Ennen oli kunnollista

yle.fi

21 kuvaa, joiden kautta jokainen 1990-luvulla kasvanut muistaa miltä lama näytti â laman lapsissa näkyy edelleen viisi erilaista haavaa

Kansallisesta traumasta pitäisi puhua aiempaa monipuolisemmin, sanoo Laman lapsista kirjoittanut Sanna Kajander-Ruuth.
yle.fi yle.fi

Joo, ei oo sinällään kunnollista, mutta tää nyt on tälläinen entisaikojen ketju, niin sillä tänne laitan tämän.

Pakko sanoa, että omassa lapsuudessa tota lamaa ei sillai tajunnut.
Molemmat vanhemmat kävi töissä ja just oltiin vielä muutettu isompaan asuntoon.
Taisi isolta osin kaikkien kaverienkin vanhemmat olla työelämässä.
Eli ei sieltäkään suunnalta näkynyt silmiin sellaista lama-ankeutta.

Taisin olla etuoikeutettu valkoinen heteromies jo ennen kuin mitään tajusin mistään.
En siis kuitenkaan sano, että vieläkään tajuaisin mitään mistään.
 
Multakin meni lama ihan 100% ohi.
 
Mun perhettä lama ei silleen myöskään koskettanut. Vanhemmat oli yrittäjiä, firmalla meni ihan hyvin eikä ollut laman alussa vissiin pahemmin lainaakaan. Perse aukesi vasta vuosituhannen vaihteen tienoilla ja itse lakkasin olemasta persaukinen vasta pari vuotta sitten.

Laman aikaan vissiin kovimmillaan puoli miljoonaa ihmistä oli työttömänä. Se on todella iso luku, muttei toki enemmistö Suomen työikäisistä.
 
Mää muistan, että isä tais olla työttömänä tuossa ysärin puolenvälin paikoilla muutaman kuukauden vaan ei sekään tainnu lamasta johtua. Muistan kyllä tuon ysärin semmosena aikana, että tosi harvalla oli oikeesti rahaa mitenkään leluilla tai peleillä pröystäillä, oiskohan 1-2 kaveria ollut tuollaisista "parempituloisista" perheistä, muuten oli kaikilla yhtä kiven alla uudet pelit ja lelut. Että ehkä se oli semmoine yleinen epävarmuus ja maanlaajuinen köyhyys mikä sillon oli :D
 
Silloin talousjärjestelmä oli vielä oikea talousjärjestelmä jota voitiin säätää kansallisesti ja sehän siinä toi probleemaa myös työssäkäyvälle. Markka kellutettiin, rahan arvo laski ja korot nousi. Omat vanhemmat olivat töissä tuon koko ajan ja luulenpa, että firma missä isä oli tuolloin töissä teki ihan huipputulostakin noina vuosina. Mutta ehkä tosiaan siinä jotain epävarmuuksia ole, kun katsoo nykyistä "lasten" kulutusta niin onhan se eri sfääreissä kaveripiirissä kauttaaltaan silloin kuin nyt, ehkä aikakin muuttunut.
Eikä silloin noista mitään tietysti tajunnut, mutta vanhemmat muistaa sen kun perhepäivähoitajan kanssa oltiin pankissa käyty niin olin siellä sisällä kovaan ääneen tiedustellut "Onks tää se roskapankki!?" että ajan termistö ollut hallussa.
 
Onhan jotkut vanhemmat työtoverit sitä lama-ajalta muistelleet, että lainasta maksettiin vain korkoja eikä itse laina lyhentynyt juuri mihinkään.
Mutta toikin on sellainen, että jos on ollut kiinteä kk-erä lainassa, niin eihän sitä suoraan ole silloin lompakossa tuntenut.
Se on vain laina-aika pidentynyt.
 
Lama teki minusta pelikeräilijän.

Lama ja isäni pari vuotta kestänyt työttömyys osui juuri kriittiseen aikaan oman peliharrastamisen suhteen. Olin aloittanut koulun -90, tokalla luokalla sain Nindendon ja vuosi pari sen jälkeen isäni jäi työttömäksi – just samaan aikaan, kun mun mielestä mulle olis pitäny ostaa Nintendo-pelejä samalla tavalla kun naapureille ja luokkakavereille! Hurjimmat kaverit sai useita pelejä vuodessa, omasta mielestäni jopa pyytämättä. Mun piti mankua pelejä pitkään, ja silloinkin sain vain max. yhden pelin vuodessa. Kun myöhemmin siirryin itse työelämään ja aloin tienata rahaa, pitikin sitten korjata traumat ja ostaa KAIKKI pelit.
 
simoxyz sanoi:
Lama teki minusta pelikeräilijän.

Lama ja isäni pari vuotta kestänyt työttömyys osui juuri kriittiseen aikaan oman peliharrastamisen suhteen. Olin aloittanut koulun -90, tokalla luokalla sain Nindendon ja vuosi pari sen jälkeen isäni jäi työttömäksi – just samaan aikaan, kun mun mielestä mulle olis pitäny ostaa Nintendo-pelejä samalla tavalla kun naapureille ja luokkakavereille! Hurjimmat kaverit sai useita pelejä vuodessa, omasta mielestäni jopa pyytämättä. Mun piti mankua pelejä pitkään, ja silloinkin sain vain max. yhden pelin vuodessa. Kun myöhemmin siirryin itse työelämään ja aloin tienata rahaa, pitikin sitten korjata traumat ja ostaa KAIKKI pelit.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itellä oli tää sama trauma LEGO Merirosvolaivan kanssa, jonka tuossa muutama vuosi sitten paikkasin :D
 
simoxyz sanoi:
Lama teki minusta pelikeräilijän.

Lama ja isäni pari vuotta kestänyt työttömyys osui juuri kriittiseen aikaan oman peliharrastamisen suhteen. Olin aloittanut koulun -90, tokalla luokalla sain Nindendon ja vuosi pari sen jälkeen isäni jäi työttömäksi – just samaan aikaan, kun mun mielestä mulle olis pitäny ostaa Nintendo-pelejä samalla tavalla kun naapureille ja luokkakavereille! Hurjimmat kaverit sai useita pelejä vuodessa, omasta mielestäni jopa pyytämättä. Mun piti mankua pelejä pitkään, ja silloinkin sain vain max. yhden pelin vuodessa. Kun myöhemmin siirryin itse työelämään ja aloin tienata rahaa, pitikin sitten korjata traumat ja ostaa KAIKKI pelit.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tossa on jossain määrin samaa meininkiä kuin itselläkin.
Siis noiden pelien suhteen.
Vaikka vanhemmat töissä kävikin, niin pelejä sain erittäin nihkeästi.
En sitten tiedä oliko kyseessä lamasta johtuva juttu vai ihan vaan, että ajan voisi käyttää paremminkin kuin videopelejä pelaamalla.

Eli onhan tässä vanhemmalla iällä tullut osteltua omia vanhoja pelejä takaisin sekä joitain sellaisia, mitkä jäivät lapsena kokematta.

Tosin jos ton homman veisi kunnolla isompaan suuntaan, niin mun pitäisi joku kunnon SNESmania pistää päälle ja kerätä kaikki vähänkin kiinnostava hyllyyn/pelailuun.
Jäi siis SNES aikoinaan about pelkäksi Super Mario World-kokemukseksi.
 
Wiizeli sanoi:
yle.fi

21 kuvaa, joiden kautta jokainen 1990-luvulla kasvanut muistaa miltä lama näytti â laman lapsissa näkyy edelleen viisi erilaista haavaa

Kansallisesta traumasta pitäisi puhua aiempaa monipuolisemmin, sanoo Laman lapsista kirjoittanut Sanna Kajander-Ruuth.
yle.fi yle.fi

Joo, ei oo sinällään kunnollista, mutta tää nyt on tälläinen entisaikojen ketju, niin sillä tänne laitan tämän.

Pakko sanoa, että omassa lapsuudessa tota lamaa ei sillai tajunnut.
Molemmat vanhemmat kävi töissä ja just oltiin vielä muutettu isompaan asuntoon.
Taisi isolta osin kaikkien kaverienkin vanhemmat olla työelämässä.
Eli ei sieltäkään suunnalta näkynyt silmiin sellaista lama-ankeutta.

Taisin olla etuoikeutettu valkoinen heteromies jo ennen kuin mitään tajusin mistään.
En siis kuitenkaan sano, että vieläkään tajuaisin mitään mistään.
Klikkaa laajentaaksesi...


Porukat oli maanviljelijöitä, niin eipä lamat täälläkään koskettanu.

Mitään rikkaita ei kyllä koskaan oltu, mutta kyllä mää niitä Nindendopelejä sain aina ja muutakin.

Lelujen suhteen oltiin kyllä vähän kitsaampia sitten, mutta kyllä se vaan mulle passas.
 
simoxyz sanoi:
Lama teki minusta pelikeräilijän.

Lama ja isäni pari vuotta kestänyt työttömyys osui juuri kriittiseen aikaan oman peliharrastamisen suhteen. Olin aloittanut koulun -90, tokalla luokalla sain Nindendon ja vuosi pari sen jälkeen isäni jäi työttömäksi – just samaan aikaan, kun mun mielestä mulle olis pitäny ostaa Nintendo-pelejä samalla tavalla kun naapureille ja luokkakavereille! Hurjimmat kaverit sai useita pelejä vuodessa, omasta mielestäni jopa pyytämättä. Mun piti mankua pelejä pitkään, ja silloinkin sain vain max. yhden pelin vuodessa. Kun myöhemmin siirryin itse työelämään ja aloin tienata rahaa, pitikin sitten korjata traumat ja ostaa KAIKKI pelit.
Klikkaa laajentaaksesi...

On tossa ehdottomasti samaa kuin omassa keräilyssä. Se pelien saanti oli pitkään aika hidasta, toki se "nopeutui" jossain vaiheessa, mut kyl niitä aitoja harvemmin tuli. Kopsattuja sit kyllä sai. Ei tuo välttämättä ollut lamastakaan täysin kiinni, vaan vanhemmat ei ymmärtäneet sitä hommaa samoin. Ai ai, laman aikoihin kyllä jotain big boxeja tuli ihan ekoja, jotka isä asenti! Nykypeli ois varmasti helpompi asentaa, mutta se ei isältä sujuisi.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Takaisin
Ylös Bottom