Keir Giles
Moskovan opit
Huhhuh, mitä kamaa! Periaatteessa vain kuvauksia siitä, miten Venäjä toimii ja syitä tälle toiminnalle. Tässä yritetään takoa länsimaalaisen ihmisen päähän sitä, että Venäjä elää täysin erilaisessa maailmassa. Kirjassa painotetaan alkupuolella, ettei kyse ole Venäjän, saati venäläisten kritisoimisesta. Kesti vähän aikaa vakuuttua tuosta väitteestä, sen verran kylmääviä juttuja tuolla on. Loppujen lopuksi uskon, että keskiverto venäläinen lukija ei osaisi loukkaantua sisällöstä mitenkään ja lähinnä ihmettelisi, miksi on nähty vaivaa tällaisten itsestäänselvyyksien listaamiseen. Lukiessa tuli käytyä läpi raivon, hämmennyksen, säälin ja ymmärryksen tunteita.
Kevään tapahtumat eivät tämän luettua tunnukaan enää kovin yllättäviltä ja kirjassa puhutaan Ukrainasta siten, kuin täysmittainen sota olisi ollut jo käynnissä (kirja on vuodelta 2019, eli tietenkin konflikti oli jo meneillään). Muutamia pointteja:
- Venäjä ei halua länsimaisia ja liberaaleja arvoja tai esimerkiksi demokratiaa
- Venäjän toiminta ei ole mitenkään ennalta-arvamaatonta, vaan se toistaa historiaa ja tuttuja kuvioita hämmentävän tarkasti
- Venäjän nykyinen toiminta ei johdu Putinista, vaan Putin toimii kuten Venäjä on aina toiminut
- Venäjä uskoo, että turvallisuutta on maailmassa rajallinen määrä, jolloin ulkomaiden turvallisuuden heikkeneminen tarkoittaa Venäjän turvallisuuden paranemista
- Venäjä uskoo, etteivät pienet valtiot ole todellisuudessa itsenäisiä, vaan aina suurvaltojen alistamia. Kärjistäen voisi sanoa, että Suomi on Yhdysvalloille sama, kuin Valko-Venäjä Venäjälle
- Venäjällä saa (ja pitää) kusettaa kaikessa, alempiarvoista ja köyhempää saa lyödä, totuus riippuu aina tilanteesta, sopimuksia ei noudateta, korruptio on sallittua ja pakollista asioiden aikaansaamiseksi, maan etu menee kansalaisen hyvinvoinnin edelle
- Venäjä ajattelee, että länsimaissa pätevät yllämainitut asiat, eli länsimaihin ei voi ikinä luottaa. Lännen jokainen päätös on ainoastaan juoni Moskovan horjuttamiseksi, vihollisia ollaan ja sillä selvä
Tuohon listattuna helvetin tylyä tekstiä, mutta kaikki käy kyllä järkeen (en nyt pysty tiivistämään syitä tähän). Ehkä suurin ongelma on se, että lännellä on kuvitelma, että Venäjä on jotenkin jo lähes länsimaalaistunut ja että venäläiset ylipäätään haluaisivat muuttua länsimaalaisiksi. Täällä ollaan turhan optimistisia sen suhteen, että imperialistinen ajattelu olisi kadonnut johonkin, tai että Putin syrjäytettäisiin ja asiat muuttuisivat. Venäjä haluaa olla vahva, autoritäärinen, vakavasti otettava ja pelottava suurvalta. Pitäisi selvittää Venäjän kanssa, mistä asioista ollaan eri mieltä ja yrittää luovia siinä sitten.
Kyllä tuossa taas mietti, että miten helvetissä tällaisen naapurin kanssa voi tulla toimeen. Ei muuta tule mieleen, kuin että pysytään erossa ja tehdään kaikkemme, etteivät hyökkää tänne. Ikävä kyllä, Venäjä tuntuu poikkeuksetta ratkaisemaan ongelmiaan sotilaallisin toimin, viimeistään siinä kohtaa, kun hallinto tuntee itsensä heikoksi. Ukrainasta vallattuja alueita ei pitäisi missään nimessä tunnustaa sodan päättämiseksi, koska Venäjä ottaa tämän voittona ja jatkaa samaan malliin.
Tästä kirjoituksesta saa nyt ehkä sen kuvan, että provosoiduin kirjasta ja vihaan Venäjää, mutta yllätyin kyllä siitä, että tämän lukeminen oikeastaan laannutti vähän sitä kiukkua, jota kevään tapahtumat ovat aiheuttaneet. Suosittelen vahvasti lukemaan, jos itänaapurin toiminta tuntuu menevän yli hilseen.
Paitsi siinä mielessä että alueen nämä lähihistorian kansanliikehdinnät ja demokraattiset vallankumoukset tai ainaki niitten yritykset alko sieltä.
