittisesti kun on meidät Natoonkin kerran saanut.

Nyt ei saa käsittää väärin, Niinistö on ollut oikein hyvä presidentti, mutta olen silti iloinen että Suomi saa v. 2024 uuden pressan (tästäkin oli just vääntöä pitäisikö muuttaa lakeja, jotta Niinistö voisi hakea jatkokaudelle mikä haiskahtaa jo Kekkoslovakian homeisilta ja ummehtuneilta ajoilta).

Niin siis, esimerkiksi valmiuslain käyttöönotto edellytti sitä, että presidentti ja hallitus yhdessä toteavat poikkeustilan olemassaolon, mikä siis osaltaan on sitä vallan jakoa mitä nuo huolissaan olevat ihmiset peräänkuuluttavat.

Presidentin poliittinen valta on hyvin pieni, niin en nyt oikein ymmärrä sitä huolenaihetta - paljon suurempi ongelma on esimerkiksi puoluepolitiikassa vallan keskittyminen puolueen sisällä vain parille ihmiselle, keillä sitten on ihan oikeaa poliittista valtaa. Lisäksi tuo nykypäivän ilmiö, missä yritetään pitää hallitusta väkisin kasassa, että hallituksen kermaperseet pysyvät hyvillä palkoilla, on kyllä sekin huolestuttavampi ilmiö.

Eikä tästä montaa vuotta ole kun Paavo Lipposella oli poliittisen uransa jälkeistä arvovaltaa, mikä nyttemmin on toki unohtunut.
 

Presidentti Kekkosen toimikauden jatkaminen poikkeuslailla​

Presidentti Kekkonen oli valittu kolmannelle toimikaudelleen keväällä 1968. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, sillä vastaehdokkaat, kokoomuksen Matti Virkkunen ja SMP:n Veikko Vennamo onnistuivat haastamaan istuvan presidentin. Kekkonen ilmoitti jo ennen vaalia, että mahdollinen kolmas kausi presidenttinä tulisi jäämään viimeiseksi.

Vallanperijäksi veikattu Ahti Karjalainen ehdotti tammikuussa 1972, että voimakkaan kansalaismielipiteen tukema Kekkonen voisi harkita toimikautensa jatkamista. Kekkonen suostui mutta ilmoitti kieltäytyvänsä ehdokkuudesta valitsijamiesvaaleissa, joiden sävy oli viime kerralla ollut ikävä. Hän jätti puolueiden huoleksi sen, miten jatkokausi olisi toteutettavissa.

Sorsan hallituksen esitys laiksi Tasavallan Presidentin nykyisen toimikauden jatkamisesta (HE 247/1972) tuotiin eduskuntaan tammikuun alussa 1973. Ehdotus oli yksinkertainen: tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkosen toimikautta jatketaan neljällä vuodella 1. päivään maaliskuuta 1978 asti. Lyhyessä perusteluosassa vedottiin tarkemmin määrittelemättömään maan etuun. Lisäksi ”julkinen keskustelu ja eri kansalaispiirejä edustavien yhteisöjen kannanotot ovat osoittaneet, että Suomen kansan suuri enemmistö haluaa tasavallan presidentti Kekkosen jatkavan tehtäviensä hoitamista”. Lakiesityksen allekirjoitti ”presidentin estyneenä ollessa” pääministeri Kalevi Sorsa.

Esityksen vastustajat ryhtyivät perustuslakivaliokunnassa jarruttamaan sen käsittelyä. Kokous kesti peräti 26 tuntia, joista 15 istuttiin yhtäjaksoisesti. Valiokunta suositti lakiesityksen hyväksymistä muuttumattomana. Valiokunnan puheenjohtaja Juuso Häikiön (kok) ja Olavi Borgin (lib.) vastalauseen mukaan ehdotus merkitsi ”vakavaa, äänioikeutta ja demokratiaa supistavaa poikkeamista Suomen hallitusmuodosta”. Poikkeuslaille ei esitetty riittäviä perusteita, ja siitä tulisi toteutuessaan vaarallinen ennakkotapaus. Poikkeuslailla oli vallankumouksen piirteitä, ja sen tarkoituksena oli diktatuurimaiden tapaan raivata kilpailijat sivuun.

Pääministeri Sorsa näki poikkeuslain ulkopoliittisen luottamuksen osoituksena: ”Käynnissä olevan kiihotuksen keskellä on tärkeätä eduskunnan valtaenemmistöllään osoittaa, että Suomen ulkopoliittinen linja on kansan suuren enemmistön tukema, vakaa ja muuttumaton.”

Kekkosen neljän vuoden jatkokauden jälkeen presidentin valitsijamiesvaalit käytiin vuonna 1978 käytiin normaaliin tapaan. Kaikkien pääpuolueiden yhteisenä ehdokkaana oli Urho Kekkonen, jonka vaalilauseena oli ”Luottamus yli rajojen”. Viidennelle kaudelleen valittu Kekkonen vetäytyi syksyllä 1981 presidentin tehtävästä terveydellisiin syihin vedoten. Valitsijamiesten vaali suoritettiin hallitusmuodon mukaisesti: presidentiksi seuraavaksi kuusivuotiskaudeksi valittiin Mauno Koivisto.

Koiviston kaudella käynnistyi presidentin valtaoikeuksien purkaminen ja vaalitavan muutos. Sittemmin valitut presidentit ovat toimineet tehtävässä täyden kuusivuotiskauden kerrallaan.
 
Samaan aikaan toisaalla:

FOn4O80VcAEQilN
Mahtava ilmiö, ketjussa yllin kyllin esimerkkejä:
 
Takaisin
Ylös Bottom