Päivän aihe

Ainiin, tuli imeleen! Teininä kotiini tuli yks mimmi ja se oli kastellu paitansa vesisateessa, joten herrasmiehenä tarjosin hänelle lainaksi puhdasta ja kuivaa PAAVO PESUSIEN paitaani. Ilomielin hän sen otti, otti sen mukaansa illan jälkeen ja ei muuten ikinä palauttanu! Jumalauta, se oli hieno paita!

Piti oikein etsiä kuva!

ei_palauttanu.jpg


Ja nykyään tää tsirbula asuu aivan toisella puolella Suomea! @nassekova vois käydä kovistelee, perkele.
 
Muistin tästä eddain tarinasta että itsekin muuten lainasin yläasteikäisenä silloiselle tyttöystävälle yhtä mun cypress hillin tpaitaa ja sille tielle jäi. Ollaan kyllä ihan tekemisissäkin mutta tätä paitaa ei koskaan enää ollut. Oli vielä ihan itte tukholmasta asti osteltu paikallisesta punk-t-shopista.
 
Yhelle Henkalle lainasin joskus Wario land shake dimensionin. Väittää palauttaneensa, vaan eipä ole. Haista vittu Henkka.

Yhelle Janille (jolta tuli suolet pihalle) lainasin joskus kymmenen vuotta sitten Link's awakeningin. Ei oo palauttanu. Ei kauheesti olla kyseisen jäbän kanssa nykyään tekemisissä, mutta tossa taannoin törmättiin kadulla ekaa kertaa muutamaan vuoteen. Jani kertoi pelin olevan tallessa ja palautuksen käyvän tasaisin väliajoin mielessä. Kiitos Jani, hoidetaan tää palautus sitte joskus.

Jossain kaappini perukoilla lojuu zeldahevoselta ja hybiltä lainattuja super-bassokoira -lehtiä. Lehtiä olen lukenut joskus muinoin pienen yksiöni vessassa kakatessa, joten siellä säilytettynä ne ovat menneet kosteudesta kuprulle. Hävettää saatana ja olen pahoillani. Palautan kyllä joskus, mutta kunnolle en enää mitään voi!

Nää nyt tuli ekana mieleen.
 
Ala-asteella lainailtiin nes-kasetteja ristiin, et pitää myös itse saada jotain takaisin. Itsehän pidin pahvit ja ohjeet itsellä. Muut toi koko paketin ja neuroottisena suojasin repussa siten ettei tullut naarmuakaan. Itse annoin kasetin ja pölysuojan.

Muutaman tovin tätä kesti ja kun kasetit alkoi tulla naarmuilla takasin en enää lainailluit. Mitään ei ole jäänyt matkalle mitälie exien "pöllimiä" jotain paskoja t-paitoja ja sen jälkeen jos olen jotain lainailluit, niin olen jopa sisaruksilta velvoittanut että jos lainaat, se pitää palautua samassa kunnossa takaisin, tai ostat mulle uuden ja pidät vanhan itsellä. Ei pahemmin ole ketään kiinnostanut sen jälkeen mitään lainailla.

Tätä nykyään lainaan aniharvoin kenellekkään mitään, muutama poikkeus toki löytyy, koska tiedän että se palautuu samassa kunnossa takaisin.

Itsekkään en tykkää lainailla, pääsääntösesti ostan oman, vuokraan tai jossei kumpaakaa löydy sopivasti niin olen ilman!
 
Yhden kaverin vanhemmilla oli 90-luvulla periaate, että mitään NES-pelejä ei lainata. Koskaan. Tyypin hyllystä löytyi kovaa kamaa, kuten Shatterhandia, Bucky 'O Harea, Journey to Silusta ja sen sellaista. Näitä juttuja lukiessa alan tulla siihen tulokseen, että politiikka oli ihan oikea.
 
Kaupungilla maksetaan vakkareiden palkat kuun puolessavälissä ja määräaikaisten palkat kuun lopussa. Tämä johti vanhassa työpaikassani siihen, että minulla ja vakituisessa virassa olevalla kollegallani oli viiskymppinen, joka vaihtoi kahden viikon välein omistajaansa.
Se oli hyvä lainajärjestely.
 
Lainasin vuonna 2005 lukion ruotsin opettajalta jonku ylimääräsen tehtävävihkon treenatakseni kirjotuksiin, koska olin iham paska ja opettaja vannotti palauttamaan sen. Palautin luokkakokouksessa 2015.
 
Hyvä päivän aihe!

Eniten lainaamani peli on Super Mario Bros. 3. Mulla ei ikinä ollut tätä peliä, vaan löytyi vaan kaks ekaa Mariota. Aina kun tutustui johonkin uuteen kaveriin ja sillä oli SMB3, niin heti ekana lainasin sen. Tai jos lainattiin jonkun kanssa jotain päittäin, niin yleensä lainasin SMB3:n. Pelailin sitten ehkä pari kertaa ja palautin pian sen jälkeen. Usein tuo johtui siitä, kun ei kavereilla ollut muita pelejä mitä kiinnostaisi lainata tai mitä en omistanut jo.

Pleikkariaikaan oli paljon tapauksia, jossa minulta lainattiin pelejä ja niitä sai sitten työllä ja tuskalla yrittää saada takaisin. Yleensä nämä lainailijat oli vuoden tai kaksi vanhempia tyyppejä, joiden kanssa tuli säännöllisen epäsäännöllisesti pyörittyä. Ennen pitkää sain kaikki pelini kyllä takaisin.

Joskus teininä lainasin yhdelle hyvälle kaverilleni Game Boyn Mega Man: Dr. Wily's Revengen. Siihen aikaan kiinnosti enemmän muut asiat kuin pelit, joten en jäänyt peliä kaipaamaan ja lopulta unohdin koko asian. Jossain vaiheessa elämää vaan ihmettelin, että mihinköhän olen pelin kadottanut, kun ei löytynyt muiden pelien seasta. Meni yli 10 vuotta ja kaveri alkoi sitten kyselemään, että haluaisinko Mega Manin takaisin ja muistutti lainanneensa sen joskus minulta. Taisi hänkin löytää sen jostain laatikon pohjalta siivouksen tai muuton yhteydessä. Noh, peli palautui ja tälle tarinalle saatiin onnellinen loppu.

Kerran yläasteikäisenä kaverini tuli käymään yhdessä toisen tyypin kanssa, nimeltään Jeppe, jonka kyllä tunsin mutta ei oltu varsinaisesti tekemisissä toistemme kanssa. Sitten Jeppe halusi lainata minulta SWAT 3:n ja Return to Castle Wolfensteinin. SWAT 3:n olin saanut silloisen tehomyllyn yhteydessä ja pelasin sitä vuoden 2000 kesällä niimmaan pirusti, joten hyviä muistoja pelistä. Wolfenstein oli vaan poltettu kopio. Jeppe asui lähellä muutaman risteyksen päässä, joten ajattelin, että pelithän palautuvat sitten kätevästi.

Pelit sitten jäivät sille tielleen. Kyselin joka kerta pelejä takaisin kun näin Jeppeä ja hän lupasi joka kerta palauttaa pelit. Jepellä taisi olla maine huonona pelien palauttelijana, jonka tajusin tietysti vasta lainaamisen jälkeen. Sitten lopulta kävi niin, että Jeppe perheineen oli muuttamassa pois ja kävin lopulta ihan pihassa asti kyselemässä pelejä. Vastaus oli silloin, että pelit on jo pakattu muuttolaatikoihin ja niitä on hankala kaivaa sieltä esiin. Eipä siihen voinut todeta muuta kuin, että "ok". Ei Jeppe minnekään toiselle paikkakunnalle muuttanut, että pelit olisi voinut saada vielä takaisin, mutta enpä häntä nähnyt enää kuin koulussa ohimennen. En kuitenkaan enää kysellyt pelien perään, koska pidin niitä jo menetettyinä tapauksina.

Wolfenstein ei haitannut, koska oli kuitenkin poltettu kopio, mutta silti sen verran, etten peliä halunnut pelata enää ikinä. Vihdoin viime vuonna tuli kuitenkin pelattua se läpi, kun hommasin pelin GOG:ista. Sen sijaan SWAT 3:n katoaminen sille tielleen ärsyttää vieläkin. Aina kun vanhoja PC-pelejäni kävin läpi ja sieltä tuli vastaan tyhjä SWAT 3:n laatikko, rupesi samantien vituttamaan. Olikohan viime vuonna, kun sitten ostin Ebaysta pelin "takaisin" ja nyt ei tarvitse tyhjää laatikkoa katsella. Vaan kyllähän tuo harmittaa, kun ei se ole se minun ikioma pelikappaleeni.

Että haistapa Jeppe paska ja palauta mun SWAT 3!
 
Yläasteella ysärin lopussa tilasin Suomi Finland Perkele -hevilehteä. Meidän luokan Tomppa ei. Välillä se lainas multa numeroita, joissa oli hyviä artikkeleita. Yksi numero jäi Tompalla palauttamatta, ja Suomi Finland Perkele -lehtikokoelmani on yhä tänäkin päivänä yhtä lehteä vaille täydellinen.

Oliko Tompalla myös NES peleistä pikkuläpät revitty pois että saa nopeammin pelit peluuseen?
 
Itsekkään en tykkää lainailla, pääsääntösesti ostan oman, vuokraan tai jossei kumpaakaa löydy sopivasti niin olen ilman!

Joo, sama myös.

En muista millon oisin jotain lainannu.


Ja vielä lisää aiheeseen:

PS1 pelit kyllä mystisesti aikojen saatossa katosi jonnekkin, enkä yhtään muista minne, en muistaakseni ainakaan myynyt niitä kenellekkään.
 
Oon ollut muuten itekin kyllä huono lainaaja välillä. Kaverilta lainasin joskus useampaan kertaan PS1-pelejä ja monesti kävi joku kamala tragedia, josta aiheutui vaurioita näihin herkkiin koteloihin. Vittumaisin oli, kun olin palauttamassa huippupeliä Simpsons Wrestling. Mulla oli peli kädessä ja kaverin rappukäytävässä kompastuin vittu viimeisellä portaalla ennen kaverin ovea tietenkin murskaten kotelon. Anteeksi vaan vielä miljoonannen kerran kaverille!

Toisen kaverin ysärin lopun Pelit-lehtiä mulla on kanssa lainassa. Tiet erkani mun lähtiessä yliopistoon eikä kaveri sen jälkeen ole halunnut niitä takaisin, vaikka olen yrittänyt monesti palauttaa. Olen lukenut ne lehdet puhki.
 
Takaisin
Ylös Bottom