- Viestit
- 1739
Maine:
Jumalauta miten sekasin sain vatsan tällä touhulla, alan kallistumaan siihen ettei ole tän arvosta ja vois lopettaa ”kokonaan”.
Ehkä vielä joskus haluaa kokea humalan, mutta ei edes kerran kuussa.
Mulla meni taas eilen vatsa sekaisin (huonosta) RBT:stä
En mä oikeasti halua juoda, mä oon vaan siinä pisteessä että mua saattaa esimerkiksi pelottaa aivan täysin se, että joutuisin olemaan yksin omien ajatusteni kanssa. Silloin on sitten helpompaa vetää kaljaa että saa pään hiljaiseksi.
Nyt sanon sulle jotain sellasta joka on ollut itselleni aivan mullistava ja käänteentekevä asia. Siis tärkein päätös minkä oon varmaan koskaan tehnyt. Elikkä mulla meni pikku hiljaa elämä siihen, että se kuuluisa sisällä oleva möykky (tai tyhjä tunne, tai ahdistus) kasvoi vain, mutta en vaan pystynyt enää pitämään sitä piilossa. Muahan on aina mm. ahdistanut mennä nukkumaan, tai se hetki kun odottaa unta ja pitää olla omien ajatusten kanssa. Oon aina sitten yrittäny peittää sen jollain videolla tai podcastilla tai jollain. Mutta homma meni pikku hiljaa siihen pisteeseen, että mikään eskapismi ei enää auttanut, koska en tuntenut enää saavan tarpeeksi iloa ja inspiraatiota mistään. Ja tiesin sisimmässänikin että en minä oikeasti elä, vaan mun arki on vaan pakenemista.
Elikkä mitä sitten tein? Päätin, että mun täytyy kohdata se sisäinen ahdistus ja ne omat ajatukset. Päätin, että en halua paeta enää, vaan haluan kohdata totuuden. Haluan olla rohkea ja elää. Ja ei ollu helppoa. Mutta kun tein ton päätöksen, niin mun elämä lähti ihan uusille poluille. Ja sen jälkeen on tapahtunut ihan käsittämättömän hienoja asioita. Varsinkin se mistä aiemminkin sanoin, että pääsin mun peliriippuvuudesta oikeasti eroon. Ei oo tehny kertaakaan mieli pelata sen jälkeen kun pääsin siitä. Ja ei enää ahdista ne hetket ennen nukahtamista.
Mutta joo, alkoholismin selättäminen ei oo mikään helppo juttu. Varsinkin kun se tekee muutoksia aivoihin ja muuttuu jossain kohtaa ihan oikeaksi sairaudeksi. Että näitä addiktioita on silleen vähän hankala vertailla. Mutta itselläni kyse oli siitä, että näin itseni olevan vankilassa josta en tulisi koskaan pääsemään pois (eli että en pystyisi koskaan lopettamaan pelaamista). Mutta kun lähdin selvittämään tuota mun ahdistuksen juurisyytä, niin sen jälkeen lopettaminen olikin mulle yllättävän helppoa. Mutta sanottakoot, että en koskaan ollut niin pahassa akuutissa pelikoukussa kuin jotkut jotka pelaa aina kaikki rahansa. Mulla se oli sellasta että yritin (ja onnistuinkin) voittamaan rahaa tietyistä peleistä, mutta sitten kun sitä pelirahaa oli pelitileillä, niin sitten se oli kuin huumetta, ja tuli mentyä pelaamaan kasinopelejä ja tuhottua sillä kaikki pokeri- ja vedonlyöntivoitot. Tosin lapsena ja teininä pelasin kyllä KAIKKI rahat RAY:n koneisiin ja tämmösiin. Mutta joo.
Se mitä vaan yritän sanoa on se, että tavalla tai toisella ne omat ajatukset ja pelot kannattaa yrittää kohdata. Pelottavaa touhua, ehkä vaarallistakin. Ehkä se pitää tehdä jonkun ammattilaisen kanssa. En tiedä. Mutta mikä on vaihtoehto? Turruttaa aivot etanolilla loppuelämän ajan ja tuhota samalla terveys ja muukin elämä?